—

Profit Investment SIM SpA, selvitystilassa, edustajanaan pesänhoitaja L. Gaspari, avustajinaan avvocato P. Pototschnig ja avvocata F. De Simone,

—

Commerzbank Brand Dresdner Bank AG, edustajinaan avvocato E. Castellani, avvocato G. Curtò ja avocat C. Gleske,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato L. D’Ascia,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään L. Christie, avustajanaan barrister B. Kennelly,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Moro, A.-M. Rouchaud-Joët ja E. Traversa,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Profit Investment SIM SpA, selvitystilassa (jäljempänä Profit) ja toisaalta Stefano Ossi, Commerzbank Brand Dresdner Bank AG (jäljempänä Commerzbank), Andrea Mirone, Eugenio Magli, Francesco Redi, Profit Holding SpA, selvitystilassa, Redi & Partners Ltd (jäljempänä Redi), Enrico Fiore ja E3 SA.

3

Asetuksen N:o 44/2001, joka on tullut voimaan 1.3.2002, 68 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisellä asetuksella korvataan Tanskan kuningaskuntaa lukuun ottamatta kaikkien jäsenvaltioiden välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32).

4

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan kyseisen asetuksen tavoitteena on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi

”– – yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa muodollisuudet, jotta niissä jäsenvaltioissa annetut tuomiot, joita tämä asetus sitoo, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin – – ”

5

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappaleessa täsmennetään eri toimivaltasääntöjen ja niiden normatiivisten tavoitteiden välisistä suhteista seuraavaa:

6

Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sisältyvän 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7

Asetuksen N:o 44/2001 saman II luvun 2 jakson, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, 5 artiklan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

– – ”

8

Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 2 jaksoon myös kuuluvassa 6 artiklan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne myös:

– –”

9

Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 7 jaksoon, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”, kuuluvan 23 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos asianosaiset, joista ainakin yhden kotipaikka on jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuolla tuomioistuimella tai tuon jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. Tällainen toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:

– –”

10

Commerzbank (aikaisemmin Dresdner Bank AG), joka on myös niin sanottujen ”strukturoidun rahoituksen” transaktioiden alalla toimiva saksalainen liikepankki, toi toukokuussa 2004 markkinoille luottoriskiin sidottuja strukturoituja joukkovelkakirjoja (jäljempänä joukkovelkakirjat) koskevan ohjelman nimeltään Credit Linked Note Programme (jäljempänä emissio-ohjelma). Kyseisessä emissio-ohjelmassa Commerzbank saattoi laskea liikkeeseen joukkovelkakirjoja korkeintaan 4 miljardin euron arvosta.

11

Emissio-ohjelman yleissäännöt sekä taloudelliset ja oikeudelliset ehdot määriteltiin liikkeeseenlaskuesitteessä (jäljempänä esite). Irish Stock Exchange (Dublinin pörssi, Irlanti) hyväksyi nyt käsiteltävässä asiassa esitteen etukäteen, mitä osapuolet eivät ole kiistäneet. Mainittu esite on yleisön nähtävissä Dublinin pörssin internetsivustolla.

12

Esitteen 16 kohtaan ”Velkakirjoja koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja ehdot” (”Terms and conditions of the Notes”) sisältyvän oikeuspaikkalausekkeen mukaan Englannin tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta ratkaista kaikki velkakirjoihin perustuvat tai niihin liittyvät riita-asiat.

13

Commerzbank laski syyskuussa 2004 emissio-ohjelman yhteydessä liikkeeseen E3:n aikaisemmin liikkeeseen laskemiin velkakirjoihin (jäljempänä E3-velkakirjat) kytkettyjä joukkovelkakirjoja nimeltään ”Dresdner Total Return Notes linked to E3 SA” (jäljempänä riidanalaiset velkakirjat) yhteensä 2300000,00 euron arvosta.

14

Financial Services Authorityn (markkinavalvontaviranomainen, Yhdistynyt kuningaskunta) luvalla rahoitusvälitystä harjoittava yhtiö Redi merkitsi 27.10.2004 niin sanotuilla ensimarkkinoilla kaikki Commerzbankin liikkeeseen laskemat riidanalaiset velkakirjat.

15

Merkittyään mainitut velkakirjat Redi luovutti samana päivänä niitä 1100000 euron arvosta Profitille niin sanotuilla jälkimarkkinoilla.

16

E3 laiminlöi keväällä 2006 velvoitteensa maksaa E3-velkakirjojen 15.4.2006 erääntynyt korkoerä. Commerzbank ilmoitti tämän jälkeen kyseisestä luottotapahtumasta ja kuoletti 5.7.2006 riidanalaiset velkakirjat luovuttamalla Profitille vastaavan määrän E3-velkakirjoja.

17

Tästä riidanalaisia velkakirjoja koskevasta luottotapahtumasta seurasi Italian oikeuden mukaisesti perustetun yhtiön Profitin julistaminen selvitystilaan, ja se nosti Tribunale di Milanossa (Milanon alioikeus, Italia) Commerzbankia, Profit Holdingia, Rediä ja E3:a sekä Profitin hallituksen jäsen Ossia ja toimitusjohtaja Maglia ja E3:n osakasta Fiorea vastaan kanteen, jolla se vaati olennaisilta osin

18

Ossi ja Commerzbank sekä viimeksi mainitun oikeudenkäyntiin haastama Mirone vetosivat aluksi siihen, että italialaisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa erityisesti siksi, että toimivalta annettiin esitteeseen sisältyvällä oikeuspaikkalausekkeella Englannin tuomioistuimille. Niinpä Profit pyysi Corte suprema di cassazionea (ylin muutoksenhakutuomioistuin, Italia) ratkaisemaan ensin kysymyksen tuomioistuimen toimivallasta.

19

Tässä tilanteessa Corte suprema di cassazione (ylin muutoksenhakutuomioistuin) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Huomautuksia ovat esittäneet Profit, Commerzbank, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä Euroopan komissio.

21

Ennen ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tutkimista on syytä vastata toiseen ja kolmanteen kysymykseen. Kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 29 kohdassa, mikäli ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin päättelisi toiseen kysymykseen annettavan vastauksen perusteella, että pääasiassa kyseessä olevaan oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota pätevästi Profitia vastaan, sen olisi väistämättä todettava, että Tribunale di Milanolla (Milanon alioikeus) ei ole toimivaltaa ratkaista pätemättömäksi toteamista ja myyntihinnan palauttamista koskevaa kannetta, joka pitäisi siis saattaa Englannin tuomioistuinten käsiteltäväksi.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen oikeuspaikkalauseke on ensinnäkin sellainen, että se täyttää mainitun 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt muotovaatimukset, kun se sisältyy joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijan laatimaan joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuesitteeseen, toiseksi sellainen, että siihen voidaan vedota kyseiset velkakirjat rahoitusvälittäjältä hankkinutta kolmatta vastaan, ja kolmanneksi – jos toisen kysymyksen kahteen ensimmäiseen osaan vastataan kieltävästi – sellainen, että se vastaa kansainvälisen kaupan kauppatapoja mainitun asetuksen 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

23

Aluksi on muistutettava, että oikeuspaikkalausekkeen pätevyysedellytysten osalta asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdassa säädetään erityisesti muotovaatimuksista ja siinä mainitaan vain yksi aineellinen vaatimus, jonka mukaan lausekkeen kohteena on oltava tietty oikeussuhde. Säännöksen sanamuodossa ei siis tarkenneta, voidaanko oikeuspaikkalauseke siirtää sopimuspuoliin kuulumattomalle kolmannelle, joka on myöhemmän sopimuksen osapuoli ja jolle alkuperäisen sopimuksen osapuolen oikeudet ja velvollisuudet ovat kokonaan tai osittain siirtyneet (ks. mm. tuomio 7.2.2013, Refcomp, C‑543/10, EU:C:2013:62, 25 kohta).

24

Asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdassa mainitaan kuitenkin selkeästi, että sen soveltamisala rajoittuu tilanteisiin, joissa asiaosaiset ”ovat sopineet” tuomioistuimesta. Kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta ilmenee, juuri sopimuspuolten tahtojen yhtyminen oikeuttaa sen, että sopimuspuolten sopimusvapauden periaatteen mukaisesti annetaan etusija muulle tuomioistuimelle kuin sille, joka olisi mahdollisesti ollut mainitun asetuksen mukaan toimivaltainen (tuomio 7.2.2013, Refcomp, C‑543/10, EU:C:2013:62, 26 kohta).

25

Toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan vastaamiseksi on ratkaistava, täyttääkö joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijan yksipuolisesti laatimaan liikkeeseenlaskuesitteeseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn muotovaatimuksen.

26

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että tämä muotovaatimus täyttyy silloin, kun oikeuspaikkalauseke sisältyy sopimusasiakirjan takasivulle tulostettuihin toisen sopimuspuolen yleisiin sopimusehtoihin, ainoastaan, jos sopimuksessa viitataan nimenomaisesti kyseisiin yleisiin sopimusehtoihin (tuomio 14.12.1976, Estasis Saloti di Colzani,24/76, EU:C:1976:177, 10 kohta).

27

Lisäksi on mainittava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sopimuspuolten suostumuksen tosiasiallisuus on yksi tämän säännöksen tavoitteista, kuten se on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen 17 artiklan ensimmäisen kohdankin tavoite (ks. mm. tuomio 7.2.2013, Refcomp, C‑543/10, EU:C:2013:62, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja että näin ollen kyseisessä säännöksessä asetetaan asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle velvollisuus tutkia, onko kyseessä olevasta lausekkeesta tosiasiallisesti sovittu yhteisymmärryksessä sopimuspuolten kesken, minkä on käytävä ilmi selkeästi ja täsmällisesti (ks. mm. tuomio 9.11.2000, Coreck, C‑387/98, EU:C:2000:606, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 7.2.2013, Refcomp, C‑543/10, EU:C:2013:62, 27 kohta).

28

Pääasiassa lauseke, jolla annetaan toimivalta Englannin tuomioistuimille, on sisällytetty esitteeseen, joka on velkakirjojen liikkeeseenlaskijan laatima asiakirja. Ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene varmuudella, onko lauseke toistettu tai onko siihen viitattu nimenomaisesti sopimusasiakirjoissa, jotka allekirjoitettiin silloin, kun velkakirjat laskettiin liikkeeseen ensimarkkinoilla.

29

Tähän toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa asetettu kirjallista muotoa koskeva vaatimus täyttyy tapauksessa, jossa joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuesitteeseen sisällytetään oikeuspaikkalauseke, vain silloin, jos sopimuspuolten velkakirjojen ensimarkkinoilla liikkeeseen laskemisen yhteydessä allekirjoittamassa sopimuksessa mainitaan tällaisen lausekkeen hyväksyminen tai viitataan nimenomaisesti kyseiseen esitteeseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

30

Jos vastaus on myöntävä, kyseisen tuomioistuimen on vielä ratkaistava, hyväksytäänkö myös Redin ja Profitin välillä velkakirjojen jälkimarkkinoilla luovuttamisen yhteydessä allekirjoitetussa sopimuksessa mainittu lauseke tai viitataanko siinä siihen. Jos näin on, lausekkeeseen on katsottava voitavan vedota Profitia vastaan.

31

Toisen kysymyksen toinen osa eli se, voidaanko velkakirjan liikkeeseenlaskijan ja sen merkitsijän välillä tehdyssä sopimuksessa pätevästi sovittuun oikeuspaikkalausekkeeseen vedota sellaista mainitut velkakirjat kyseiseltä merkitsijältä hankkinutta kolmatta vastaan, joka ei ole nimenomaisesti hyväksynyt mainittua lauseketta ja joka on nostanut korvauskanteen mainittua liikkeeseenlaskijaa vastaan, on merkityksellinen vain päinvastaisessa tapauksessa.

32

Unionin tuomioistuin totesi 7.2.2013 antamansa tuomion Refcomp (C‑543/10, EU:C:2013:62) 33 kohdassa tavaran myöhemmän ostajan sen valmistajaa vastaan nostaman korvauskanteen asiayhteydessä, että koska niitä ei sitonut sopimussuhde, niiden ei voitu katsoa asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”sopineen” siitä tuomioistuimesta, joka on toimivaltainen valmistajan ja ensimmäisen ostajan välillä tehdyn alkuperäisen sopimuksen mukaan.

33

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut merikuljetussopimuksista, että konossementtiin sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota tähän sopimukseen nähden kolmatta vastaan, jos lauseke on todettu päteväksi lastinantajan ja rahdinkuljettajan välisessä suhteessa, ja että sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan lastinantajan oikeudet ja velvollisuudet ovat siirtyneet kolmannelle, konossementin siirronsaajalle. Lastinantajan ja konossementin haltuunsa saaneen kolmannen välisen sijaantulon vuoksi mainittu lauseke sitoo mainittua kolmatta konossementin hankkimisen vaikutuksesta. Jos tällainen suhde on kansallisen oikeuden perusteella olemassa, asiaa käsittelevän tuomioistuimen ei tarvitse tarkastaa, onko kyseinen kolmas antanut suostumuksensa mainitulle lausekkeelle. Unionin tuomioistuin on nimittäin korostanut tältä osin konossementin, joka on kansainvälisen kaupan arvopaperi, jolla säännellään ainakin kolmen henkilön suhdetta, hyvin erityistä luonnetta. Konossementti on myyntikelpoinen arvopaperi, jonka avulla lastin omistaja voi luovuttaa tavarat niiden kuljetuksen aikana hankkijalle, josta tulee lastinantajan kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien haltija suhteessa rahdinkuljettajaan (ks. vastaavasti tuomio 19.6.1984, Russ, 71/83, EU:C:1984:217, 24 kohta; tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 41 kohta; tuomio 9.11.2000, Coreck, C‑387/98, EU:C:2000:606, 23–27 kohta ja tuomio 7.12.2013, Refcomp,C‑543/10, EU:C:2013:62, 34–36 kohta).

34

Lisäksi on mainittava unionin tuomioistuimen myös todenneen yhtiön osakkeiden merkitsemisestä, että yhtiön osakkeenomistajaksi tulleessaan osakkeenomistaja sitoutuu hyväksymään kaikki yhtiön yhtiöjärjestykseen sisältyvät määräykset, mukaan lukien yhtiöjärjestykseen sisältyvä oikeuspaikkalauseke, ja ne sitovat sitä, jos yhtiön yhtiöjärjestys on talletettu sellaiseen paikkaan, jossa osakkeenomistajalla on tilaisuus siihen tutustua, kuten yhtiön päätoimipaikkaan, tai jos yhtiöjärjestys on julkisessa rekisterissä (ks. vastaavasti tuomio 10.3.1992, Powell Duffryn, C‑214/89, EU:C:1992:115, 19–28 kohta).

35

Pääasiassa on ratkaistava, voiko riidanalaisten velkakirjojen liikkeeseenlaskija Commerzbank vedota liikkeeseenlaskuesitteeseen sisällytettyyn oikeuspaikkalausekkeeseen Profitia vastaan, joka on velkakirjojen viimeinen merkitsijä ja hankkinut ne Redin kanssa tekemällään sopimuksella.

36

Kun otetaan huomioon edellä 33 ja 34 kohdassa esitelty oikeuskäytäntö, tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi, jos voidaan osoittaa – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava – aluksi, että kyseinen lauseke on pätevä Commerzbankin ja Redin, joka on kyseisten velkakirjojen ensimmäinen merkitsijä, välisessä suhteessa, sitten, että Redin oikeudet ja velvollisuudet, jotka sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella liittyvät kyseisiin velkakirjoihin, ovat siirtyneet Profitille sen seurauksena, että Profit osti kyseiset velkakirjat siltä jälkimarkkinoilla, ja vielä, että Profitilla on ollut tilaisuus tutustua mainitun lausekkeen sisältävään esitteeseen, mikä edellyttää, että esite on ollut helposti saatavilla.

37

Niinpä toisen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 23 artiklaa on tulkittava siten, että kyseessä olevien joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijan laatimaan liikkeeseenlaskuesitteeseen sisältyvään oikeuspaikkalausekkeeseen voidaan vedota kyseiset velkakirjat rahoitusvälittäjältä hankkinutta kolmatta vastaan, jos voidaan osoittaa – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava – aluksi, että kyseinen lauseke on pätevä liikkeeseenlaskijan ja rahoitusvälittäjän välisessä suhteessa, sitten, että mainitun välittäjän oikeudet ja velvollisuudet, jotka sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella liittyvät kyseisiin velkakirjoihin, ovat siirtyneet mainitulle kolmannelle sen seurauksena, että se osti kyseiset velkakirjat jälkimarkkinoilla, ja vielä, että kyseessä olevalla kolmannella on ollut tilaisuus tutustua mainitun lausekkeen sisältävään esitteeseen.

38

Toisen kysymyksen kolmannessa osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimen kantaa sopimuspuolten tunteman kansainvälisen kaupan kauppatavan olemassaoloon siltä varalta, että saman kysymyksen ensimmäiseen kahteen osaan vastataan kieltävästi.

39

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että sopimuspuolten suostumuksen tosiasiallisuus on aina yksi asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdan c alakohdan tavoitteista, ja sen perusteena on tarve välttää se, että yhden ainoan sopimuspuolen sopimukseen sisällyttämät oikeuspaikkalausekkeet jäisivät huomaamatta (ks. vastaavasti tuomio 20.2.1997, MSG, C‑106/95, EU:C:1997:70, 17 kohta ja tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 19 kohta).

40

Unionin tuomioistuin on kuitenkin lisännyt, että mainitun 23 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella voidaan olettaa tällaisen suostumuksen olemassaolo, jos tältä osin kyseisellä kansainvälisen kaupan alalla on olemassa kauppatapoja, jotka nämä sopimuspuolet tunsivat tai jotka niiden olisi pitänyt tuntea (ks. vastaavasti tuomio 20.2.1997, MSG, C‑106/95, EU:C:1997:70, 19 kohta ja tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 20 ja 21 kohta).

41

Unionin tuomioistuin on maininnut tästä, että kansallisen tuomioistuimen asiana on ensinnäkin arvioida, onko kyseessä kansainvälisen kaupan sopimus, ja toiseksi tarkastaa, onko sillä kansainvälisen kaupan alalla, jolla kyseiset sopimuspuolet toimivat, olemassa kauppatapaa ja tuntevatko sopimuspuolet todella tämän kauppatavan tai pitäisikö heidän se tuntea. Unionin tuomioistuimen asiana on kuitenkin kertoa kansalliselle tuomioistuimelle, mitkä objektiivisesti määritellyt seikat ovat tällaista arviointia varten tarpeellisia (ks. vastaavasti tuomio 20.2.1997, MSG, C‑106/95, EU:C:1997:70, 21 kohta ja tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 23 kohta).

42

Ensimmäisen seikan osalta on katsottava olevan selvää, että pääasiassa on kyseessä kansainvälisen kaupan sopimus.

43

Toisen seikan osalta unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että kauppatavan olemassaoloa ei pidä ratkaista jonkin sopimusvaltion lainsäädännön perusteella eikä sitä pidä myöskään arvioida yleiseen kansainväliseen kauppaan nähden vaan sen kaupan alan osalta, jolla sopimuspuolet harjoittavat toimintaansa (tuomio 20.2.1997, MSG, C‑106/95, EU:C:1997:70, 23 kohta ja tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 25 kohta).

44

Unionin tuomioistuin on myös todennut, että kyseisellä kaupan alalla on olemassa jokin kauppatapa erityisesti silloin, kun alalla toimivat noudattavat yleisesti ja säännöllisesti tiettyä käytäntöä tehdessään tietyntyyppisiä sopimuksia (tuomio 20.2.1997, MSG, C‑106/95, EU:C:1997:70, 23 kohta ja tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 26 kohta).

45

Unionin tuomioistuimen mukaan ei ole tarpeen, että tällainen käytäntö olisi vakiintunut tietyissä maissa tai varsinkaan kaikissa sopimusvaltioissa. Se, että niiden maiden toimijat, joilla on hallitseva asema kyseisen kansainvälisen kaupan alalla, noudattavat yleisesti ja säännöllisesti jotakin käytäntöä maassaan, voi olla kauppatavan olemassaolon toteennäyttämistä helpottava seikka. Ratkaisevana arviointiperusteena on kuitenkin sen selvittäminen, noudattavatko toimijat sillä kansainvälisen kaupan alalla, jolla sopimuspuolet toimivat, yleisesti ja säännöllisesti tiettyä käytäntöä (tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 27 kohta.

46

Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt samassa yhteydessä, että koska asetuksen N:o 44/2001 23 artiklassa ei ole mitään mainintaa kauppatavan julkistamisesta, on todettava, että vaikka mahdollinen julkistaminen, joka voitaisiin toteuttaa toimittamalla oikeuspaikkalauseke tiedoksi sellaisille yhdistyksille tai järjestöille, jotka ovat erikoistuneet oikeuspaikkalausekkeen sisältävien esipainettujen lomakkeiden laatimiseen, voisi helpottaa yleisesti ja säännöllisesti noudatetun käytännön toteennäyttämistä, sitä ei voida vaatia kauppatavan olemassaolon osoittamiseksi (tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 28 kohta).

47

Lisäksi on mainittava, että kauppatavalle ominaisia seikkoja vastaava käytäntö ei lakkaa olemasta kauppatapa riitauttamisen vuoksi, vaikka näitä riitauttamisia olisi tuomioistuimissa huomattavan paljonkin, jos kauppatapaa kuitenkin noudatetaan yleisesti ja säännöllisesti kyseisellä alalla tämäntyyppisten sopimusten osalta (ks. vastaavasti tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 29 kohta).

48

Siitä, että sopimuspuolet todella tunsivat käytännön tai heidän olisi pitänyt se tuntea, on vielä mainittava oikeuskäytännöstä ilmenevän, että tämä voidaan näyttää toteen muun muassa osoittamalla, että sopimuspuolet olivat aiemmin olleet liikesuhteessa keskenään tai muiden kyseisellä alalla toimivien kanssa tai että tietty käytäntö on tällä alalla riittävän tunnettu sen takia, että sitä noudatetaan niin yleisesti ja säännöllisesti tietyntyyppisiä sopimuksia tehtäessä, että sen voidaan katsoa olevan vakiintunut käytäntö (tuomio 20.2.1997, MSG, C‑106/95, EU:C:1997:70, 24 kohta ja tuomio 16.3.1999, Castelletti, C‑159/97, EU:C:1999:142, 43 kohta).

49

Yhtenä seikoista, jotka on otettava huomioon, kun ratkaistaan, onko oikeuspaikkalausekkeen sisällyttäminen liikkeeseenlaskuesitteeseen alalla, jolla sopimuspuolet toimivat, sellainen käytäntö, jonka nämä tunsivat tai joka niiden olisi pitänyt tuntea, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on pidettävä mielessä, että Dublinin pörssi oli hyväksynyt etukäteen mainitun esitteen ja saattanut sen yleisön saataville internetsivustollaan, mitä Profit ei ole kiistänyt oikeudenkäynnissä, jossa pääasian tosiseikasto selvitettiin. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon sen riidattomuus, että Profit on finanssisijoitusten alalla toimiva yritys, ja sen muiden pääasian osapuolten kanssa aiemmin mahdollisesti solmimat liikesuhteet. Kansallisen tuomioistuimen on myös tutkittava, liittyykö joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuun kyseisellä toimialalla yleisesti ja säännöllisesti oikeuspaikkalausekkeen sisältävä liikkeeseenlaskuesite, ja onko tällainen käytäntö riittävän tunnettu, jotta sitä voitaisiin pitää vakiintuneena.

50

Niinpä tähän toisen kysymyksen kolmanteen osaan on vastattava, että oikeuspaikkalausekkeen sisällyttämistä joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuesitteeseen voidaan pitää asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna kansainvälisessä kaupassa noudatettuna kauppatapana, jonka perusteella voidaan olettaa sen, jota vastaan lausekkeeseen vedotaan, suostuneen lausekkeen sisällyttämiseen, jos voidaan erityisesti osoittaa – mikä kansallisen tuomioistuimen on tutkittava – yhtäältä, että kyseisen alan toimijat noudattavat tällaista toimintatapaa yleisesti ja säännöllisesti tällaisia sopimuksia tehdessään, ja toisaalta, että joko osapuolet olivat aiemmin olleet liikesuhteessa keskenään tai muiden asianomaisella alalla toimivien kanssa tai kyseessä oleva toimintatapa on riittävän tunnettu, jotta sitä voidaan pitää vakiintuneena käytäntönä.

51

Kaikkien edellä olevien seikkojen perusteella esitetyistä kysymyksistä toiseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 23 artiklaa on tulkittava siten, että

52

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kannetta, jolla vaaditaan sopimuksen kumoamista ja pätemättömäksi todetun asiakirjan perusteella maksettujen määrien palauttamista, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”sopimusta koskevana asiana”.

53

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on aluksi muistutettava, ettei kyseisessä säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”sopimusta koskeva asia” voida tulkita siten, että siinä viitattaisiin siihen määritelmään, jolla sovellettavassa kansallisessa laissa luonnehditaan kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaa oikeussuhdetta. Kyseistä käsitettä on päinvastoin tulkittava itsenäisesti, ja tulkinnassa on tukeuduttava asetuksen N:o 44/2001 järjestelmään ja tavoitteisiin, jotta sen yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa taattaisiin (tuomio 17.6.1992, Handte, C‑26/91, EU:C:1992:268, 10 kohta; tuomio 14.3.2013, Česká spořitelna, C‑419/11, EU:C:2013:165, 45 kohta ja tuomio 28.1.2015, Kolassa, C‑375/13, EU:C:2015:37, 37 kohta).

54

Oikeuskäytännöstä, joka perustuu 4.3.1982 annettuun tuomioon Effer (38/81, EU:C:1982:79), ilmenee, että kansallisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista sopimusta koskevat kysymykset käsittää toimivallan arvioida itse sopimuksen muodostavien osatekijöiden olemassaoloa, sillä tällainen arviointi on välttämätön, jotta asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi varmistua asetuksen N:o 44/2001 mukaisesta toimivallastaan. Jos näin ei olisi, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan säännösten oikeudellinen ulottuvuus saattaisi rajoittua, sillä tällöin myönnettäisiin, että sopimuspuolelle riittäisi kyseisiin säännöksiin sisältyvän säännön kiertämiseksi sen väittäminen, ettei sopimusta ole olemassa. Sitä vastoin asetuksen N:o 44/2001 tavoitteen ja hengen huomioon ottaminen edellyttää edellä mainittujen säännösten tulkitsemista siten, että tuomioistuin, jonka on ratkaistava sopimusta koskeva riita, voi tutkia toimivaltansa olennaiset edellytykset jopa viran puolesta ja arvioida sopimuspuolten esittämien ratkaisevien ja merkityksellisten seikkojen nojalla, onko sopimus olemassa vai ei.

55

Lisäksi pätemättömäksi julistamista koskevan kanteen ja perusteettoman maksun palautuksen välisestä suhteesta on riittävää todeta – kuten julkisasiamies muistutti ratkaisuehdotuksensa 80 kohdassa –, että jos asianosaisten välillä ei olisi ollut vapaasti solmittua sopimussidettä, velvoitetta ei olisi pantu täytäntöön eikä oikeutta palautukseen olisi. Palautusoikeuden ja sopimussuhteen välinen syy-yhteys riittää liittämään palautuskanteen sopimuksen asiayhteyteen.

56

Vaikka pääasiassa ei ole epäilystä siitä, että Profit ja Redi ovat sopimussuhteessa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on edellä 36 kohdassa mainitulla tavalla tutkittava, siirtyivätkö Redin oikeudet ja velvollisuudet, jotka sovellettavan kansallisen oikeuden perusteella liittyvät riidanalaisiin joukkovelkakirjoihin, Profitille siten, että Profitin ja Commerzbankin välillä olisi katsottava olevan sopimussuhde.

57

Edellä 54 ja 55 kohdasta ilmenee, että pääasian kaltaisessa asiassa Profit voi suhteessaan Rediin ja – ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetun tutkimisen tuloksista riippuen – myös Commerzbankiin käyttää asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan mukaista sopimuksen täytäntöönpanopaikan tuomioistuinta, vaikka osapuolet ovat erimielisiä kanteen taustalla olevan sopimuksen olemassaolosta.

58

Esitetyistä kysymyksistä kolmanteen on edellä mainitun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kanteita, joilla vaaditaan sopimuksen kumoamista ja kyseisen sopimuksen perusteella aiheettomasti maksettujen määrien palauttamista, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuina ”sopimusta koskevina asioina”.

59

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että siinä tarkoitetun ristiriitaisten ratkaisujen vaaran osoittamiseksi tilanteessa, jossa useampia vastaajia vastaan on nostettu kaksi kannetta, joilla on eri kohde ja perusta ja jotka eivät liity toisiinsa alisteisuuden takia tai siksi, että ne olisivat keskenään yhteensopimattomia, riittää se, että toisen kanteen mahdollinen hyväksyminen voi mahdollisesti vaikuttaa sen oikeuden laajuuteen, jolle vaaditaan suojelua toisessa asiassa.

60

Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdassa säädetään, että vastaajaa vastaan voidaan nostaa kanne, jos asiassa on useampia vastaajia, siinä tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen, että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jottei kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä johtaisi keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin.

61

Asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan toimivaltasäännön tavoitteesta on todettava, että sillä vastataan asetuksen johdanto-osan 12 ja 15 perustelukappaleen mukaan tarpeeseen helpottaa hyvää lainkäyttöä, rajoittaa mahdollisimman paljon rinnakkaisten oikeudenkäyntien määrää ja välttää näin keskenään ristiriitaiset ratkaisut, jotka johtuisivat siitä, että kanteet on käsitelty eri oikeudenkäynneissä (ks. mm. tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 77 kohta ja tuomio 12.7.2012, Solvay, C‑616/10, EU:C:2012:445, 19 kohta).

62

Lisäksi kyseistä erityisen toimivallan sääntöä on tulkittava suhteessa yhtäältä asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleeseen, jonka mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden on oltava hyvä ja niiden on perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella, ja vastaajan kotipaikan tuomioistuin on aina toimivaltainen, lukuun ottamatta joitakin tarkoin rajattuja tapauksia, joissa riidan kohteen tai osapuolten sopimusvapauden vuoksi jokin muu liittymäperuste on oikeutettu (ks. mm. tuomio 11.1.2007, Freeport,C‑98/06, EU:C:2007:595, 36 kohta ja tuomio 12.7.2012, Solvay, C‑616/10, EU:C:2012:445, 20 kohta).

63

Koska tällä erityisen toimivallan säännöllä poiketaan asetuksen N:o 44/2001 2 artiklassa vahvistetusta pääsäännön mukaisesta vastaajan kotipaikan tuomioistuimen toimivaltaisuudesta, sitä on toisaalta tulkittava suppeasti eikä sen voida tulkita koskevan muita kuin kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita (ks. mm. tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 12.7.2012, Solvay, C‑616/10, EU:C:2012:445, 21 kohta).

64

Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida, liittyvätkö sen käsiteltäväksi saatetut eri kanteet toisiinsa eli onko vaaraa siitä, että kanteiden käsittely eri oikeudenkäynneissä johtaa keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin, ja ottaa tältä osin huomioon kaikki asiakirja-aineistoon sisältyvät tarpeelliset seikat (ks. mm. tuomio 11.10.2007, Freeport, C‑98/06, EU:C:2007:595, 41 kohta; tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 83 kohta ja tuomio 12.7.2012, Solvay, C‑616/10, EU:C:2012:445, 23 kohta).

65

Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt tältä osin, että jotta voitaisiin katsoa, että on olemassa vaara, että ratkaisut ovat asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla keskenään ristiriitaisia, ei riitä, että riita-asioiden ratkaisut eroavat toisistaan, vaan eron on lisäksi liityttävä samaan tosiseikastoon ja samaan oikeudelliseen tilanteeseen (ks. mm. tuomio 13.7.2006, Roche Nederland ym.,C‑539/03, EU:C:2006:458, 26 kohta; tuomio 11.10.2007, Freeport, C‑98/06, EU:C:2007:595, 40 kohta; tuomio 1.12.2011, Painer, C‑145/10, EU:C:2011:798, 79 kohta ja tuomio 12.7.2012, Solvay, C‑616/10, EU:C:2012:445, 24 kohta).

66

Jotta kansallinen tuomioistuin voisi pääasian kaltaisessa tilanteessa arvioida, liittyvätkö sen käsiteltäväksi saatetut eri kanteet toisiinsa ja aiheuttaako kanteiden erillään ratkaiseminen vaaran ristiriitaisista ratkaisuista, sen on otettava huomioon muun muassa – kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 95–100 kohdassa – tosiasiallinen ja oikeudellinen ero yhtäältä huonoon johtamiseen perustuvaa vastuuta koskevassa oikeudenkäynnissä ja toisaalta jonkin sopimuksen kumoamista ja perusteettoman maksun palauttamista koskevassa oikeudenkäynnissä, joiden lopputulokset ovat itsenäisiä. Tässä yhteydessä on mainittava, ettei kahdessa oikeudenkäynnissä annettavia ratkaisuja voida pelkästään siksi, että toisen oikeudenkäynnin lopputuloksella voi olla vaikutusta toisen lopputulokseen – muun muassa kumoamis- ja palautuskanteen yhteydessä palautettavaksi määrättävän määrän mahdollinen vaikutus mahdollisen vahingon määrittämiseen korvauskanteen yhteydessä –, pitää asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ”ristiriitaisina”.

67

Ensimmäiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä tarkoitetun ristiriitaisten ratkaisujen vaaran osoittamiseksi tilanteessa, jossa useampia vastaajia vastaan on nostettu kaksi kannetta, joilla on eri kohde ja perusta ja jotka eivät liity toisiinsa alisteisuuden takia tai siksi, että ne olisivat keskenään yhteensopimattomia, riitä se, että toisen kanteen mahdollinen hyväksyminen voi mahdollisesti vaikuttaa sen oikeuden laajuuteen, jolle vaaditaan suojelua toisessa asiassa.

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: