—

Modelo Continente Hipermercados SA, edustajanaan advogado D. Abrunhosa e Sousa,

—

Portugalin hallitus, asiamiehenään M. Perestrelo de Oliveira, sittemmin asiamiehinään L. Inez Fernandes ja F. Figueiroa Quelhas,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja D. Kuon,

—

Unkarin hallitus, asiamiehenään K. Szíjjártó,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään P. Guerra e Andrade ja H. Støvlbæk,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla osakeyhtiöiden sulautumisesta 9.10.1978 annetun kolmannen neuvoston direktiivin 78/855/ETY (EYVL L 295, s. 36), sellaisena kuin se on muutettuna 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/109/EY (EUVL L 259, s. 14; jäljempänä direktiivi 78/855), 19 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Modelo Continente Hipermercados SA (jäljempänä MCH) ja Autoridade para as Condições de Trabalho – Centro Local do Lis (ACT) (työoloja valvovan viranomaisen Lisin aluekeskus) ja joka koskee viimeksi mainitun tekemää päätöstä määrätä MCH:lle sakkoja Portugalin työoikeuden rikkomisista, joihin Good and Cheap – Comércio Retalhista SA (jäljempänä Good and Cheap) syyllistyi ennen kuin se sulautui MCH:hon.

3

Direktiivin 78/855 kolmannessa ja kuudennessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”jäsenten ja ulkopuolisten etujen suojaaminen edellyttää, että osakeyhtiöiden sulautumista koskeva jäsenvaltioiden lainsäädäntö sovitetaan yhteen ja että kaikissa on säännökset sulautumisesta,

– –

velkojia, mukaan lukien joukkovelkakirjojen haltijat, ja niitä, joilla on kyseisiä yhtiöitä kohtaan muita vaatimuksia, on suojattava niin, ettei sulautuminen vaikuta haitallisesti heidän etuihinsa.”

4

Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'hankkimalla tapahtuvalla sulautumisella' menettelyä, jossa yksi tai useampi yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää varansa ja vastuunsa toiselle yhtiölle siten, että sulautuvan yhtiön tai sulautuvien yhtiöiden osakkeenomistajat saavat vastikkeeksi vastaanottavan yhtiön osakkeita sekä mahdollisesti rahakorvauksen, jonka määrä ei kuitenkaan saa olla enemmän kuin 10 prosenttia näin annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollisesta vasta-arvosta.”

5

Mainitun direktiivin 13 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuoto oli seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden lainsäädännössä on järjestettävä riittävä suoja sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden velkojille, joiden saatavat ovat syntyneet ennen sulautumissuunnitelman julkaisemista, mutta eivät ole erääntyneet ennen sitä.

2.   Tätä varten jäsenvaltioiden on lainsäädännössään säädettävä ainakin, että tällaisilla velkojilla on oikeus saada riittävät takeet, jos tällainen suoja on sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden rahoitusaseman vuoksi tarpeen eikä niillä vielä ole tällaisia takeita.

Jäsenvaltioiden on säädettävä 1 kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suojan edellytyksistä. Jäsenvaltioiden on joka tapauksessa varmistettava, että velkojilla on valtuudet hakea asianmukaisilta hallinto- tai oikeusviranomaisilta riittäviä takeita edellyttäen, että velkojat voivat uskottavalla tavalla osoittaa, että niiden saatavat ovat sulautumisen vuoksi vaarassa jäädä saamatta eikä kyseiseltä yhtiöltä ole saatu riittäviä takeita.”

6

Kyseisen saman direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Sulautumisella on seuraavat suoraan laista johtuvat ja samanaikaiset vaikutukset:

7

Direktiivi 78/855 kumottiin siten, että kumoaminen tuli voimaan 1.7.2011, osakeyhtiöiden sulautumisesta 5.4.2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/35/EU (EUVL L 110, s. 1). Kuten direktiivin johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee, sen tarkoituksena on selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioida direktiivi 78/855, jota on muutettu useaan otteeseen huomattavasti. Direktiivin 2011/35 19 artiklan 1 kohdassa toistetaan direktiivin 78/855 19 artiklan 1 kohdan sanamuoto samansisältöisesti.

8

Kaupallisista yhtiöistä annetun koodeksin (Código das Sociedades Comerciais, jäljempänä CSC) 112 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sulautumisen rekisteröinti kaupparekisteriin

9

ACT tarkasti 15.2.2011 Good and Cheapin työntekijöiden joulukuun 2010 ja tammikuun 2011 työaikakirjanpidon. Se totesi Portugalin työoikeuden säännöksiä rikotun tiettyjen työntekijöiden tekemien yhtäjaksoisten työtuntien määrän osalta sekä työjaksojen välisten lepotuntien määrän osalta tietyissä tapauksissa.

10

Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että MCH ja Good and Cheap rekisteröivät 22.2.2011 kaupparekisteriä ylläpitävässä toimivaltaisessa yksikössä sulautumissuunnitelman, joka julkaistiin oikeusministeriön julkaisuja sisältävällä internetsivustolla.

11

ACT laati 7.3.2011 kaksi Good and Cheapiä koskevaa pöytäkirjaa mainituista rikkomisista. Se antoi nämä pöytäkirjat tiedoksi kuitenkin vasta 4.4.2011.

12

Good and Cheapin hankkimalla tapahtunut sulautuminen MCH:hon rekisteröitiin 31.3.2011, mikä johti Good and Cheapin purkautumiseen sen johdosta, että se sulautui MCH:hon.

13

ACT vahvisti 24.9.2012 tekemällään päätöksellä edellä mainitut pöytäkirjat ja määräsi MCH:lle sakot kummastakin kyseessä olevasta hallinnollisesta rikkomuksesta.

14

Tästä päätöksestä Tribunal do Trabalho de Leiriassa nostamassaan kanteessa MCH esitti kysymyksen CSC:n 112 §:n, sellaisena kuin ACT sitä tulkitsi, yhteensopivuudesta direktiivin 2011/35 19 artiklan kanssa. Mainittu tuomioistuin tiedustelee tältä osin, voiko hankkimalla tapahtuvan sulautumisen yhteydessä viimeksi mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kaltainen kaikkien sulautuvan yhtiön varojen ja vastuiden siirtyminen vastaanottavalle yhtiölle käsittää sulautuvan yhtiön ennen kyseistä sulautumista toteuttamista luonteeltaan hallinnollisista rikkomuksista määrättyjen sakkojen maksuvelvollisuuden siirtymisen vastaanottavalle yhtiölle.

15

Tribunal do Trabalho de Leiria on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

Saksan ja Itävallan hallitukset esittävät kirjallisissa huomautuksissaan epäilyksiä siitä, voidaanko tiettyjä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiä kysymyksiä ottaa tutkittaviksi. Saksan hallitus katsoo, että kolmas ja neljäs kysymys koskevat kansallisen oikeuden tulkintaa. Itävallan hallitus puolestaan väittää, että toinen kysymys koskee tilannetta, jossa – pääasian tosiseikkoihin nähden päinvastaisesti – sakko on jo määrätty ennen sulautumista ja joka näin ollen on luonteeltaan hypoteettinen. Neljännessä kysymyksessä esitettyä kysymystä rikosoikeudellisesta vastuusta ei myöskään säännellä direktiivissä 2011/35, eikä kysymyksellä siten ole Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklassa edellytettyä yhteyttä unionin oikeuteen.

17

Tässä yhteydessä on aluksi todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä pääasian tosiseikoista todella käy ilmi, että sakot määrättiin päätöksellä, joka tehtiin sen jälkeen, kun Good and Cheap oli sulautunut MCH:hon, toisen kysymyksen sanamuodosta ei kuitenkaan käy ilmi, ettei kysymys koske tällaista tilannetta. Tätä kysymystä ei siten voida pitää hypoteettisena.

18

Seuraavaksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pyydä kolmannella kysymyksellään selvästikään tulkintaa kansallisesta oikeudesta vaan direktiivistä 2011/35 ja etenkin sen 19 artiklasta, jotta se voisi määrittää, onko muun muassa ACT:n CSC:n 112 §:lle antama tulkinta unionin oikeuden vastainen.

19

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 34 kohdassa, neljäs kysymys vaikuttaa lopuksi koskevan Portugalin oikeuden periaatteita, eikä siinä viitata millään tavoin unionin oikeuteen. On kuitenkin muistutettava, että SEUT 267 artiklassa määrätty menettely perustuu vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisilla tuomioistuimilla ja unionin tuomioistuimella olevien tehtävien selkeään jakoon siten, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen lausumaan ainoastaan tässä artiklassa tarkoitettujen unionin toimien tulkinnasta tai pätevyydestä. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen tehtävä ei ole lausua kansallisten säännösten tulkinnasta eikä ratkaista sitä, onko ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tulkinta niistä oikea (ks. tuomio Texdata Software, C-418/11, EU:C:2013:588, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset on otettava tutkittaviksi neljättä kysymystä lukuun ottamatta.

21

Aluksi on todettava, ettei direktiivi 2011/35, jonka tulkintaa kolme ensimmäistä kysymystä koskevat, ollut vielä voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana. Näin ollen esitettyjä kysymyksiä on tarkasteltava ainoastaan direktiivin 78/855 säännösten kannalta.

22

Täten on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmella ensimmäisellä kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko direktiivin 78/855 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”hankkimalla tapahtuvasta sulautumisesta” seuraa se, että vastaanottavalle yhtiölle siirtyy velvollisuus maksaa kyseisen sulautumisen jälkeen annetulla lopullisella päätöksellä määrätty sakko työoikeuden rikkomisista, joihin sulautuva yhtiö syyllistyi ennen mainittua sulautumista.

23

Direktiivin 78/855 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan hankkimalla tapahtuvasta sulautumisesta seuraa suoraan lain nojalla se, että kaikki sulautuvan yhtiön varat ja vastuut siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle.

24

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastaamiseksi on täten tutkittava, onko hallinnollista rikkomusta koskevan yhtiön vastuun, joka käsittää etenkin velvollisuuden maksaa sakko, joka on määrätty kyseisen yhtiön hankkimalla tapahtuneen sulautumisen jälkeen ennen mainittua sulautumista toteutetuista rikkomisista, katsottava kuuluvan mainitussa säännöksessä tarkoitettujen kyseisen saman yhtiön vastuiden piiriin.

25

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut osapuolet, jotka ovat esittäneet huomautuksia tältä osin, ovat yhtä mieltä siitä, että ennen kahden yhtiön sulautumista annetulla lopullisella päätöksellä määrätty sakko, jota ei ole vielä maksettu, kuuluu sulautuvan yhtiön vastuisiin, koska tällaisen sakon määrää on pidettävä kyseisen yhtiön velkana asianomaiselle jäsenvaltiolle. Sen sijaan pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa eli tilanteessa, jossa sakko määrättiin vasta pääasiassa kyseessä olevien yhtiöiden sulautumisen jälkeen, ainoastaan Portugalin ja Unkarin hallitukset sekä Euroopan komissio ovat sitä mieltä, että velvollisuus tällaisen sakon maksamiseen kuuluu sulautuvan yhtiön vastuisiin, kun taas MCH ja Saksan hallitus ovat päinvastaisen näkemyksen kannalla.

26

Tässä yhteydessä on todettava, ettei varojen ja vastuiden käsitettä, sellaisena kuin se on mainittu muun muassa direktiivin 78/855 19 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, ole määritelty kyseisessä direktiivissä. Kyseisessä säännöksessä ei myöskään millään tavoin viitata jäsenvaltioiden oikeuteen tällaisen määritelmän osalta.

27

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät kuitenkin, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja ulottuvuutensa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (ks. mm. tuomio Fish Legal ja Shirley, C‑279/12, EU:C:2013:853, 42 kohta ja tuomio Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C‑201/13, EU:C:2014:2132, 14 kohta).

28

Sen asiayhteyden osalta, johon vastuiden käsite kuuluu, on todettava, että direktiivin 78/855 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että hankkimalla tapahtuvasta sulautumisesta seuraa suoraan lain nojalla ja siten automaattisesti paitsi se, että kaikki sulautuvan yhtiön varat ja vastuut siirtyvät vastaanottavalle yhtiölle, myös se, että sulautuva yhtiö lakkaa olemasta kyseisen kohdan c alakohdan nojalla. Tästä seuraa, että ilman hallinnollista rikkomusta koskevan vastuun siirtymistä vastaanottavalle yhtiölle osana sulautuvan yhtiön vastuita kyseinen vastuu lakkaisi.

29

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa, tällainen vastuun lakkaaminen olisi vastoin itse hankkimalla tapahtuvan sulautumisen luonnetta, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 78/855 3 artiklan 1 kohdassa, koska kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan tällainen sulautuminen käsittää sulautuvan yhtiön koko omaisuuden siirtymisen vastaanottavalle yhtiölle ilman selvitysmenettelyä tapahtuvan purkautumisen seurauksena.

30

Direktiivin 78/855 tavoitteen tarkastelu vahvistaa edellä mainitun vastuiden käsitteen tulkinnan. Tältä osin direktiivin johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että osakeyhtiöiden sulautumisia koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhteensovittamisen, joka toteutetaan säätämällä jäsenvaltioiden oikeudessa sulautumisesta, tarkoituksena on muun muassa suojata jäsenten ja ulkopuolisten etuja hankkimalla tapahtuvan sulautumisen yhteydessä.

31

Ulkopuolisten käsite on kuitenkin laajempi kuin mainitun direktiivin johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa käytetty käsite ”velkojat, mukaan lukien joukkovelkakirjojen haltijat, ja ne, joilla on kyseisiä yhtiöitä kohtaan muita vaatimuksia”, sillä kyseisiä velkojia, joukkovelkakirjojen haltijoita ja muiden vaatimusten haltijoita suojataan tietyillä erityisillä toimenpiteillä, joista säädetään muun muassa direktiivin 78/855 13–15 artiklassa.

32

On siten katsottava, että ulkopuolisiin, joiden etuja kyseisellä direktiivillä on tarkoitus suojata, kuuluvat yksiköt, joita ei voida vielä sulautumisen ajankohtana luokitella ”velkojiksi”tai ”muiden vaatimusten haltijoiksi” mutta jotka voidaan luokitella tällaisiksi kyseisen sulautumisen jälkeen ennen sulautumista syntyneiden tilanteiden vuoksi, kuten sen vuoksi, että työoikeuden rikkomiseen syyllistyminen todetaan vasta mainitun sulautumisen jälkeen annetulla päätöksellä. Mikäli hallinnollista rikkomusta koskeva sulautuvan yhtiön vastuu tällaisista rikkomuksista määrätyn sakon maksamisesta ei siirtyisi vastaanottavalle yhtiölle, sen jäsenvaltion, jonka toimivaltaiset viranomaiset määräsivät kyseisen sakon, etua ei suojattaisi.

33

Tässä tilanteessa on huomautettava – kuten Portugalin ja Unkarin hallitukset sekä komissio ovat väittäneet –, että jos tällainen vastuu ei siirtyisi, sulautuminen olisi yhtiölle keino välttyä toteuttamiensa rikkomusten seurauksilta asianomaisen jäsenvaltion tai mahdollisten muiden asianomaisten vahingoksi.

34

Tätä päätelmää ei voida horjuttaa MCH:n väitteellä, jonka mukaan hallinnollista rikkomusta koskevan sulautuvan yhtiön vastuun siirtyminen sulautumisen avulla olisi vastoin vastaanottavan yhtiön velkojien ja osakkeenomistajien etuja, koska nämä eivät kykenisi arvioimaan tämän sulautumisen taloudellisia ja varallisuuteen liittyviä seurauksia. Yhtäältä mainituilla velkojilla on nimittäin direktiivin 78/855 13 artiklan 2 kohdan nojalla oltava oikeus saada riittävät takeet, jos tällainen suoja on sulautumiseen osallistuvien yhtiöiden rahoitusaseman vuoksi tarpeen, tarvittaessa hakemalla tällaisia takeita toimivaltaiselta hallinto- tai oikeusviranomaiselta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa, vastaanottavan yhtiön osakkeenomistajia voidaan toisaalta suojata muun muassa sisällyttämällä sulautumissopimukseen vastuuvapauslauseke. Mikään ei myöskään estä vastaanottavaa yhtiötä teettämästä ennen sulautumista perusteellista tarkastusta sulautuvan yhtiön taloudellisesta ja oikeudellisesta tilanteesta, jotta se saisi kattavamman kuvan kyseisen yhtiön velvoitteista niiden asiakirjojen ja tietojen lisäksi, jotka ovat lainsäännösten nojalla saatavissa.

35

Esitettyihin ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on siten vastattava, että direktiivin 78/855 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”hankkimalla tapahtuvasta sulautumisesta” seuraa se, että vastaanottavalle yhtiölle siirtyy velvollisuus maksaa kyseisen sulautumisen jälkeen annetulla lopullisella päätöksellä määrätty sakko työoikeuden rikkomisista, joihin sulautuva yhtiö syyllistyi ennen mainittua sulautumista.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla osakeyhtiöiden sulautumisesta 9.10.1978 annetun kolmannen neuvoston direktiivin 78/855/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 16.9.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/109/EY, 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”hankkimalla tapahtuvasta sulautumisesta” seuraa se, että vastaanottavalle yhtiölle siirtyy velvollisuus maksaa kyseisen sulautumisen jälkeen annetulla lopullisella päätöksellä määrätty sakko työoikeuden rikkomisista, joihin sulautuva yhtiö syyllistyi ennen mainittua sulautumista.