Asia C‑316/13
Gérard Fenoll
vastaan
Centre d’aide par le travail ”La Jouvene”
ja
Association de parents et d’amis de personnes handicapées mentales (APEI) d’Avignon
(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 31 artiklan 2 kohta — Direktiivi 2003/88/EY — 7 artikla — Työntekijän käsite — Vammainen henkilö — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin oikeuden vastainen kansallinen lainsäädäntö — Kansallisen tuomioistuimen tehtävät”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.3.2015
Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Työntekijän käsite – Työtoimintakeskukseen otetun vammaisen henkilön kuuluminen työntekijän käsitteen alaan – Kansalliselle tuomioistuimelle kuuluva selvitystehtävä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)
Sosiaalipolitiikka – Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu – Työajan järjestäminen – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – Unionin oikeuden vastainen kansallinen lainsäädäntö – Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus omaksua unionin oikeuden mukainen tulkinta – Rajat – Kyseessä olevan jäsenvaltion velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko
(SEU 4 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)
Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua työntekijän käsitettä on tulkittava siten, että se voi kattaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen työtoimintakeskukseen otetun henkilön, joka ei vammaisuutensa vuoksi kykene työskentelemään tavanomaisin edellytyksin. Työtehtävät, joita vammaiset henkilöt suorittavat keskuksessa, eivät nimittäin ole vain epäolennaisia ja toisarvoisia, koska niitä ei ole luotu vain siksi, että kyseessä oleville henkilöille voitaisiin tarjota jotakin tekemistä tai ajanvietettä, vaan niistä saadaan myös tietynasteista taloudellista hyötyä kyseisten henkilöiden kykyihin mukautettujen suoritusten välityksellä. Samalla kun nämä työtehtävät tarjoavat mahdollisuuden myös vaikeavammaisten henkilöiden tuottavuuden arvostamiseen – vaikka se olisi alhainenkin – ne takaavat heille sosiaalisen suojelun, johon he ovat oikeutettuja.
Tässä yhteydessä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä muun muassa se, voidaanko asianomaisen todellisuudessa suorittamia työtehtäviä pitää työmarkkinoille tavanomaisesti kuuluvana työnä. Tätä selvitettäessä huomioon voidaan ottaa sekä kyseessä olevan työtoimintakeskuksen asema ja käytännöt laitoksena, johon henkilöitä sijoitetaan, että sen toteuttaman sosiaalihuollon palvelun tavoitteisiin liittyvät näkökohdat mutta myös työsuoritusten luonne ja niiden suorittamisen yksityiskohdat.
(ks. 39, 40, 42 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 48 kohta)
Asia C‑316/13
Gérard Fenoll
vastaan
Centre d’aide par le travail ”La Jouvene”
ja
Association de parents et d’amis de personnes handicapées mentales (APEI) d’Avignon
(Cour de cassationin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — Sosiaalipolitiikka — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 31 artiklan 2 kohta — Direktiivi 2003/88/EY — 7 artikla — Työntekijän käsite — Vammainen henkilö — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin oikeuden vastainen kansallinen lainsäädäntö — Kansallisen tuomioistuimen tehtävät”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 26.3.2015
Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Työntekijän käsite — Työtoimintakeskukseen otetun vammaisen henkilön kuuluminen työntekijän käsitteen alaan — Kansalliselle tuomioistuimelle kuuluva selvitystehtävä
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)
Sosiaalipolitiikka — Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelu — Työajan järjestäminen — Oikeus palkalliseen vuosilomaan — Unionin oikeuden vastainen kansallinen lainsäädäntö — Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus omaksua unionin oikeuden mukainen tulkinta — Rajat — Kyseessä olevan jäsenvaltion velvollisuus korvata yksityisille aiheutunut vahinko
(SEU 4 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88 7 artikla)
Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetun direktiivin 2003/88 7 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua työntekijän käsitettä on tulkittava siten, että se voi kattaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen työtoimintakeskukseen otetun henkilön, joka ei vammaisuutensa vuoksi kykene työskentelemään tavanomaisin edellytyksin. Työtehtävät, joita vammaiset henkilöt suorittavat keskuksessa, eivät nimittäin ole vain epäolennaisia ja toisarvoisia, koska niitä ei ole luotu vain siksi, että kyseessä oleville henkilöille voitaisiin tarjota jotakin tekemistä tai ajanvietettä, vaan niistä saadaan myös tietynasteista taloudellista hyötyä kyseisten henkilöiden kykyihin mukautettujen suoritusten välityksellä. Samalla kun nämä työtehtävät tarjoavat mahdollisuuden myös vaikeavammaisten henkilöiden tuottavuuden arvostamiseen – vaikka se olisi alhainenkin – ne takaavat heille sosiaalisen suojelun, johon he ovat oikeutettuja.
Tässä yhteydessä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä muun muassa se, voidaanko asianomaisen todellisuudessa suorittamia työtehtäviä pitää työmarkkinoille tavanomaisesti kuuluvana työnä. Tätä selvitettäessä huomioon voidaan ottaa sekä kyseessä olevan työtoimintakeskuksen asema ja käytännöt laitoksena, johon henkilöitä sijoitetaan, että sen toteuttaman sosiaalihuollon palvelun tavoitteisiin liittyvät näkökohdat mutta myös työsuoritusten luonne ja niiden suorittamisen yksityiskohdat.
(ks. 39, 40, 42 ja 43 kohta sekä tuomiolauselma)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 48 kohta)