Asia C‑314/13

Užsienio reikalų ministerija

ja

Finansinių nusikaltimų tyrimo tarnyba

vastaan

Vladimir Peftiev ym.

(Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Valko-Venäjään kohdistetut rajoittavat toimenpiteet — Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen — Poikkeukset — Oikeudellisiin palveluihin liittyvien palkkioiden maksaminen — Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen harkintavalta — Oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan — Varojen laittomalla alkuperällä ei ole vaikutusta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 12.6.2014

1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Valko-Venäjään kohdistetut rajoittavat toimenpiteet — Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen — Poikkeuspyyntö, jolla pyritään tiettyjen varojen vapauttamiseen korvauksen maksamiseksi oikeudellisista palveluista — Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen harkintavalta — Rajat — Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kunnioittaminen

   (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan toinen virke; unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan kolmas kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta; neuvoston asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Valko-Venäjään kohdistetut rajoittavat toimenpiteet — Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen — Poikkeuspyyntö, jolla pyritään tiettyjen varojen vapauttamiseen korvauksen maksamiseksi oikeudellisista palveluista — Kansallisen viranomaisen arviointi — Varojen laittomalla alkuperällä ei ole vaikutusta

   (Neuvoston asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.  Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun kansallinen toimivaltainen viranomainen ottaa kantaa poikkeuspyyntöön, joka on esitetty kyseisen säännöksen nojalla sellaisen kanteen nostamiseksi, jolla pyritään riitauttamaan Euroopan unionin toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden laillisuus, sillä ei ole vapaata harkintaa vaan sen on käytettävä toimivaltaansa kunnioittamalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan toisessa virkkeessä määrättyjä oikeuksia ja ottamalla huomioon se, että tällaisen kanteen nostaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa edellyttää asianajajan käyttämistä edustajana.

   Varojen jäädyttäminen ei näet voi johtaa siihen, että henkilöillä, joiden varat on jäädytetty, ei ole enää tosiasiallista oikeutta saada asiaansa käsitellyksi tuomioistuimissa. Kansallisella toimivaltaisella viranomaisella on kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään oikeus tarkastaa, että varat, joiden vapauttamista pyydetään, on tarkoitettu yksinomaan oikeudellisiin palveluihin liittyvien kohtuullisten palkkioiden maksamiseen ja näistä palveluista aiheutuneiden kulujen korvaamiseen. Se voi myös vahvistaa edellytykset, joita se pitää tarkoituksenmukaisina muun muassa sen varmistamiseksi, ettei määrätyn seuraamuksen tavoitetta tehdä tyhjäksi ja ettei myönnettyä poikkeusta kierretä.

   (ks. 26 ja 34 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 765/2006 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen perustuu kyseiseen asetukseen, poikkeusta, jota sovelletaan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämiseen korvauksen maksamiseksi oikeudellisista palveluista, on arvioitava kyseisen säännöksen perusteella, jossa ei viitata lainkaan varojen alkuperään tai niiden mahdolliseen laittomaan hankintaan.

   Mainitun asetuksen tavoitteena ei näet ole määrätä seuraamusta varojen laittomasta hankinnasta vaan kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä henkilöihin, jotka ovat vastuussa Valko-Venäjällä 19.3.2006 järjestettyjä vaaleja koskevien kansainvälisten normien rikkomisesta.

   (ks. 37 ja 40 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)