Asia C‑204/13

Finanzamt Saarlouis

vastaan

Heinz Malburg

(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Verotus — Arvonlisävero — Vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus — Se, että yhtiömies purkaa yhtiön — Kyseisen yhtiön asiakaskunnan osan hankkiminen — Apportti toiselle yhtiölle — Ostoihin sisältyvän veron maksaminen — Mahdollinen vähentäminen”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 13.3.2014

Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus – Se, että yksi yhtiömiehistä hankkii yhtiön asiakaskunnan osan sen luovuttamiseksi vastikkeetta uuden yhtiön käyttöön – Vähennysoikeutta ei ole – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Soveltumattomuus

(Neuvoston direktiivin 77/388 2 artiklan 1 alakohta, 4 artiklan 1 ja 2 kohta ja 17 artiklan 2 kohdan a alakohta)

Kun otetaan huomioon arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaate, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 17 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että veroneuvontaa harjoittavan siviiliyhtiön yhtiömiehellä, joka hankkii kyseiseltä yhtiöltä osan asiakaskunnasta ainoastaan siinä tarkoituksessa, että hän luovuttaa kyseisen asiakaskunnan välittömästi tämän jälkeen vastikkeetta vasta perustetun veroneuvontaa harjoittavan siviiliyhtiön, jonka pääosakas hän on, käyttöön liiketoimintaa varten ilman, että kyseisestä asiakaskunnasta kuitenkaan tulee osa vasta perustetun yhtiön varoja, ei ole oikeutta vähentää kyseisen asiakaskunnan hankintaan sisältyvää arvonlisäveroa.

Kyseinen asiakaskunnan luovuttaminen uuden yhtiön käyttöön on nimittäin vastikkeeton, ja se ei näin ollen kuulu kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdan, joka koskee ainoastaan vastikkeellisia luovutuksia ja suorituksia, eikä kuudennen direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan, jotka koskevat aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa, soveltamisalaan.

Lisäksi verotuksen neutraalisuuden periaate heijastuu vähennysjärjestelmästä, jolla pyritään vapauttamaan elinkeinonharjoittaja kokonaan sen kaiken taloudellisen toiminnan yhteydessä maksettavasta tai maksetusta arvonlisäverosta. Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä takaa näin ollen täydellisen neutraalisuuden kaiken taloudellisen toiminnan verorasituksen suhteen riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta edellyttäen, että kyseinen toiminta sinänsä on arvonlisäverollista. Verotuksen neutraalisuuden periaatetta ei näin ollen sovelleta tilanteeseen, jossa asiakaskunta luovutetaan vastikkeetta yhtiön käyttöön, mikä ei ole arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluva liiketoimi.

(ks. 36, 41, 42 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)