Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Tavarat ja palvelut, joita käytetään sekä vähennykseen oikeuttaviin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin – Leasingtoimet – Suhdeluvun mukainen vähennys – Laskeminen – Muuhun kuin liikevaihtoon perustuva jakoperuste – Hyväksyttävyys – Edellytys
(Neuvoston direktiivin 77/388 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohta)
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio velvoittaa pankin, joka harjoittaa muun muassa leasingtoimintaa, sisällyttämään murtoluvun, jonka perusteella määritetään yksi ainoa vähennyksen suhdeluku kaikille sen sekakäytössä oleville tavaroille ja palveluille, osoittajaan ja nimittäjään vain korkoja vastaavan osuuden asiakkaiden leasingsopimustensa perusteella maksamista vuokrista, kun näiden tavaroiden ja palvelujen käyttö johtuu ennen kaikkea kyseisten sopimusten rahoituksesta ja hallinnoinnista.
Käyttäessään kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdassa annettua mahdollisuutta poiketa kyseisessä direktiivissä säädetystä laskusäännöstä jäsenvaltioiden on tosin noudatettava mainitun direktiivin tarkoitusta ja systematiikkaa sekä periaatteita, joihin yhteinen arvonlisäverojärjestelmä perustuu.
Kun otetaan huomioon ensimmäiseksi kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdan sanamuoto, toiseksi kyseisen säännöksen asiayhteys, kolmanneksi verotuksen neutraalisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate ja neljänneksi kyseisen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan tarkoitus, jäsenvaltioiden on kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdassa annettua mahdollisuutta käyttäessään kuitenkin varmistettava, että vähennysoikeutta koskevilla yksityiskohtaisilla laskusäännöillä voidaan vahvistaa mahdollisimman tarkasti vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin liittyvän arvonlisäveron osuus.
Yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluva neutraalisuuden periaate nimittäin edellyttää, että vähennystä koskevat yksityiskohtaiset laskusäännöt kuvastavat objektiivisesti sitä todellista osuutta sekakäytössä olevien tavaroiden ja palvelujen hankintakustannuksista, joka voidaan kohdentaa vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin.
Kuudes direktiivi ei täten ole esteenä sille, että jäsenvaltiot soveltavat tietyn liiketoimen osalta menetelmänä tai jakoperusteena muuta menetelmää kuin liikevaihtoon perustuvaa menetelmää edellyttäen, että kyseisellä menetelmällä taataan, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennyksen suhdeluku määritetään sen perusteella tarkemmin kuin liikevaihtoon perustuvan menetelmän perusteella.
(ks. 27, 30–32 ja 35 kohta sekä tuomiolauselma)
Asia C‑183/13
Fazenda Pública
vastaan
Banco Mais SA
(Supremo Tribunal Administrativon esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Verotus — Arvonlisävero — Direktiivi 77/388/ETY — 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohta — 19 artikla — Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen — Leasingtoimet — Sekakäytössä olevat tavarat ja palvelut — Suoritettavan arvonlisäverovähennyksen määrän määrittämistä koskeva sääntö — Poikkeusjärjestelmä — Edellytykset”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 10.7.2014
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Tavarat ja palvelut, joita käytetään sekä vähennykseen oikeuttaviin että vähennykseen oikeuttamattomiin liiketoimiin – Leasingtoimet – Suhdeluvun mukainen vähennys – Laskeminen – Muuhun kuin liikevaihtoon perustuva jakoperuste – Hyväksyttävyys – Edellytys
(Neuvoston direktiivin 77/388 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohta)
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio velvoittaa pankin, joka harjoittaa muun muassa leasingtoimintaa, sisällyttämään murtoluvun, jonka perusteella määritetään yksi ainoa vähennyksen suhdeluku kaikille sen sekakäytössä oleville tavaroille ja palveluille, osoittajaan ja nimittäjään vain korkoja vastaavan osuuden asiakkaiden leasingsopimustensa perusteella maksamista vuokrista, kun näiden tavaroiden ja palvelujen käyttö johtuu ennen kaikkea kyseisten sopimusten rahoituksesta ja hallinnoinnista.
Käyttäessään kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdassa annettua mahdollisuutta poiketa kyseisessä direktiivissä säädetystä laskusäännöstä jäsenvaltioiden on tosin noudatettava mainitun direktiivin tarkoitusta ja systematiikkaa sekä periaatteita, joihin yhteinen arvonlisäverojärjestelmä perustuu.
Kun otetaan huomioon ensimmäiseksi kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdan sanamuoto, toiseksi kyseisen säännöksen asiayhteys, kolmanneksi verotuksen neutraalisuuden periaate ja suhteellisuusperiaate ja neljänneksi kyseisen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan tarkoitus, jäsenvaltioiden on kuudennen direktiivin 17 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan c alakohdassa annettua mahdollisuutta käyttäessään kuitenkin varmistettava, että vähennysoikeutta koskevilla yksityiskohtaisilla laskusäännöillä voidaan vahvistaa mahdollisimman tarkasti vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin liittyvän arvonlisäveron osuus.
Yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluva neutraalisuuden periaate nimittäin edellyttää, että vähennystä koskevat yksityiskohtaiset laskusäännöt kuvastavat objektiivisesti sitä todellista osuutta sekakäytössä olevien tavaroiden ja palvelujen hankintakustannuksista, joka voidaan kohdentaa vähennykseen oikeuttaviin liiketoimiin.
Kuudes direktiivi ei täten ole esteenä sille, että jäsenvaltiot soveltavat tietyn liiketoimen osalta menetelmänä tai jakoperusteena muuta menetelmää kuin liikevaihtoon perustuvaa menetelmää edellyttäen, että kyseisellä menetelmällä taataan, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennyksen suhdeluku määritetään sen perusteella tarkemmin kuin liikevaihtoon perustuvan menetelmän perusteella.
(ks. 27, 30–32 ja 35 kohta sekä tuomiolauselma)