Asia C‑155/13

Società Italiana Commercio ja Servizi srl (SICES) ym.

vastaan

Agenzia Dogane Ufficio delle Dogane di Venezia

(Commissione tributaria regionale di Venezia-Mestren esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Maatalous — Asetus (EY) N:o 341/2007 — 6 artiklan 4 kohta — Tariffikiintiöt — Kiinasta peräisin oleva valkosipuli — Tuontitodistukset — Tiettyjen tuontitodistusten tuottamien oikeuksien siirtokelvottomuus — Kiertäminen — Oikeuden väärinkäyttö”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 13.3.2014

1. Euroopan unionin oikeus – Unionin säännökseen perustuvan oikeuden väärinkäyttö – Väärinkäytösluonteisen menettelytavan muodostavat liiketoimet – Huomioon otettavat seikat – Kansallisen tuomioistuimen tutkintavelvollisuus

2. Maatalous – Yhteiset markkinajärjestelyt – Hedelmät ja vihannekset – Tuonti kolmansista maista – Tuontijärjestelmä – Tariffikiintiö – Toimija tuo tavaroita, jotka on ostettu unionin ulkopuolelta sellaiselta toiselta toimijalta, joka on käyttänyt loppuun omat tuontitodistuksensa – Kyseisten tavaroiden takaisinmyynti tuonnin jälkeen viimeksi mainitulle toimijalle – Sallittavuus – Rajat – Oikeuden väärinkäyttö – Kansallisen tuomioistuimen tutkintavelvollisuus

   (Komission asetuksen N:o 341/2007 4 artiklan 2 kohta ja 6 artiklan 4 kohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 29–34 kohta)

2.  Kolmansista maista tuotavan valkosipulin ja tiettyjen muiden maataloustuotteiden tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn perustamisesta annetun asetuksen N:o 341/2007 6 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, ettei se lähtökohtaisesti ole esteenä liiketoimille, joilla tuoja, joka on sellaisten tuontitodistusten haltija, joihin liittyy alennettu tariffi, ostaa tavaran Euroopan unionin ulkopuolelta toimijalta, joka on kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu perinteinen tuoja mutta joka on käyttänyt loppuun omat tuontitodistuksensa, joihin liittyy alennettu tariffi, ja myy kyseisen tavaran sitten tälle takaisin tuotuaan sen unioniin. Tällaiset liiketoimet ovat kuitenkin oikeuden väärinkäyttöä, jos ne on suunniteltu keinotekoisesti keskeisenä päämääränä hyötyä etuustariffista. Kun kansallinen tuomioistuin tutkii, onko menetelty väärinkäytösluonteisesti, sen on otettava huomioon kaikki yksittäistapauksen tosiseikat ja olosuhteet, myös kyseistä tuontia edeltäneet ja sitä seuranneet liiketoimet.

   (ks. 40 kohta ja tuomiolauselma)