1. Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan standstill-sääntö – Ulottuvuus – Jäsenvaltioille osoitettu kielto ottaa käyttöön uusia rajoituksia, jotka liittyvät Turkin kansalaisen sijoittautumiseen ja vastaavasti oleskeluun jäsenvaltion alueella
(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta)
2. Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan standstill-sääntö – Ulottuvuus – Määräyksen voimaantulon jälkeen käyttöön otettu kansallinen lainsäädäntö, jossa vaaditaan Turkin kansalaisten puolisoilta, jotka haluavat tulla kyseiseen valtioon perheenyhdistämisen perusteella, todistusta kielen perustaidoista, ei ole sallittu
(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 26–28 kohta)
2. ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siihen sisältyvä standstill-lauseke on esteenä sellaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, joka on otettu käyttöön lisäpöytäkirjan tultua voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja jossa siellä asuvien Turkin kansalaisten sellaisille puolisoille, jotka haluavat tulla kyseiseen jäsenvaltioon perheenyhdistämisen perusteella, asetetaan edellytys, että heidän on todistettava etukäteen, että he ovat hankkineet yksinkertaiset kielitaidot jäsenvaltion virallisessa kielessä.
Nimittäin kansallinen lainsäädäntö, jolla perheenyhdistäminen tehdään vaikeammaksi tiukentamalla kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien Turkin kansalaisten puolisoiden ensimmäiselle tulolle kyseisen jäsenvaltion alueelle asetettuja edellytyksiä niihin edellytyksiin verrattuina, joita sovellettiin kyseisen lisäpöytäkirjan tullessa voimaan, on lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kyseisten Turkin kansalaisten sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuva uusi rajoitus. Tällainen rajoitus on kielletty paitsi, jos se on perusteltavissa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä taikka sillä voidaan taata laillisesti tavoitellun päämäärän toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi. Silloinkin kun lähdetään siitä, että pakkoavioliittojen estäminen ja kotoutumisen edistäminen voivat olla yleistä etua koskevia pakottavia syitä kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi, koska todistuksen puuttuminen riittävän kielitaidon hankkimisesta johtaa automaattisesti perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen hylkäämiseen ilman, että arvioinnissa otettaisiin huomioon yksittäistapauksen erityisiä olosuhteita.
(ks. 36–39 kohta ja tuomiolauselma)
Asia C‑138/13
Naime Dogan
vastaan
Saksan liittotasavalta
(Verwaltungsgericht Berlinin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Ennakkoratkaisupyyntö — ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Lisäpöytäkirja — 41 artiklan 1 kohta — Turkin kansalaisten perheenjäsenten oleskeluoikeus — Kansallinen lainsäädäntö, jossa vaaditaan perheenjäseneltä, joka haluaa tulla kyseiseen valtioon, todistusta kielen perustaidoista — Sallittavuus — Direktiivi 2003/86/EY — Perheenyhdistäminen — 7 artiklan 2 kohta — Yhteensoveltuvuus”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 10.7.2014
Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan standstill-sääntö – Ulottuvuus – Jäsenvaltioille osoitettu kielto ottaa käyttöön uusia rajoituksia, jotka liittyvät Turkin kansalaisen sijoittautumiseen ja vastaavasti oleskeluun jäsenvaltion alueella
(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta)
Kansainväliset sopimukset – ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus – Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – Lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan standstill-sääntö – Ulottuvuus – Määräyksen voimaantulon jälkeen käyttöön otettu kansallinen lainsäädäntö, jossa vaaditaan Turkin kansalaisten puolisoilta, jotka haluavat tulla kyseiseen valtioon perheenyhdistämisen perusteella, todistusta kielen perustaidoista, ei ole sallittu
(ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 26–28 kohta)
ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siihen sisältyvä standstill-lauseke on esteenä sellaiselle kansallisen oikeuden säännökselle, joka on otettu käyttöön lisäpöytäkirjan tultua voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja jossa siellä asuvien Turkin kansalaisten sellaisille puolisoille, jotka haluavat tulla kyseiseen jäsenvaltioon perheenyhdistämisen perusteella, asetetaan edellytys, että heidän on todistettava etukäteen, että he ovat hankkineet yksinkertaiset kielitaidot jäsenvaltion virallisessa kielessä.
Nimittäin kansallinen lainsäädäntö, jolla perheenyhdistäminen tehdään vaikeammaksi tiukentamalla kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien Turkin kansalaisten puolisoiden ensimmäiselle tulolle kyseisen jäsenvaltion alueelle asetettuja edellytyksiä niihin edellytyksiin verrattuina, joita sovellettiin kyseisen lisäpöytäkirjan tullessa voimaan, on lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kyseisten Turkin kansalaisten sijoittautumisvapauden käyttämiseen kohdistuva uusi rajoitus. Tällainen rajoitus on kielletty paitsi, jos se on perusteltavissa yleistä etua koskevalla pakottavalla syyllä taikka sillä voidaan taata laillisesti tavoitellun päämäärän toteutuminen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi. Silloinkin kun lähdetään siitä, että pakkoavioliittojen estäminen ja kotoutumisen edistäminen voivat olla yleistä etua koskevia pakottavia syitä kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä ylitetään se, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi, koska todistuksen puuttuminen riittävän kielitaidon hankkimisesta johtaa automaattisesti perheenyhdistämistä koskevan hakemuksen hylkäämiseen ilman, että arvioinnissa otettaisiin huomioon yksittäistapauksen erityisiä olosuhteita.
(ks. 36–39 kohta ja tuomiolauselma)