—

Viron hallitus, asiamiehinään M. Linntam ja N. Grünberg,

—

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Boelaert ja M. Remmelgas, avustajinaan solicitor B. Byrne ja Rechtsanwalt G. Berrisch,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Stobiecka-Kuik, E. Randvere ja B.-R. Killmann,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi), tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 16.4.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 312/2009 (EUVL L 98, s. 3; jäljempänä asetus N:o 2454/93), tulkintaa ja pätevyyttä ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteidenvoimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen 8.7.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2008 (EUVL L 185, s. 1 ja oikaisu EUVL 2009, L 339, s. 59) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontia koskevan polkumyynninvastaisen menettelyn yhteydessä tarjottujen sitoumusten hyväksymisestä 4.7.2008 tehdyn komission päätöksen N:o 2008/577/EY (EUVL L 185, s. 43, ja oikaisu EUVL 2009, L 339, s. 59), SEUT 28 artiklan, SEUT 31 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisia ovat Baltic Agro AS (jäljempänä Baltic Agro) ja Maksu- ja Tolliameti Ida maksu- ja tollikeskus (vero- ja tullihallinnon itäinen vero- ja tullikeskus, jäljempänä MTA) ja joka koskee kyseiselle yhtiölle jälkitarkastuksen perusteella Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnin osalta määrättyä polkumyyntitullia ja arvonlisäveroa.

3

Tullikoodeksin 66 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaisten on tavaranhaltijan pyynnöstä mitätöitävä jo vastaanotettu ilmoitus, jos tavaranhaltija näyttää toteen, että ilmoituksessa tarkoitettu tullimenettely on ilmoitettu tavaralle erheellisesti tai että tavaran asettaminen ilmoitettuun tullimenettelyyn ei erityisten olosuhteiden vuoksi enää ole perusteltua.

Jos tulliviranomaiset kuitenkin ovat ilmoittaneet tavaranhaltijalle aikovansa tarkastaa tavarat, ilmoituksen mitätöintiä koskeva pyyntö voidaan hyväksyä vasta tarkastuksen jälkeen.

2.   Ilmoitus voidaan mitätöidä tavaroiden luovutuksen jälkeen ainoastaan komiteamenettelyä noudattaen määritellyissä tapauksissa.

3.   Ilmoituksen mitätöinti ei rajoita voimassa olevien rangaistussäännösten soveltamista.”

4

Kyseisen koodeksin 220 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lukuun ottamatta 217 artiklan 1 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja tapauksia tileihin kirjaaminen ei tapahdu jälkikäteen, jos:

– –

– –”

5

Asetuksen (EY) N:o 2454/93 251 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Poiketen siitä, mitä [tulli]koodeksin 66 artiklan 2 kohdassa säädetään, tulli-ilmoitus voidaan mitätöidä luovutuksen jälkeen seuraavin edellytyksin:

6

Asetuksen N:o 661/2008 johdanto-osan 159 ja 161 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

– –

7

Asetuksen N:o 661/2008 1 ja 2 artiklassa otetaan käyttöön erisuuruisia lopullisia polkumyyntitulleja Venäjältä peräisin olevien ammoniumnitraatin ja tiettyjen lannoitteiden ja muiden ammoniumnitraatteja sisältävien tuotteiden tuonnissa.

8

Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi ilmoitetut tuontituotteet, joita koskevan kauppalaskun ovat laatineet komission hyväksymän sitoumuksen antaneet, päätöksessä 2008/577/EY ja sen muutossäädöksissä luetellut yritykset, vapautetaan 2 artiklalla käyttöön otetuista polkumyyntitulleista seuraavin ehdoin:

2.   Tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä,

– –”

9

Päätöksen 2008/577 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Jotta komissio voisi valvoa tehokkaasti, noudattavatko yritykset sitoumuksia, polkumyyntitullista vapauttaminen silloin, kun vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva pyyntö esitetään asianomaiselle tulliviranomaisille, edellyttää, että i) esitetään sitoumuslasku, joka sisältää vähintään asetuksen (EY) N:o 661/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 662/2008 – – liitteessä luetellut tiedot; ii) mainitut yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaneet tätä niistä suoraan ja iii) tullille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat tarkoin sitoumuslaskussa olevaa kuvausta. Jos sellaista laskua ei esitetä tai jos se ei vastaa tullille esitettyjä tuotteita, kannetaan asianmukainen polkumyyntitulli.”

10

Euroopan komissio hyväksyi tällä päätöksellä ammoniumnitraattien vientiä harjoittavien venäläisten tuottajien ”JSC Acron [jäljempänä Acron], Veliky Novgorod, Venäjä, ja JSC Dorogobuzh, Dorogobuzh, Venäjä, jotka kuuluvat ryhmittymään nimeltä ’Acron’ Holding Company”, tarjoamat hintasitoumukset polkumyynniltä muista kuin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

11

Viroon sijoittautunut Baltic Agro osti lokakuun 2009 ja tammikuun 2010 välisenä aikana 5000 tonnia ammoniumnitraattilannoitteita Magnet Grupp OÜ ‑nimisen virolaisen yhtiön (jäljempänä Magnet Grupp) välityksellä. Lannotteista tehtiin lukuisia ostosopimuksia yhtäältä Acronin ja Magnet Gruppin ja toisaalta Magnet Gruppin ja Baltic Agron välillä. Acron myi sopimuksilla 10000 tonnia ammoniumnitraattilannoitteita Magnet Gruppille, ja Baltic Agro osti lannoitteista 5000 tonnia Magnet Gruppilta. Näiden sopimusten mukaan Baltic Agro sitoutui huolehtimaan tavaroihin liittyvistä tullimuodollisuuksista ja arvonlisäveron maksamisesta.

12

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista käy ilmi, että kaksi tulliasioitsijaa oli jättänyt tammi- ja helmikuussa 2010 viisi tulli-ilmoitusta 1751, 5 tonnin suuruisen ammoniumnitraattilannoitemäärän tuonnista. Tulli-ilmoituksissa tuotujen tavaroiden vastaanottajaksi oli merkitty Baltic Agro ja lähettäjäksi oli merkitty kahdessa ilmoituksessa Acron ja kolmessa muussa latvialainen kuljetusyhtiö Ventoil SIA.

13

Tulliasioitsijat pyysivät 1.3. ja 23.4.2010 MTA:lta näiden ilmoitusten mitätöintiä sillä perusteella, että ilmoituksissa oli merkitty tavaroiden vastaanottajaksi Baltic Agro Magnet Gruppin sijasta.

14

MTA suoritti 3.3.2010 kyseisten tulli-ilmoitusten jälkitarkastuksen selvittääkseen, onko tuotujen tavaroiden tullausarvo ja laskelma oikeita ja oliko tuontitullit maksettu oikein.

15

MTA teki 31.5.2010 jälkitarkastuksen perusteella kaksi verotuspäätöstä, joissa se määräsi Baltic Agron maksamaan tuontitavaroihin liittyvät tullit ja tuonnissa maksettavan arvonlisäveron sillä perusteella, että asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset polkumyyntitulleista myönnettävälle vapautukselle eivät olleet täyttyneet eli Baltic Agro ei ollut ensimmäinen riippumaton asiakas Euroopan unionissa.

16

Baltic Agro nosti verotuspäätöksistä Tartu Halduskohusissa (Tarton hallintotuomioistuin) kumoamiskanteen, jossa se väitti, ettei sillä, että se oli käyttänyt tavaroiden tuonnissa välittäjäyhtiötä, eli tässä tapauksessa Magnet Gruppia, ollut merkitystä verotuksen kannalta.

17

Tartu Halduskohus hylkäsi 25.4.2011 kanteen sillä perusteella, ettei Baltic Agroon voitu soveltaa asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä vapautusta, koska se ei ollut hankkinut tuontitavaroita suoraan valmistajalta.

18

Baltic Agro valitti 25.5.2011 tuomiosta Tartu Ringkonnakohusiin (Tarton muutoksenhakutuomioistuin) ja vaati kyseistä tuomioistuinta kumoamaan Tartu Halduskohusin antaman hylkäävän päätöksen.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epätietoinen siitä, voiko Baltic Agro, joka ei ollut ensimmäinen riippumaton asiakas unionissa, vedota asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vapautukseen polkumyyntitulleista. Kyseinen tuomioistuin kysyy erityisesti, onko kyseisen vapautuksen soveltamisen edellytyksenä, että ensimmäisen asiakkaan ja maahantuojan on oltava aina sama henkilö.

20

Kyseinen tuomioistuin on epävarma myös virheellisen tulli-ilmoituksen seurauksista. Se pohtii, eikö se, että tulliviranomaiset ovat hyväksyneet tulli-ilmoitukset vastaanotetuiksi tai suorittaneet jälkitarkastuksen sen jälkeen, kun pääasian kantaja oli esittänyt tulli-ilmoitusten mitätöimistä koskevan pyynnön, osoita, että kyseisille viranomaisille olisi tapahtunut sellainen erehdys, jonka perusteella kyseiseen kantajaan on mahdollista soveltaa tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä menettelyä, jossa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset ilmoitukset voidaan mitätöidä.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vielä epävarma siitä, eikö siltä osin kuin Magnet Gruppin kaltaista välittäjäyhtiötä on käytetty tavaroiden tuonnissa unioniin ole kyse epäyhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä, koska maahantuojaan, joka ei käytä sellaista välittäjää, sovelletaan asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta polkumyyntitulleista. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseinen kohtelu ei ole oikeasuhteista ja johtaa kahden samassa tilanteessa olevan tuojan erilaiseen kohteluun, mikä on unionin oikeuden ja erityisesti perusoikeuskirjan 20 artiklan vastaista.

22

Näissä olosuhteissa Tartu Ringkonnakohus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää ensimmäisellä kahdella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, onko asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö, joka on ostanut Venäjältä peräisin olevaa ammoniumnitraattia tämän tuotteen unioniin suuntautuvaa tuontia varten sellaisen yhtiön välityksellä, joka on myös sijoittautunut jäsenvaltioon, voidaan katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuksi ensimmäiseksi riippumattomaksi asiakkaaksi unionissa ja vapauttaa täten kyseisessä asetuksessa ammoniumnitraatin osalta käyttöön otetusta lopullisesta polkumyyntitullista.

24

Aluksi on korostettava, että vapautus polkumyyntitulleista voidaan myöntää vain tiettyjen edellytysten täyttyessä nimenomaisesti säädetyissä tilanteissa ja vapautus muodostaa täten poikkeuksen tavanomaisesta polkumyyntitullisääntelystä. Säännöksiä, joissa säädetään tällaisesta vapautuksesta, on näin ollen tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio Söhl & Söhlke, C‑48/98, EU:C:1999:548, 52 kohta ja tuomio Isaac International, C‑371/09, EU:C:2010:458, 42 kohta).

25

Asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan komission hyväksymät maahantuodut tuotteet voidaan vapauttaa polkumyyntitullista silloin, jos kyseisten tuotteiden tuonti täyttää kyseisessä 3 artiklassa luetellut kolme kumulatiivista edellytystä. Ensinnäkin viejäyhtiöiden on täytynyt valmistaa asianomaiset tuontituotteet, lähettää ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa ja laskuttaa tätä niistä suoraan. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa vaaditaan sillä, että siinä käytetään ilmausta ”suoraan”, nimenomaisesti, että yhtäältä tuontituotteet valmistavan ja lähettävän ja niistä laskuttavan yhtiön ja toisaalta ensimmäisen riippumattoman asiakkaan unionissa välillä on läheinen yhteys.

26

Toiseksi sellaisten tuontituotteiden, jotka soveltuvat vapautettaviksi polkumyyntitullista, mukana on oltava sitoumuslasku, joka on ainakin asetuksen N:o 661/2008 liitteessä tarkoitetut tiedot ja siinä määrätyn ilmoituksen sisältävä kauppalasku.

27

Kolmanneksi tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävien tavaroiden on vastattava täsmälleen sitoumuslaskussa olevaa kuvausta ja täytettävä siten edellisessä kohdassa mainitut vaatimukset.

28

Lisäksi kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että tullivelka syntyy hyväksyttäessä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus vastaanotetuksi, kun todetaan, että yksi tai useampi kyseisen artiklan 1 kohdassa mainituista ehdoista ei täyty edellä mainitussa 1 kohdassa tarkoitettujen tuontituotteiden osalta.

29

Asetuksen N:o 661/2008 3 artikla on siten luettava saman asetuksen johdanto-osan 159 perustelukappaleen valossa, jossa todetaan, että polkumyyntitullista vapauttamiselle on asetettu tässä artiklassa täsmennetyt edellytykset, jotta komissio ja tulliviranomaiset voisivat valvoa yritysten antamien sitoumusten noudattamista vieläkin tehokkaammin vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa pyyntöä asianomaiselle tulliviranomaiselle esitettäessä. Tästä seuraa, että jos nämä edellytykset eivät täyty, asianmukainen polkumyyntitulli syntyy, kun vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskeva ilmoitus hyväksytään vastaanotetuksi.

30

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa, asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa täsmennetyt vaatimukset, kun ne luetaan yhdessä edellä mainitun perustelukappaleen kanssa, ovat perusteltuja sekä komission että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten annettujen sitoumusten noudattamisen osalta harjoittamaan valvontaan liittyvien näkökulmien perusteella.

31

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Acron ei ole laskuttanut pääasiassa kyseessä olevista tavaroista suoraan Baltic Agroa eikä lähettänyt tavaroita sille suoraan, koska Baltic Agro ei ole yhtäältä ostanut tavaroita suoraan Acronilta, joka oli yhtiö, jonka antaman sitoumuksen komissio oli hyväksynyt asetuksen N:o 661/2008 perusteella, ja toisaalta se oli ostanut vain osan Acronin Magnet Gruppille myymistä tavaroita, vaikka Baltic Agro oli ilmoitettu tulli-ilmoituksissa kaikkien Acronin myymien tavaroiden vastaajanottajaksi. Tällaisessa tilanteessa ei voida katsoa, että asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetty ensimmäinen edellytys olisi täyttynyt, mistä seuraa, että vapautusta asetuksessa käyttöön otetusta polkumyyntitullista ei sovelleta.

32

Edellä olevan perusteella ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioon sijoittautunutta yhtiötä, joka on ostanut Venäjältä peräisin olevaa ammoniumnitraattia tämän tuotteen unioniin suuntautuvaa tuontia varten sellaisen yhtiön välityksellä, joka on myös sijoittautunut jäsenvaltioon, ei voida katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuksi ensimmäiseksi riippumattomaksi asiakkaaksi unionissa eikä sitä voida täten vapauttaa kyseisessä asetuksessa ammoniumnitraatin osalta käyttöön otetusta lopullisesta polkumyyntitullista.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko tullikoodeksin 66 artiklaa ja 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tulliviranomaiset suorittavat jälkikäteen polkumyyntitullin tileihin kirjaamisen silloin, jos – kuten pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa – tulli-ilmoitusten mitätöimistä koskevat pyynnöt on esitetty sillä perusteella, että niissä oleva vastaanottajaa koskeva merkintä oli virheellinen ja että kyseiset viranomaiset ovat hyväksyneet nämä ilmoitukset vastaanotetuiksi tai suorittaneet tarkastuksen näiden pyyntöjen saamisen jälkeen.

34

Ensimmäiseksi on palautettava mieleen, että tullikoodeksin 66 artiklassa säädetään, että mitätöimistä koskeva pyyntö voidaan hyväksyä, jos tavaranhaltija näyttää toteen, että ilmoituksessa tarkoitettu tullimenettely on ilmoitettu tavaralle erheellisesti tai että ilmoitettu tullimenettely ei ole enää perusteltu. Saman artiklan mukaan ilmoitus voidaan mitätöidä tavaroiden luovutuksen jälkeen ainoastaan rajoitetussa määrässä tapauksia, jotka on lueteltu muun muassa asetuksen N:o 2454/93 251 artiklassa.

35

Toiseksi tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään, että tullivelasta johtuvaa tileihin kirjaamista jälkikäteen ei saada tehdä, jos lain mukaan kannettavien tullien määrät olivat jääneet kirjaamatta tileihin tulliviranomaisten erehdyksen vuoksi, jota osaltaan vilpittömässä mielessä toiminut velan maksamisesta vastuussa ollut ei ole voinut kohtuudella havaita.

36

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi, että pääasian olosuhteissa olisi sovellettava tullikoodeksin 66 artiklaa ja 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa.

37

Tullikoodeksin 66 artiklan osalta on nimittäin niin, että Baltic Agro ei ole esittänyt eikä edes väittänyt, että pääasiassa kyseessä olevissa ilmoituksissa tarkoitettu tullimenettely on ilmoitettu tavaralle erheellisesti. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 ja 47 kohdassa, tullikoodeksin 66 artiklaa ei sovelleta tällaisiin tilanteisiin.

38

Tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan osalta on korostettava, että pääasiassa ei voida yhdenkään unionin tuomioistuimelle esitetyn asiakirjan perusteella päätyä pitämään tulliviranomaisille tapahtuneena erehdyksenä sitä, että tulliasioitsijat merkitsivät tulli-ilmoituksissaan Baltic Agron tavaroiden vastaanottajaksi tai että ilmoitukset hyväksyttiin vastaanotetuiksi tai niitä koskeva tarkastus suoritettiin tulli-ilmoitusten mitätöimisestä esitetyn pyynnön jälkeen.

39

Joka tapauksessa on niin, että vaikka nämä seikat katsottaisiin erehdykseksi, jonka perusteella pääasiassa kyseessä olevat tulli-ilmoitukset voidaan mitätöidä, Baltic Agroon ei voida sellaisissa olosuhteissa soveltaa vapautusta asetuksessa N:o 661/2008 asetetusta polkumyyntitullista, koska – kuten tämän tuomion 31 kohdasta käy ilmi – kyseinen yhtiö ei edelleenkään täytä kyseisen asetuksen 3 artiklassa asetettuja edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta se voidaan katsoa ensimmäiseksi riippumattomaksi asiakkaaksi unionissa.

40

Tällaisessa tilanteessa kolmanteen kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 66 artiklaa ja 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että tulliviranomaiset suorittavat jälkikäteen polkumyyntitullin tileihin kirjaamisen silloin, jos – kuten pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa – tulli-ilmoitusten mitätöimistä koskevat pyynnöt on esitetty sillä perusteella, että niissä oleva vastaanottajaa koskeva merkintä oli virheellinen ja että kyseiset viranomaiset ovat hyväksyneet nämä ilmoitukset vastaanotetuiksi tai suorittaneet tarkastuksen näiden pyyntöjen saamisen jälkeen.

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, ovatko tullikoodeksin 66 artiklan ja asetuksen N:o 2454/93 251 artikla perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun perusoikeuden, joka koskee yhdenvertaisuutta lain edessä, mukaisia sellaisessa tapauksessa, jossa tullikoodeksin ja asetuksen N:o 2454/93 edellä mainittujen säännösten mukaan virheellistä tulli-ilmoitusta ei voida mitätöidä pyynnöstä SEUT 28 artiklassa ja SEUT 31 artiklassa tarkoitetun yhteisen tullitariffin yhteydessä eikä siten voida myöntää vapautusta polkumyyntitulleista sellaiselle tavaroiden vastaanottajalle, joka olisi voinut vedota vapautukseen, jollei erehdystä olisi tapahtunut.

42

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että jos pääasiassa kyseessä olevissa tullikoodeksin ja asetuksen N:o 661/2008 säännöksissä ei sallita tulli-ilmoituksen mitätöimistä sitä varten, että tavaroiden vastaanottaja saadaan oikaistua, ja ne estävät siten Magnet Gruppia saamasta polkumyyntitullia koskevaa vapautusta, johon se olisi voinut vedota ilman sellaista erehdystä, on kysyttävä, loukataanko tässä perusoikeutta yhdenvertaisesta kohtelusta lain edessä, koska pääasiassa kyseessä olevaa kahta yhtiötä, jotka ovat olennaisilta osin samassa tilanteessa, ei kohdella samalla tavalla.

43

Kuten tämän tuomion 38 kohdassa on todettu, pääasiassa ei ole tapahtunut sellaista erehdystä, jonka perusteella tulli-ilmoitukset voitaisiin mitätöidä. On tärkeää palauttaa mieleen, että tavaranhaltijalla on velvollisuus antaa oikeat tiedot tulli-ilmoituksessa. Tämä velvollisuus on ainoastaan välitön seuraus siitä periaatteesta, jonka mukaan tulli-ilmoitusta ei voida enää peruuttaa, kun se on hyväksytty vastaanotetuiksi, ja jonka poikkeukset on tarkasti rajattu unionin asiaa koskevassa lainsäädännössä (tuomio DP grup, C‑138/10, EU:C:2011:587, 39–41 kohta).

44

On myös todettava, että yritys, joka on noudattanut asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ja joka on täyttänyt tulli-ilmoituksen oikein saadakseen vapautuksen polkumyyntitullista, ei ole sellaiseen yritykseen rinnastettavassa tilanteessa, joka ei ole noudattanut näitä vaatimuksia.

45

Lisäksi – kuten tämän tuomion 31 ja 39 kohdassa on todettu – on huomattava, vaikka pääasiassa kyseessä olevat tulli-ilmoitukset olisi täytetty oikein, Baltic Agro ei voisi vedota polkumyyntitulleja koskevaan vapautukseen, koska se ei missään tapauksessa täyttäisi asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.

46

Näin ollen neljänteen kysymykseen on vastattava, että tullikoodeksin 66 artikla ja asetuksen N:o 2454/93 251 artikla ovat perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistetun perusoikeuden, joka koskee yhdenvertaisuutta lain edessä, mukaisia sellaisessa tapauksessa, jossa tullikoodeksin ja asetuksen N:o 2454/93 edellä mainittujen säännösten mukaan virheellistä tulli-ilmoitusta ei voida mitätöidä pyynnöstä SEUT 28 ja SEUT 31 artiklassa tarkoitetun yhteisen tullitariffin yhteydessä eikä siten voida myöntää vapautusta polkumyyntitulleista sellaiselle tavaroiden vastaanottajalle, joka olisi voinut vedota vapautukseen, jollei erehdystä olisi tapahtunut.

47

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: