1. 

Euroopan unionin neuvosto otti vuonna 2011 käyttöön polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä Kiina) peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa. Laattojen ruotsalainen maahantuoja on riitauttanut mainitun tullin kantamisen. Se väittää, että tullin käyttöönotosta annetussa asetuksessa on tosiseikkoja koskevia virheitä ja arviointivirheitä ja ettei Euroopan komissio toimittanut tutkimusmenettelyä asianmukaisesti eikä ottanut huomioon muun muassa tiettyjä kyseisen maahantuojan esittämiä nimenomaisia lausumia. Asia on nyt käsiteltävänä Förvaltningsrätten i Malmössä (hallintotuomioistuin, Malmö), joka pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua riidanalaisen asetuksen pätevyyttä koskevaan kysymykseen.

2. 

Unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu saman asetuksen pätevyyden kyseenalaistamiseksi muitakin perusteita asiassa Fliesen-Zentrum Deutschland (C‑687/13), jossa niin ikään esitän tänään ratkaisuehdotuksen.

3.

Polkumyyntitullien käyttöönottoa koskevat säännöt vahvistetaan asetuksessa N:o 1225/2009 (jäljempänä perusasetus). ( 2 ) Pääasiassa kyseessä oleva polkumyyntitulli otettiin ensimmäisen kerran käyttöön asetuksella N:o 258/2011 (jäljempänä väliaikaista tullia koskeva asetus) ( 3 ) ja vahvistettiin myöhemmin oikaisuineen asetuksella N:o 917/2011 (jäljempänä lopullista tullia koskeva asetus tai riidanalainen asetus). ( 4 )

4.

Perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan polkumyyntitullia voidaan soveltaa polkumyynnillä tuotuun tuotteeseen, jonka luovuttamisesta vapaaseen liikkeeseen Euroopan unionissa aiheutuu vahinkoa. Sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan tuotetta pidetään polkumyynnillä tuotuna, jos sen vientihinta unioniin on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä käytettävä samankaltaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta viejämaassa.

5.

Perusasetuksen 2 artiklassa esitetään polkumyynnin määrittelyä koskevat periaatteet ja säännöt. Siinä säädetään olennaisilta osin, että tietylle kolmannesta maasta viedylle tuotteelle määritetään normaaliarvo kotimarkkinoilla ja vientihinta yhteisöön, ja niitä verrataan tasapuolisesti siten, että otetaan huomioon erilaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa niiden välisiin eroihin. Jos painotettujen keskiarvojen vertailu osoittaa, että normaaliarvo ylittää vientiarvon, niiden erotus ilmaisee polkumyyntimarginaalin.

6.

Perusasetuksen 3 artiklassa (”Vahingon määritys”) säädetään muun muassa seuraavaa:

”– –.

2.   Vahingon toteamisen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu

3.   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän osalta on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa [unionin] tuotantoon tai kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa [unionin] tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

– –

5.   Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan [unionin] tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen teollisuuden tilanteeseen, kuten esimerkiksi se tosiasia, että ala on edelleen toipumassa entisten polkumyynti- tai vientitukikäytäntöjen vaikutuksista, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys, myynnin tosiasiallinen ja mahdollinen pieneneminen, voitot, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien tuotto tai kapasiteetin käyttöaste, hintaan vaikuttavat tekijät [unionissa], tosiasialliset ja mahdolliset negatiiviset vaikutukset kassavirtoihin, varastot, työllisyys, palkat, kasvu sekä pääoman saanti tai investoinnit. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.

6.   On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä tapauksessa se merkitsee sen näyttämistä, että 3 kohdassa tarkoitetuilla määrillä ja hinnoilla on [unionin] tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.”

7.

Perusasetuksen 17 artikla koskee otoksia. Etenkin, jos valituksen tekijöiden, viejien tai tuojien, tuotetyyppien tai liiketoimintojen määrä on huomattava, tutkimus voidaan rajoittaa kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai liiketoimintoja käyttämällä tilastollisesti edustavia otoksia valinnan tekemisen ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella (17 artiklan 1 kohta). Otoksen valinnassa on ensisijaisesti kuultava asianomaisia osapuolia tai otettava huomioon niiden suostumus sillä edellytyksellä, että osapuolet ilmoittautuvat ja toimittavat riittävät tiedot (17 artiklan 2 kohta).

8.

Perusasetuksen 20 artiklan otsikkona on ”Ilmoittaminen osapuolille”. Sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Valituksen tekijät, tuojat ja viejät sekä niitä edustavat järjestöt ja viejämaan edustajat voivat pyytää, että niille ilmoitetaan olennaisten tosiasioiden ja huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Ilmoittamista koskevat pyynnöt on osoitettava kirjallisesti viipymättä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisen jälkeen ja ilmoittaminen on tehtävä kirjallisesti niin pian kuin mahdollista.”

9.

Komissio julkaisi 19.6.2010 ilmoituksen polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Kiinasta peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa. ( 5 ) Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1.4.2009 ja 31.3.2010 välisen ajan (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahingon ja syy-yhteyden määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1.1.2007 ja 31.3.2010 välisen ajan.

10.

Bricmate AB (jäljempänä Bricmate) vastasi ilmoituksessa olleeseen kutsuun, jossa asianomaisia osapuolia pyydettiin ilmoittautumaan, ja komissio valitsi sen osallistumaan tutkimukseen seitsemän etuyhteydettömän maahantuojan otoksessa (riippumattomia maahantuojia, joilla ei ole yhteyksiä mihinkään tiettyyn viejään). Bricmate vastasi sille lähetettyyn kyselylomakkeeseen 10.9.2010. Se muun muassa totesi, että sen Kiinasta tuomat laatat olivat erittäin korkealaatuisia, vaikka niissä oli sama tuotevalvontakoodi (PCN) kuin heikompilaatuisissa laatoissa, joihin niitä ei voitu verrata, ja että näistä laatoista valmistettiin kokoja tai niiden tuotannossa käytettiin leikkaustekniikoita, joita unionin valmistajat eivät pystyneet tarjoamaan.

11.

Komissio hyväksyi 16.3.2011 väliaikaista tullia koskevan asetuksen, jonka 1 artiklan 1 kohdassa otetaan käyttöön ”väliaikainen polkumyyntitulli [Kiinasta] peräisin olevien, tällä hetkellä CN-koodeihin 6907 10 00, 6907 90 20, 6907 90 80, ( 6 ) 6908 10 00, 6908 90 11, 6908 90 20, 6908 90 31, 6908 90 51, 6908 90 91, 6908 90 93 ja 6908 90 99 kuuluvien lasitettujen ja lasittamattomien keraamisten katulaattojen, lattialaattojen ja seinälaattojen, lasitettujen ja lasittamattomien keraamisten mosaiikkikuutioiden ja niiden kaltaisten tavaroiden, myös alustalla, tuonnissa”.

12.

Asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava väliaikainen polkumyyntitulli oli siinä lueteltujen yritysten valmistamien tuotteiden osalta 26,2–36,6 prosenttia ja kaikkien muiden yritysten valmistamien tuotteiden osalta 73,0 prosenttia.

13.

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–32 kappaleessa, joiden otsikko on ”Samankaltainen tuote”, todetaan seuraavaa:

14.

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68–111 kappaleessa analysoitiin unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa ja todettiin, että sille oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

15.

Johdanto-osan 71 ja 72 kappaleessa todettiin, että unionin kulutus väheni vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä 29 prosenttia siten, että vähennys oli 13 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2008 ja tutkimusajanjaksolla 8 prosenttia verrattuna vuoteen 2009. Unionin kulutus määritettiin lisäämällä (Eurostatin tietoihin perustuvat) tuontitiedot tietoihin unionin tuottajien myynnistä unionin markkinoilla (nämä tiedot perustuivat sekä kansallisten että eurooppalaisten tuottajajärjestöjen toimittamiin tarkistettuihin tietoihin). Nämä tiedot esitettiin taulukossa 1 seuraavasti:

16.

Komissio totesi johdanto-osan 73 kappaleessa seuraavaa:

”Kiinasta tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja keskihinnat kehittyivät seuraavassa esitetyllä tavalla. Seuraavat määrä- ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.”

Tämä esitettiin taulukossa 2 seuraavasti:

17.

Johdanto-osan 96 kappaleen taulukossa 11 unionin tuotannonalan myyntihintojen kehitys esitettiin seuraavasti:

18.

Muun muassa näiden lukujen perusteella komissio tutki merkittävän vahingon syy-yhteyden johdanto-osan 112–136 kappaleessa. Johdanto-osan 113–116 kappaleessa, joiden otsikko on ”Kiinasta tulevan tuonnin vaikutukset”, todettiin seuraavaa:

19.

Johdanto-osan 117–134 kappaleessa komissio tarkasteli vahingon muita mahdollisia syitä ja totesi 135 ja 136 kappaleessa seuraavaa:

20.

Kohdassa ”Tuojien etu” komissio totesi muun muassa seuraavaa:

21.

Bricmate toimitti 15.4.2011 komissiolle vastauksensa väliaikaista tullia koskevaan asetukseen ja väitti, että komissio oli laiminlyönyt huolellisuusvelvollisuutensa, loukannut Bricmaten puolustautumisoikeuksia ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa muun muassa jättämällä vastaamatta huomautuksiin, joita Bricmate oli esittänyt hintakehityksestä, tuotteiden vertailukelpoisuudesta ja samanlaisten tuotteiden saatavuudesta unionin markkinoilla.

22.

Komissio lähetti 1.7.2011 Bricmatelle välivaiheen ilmoituksen (käytännössä lopullista tullia koskevan asetuksen luonnoksen), jonka perusteella se suositteli, että neuvosto ottaisi käyttöön lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä. Kyseisen asiakirjan 77 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Asianomaisten osapuolten mainitsemien tilastollisten virheiden todettiin olevan niin vähäisiä, ettei niillä kokonaisuutena tarkastellen ole merkittävää vaikutusta määrityksiin. Käytettyjä tietoja ei siten ole tarpeen eikä mielekästä oikaista.”

23.

Samana päivänä komissio vastasi Bricmaten 15.4.2011 lähettämiin huomautuksiin ja hylkäsi tämän valitukset. Se vakuutti Bricmatelle, että tämän näkemykset oli otettu huomioon, ja totesi muun muassa seuraavaa:

”Kiinan ja unionin tuotteet eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kiinassa valmistettuja tuotteita ei ole saatavilla mistään muualta. Pienet maahantuojat eivät pysty hankkimaan niitä.

Vastaus: Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (johdanto-osan 27–32 kappale) komissio totesi, että Kiinassa valmistetut tuotteet ovat vertailukelpoisia unionissa valmistettujen tuotteiden kanssa. Myös asiakkaanne toimittamat tiedot otettiin huomioon. Tältä osin komissio muistuttaa, että jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144–145 kappaleessa todettiin, että kyseistä tuotetta valmistetaan erittäin monissa maissa, jotka eivät harjoita polkumyyntiä. Komissiolle ei ole esitetty mitään sellaista näyttöä, joka osoittaisi, että toimenpiteiden kohdistaminen Kiinasta peräisin oleviin laattoihin johtaisi laajaan toimituspulaan.”

24.

Bricmate toimitti 11.7.2011 lisähuomautuksia, joissa se valitti, ettei sen esittämiä lausumia ollut otettu huomioon. Se täydensi 15.7.2011 näitä huomautuksia väitteellä, jonka mukaan Eurostatin tiedot osoittivat, että Kiinasta peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa keskihinnat olivat nousseet eivätkä laskeneet.

25.

Komissio vastasi Bricmaten huomautuksiin 27.7.2011 päivätyllä kirjeellä, jossa se hylkäsi Bricmaten valitukset. Se muun muassa totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa viitataan nimenomaan Bricmateen. Bricmate toisti 23.8.2011 päivätyssä vastauksessaan samat valitukset ja syytti komissiota tietojen ”valikoinnista”.

26.

Menettelyn tässä vaiheessa kaksi muuta osapuolta (saksalainen maahantuoja ENMON GmbH ja taloudellisten toimijoiden järjestö Foreign Trade Association) – Bricmatea lukuun ottamatta – toimitti komissiolle lausumia, joissa muun muassa todettiin, että tietyt väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytetyt Eurostatin tilastot, jotka koskivat Kiinasta peräisin olevan tuonnin määriä ja hintoja, vaikuttivat varsin uskottavilta. ENMON kiinnitti huomiota erityisesti poikkeamiin tuonnin määrissä Espanjaan vuonna 2009.

27.

Neuvosto hyväksyi 12.9.2011 lopullista tullia koskevan asetuksen, jonka 1 artiklan 1 kohdassa otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli samojen tuotteiden tuonnissa kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

28.

Asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa vahvistettu lopullinen polkumyyntitulli oli siinä lueteltujen yritysten valmistamien tuotteiden osalta 26,3–36,5 prosenttia ja kaikkien muiden yritysten valmistamien tuotteiden osalta 69,7 prosenttia.

29.

Vahingon määrittämistä käsiteltiin asetuksen johdanto-osan 99–137 perustelukappaleessa, joissa tutkittiin ja hylättiin useita väliaikaista tullia koskevan asetuksen analyysille ja päätelmille esitetyistä vastaväitteistä. Johdanto-osan 108 kappaleessa neuvosto totesi muun muassa seuraavaa:

”Kiinalaisten hintojen kehityksen osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73 kappaleessa mainitut keskimääräiset tuontihinnat perustuivat Eurostatin tilastoihin. Tietyille jäsenvaltioille on esitetty kysymyksiä keskimääräisten tuontihintojen tarkkuudesta, mutta mitään muutoksia virallisiin tilastoihin ei ole vahvistettu. Joka tapauksessa muistutetaan, että Eurostatin tietoja käytettiin ainoastaan yleisen suuntauksen vahvistamiseen ja että kiinalaista tuontia koskevien hintojen oikaiseminen ylöspäin ei muuttaisi kokonaiskuvaa korkeiden hinnan alittavuusmarginaalien aiheuttamasta vahingosta. Tässä yhteydessä todetaan, että vahinko- ja polkumyyntimarginaalin laskennassa ei käytetty Eurostatin tietoja. Marginaalien määrittämiseen käytettiin ainoastaan tarkastuskäynnin kohteena olevilta yrityksiltä saatuja todennettuja tietoja. Näin ollen tilastoissa mahdollisesti olevilla eroavuuksilla ei ole vaikutusta ilmoitettuihin marginaaleihin.”

30.

Syy-yhteys tutkittiin samaan tapaan johdanto-osan 138–169 perustelukappaleessa, joista viimeisessä todettiin seuraavaa:

”Yksikään asiaan liittyvien osapuolten esittämistä väitteistä ei osoita, että jonkin muun tekijän kuin Kiinasta peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus olisi sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja havaitun vahingon väliltä. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen syy-yhteyttä koskevat päätelmät vahvistetaan.”

31.

Johdanto-osan jaksoon, jonka otsikko on ”Tuojien etu”, sisältyvät seuraavat kappaleet:

32.

Komissio lähetti 15.9.2011 Bricmatelle viimeisen kirjeen, jossa vastattiin sen 23.8.2011 esittämiin huomautuksiin ja hylättiin toistamiseen sen valitukset.

33.

Bricmaten lopullista tullia koskevasta asetuksesta nostama kumoamiskanne saapui unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.11.2011, ja se päätettiin 21.1.2014 jättää tutkimatta sillä perusteella, ettei lopullista tullia koskeva asetus koskenut kantajaa erikseen ja että se edellytti täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka oli mahdollista riitauttaa kansallisissa viranomaisissa. ( 7 )

34.

Lopullista tullia koskevan asetuksen hyväksymisen jälkeen Tullverket (Ruotsin tullihallinto) määräsi Bricmatelle polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa asianomaisten kiinalaisten viejien tuotteisiin sovellettavan tullin perusteella. Bricmate nosti Förvaltningsrätten i Malmössä kanteen, jossa se riitautti 32 Tullverketin 31.10.2011–28.5.2012 tekemää arviointia. Kyseisessä oikeudenkäynnissä Bricmate esitti kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen oli jaettu kahteen osaan (näiden kanneperusteiden asiasisällöstä ks. jäljempänä 39 kohta ja ennakkoratkaisukysymyksestä esittämäni arviointi).

35.

Asiaa käsittelevä tuomioistuin totesi, ettei se voi suoralta kädeltä hylätä Bricmaten väitteitä perusteettomina. Jotta voitaisiin päättää, onko Tullverketin määräämät polkumyyntitullit kumottava, on ensin selvitettävä, onko lopullista tullia koskeva asetus pätevä. Tämä on kysymys, jonka ainoastaan unionin tuomioistuin voi ratkaista, joten siltä on pyydettävä asiassa ennakkoratkaisua. Kansallinen tuomioistuin on tietoinen myös siitä, että Bricmate on nostanut unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset neuvoston ja komissio ovat kyseenalaistaneet. Ottaen huomioon tarpeen varmistaa asian tehokas käsittely ja taata Bricmatelle oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin Förvaltningsrätten i Malmö on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [lopullista tullia koskeva asetus] pätemätön jostain seuraavista syistä:

36.

Bricmate, neuvosto ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia, ja ne kaikki esittivät suullisia huomautuksia 3.12.2014 pidetyssä istunnossa.

37.

Kaikissa huomautuksissa ennakkoratkaisukysymystä tarkastellaan Bricmaten pääasiassa esittämien kanneperusteiden pohjalta. Niiden mukaan ennakkoratkaisukysymyksen 1 ja 2 kohta vastaavat ensimmäisen kanneperusteen ensimmäistä osaa, 3 kohta vastaa ensimmäisen kanneperusteen toista osaa ja 4–6 kohta vastaavat toista kanneperustetta. Esitän oman arviointini tässä samassa järjestyksessä.

38.

Bricmaten riidanalaisen asetuksen pätevyydestä esittämät väitteet perustuvat kahteen ilmeiseen virheeseen asetuksessa käytetyissä luvuissa.

39.

Ensinnäkin Bricmate väittää, että Kiinasta tulevan tuonnin ( 8 ) määräksi tutkimusajanjakson aikana ilmoitettu 66023000 m2 on yliarvioitu, minkä myös komissio vahvistaa kirjallisissa huomautuksissaan. Komission mukaan määrän olisi pitänyt olla 64821000 m2; Bricmate väittää, että se on 58176269 m2, tosin en löydä asiakirja-aineistosta konkreettista näyttöä tämän arvion tueksi.

40.

Bricmate viittaa kuitenkin vielä toiseen virheeseen tullinimikkeeseen 6907 90 99 ( 9 ) kuuluvien keraamisten laattojen tuontimäärissä Kiinasta Espanjaan marraskuussa 2009, ja väittää tämän virheen vaikuttavan tuonnin hintoihin ja määriin kalenterivuodelta 2009 ja tutkimusajanjaksolta.

41.

Eurostatin vuoden 2009 viimeistä neljännestä koskevat Espanjan viranomaisten toimittamat luvut, jotka olivat lähes samat kuin alkuperäiset luvut, olivat seuraavat:

42.

Eurostatin tiedot osoittivat näiden (ja eräiden muiden) lukujen perusteella, että keraamisten laattojen (kaikki CN-koodit) tuonnin määrä Kiinasta Espanjaan vuonna 2009 oli 10378191 m2 (tutkimusajanjaksona 10698368 m2) ja hinta 24891014 euroa (tutkimusajanjaksona 27658131), mistä saadaan tulokseksi 2,40 euroa/m2 (tutkimusajanjaksona 2,59 euroa/m2, molemmat lähimpään senttiin pyöristettynä).

43.

Espanjan viranomaiset vahvistivat Bricmaten kanssa loka- ja marraskuussa 2011 käymässään kirjeenvaihdossa, että luvuissa oli virhe, mutta totesivat, ettei sitä näin myöhäisessä vaiheessa voitaisi enää virallisesti oikaista. Toimielimet vahvistavat, että komissio sen paremmin kuin Eurostatkaan (komission alainen yksikkö) eivät voineet korjata kyseisiä lukuja ilman Espanjan viranomaisilta saatua virallista oikaisua. Kirjallisissa huomautuksissaan komissio kuitenkin viittaa 27.1.2014 päivättyyn Eurostatin lausuntoon, jonka mukaan tapauksessa oikea määrä kalenterivuodelta 2009 on tullinimikkeen 6907 90 99 tapauksessa 881773,77 m2 ( 10 ) eikä 7372603,49 m2 ja marraskuulta 64940,30 m2 eikä 6565771,02 m2. ( 11 )

44.

Komission kirjallisissa huomautuksissaan esittämien selkeiden vahvistusten perusteella lähden tarkastelussani siltä pohjalta, että Bricmaten virheellisiksi väittämät luvut todella ovat virheellisiä. Ensimmäisen virheen tapauksessa (tullinimikkeeseen 6908 90 99 liittyvä tuonti koko unioniin) pidän oikeana komission esittämää korjattua lukua, jonka oletan koskevan sekä vuonna 2009 että tutkimusajanjakson aikana tapahtunutta tuontia. Toisen virheen tapauksessa (tullinimikkeeseen 6907 90 99 liittyvä tuonti Espanjaan marraskuulta 2009) pidän oikeana Eurostatin tammikuussa 2014 esittämää korjattua lukua, joka koskee sekä kalenterivuotta 2009 että tutkimusajanjaksoa. Tällä perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen ( 12 ) taulukoissa 1 ja 2 esitettyjä lukuja on aiheellista tarkistaa.

45.

Olen tästä syystä laskenut kyseiset luvut uudelleen. Laskemissani olen vähentänyt kustakin taulukosta

46.

Tämä tarkoittaa, että vuonna 2009 tapahtuneen tuonnin määrästä on vähennetty yhteensä 7692830 m2 ja tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen tuonnin määrästä yhteensä 7702831 m2.

47.

Tällä perusteella olen oikaissut taulukossa 2 esitettyjä tuontimääristä johdettuja lukuja.

48.

Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden osalta olen laskenut Kiinasta tulevaa tuontia vastaavalle kokonaiskulutukselle korjatun prosenttiosuuden taulukossa 1.

49.

Kiinasta tulevan tuonnin neliömetrihinta on laskettu seuraavasti. Koska Bricmate ei ole kyseenalaistanut mainituilta ajanjaksoilta ilmoitettuja tuonnin kokonaiskustannuksia, olen määrittänyt kokonaiskustannukset kertomalla taulukossa 2 ilmoitetun neliömetrihinnan väliaikaista tullia koskeva asetuksessa vahvistetulla alkuperäisellä tuontimäärällä. Sen jälkeen olen jakanut kokonaiskustannukset korjatulla tuontimäärällä korjatun neliömetrihinnan määrittämiseksi.

50.

Lopuksi olen korjannut virheen hintojen kehitystä vuosien 2007 ja 2008 välillä kuvaavassa indeksissä (104, ei 105).

51.

Tarkistetut taulukot, joissa on käytetty samaa esitystapaa ( 13 ) ja pyöristysmäärää kuin alkuperäisissä taulukoissa, ovat seuraavanlaiset:

52.

Bricmate väittää lopullista tullia koskevan asetuksen päätelmien perustuvan ilmeisiin tosiseikkoja koskeviin virheisiin (tilastovirheet), jotka ovat johtaneet ilmeiseen arviointivirheeseen. Omiin laskelmiinsa ( 14 ) pohjautuvien korjattujen lukujen perusteella se väittää pääasiassa, että

53.

Näiden virheiden lisäksi Bricmate katsoo, että lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa esitettyä väitettä (jonka mukaan ”kiinalaista tuontia koskevien hintojen oikaiseminen ylöspäin ei muuttaisi kokonaiskuvaa korkeiden hinnan alittavuusmarginaalien aiheuttamasta vahingosta”) on pidettävä ilmeisenä arviointivirheenä seuraavista kolmesta syystä:

54.

Jos neuvostolla olisi ollut käytettävissään oikeat luvut, se ei Bricmaten mukaan olisi voinut mitenkään todeta, että Kiinasta tuleva tuonti on vaikuttanut merkitsevästi unionin tuotannonalalle väitetysti aiheutuneeseen vahinkoon.

55.

Neuvosto korostaa, että Bricmate kiisti Eurostatin tietojen paikkansapitävyyden vasta välivaiheen ilmoitukseen 15.7.2011 antamassaan vastauksessa (ensimmäisen virheen osalta) ja myöhemmin kansallisessa tuomioistuinkäsittelyssä (Espanjan luvuissa havaitun virheen osalta). Eräät muut maahantuojat tosin toivat esille ensiksi mainitun ongelman, mutta eivät yksilöineet kyseistä tullinimikettä riittävän tarkasti, jotta väitetty virhe olisi voitu korjata. Espanjaa koskevissa luvuissa marraskuulta 2009 olevasta virheestä on todettava, toimielimillä oli velvollisuus käyttää perusteena Eurostatin virallisia tietoja; kyseisiä tietoja ei korjattu, koska Eurostatin on tukeuduttava kansallisten viranomaisten keräämiin tietoihin, eikä Espanjasta toimitettuja tietoja oikaistu, koska ensimmäinen virallinen vahvistus virheestä saatiin vasta lopullista tullia koskevan asetuksen hyväksymisen jälkeen.

56.

Johtopäätökset eivät kuitenkaan olisi erilaiset, vaikka niissä olisikin käytetty Bricmaten tietoja. Ensinnäkin arviointi perustuu useisiin eri indikaattoreihin, joista mikään ei voi olla yksinään ratkaiseva (perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 5 kohta). Kun kaikkia näitä indikaattoreita tarkastellaan yhdessä, tulos on Eurostatin lukujen oikaisemisen jälkeen edelleen selvä, joskin hieman vähemmän korostunut: hintojen alittavuusmarginaalit ovat edelleen suuret, useimmat vahinkoindikaattorit ja makrotaloudelliset indikaattorit sekä otokseen valituilta unionin tuottajilta saadut tarkastetut mikrotaloudelliset tiedot pysyvät ennallaan, eikä vahingon ja polkumyyntimarginaalien arviointi edes perustunut Eurostatin tietoihin. Eurostatin tietoihin tehdyt oikaisut ovat joka tapauksessa joko merkityksettömiä tai eivät vaikuta markkinaosuutta tai hintaeroja koskeviin päätelmiin. Lisäksi toimielimet laativat dynaamisen arvioinnin kaikista vahinkoindikaattoreista koko tarkastelujaksolta.

57.

Komissio myöntää, että tuontiluvut, joihin Bricmate viittaa, olivat virheellisiä, mutta väittää, ettei tämä ollut vielä ilmeistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen ja lopullista tullia koskevan asetuksen hyväksymisajankohtana, joten kyse ei voi olla ilmeisestä arviointivirheestä. Komissio väittää neuvoston tapaan, että arvioinnit perustuivat lukuisiin eri tekijöihin, eivät pelkästään Eurostatin tietoihin, ja ettei niissä olisi päädytty eri johtopäätökseen, vaikka tietoja olisikin oikaistu.

58.

Koska lopullista tullia koskevassa asetuksessa käytetyt tiedot olivat virheellisiä, se perustui tosiseikkoja koskeviin virheisiin. Bricmate katsoo, että nämä tosiseikkoja koskevat virheet olivat sekä vakavia että ilmeisiä ja että ne johtivat ilmeisiin arviointivirheisiin, jotka ovat vaikuttaneet osaksi unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta tehtyihin päätelmiin ja pääasiallisesti päätelmiin Kiinasta tulevan tuonnin ja kyseisen vahingon välisestä syy-yhteydestä, ja Bricmaten mukaan nämä kahdentyyppiset virheet muodostavat yhdessä perusteen riidanalaisen asetuksen toteamiselle pätemättömäksi.

59.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimillä on erityisesti polkumyyntitoimenpiteiden alalla laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. ”Tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin”. ( 16 )

60.

Käsiteltävän asian tähän osaan ei kuitenkaan liity mitään menettelysääntöjen laiminlyöntejä, eikä mikään myöskään viittaa siihen, että harkintavaltaa olisi käytetty väärin. Tiettyjen tosiseikkojen paikkansapitämättömyys on myönnetty. Kaikki väitetyt arviointivirheet johtuvat tästä paikkansapitämättömyydestä, eivät alun perin paikkansapitävien tosiseikkojen virheellisestä arvioinnista.

61.

Edellä esitetyn perusteella katson, että pelkkä tosiseikkoja koskevien virheiden olemassaolo – olivatpa ne miten ilmeisiä tahansa – ei sellaisenaan voi tehdä polkumyyntiasetusta automaattisesti pätemättömäksi. Ratkaisevaa ei ole virheiden ilmeisyys vaan se, ovatko virheet luonteeltaan sellaisia, että jää epävarmaksi, olisiko neuvosto päätynyt samaan johtopäätökseen, jos sillä olisi ollut käytettävissään oikeat luvut. ( 17 )

62.

Huomautan kuitenkin, että Espanjaan tulevaa tuontia koskevien virheellisten lukujen mukaan marraskuulta 2009 neliömetreinä ilmoitetut tuontimäärät ovat lähes 100 kertaa lokakuulta ja lähes 70 kertaa joulukuulta ilmoitettuja määriä suuremmat, vaikka tuonnin määrä kilogrammoina ja arvo euroina pysyvät samalla ajanjaksolla suurin piirtein vakaina. Lisäksi tuonnin määrät kilogrammoina ja arvot euroina näiltä kolmelta kuukaudelta ovat keskenään johdonmukaisia, ja niin ovat myös tuonnin määrät neliömetreinä lokakuun ja joulukuun väliseltä ajalta. Mielestäni jokaisen näitä lukuja tarkastelleen olisi pitänyt huomata, että ne ovat hyvin todennäköisesti virheellisiä ja että tarkastus oli sen vuoksi tarpeen. Tässä yhteydessä komissio selitti suullisessa käsittelyssä, että poikkeama kävi ilmi vasta sen jälkeen, kun Espanjaan tulevasta tuonnista oli toimitettu CN-koodeittain esitetyt kuukausittaiset luvut, että polkumyyntiä tutkinut osasto sai nämä yksityiskohtaiset luvut käyttöönsä vasta tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa saatuaan ilmoituksen kyseisestä virheestä ja että se kyseiset luvut saatuaan tarkisti, muuttivatko ne analyysia mitenkään, kuten lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 kappaleessa todetaan.

63.

Näissä olosuhteissa komissiota ei sovi liikaa moittia siitä, ettei se huomannut virhettä aikaisemmin.

64.

Toinen tähän väitteeseen liittyvä näkökohta, jota pidän merkityksettömänä, on se, että Bricmate kiinnitti huomiota merkittävimpiin tilastovirheisiin vasta sen jälkeen, kun polkumyyntitutkimus oli päättynyt. Tämähän on kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö, jolla halutaan pelkästään selvittää, onko riidanalainen asetus mahdollisesti pätemätön. Missään menettelysäännössä ei edellytetä, että kyseinen virhe olisi pitänyt saattaa toimielinten tietoon jonkin tietyn ajan kuluessa.

65.

Tästä päästäänkin kysymyksen ytimeen: kuinka todennäköistä on, että oikeiden lukujen käyttäminen olisi vaikuttanut polkumyynnin arviointiin? Jotta tähän kysymykseen voitaisiin vastata, kyseiset väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukoihin 1, 2 ja 11 sisältyvät luvut (sekä kiistattomat että oikaistut) on mielestäni hyödyllistä koota samaan taulukkoon, johon vertailun helpottamiseksi lisätään indeksin ja vuotuisen muutoksen osoittavia rivejä ja jossa kalenterivuoden 2007 indeksi on lähtökohtaisesti aina 100 (tosin ”vuotuista muutosta” on tarkasteltava sillä varauksella, että kalenterivuoden 2009 ja tutkimusajanjakson – 1.4.2009–31.3.2010 – välillä on huomattavia päällekkäisyyksiä):

66.

Tällä perusteella katson seuraavasti, että edellä 52 kohdassa esitetyt Bricmaten väitteet pitävät osittain paikkansa:

67.

Sekä neuvosto että komissio lähinnä väittävät, että komissio todella tutki kaikki eroavuudet (enkä näe mitään syytä epäillä tätä väitettä, joka esitetään myös välivaiheen ilmoituksessa ja lopullista tullia koskevassa asetuksessa) ja totesi, että ne olivat yhdessä muiden arvioinnissa huomioon otettavien taloudellisten tekijöiden kanssa tarkasteltuina riittämättömiä vaikuttaakseen mitenkään vahingon tai syy-yhteyden arviointiin. Neuvosto ja komissio katsovat, että vaikka tietyt suuntaukset olivatkin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettua heikompia, kokonaiskuva pysyi yleisesti ottaen samanlaisena, joten tehdyt päätelmät olivat edelleen perusteltuja.

68.

Mielestäni edellä (ii) ja (iv) kohdassa mainitut eroavuudet ovat niin merkityksettömiä, että ne voidaan jättää huomiotta.

69.

Muiden edellä mainittujen kohtien osalta katson, että

70.

Tällä perusteella olen neuvoston ja komission kanssa yhtä mieltä siitä, etteivät kyseiset tilastovirheet olleet luonteeltaan sellaisia, että niiden perusteella voitaisiin kyseenalaistaa riidanalaisessa asetuksessa esitetyt päätelmät. Vaikka Kiinasta tulevan tuonnin määrä, hinta ja markkinaosuus vastasivat unionin yleisiä suuntauksia lähemmin kuin asetuksessa tosiasiallisesti käytetyt viralliset tilastot antoivat ymmärtää, ne edelleenkin viittaavat selvästi siihen, että tuonnista aiheutui vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että Kiinasta tulevan tuonnin ja tämän vahingon välillä on syy-yhteys.

71.

On totta, ettei tällainen vahinko yksinään riitä oikeuttamaan polkumyyntitoimenpiteitä. Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaan on lisäksi näytettävä, että todetuilla määrillä ja/tai hinnoilla on vaikutusta unionin tuotannonalaan ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää ”merkittävänä”.

72.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimielimillä on kuitenkin näissä kysymyksissä laaja harkintavalta niiden arvioidessa monitahoisia taloudellisia ja poliittisia tilanteita, ja unionin tuomioistuimen valvonnan on sen tähden rajoituttava sen tarkistamiseen, ettei kyseisessä arvioinnissa ole tehty ilmeistä virhettä. ( 18 )

73.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat alle 60 prosenttia unionin tuotannonalan hinnoista, ja sen osuus myynnistä unionin markkinoilla ja osuus kokonaistuonnista unioniin kasvoivat. Edellä 66 ja 69 kohdassa mainitsemani tosiseikkoja koskevat virheet eivät myöskään ole niin merkittäviä, että toimielinten olisi niiden perusteella pitänyt tehdä korjatuista luvuista eri johtopäätökset kuin ne tekivät virheellisistä luvuista. Todetut tosiseikkoja koskevat virheet eivät sitä paitsi vaikuta useimpiin niistä tekijöistä, jotka komissio otti huomioon vahingon arvioinnissa (esimerkiksi työllisyyden ja tuottavuuden kehitys tarkastelujaksolla tai unionin tuotannonalan varastojen kasvu).

74.

Näin ollen ei näytä olevan mitään perusteita todeta, että toimielinten polkumyynnin olemassaolosta ja tasosta ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon olemassaolosta ja merkittävyydestä esittämät päätelmät olivat ilmeisen (tai välttämättä laisinkaan) virheellisiä, vaikka tiettyyn määrään niistä yksityiskohtaisista tiedoista, joihin kyseiset päätelmät perustuivat, sisältyikin virheitä.

75.

Samoista syistä on mielestäni hylättävä myös edellä 53 kohdassa esitetyt Bricmaten muut väitteet lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 perustelukappaleessa olevasta arviointivirheestä.

76.

Pääasian ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa Bricmate väittää toimielinten laiminlyöneen huolellisuusvelvollisuutensa ja rikkoneen perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 6 kohtaa, koska Bricmate (ja muut tutkimuksessa yhteistyössä toimineet toimijat) valittivat komissiolle Eurostatin tilastojen olevan virheellisiä, mutta toimielimet eivät tutkineet eivätkä korjanneet kyseistä virhettä.

77.

Bricmate väittää, että perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 6 kohdan vaatimusten vastaisesti toimielimet laiminlöivät virheen tutkimisen ja korjaamisen. Lopullista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 108 perustelukappale osoittaa, etteivät toimielimet tältä osin täyttäneet velvollisuuksiaan. Bricmate vetoaa tässä vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan unionin tuomioistuinten on varmistettava, että ne ovat ottaneet huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat ja arvioineet asian käsittelyn perustana olevan aineiston riittävän huolellisesti. ( 19 )

78.

Bricmate myös korostaa, kuinka helposti Espanjan tuontilukuihin marraskuulta 2009 sisältynyt virhe olisi voitu selvittää, ja lainaa tässä yhteydessä tuomiota GLS: ”Kuten julkisasiamies [Bot] totesi ratkaisuehdotuksensa 101 ja 102 kohdassa, komission on tutkittava viran puolesta kaikki saatavillaan olevat tiedot, sillä sen tehtävänä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä ei näet ole toimia välimiehenä, jonka toimivaltaan kuuluu ainoastaan asian ratkaiseminen osapuolten esittämän näytön perusteella. Tässä yhteydessä on todettava, että perusasetuksen 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa komissiolle annetaan toimivalta pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja sekä suorittaa tarpeellisia todentamisia ja tarkasteluja”. ( 20 ) Nyt käsiteltävässä asiassa laiminlyöntejä on pidettävä erityisen vakavina, koska useat toimijat olivat kiinnittäneet huomiota poikkeaviin lukuihin, ja Eurostat on komission alainen yksikkö.

79.

Neuvosto ja komissio toteavat kumpikin, että Bricmaten väitteet ovat perusteettomia. Luvut tutkittiin huolellisesti; komissio tarkisti, olisiko vahingosta ja syy-yhteydestä tehty toisenlaiset johtopäätökset, jos Eurostatin lukuja olisi oikaistu (vaikka niitä ei tosiasiallisesti olisi voitu oikaista ajoissa), ja tuli siihen tulokseen, etteivät päätelmät olisi voineet olla erilaiset. Kaikki päätelmät tehtiin kokonaisuutena tarkastellen objektiivisten seikkojen perusteella, ei pelkästään Bricmaten kyseenalaistamien Eurostatin lukujen perusteella.

80.

Mielestäni vaikuttaa siltä, että kanneperusteen toista osaa on käsiteltävä samalla tavalla kuin sen ensimmäistä osaa.

81.

Jos lopullista tullia koskeva asetus olisi kumottava, koska toimielimet eivät oikaistujen tietojen perusteella olisi voineet päätyä niihin johtopäätöksiin, joihin ne nyt päätyivät, tarkastelua ei olisi enää mitään syytä jatkaa pidemmälle huolellisuusvelvollisuuden tai perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 6 kohdan noudattamisen tutkimiseksi.

82.

Olen kuitenkin itse tutkinut kyseiset luvut ja todennut, että toimielimet saattoivat aivan oikeutetusti päätyä kyseisiin johtopäätöksiin. Näin ollen Bricmaten kanneperusteensa toisessa osassa esittämät väitteet eivät nähdäkseni ole perusteltuja. Vaikka virhe Espanjaa koskevissa tilastotiedoissa marraskuulta 2009 oli kiistatta niin ilmeinen, että se olisi pitänyt välittömästi havaita, tosiasia on, etteivät Espanjan viranomaiset korjanneet virhettä ajoissa ja ettei komissio voinut itse korjata sitä, mutta (mikä ratkaisevaa) se kuitenkin tutki, olisivatko ilmoitetut eroavuudet voineet vaikuttaa jo tehtyihin päätelmiin.

83.

Toisessa kanneperusteessaan Bricmate katsoo, että komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa, loukkasi Bricmaten puolustautumisoikeuksia ja rikkoi perusasetuksen 17 artiklaa, kun se ei ottanut huomioon Bricmaten perusteluja, jotka tämä esitti valittuna riippumattomana maahantuojana ja jotka koskivat kiinalaisten ja eurooppalaisten laattavalmistajien valmistusprosessin eroja ja laattojen tarjontaa Euroopan unionin markkinoilla.

84.

Bricmate korostaa, että tultuaan valituksi etuyhteydettömien maahantuojien otokseen se yksilöi seitsemän laattatyyppiä, joita se ei kyennyt hankkimaan unionista leikkausprosessin erojen takia, ja väittää, ettei käytetyissä tuotekoodeissa (PCN) ja vahinkolaskelmissa otettu huomioon näitä eroja. Niiden oikaiseminen olisi johtanut alempaan vahinkomarginaaliin. Bricmate huomauttaa lisäksi, ettei Euroopan unionin tuotannonala kykene toimittamaan pieniä laattoja. Näitä tietoja ei kuitenkaan otettu huomioon, ja Bricmaten lausumien ei katsottu edustavan muita valitsematta jääneitä maahantuojia, vaan ne jätettiin ottamatta huomioon ja viitattiin muihin tietoihin. Bricmate viittaa tuomioon Gul Ahmed, ( 21 ) jossa todetaan, että ”kun otanta tehdään perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, unionin toimielinten on lähtökohtaisesti otettava huomioon kaikkien otoksessa mukana olevien yritysten vientiä koskevat tiedot”; Bricmaten mukaan saman periaatteen pitäisi päteä myös silloin, kun tiedot saadaan etuyhteydettömien maahantuojien otoksesta. Bricmaten esittämien tietojen huomiotta jättäminen merkitsee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

85.

Komissio ei myöskään täyttänyt perusasetuksen 20 artiklan 1 kohdassa asetettua vaatimusta, kun se jätti ilmoittamatta Bricmatelle ”olennaiset tosiseikat ja huomiot”, joiden perusteella väliaikaiset toimenpiteet oli otettu käyttöön. Kun komissio hylkäsi Bricmaten perustelun, joka koski pienempikokoisten laattojen puutetta, vetoamalla muihin tietoihin, komissio laiminlöi perusteluvelvollisuutensa ja loukkasi Bricmaten puolustautumisoikeuksia: komission vastauksessa ei ilmoitettu, mistä muista tiedoista oli kyse, ja se vastaanotettiin vasta 27.7.2011 ja siten liian myöhään, jotta Bricmate olisi kyennyt hankkimaan lisänäyttöä.

86.

Bricmate katsoo lopuksi, että kun komissio väitti, ettei se ollut saanut mitään tietoa, joka olisi osoittanut laattojen saatavuudessa esiintyvän ”vakavia ongelmia”, se laiminlöi niiden todisteiden huomioon ottamisen, jotka Bricmate oli toimittanut 15.4.2011. Kaikilta otoksessa mukana olevilta maahantuojilta saadut tiedot on otettava huomioon. Koska Bricmate oli mukana otoksessa, sen tietojen pitäisi katsoa edustavan muita valitsematta jääneitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Bricmaten tietojen olisi tästä syystä pitänyt katsoa olevan osoitus siitä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisivat johtaneet vakaviin saatavuusongelmiin pienten ja keskisuurten yritysten osalta, jotka eivät kyenneet hankkimaan tavaraa Euroopan unionin tai kolmansien maiden tuottajilta sen vuoksi, että leikkausprosessia ei ole saatavilla ja tilausmäärät ovat pieniä. Tällä perusteella komissio on rikkonut perusasetuksen 17 artiklan otantaa koskevia sääntöjä ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

87.

Neuvosto väittää ensinnäkin, ettei Bricmaten tietoja suinkaan jätetty huomiotta, vaan komissio totesi, että laattatyyppejä, joita ei kyetty hankkimaan unionista, oli kuitenkin saatavilla useiden muiden kolmansien maiden eikä pelkästään Kiinan valmistajilta. Bricmatelle annettiin tämä vastaus ja siihen viitattiin sekä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa että lopullista tullia koskevassa asetuksessa, ja hankintalähteiden moninaisuus mainittiin jopa unionin yleisen tuomioistuimen määräyksessä. ( 22 ) Neljä muuta otokseen valittua maahantuojaa kertoi voivansa vaihtaa helposti hankintalähteitään.

88.

Toiseksi toimielimet tutkivat huolellisesti Bricmaten tuotantoprosessien eroista esittämät väitteet ja selvittivät sekä suoraan Bricmatelle että kummassakin asetuksessa, miksi näitä väitteitä pidettiin perusteettomina. Komissio vastasi kaikkiin Bricmaten väitteisiin siltä osin kuin niillä oli merkitystä tutkimuksen kannalta. Bricmaten puolustautumisoikeuksia olisi voitu katsoa loukatun vain, jos olisi tapahtunut menettelyllinen sääntöjenvastaisuus ja jos olisi mahdollista, että tämän sääntöjenvastaisuuden johdosta hallinnollisessa menettelyssä olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. ( 23 )

89.

Kaikki Bricmaten vastaukset tutkittiin tutkimuksen aikana ja niitä verrattiin muiden otokseen valittujen maahantuojien lausumiin, ja kaikkia vastauksia pidettiin yhtä tärkeinä.

90.

Komissio väittää ottaneensa huomioon kaikki Bricmaten huomautukset, mutta tehneensä niistä toisenlaiset johtopäätökset. Se viittaa yksityiskohtaisesti useisiin kirjeisiin ja johdanto-osan kappaleisiin, joissa se on vastannut näihin huomautuksiin, ja korostaa unionin yleisen tuomioistuimen todenneen, ettei Bricmate voinut perustellusti väittää, että käyttöön otetuilla polkumyyntitulleilla, jotka koskivat ainoastaan riidanalaisten Kiinasta tulevien tuotteiden tuontia, oli väistämättä vakavia seurauksia sen liiketoiminnalle. ( 24 )

91.

Bricmaten väitteet koskevat sitä, ettei sen komissiolle esittämiä lausumia – lähinnä väitettä siitä, että tiettyjä laadultaan ja leikkausmenetelmältään muista erottuvia laattatyyppejä ei voitu hankkia muista lähteistä kuin Kiinasta – otettu huomioon. Bricmaten mukaan lopullista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt perustelut olivat tämän seurauksena riittämättömät, eikä komissio ottanut asianmukaisesti huomioon Bricmaten asemaa perusasetuksen 17 artiklassa tarkoitettuna otokseen valittuna maahantuojana ja jätti saman asetuksen 20 artiklan 1 kohdan vastaisesti ilmoittamatta Bricmatelle olennaisten huomioiden yksityiskohdista, joiden perusteella polkumyyntitoimenpiteet oli otettu käyttöön. Vastauksessaan toimielin lähinnä toteaa, että kyseiset lausumat otettiin huomioon, mutta niistä tutkimuksen perusteella tehdyt päätelmät olivat toisenlaiset kuin Bricmaten, ja että kaikkiin lausumiin vastattiin.

92.

Bricmaten väitteet eivät ole vakuuttavia, sillä ne koskevat sitä, otettiinko sen lausumat huomioon, eivät sitä, tapahtuiko niiden huomioon ottaminen asianmukaisesti.

93.

Nähdäkseni kirjeenvaihdosta ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen 10, 13, 20–25 ja 30 kohdassa esittämistäni johdanto-osan kappaleista ilmenee selvästi, että komissio ja sen jälkeen neuvosto ottivat Bricmaten lausumat asianmukaisesti huomioon (ilmeisesti yhdeltä tai useammalta muulta osapuolelta saamiensa samanluonteisten lausumien kanssa).

94.

Toimielimille (erityisesti komissiolle) aiheutuisi selvästikin kohtuuton rasite, jos niiden edellytettäisiin ottavan polkumyyntitutkimuksen aikana erikseen kantaa jokaiseen asianomaisten osapuolten esittämään yksityiskohtaan. Tärkeintä on antaa kyseiselle osapuolelle riittävä vastaus, jotta se ymmärtää, että kyseiset näkökohdat on otettu huomioon, että niiden perusteella on päädytty tietylle kannalle ja että tämä kanta perustuu yksilöityihin syihin. Sen jälkeen asianomainen osapuoli voi (halutessaan) yrittää kyseenalaistaa sen, onko sen lausumat otettu riittävällä tavalla huomioon.

95.

Nämä vaatimukset näyttäisivät tässä täyttyvän.

96.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Förvaltningsrätten i Malmön ennakkoratkaisukysymykseen siten, että lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien keraamisten laattojen tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 12.9.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 917/2011 ei ole pätemätön millään ennakkoratkaisupyynnössä esitetyistä perusteista.