1. 

Unionin tuomioistuimelle on käsiteltävässä asiassa esitetty kolme ennakkoratkaisukysymystä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY ( 2 ) 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta; kyseisessä säännöksessä säädetään tekijänoikeuksien haltijoiden yksinoikeudesta levittää yleisölle teostensa alkuperäiskappaleita tai niiden kopioita. Pääasian tosiseikat, jotka eroavat tähän mennessä muun muassa tuomiossa Peek & Cloppenburg ( 3 ) ja tuomiossa Donner ( 4 ) käsitellyistä tosiseikoista, antavat unionin tuomioistuimelle tilaisuuden käsitellä jälleen kerran kyseisessä säännöksessä tarkoitetun levitysoikeuden ulottuvuutta ja soveltamisalaa ja täsmentää tämän käsitteen merkitystä.

2.

Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 28 perustelukappaleessa täsmennetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin mukaiseen tekijänoikeuden suojaan sisältyy yksinoikeus valvoa aineelliseen tuotteeseen sisällytetyn teoksen levitystä. Yhteisössä tapahtuva teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten ensimmäinen myynti, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan, johtaa sen oikeuden sammumiseen, joka mahdollistaa yhteisössä tapahtuvan kohteen jälleenmyyntivalvonnan. Tämän oikeuden ei olisi sammuttava teoksen alkuperäiskappaleen tai sen jäljennösten yhteisön ulkopuolella tapahtuneen myynnin vuoksi, jonka oikeudenhaltija itse suorittaa tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan. Tekijöiden vuokraus- ja lainausoikeuksista on säädetty direktiivissä 92/100/ETY. Tässä direktiivissä säädetty levitysoikeus ei rajoita mainitun direktiivin I luvussa olevia säännöksiä vuokraus- ja lainausoikeuksista.”

3.

Direktiivin 2001/29 4 artiklassa, joka koskee yksinoikeutta levitykseen, säädetään seuraavaa:

”1.   Osapuolten on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden levitys yleisölle missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin.

2.   Levitysoikeus ei sammu yhteisössä teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden osalta, paitsi kun on kyseessä yhteisössä tapahtuva kohteen ensimmäinen myynti tai muu omistusoikeuden siirto, jonka oikeudenhaltija suorittaa itse tai joka suoritetaan hänen suostumuksellaan.”

4.

Tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz) ( 5 ) 15 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Tekijällä on yksinoikeus hyödyntää teostaan aineellisessa muodossa; tämä oikeus sisältää muun muassa

– –”

5.

UrhG:n 17 §:n 1 momentissa levitysoikeus määritellään seuraavasti:

”Levitysoikeus tarkoittaa oikeutta tarjota yleisölle teoksen alkuperäiskappaletta tai sen kopioita tai saattaa ne vaihdantaan.”

6.

Knoll International SpA ( 6 ) on Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka kuuluu kansainväliseen Knoll-konserniin, jonka emoyhtiö on Pennsylvaniaan (Yhdysvallat) sijoittautunut Knoll Inc. ( 7 ) Knoll-konserni valmistaa ja myy maailmanlaajuisesti huonekaluja ja erityisesti Marcel Breuerin ja Ludwig Mies van der Rohen suunnittelemia huonekaluja, joilla on taideteollisten teosten tekijänoikeudellinen suoja. Knoll International on tekijänoikeuden nojalla Marcel Breuerin suunnittelemien huonekalujen yksinomaisten käyttöoikeuksien haltija, ja sillä on valtuudet esittää Knollin hallussa oleviin tekijänoikeuksiin perustuvia vaatimuksia Ludwig Mies van der Rohen huonekaluista.

7.

Dimensione Direct Sales srl, ( 8 ) joka on pääasian ensimmäinen valittaja, on Italian oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö, ja sen toimitusjohtaja on pääasian toinen valittaja Michele Labianca. Dimensione Direct Sales harjoittaa designhuonekalujen suoramyyntiä Euroopassa ja myy niitä internetsivustollaan www.dimensione-bauhaus.com, joka on saatavilla saksan kielellä. Se mainosti vuosina 2005 ja 2006 tarjontaansa Saksassa eri päivä- ja aikakauslehdissä sekä mainoslehtisissä käyttämällä seuraavaa myyntilausetta: ”Ostatte huonekalunne Italiasta ja maksatte ne vasta noudon yhteydessä tai silloin, kun maksun vastaanottamiseen valtuutettu kuljetusyhtiö toimittaa ne pyynnöstänne”.

8.

Knoll International nosti Landgericht Hamburgissa (Saksa) kanteen, jossa se esitti tekijänoikeuksiin perustuvan vaatimuksen siitä, että pääasian valittajia kielletään tarjoamasta Saksassa huonekaluja, jotka vastaavat Marcel Breuerin ja Ludwig Mies van der Rohen suunnittelemia huonekaluja ja jotka eivät ole peräisin siltä tai Knollilta. Knoll International vaati lisäksi valittajien velvoittamista antamaan tietoja, niiden vahingonkorvausvelvollisuuden toteamista ja niiden velvoittamista tuomion julkistamiseen.

9.

Landgericht Hamburg hyväksyi Knoll Internationalin vaatimukset, ja sen ratkaisu vahvistettiin muutoksenhakuvaiheessa Hanseatisches Oberlandesgerichtissä (Saksa). Tämän jälkeen pääasian valittajat saivat luvan tehdä Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

10.

Bundesgerichtshof (Saksa) katsoi, että sen käsiteltäväksi saatetun riita-asian ratkaisu edellytti, että unionin tuomioistuin tulkitsee direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä, ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat kolme ennakkoratkaisukysymystä:

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

11.

Bundesgerichtshof esitti ennakkoratkaisupyynnössään syyt, joiden vuoksi näihin kolmeen kysymykseen on vastattava myöntävästi. Se muistutti, että direktiivin 2001/29 tavoitteena on varmistaa korkeatasoinen tekijänoikeuksien suoja ja asianmukainen korvaus, ja katsoi, että 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sillä on laaja soveltamisala.

12.

Bundesgerichtshofin mukaan yksinoikeus sallia tai kieltää teoksen alkuperäiskappaleen ja niiden kopioiden ”levitys” yleisölle ”missä muodossa tahansa myymällä tai muutoin” kattaa kopioiden tarjoamisen ostettavaksi eli ei pelkästään sopimustarjouksia vaan myös mainontatoimet, vaikka ne eivät johtaisi teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopion ostamiseen. Tarjoamista on tulkittava taloudellisesta näkökulmasta, eikä se vastaa sopimustarjouksen juridista käsitettä, joten jo mainontatoimet, joilla kannustetaan teoksen kopioiden ostamiseen, ovat direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun levitysoikeuden käsittämää tarjoamista yleisölle.

13.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, ettei tuomio Peek & Cloppenburg ( 9 ) estä levitysoikeuden vastaavaa tulkintaa. Vaikka mainitussa tuomiossa todettiin, että levitystä yleisölle koskevan käsitteen soveltamisalaan kuuluivat ainoastaan toimet, jotka merkitsevät omistusoikeuden luovutusta, tästä esitettyjä perusteluja ei voida kuitenkaan tulkita siten, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu levitysoikeus ei kata mitään luovutusta valmistelevia toimenpiteitä. Teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopion tarjoaminen ostettavaksi liittyy kyseisen tavaran omistusoikeuden luovutukseen, koska sillä pyritään tällaiseen luovutukseen.

14.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa myös, että tuomiossa Donner ( 10 ) todettiin, että liikkeenharjoittaja, joka suuntaa mainoksensa tietyssä jäsenvaltiossa asuville yleisöön kuuluville henkilöille ja luo tai antaa heidän käyttöönsä erityisen toimitusjärjestelmän ja maksutavan tai sallii kolmannen tekevän tämän ja antaa näin mainituille yleisöön kuuluville henkilöille mahdollisuuden hankkia tässä samassa jäsenvaltiossa tekijänoikeudella suojattujen teosten kopioita, suorittaa jäsenvaltiossa, johon kopiot toimitetaan, direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”levityksen yleisölle”.

15.

Kirjallisia huomautuksia esittivät pääasian valittajat ja valituksen vastapuolet, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio, ja niitä kuultiin 11.9.2014 pidetyssä istunnossa.

16.

Pääasian valittajat väittävät, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa suojattuja huonekaluja on pelkästään tarjottu ostettavaksi, ei voi olla kyse direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta levityksestä ”myymällä tai muutoin”. Tuomiossa Donner ( 11 ) otettiin huomioon mainontatoimet vain merkkinä liikkeenharjoittajan halusta kohdistaa tarjonta sen jäsenvaltion yleisölle, jossa levitys tosiasiassa tapahtui.

17.

Valittajien mukaan on perusteetonta väittää, että levityksen käsitettä olisi tulkittava laajasti, jotta varmistetaan oikeuksien haltijoiden suojelu ja se, ettei niiden myyntimahdollisuuksia vaaranneta, silloin kun tarjoaminen ei johda ostotapahtumaan. Tällaisessa tilanteessa oikeudenhaltijalle ei aiheudu vahinkoa eikä sille siten synny oikeutta korvaukseen. Levityksen käsitettä ei ole tarpeen laajentaa myöskään mainontatoimien kieltämiseksi, koska teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY ( 12 ) 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään nimenomaisesti toimivaltaisten tuomioistuinten mahdollisuudesta määrätä väliaikaisesta kiellosta, jolla estetään teollis- tai tekijänoikeuden välittömät loukkaukset. Teollis- tai tekijänoikeuden loukkaamista valmistelevat toimet voidaan siis kieltää tällä perusteella, eikä ole tarpeen katsoa, että ne itse varsinaisesti loukkaavat kyseistä oikeutta.

18.

Knoll International katsoo pääasian olosuhteiden perusteella, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksillään määrittämään, voidaanko Dimensione Direct Salesin toteuttamat mainontatoimet kieltää, koska ne loukkaavat Knoll Internationalin direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yksinomaista levitysoikeutta. Se katsoo kuitenkin, että kysymykset perustuvat tässä säännöksessä tarkoitetun levitysoikeuden ulottuvuuden virheelliseen tulkintaan, joka puolestaan perustuu tuomiossa Peek & Cloppenburg ( 13 ) esitettyyn liian suppeaan tulkintaan tämän oikeuden ulottuvuudesta.

19.

Mainitussa tuomiossa todettiin nimittäin, että tekijänoikeuden haltijalla on yksinomaisen levitysoikeuden nojalla oikeus ainoastaan määrätä taideteollisen teoksen alkuperäiskappaleen tai sen kopion omistusoikeuden siirrosta, eikä sillä ole muuta oikeutta. Tämä tulkinta on kuitenkin ristiriidassa direktiivin 2001/29 merkityksen ja tavoitteen kanssa.

20.

Knoll International katsoo, että ennakkoratkaisupyynnössä on lähinnä kyse siitä, voidaanko direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohtaa pitää kansainvälisen oikeuden mukaisesti vähimmäissuojan tarjoavana säännöksenä vai päinvastoin yhdenmukaistetun enimmäissuojan tarjoavana säännöksenä.

21.

Se katsoo tästä, että Genevessä 20.12.1996 tehtyä maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn tekijänoikeussopimusta, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY, ( 14 ) ei voida tulkita siten, että se loukkaa kansallisissa lainsäädännöissä taattuja oikeuksia, joita käsiteltävässä asiassa ovat kaikki mahdolliset tunnetut ja tuntemattomat oikeudet oman teoksen hyödyntämiseen aineellisella ja aineettomalla tavalla ja jotka tekijänoikeuden haltijalle taataan UrhG:n 17 §:n 1 kohdassa. Direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohta, sellaisena kuin sitä tulkitaan WIPOn tekijänoikeussopimuksen mukaisesti, ei näin ollen voi rajoittaa oikeuksia, jotka kuuluivat taideteollisten teoksien tekijöille jäsenvaltioissa ennen kyseisen direktiivin antamista.

22.

Knoll International ehdottaa näin ollen, että ennakkoratkaisukysymyksiin vastataan siten, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu levitysoikeus kattaa oikeuden tarjota teoksen alkuperäiskappaletta tai sen kopioita yleisön ostettaviksi, että tämä oikeus ei käsitä pelkästään sopimustarjouksia vaan myös mainontatoimet ja että tarjoaminen voi loukata levitysoikeutta, vaikka se ei johda ostamiseen. Se katsoo tästä, ettei direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohta missään tapauksessa estä kansallista sääntelyä, jolla tämä oikeus taataan tekijälle.

23.

Espanjan hallitus ehdottaa, että kuhunkin unionin tuomioistuimelle esitettyyn kolmeen kysymykseen vastataan myöntävästi.

24.

Espanjan hallitus viittaa ensinnäkin tuomioon Donner ( 15 ) ja korostaa, ettei levitystä voi olla ilman kauppasopimusta ja kaupan kohteen toimittamista ostajalle. Se korostaa kuitenkin, että jotta kyse olisi myynnistä, yleisölle on täytynyt tehdä kauppasopimustarjous, ja katsoo siksi, että levitysoikeuden täytyy kattaa sopimustarjous, joka on välttämätön osa kauppasopimuksen valmistelua.

25.

Tämän jälkeen Espanjan hallitus katsoo, ettei levitysoikeus kata ainoastaan sopimustarjousta vaan myös mainontatoimet, sillä ne kuuluvat tarkoituksensa vuoksi tietyn tuotteen myyntiä valmistelevien toimien ketjuun eikä myyntiä olisi voitu toteuttaa ilman sitä.

26.

Espanjan hallitus toteaa vielä, että yksinomaista levitysoikeutta voidaan loukata, vaikka myynti ei toteutuisikaan, jos tarjoaminen tehdään riidanalaisten suojeltujen tavaroiden ostamiseen nimenomaisesti tarkoitetussa myynti- ja jakelukanavassa, mikä tarkoittaa, että menettelyllä tavoitellaan tiettyä yleisöä.

27.

Komission kanta on muuttunut menettelyn kirjallisen ja suullisen vaiheen välillä.

28.

Kirjallisissa huomautuksissaan se väitti pääasiallisesti, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön nykytilassa, sellaisena kuin se on tuomioiden Peek & Cloppenburg ( 16 ) ja Donner ( 17 ) johdosta, direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun levityksen olemassaolo edellyttää myyntiä tai muuta omistusoikeuden siirtoa. Tämä levityksen käsitteen suppea tulkinta, jossa direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jätetään kauppasopimuksen tekemistä edeltäneet toimet, ei sen mukaan ole vastoin direktiivissä asetettua korkeatasoisen suojan varmistamista koskevaa tavoitetta, ja sillä taataan oikeusvarmuus siltä osin kuin myynnin tai muun omistusoikeuden siirron olemassaolo voidaan todeta objektiivisten kriteerien perusteella.

29.

Suullisessa käsittelyssä komissio kuitenkin totesi, että jos levityksen käsitteen ulkopuolelle jätetään kaikenlainen ostettavaksi tarjoaminen, tämä voi luoda aukon tekijänoikeuksien haltijoiden suojaan, kun nämä eivät voisi hyödyntää direktiivissä 2004/48 säädettyjä oikeussuojakeinoja ennen kuin myynti on tosiasiassa tapahtunut. Se katsoo näin ollen, että levityksen käsitettä voidaan tulkita siten, että siihen sisällytetään tietynlainen tarjoaminen, kunhan se rajataan tarkkaan ja unionin tuomioistuin määrittää tarkasti ja yhdenmukaisesti levitysoikeuteen kuuluvan tarjoamisen arviointiperusteet ja kunhan direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnat erotetaan toisistaan. Jos siis pelkän tarjoamisen voidaan katsoa kuuluvan 1 kohdan soveltamisalaan riippumatta siitä, onko myyntiä tai muuta omistusoikeuden siirtoa tosiasiassa tapahtunut, sen ei vastaavasti voida katsoa johtavan 2 kohdassa tarkoitettuun levitysoikeuden sammumiseen.

30.

Ennen kuin ryhdyn vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin on aiheellista esittää kolme alustavaa huomautusta.

31.

Ensinnäkin on todettava, että Knoll Internationalin käsiteltävässä asiassa nostaman kanteen tarkoituksena on pääasiallisesti saada ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin UrhG:n 15 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla kieltämään Dimensione Direct Salesia tarjoamasta ostettavaksi suojattujen huonekalujen kopioita, jotka eivät ole peräisin Knoll Internationalilta tai Knollilta, mutta kanne ei perustu tosiasiassa tapahtuneisiin ja asianmukaisesti todettuihin huonekalujen myynteihin. Vaikka sen paremmin Knoll International kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkaan ei ole täsmentänyt vaatimusta, siinä tähdätään nähdäkseni lähinnä siihen, että Dimensione Direct Salesia kielletään käyttämästä internetsivustoaan riidanalaisten huonekalujen tarjoamiseen yleisön ostettavaksi Saksassa. Dimensione Direct Salesilta halutaan toisin sanoen kieltää riidanalaisten huonekalujen kaupan pitäminen Saksassa sen internetsivuston kautta ja laajemmin mainontatoimien välityksellä.

32.

Käsiteltävä asia eroaa tosiseikastoltaan siis niistä unionin tuomioistuimen aiemmin tarkastelemista asioista, joihin asianosaiset ovat vedonneet ja jotka koskivat direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Tuomion Peek & Cloppenburg ( 18 ) taustalla olleessa asiassa riidanalaiset tosiseikat liittyivät suojattujen huonekalujen kopioiden näytteillepanoon yleisölle ja yleisön mahdollisuuteen käyttää näitä kopioita, eikä kyse ollut huonekalujen kaupan pitämisestä eikä siten niiden tosiasiallisesta ja asianmukaisesti todetusta myynnistä tai mahdollisista kaupan pitämisen aikeista. Tuomioiden Donner ( 19 ) ja Blomqvist ( 20 ) taustalla olleissa asioissa oli puolestaan kyse riidanalaisista tavaroista, jotka oli tosiasiallisesti myyty ja joiden myynti oli todettu ja/tai jotka oli toimitettu tai jotka oli ollut tarkoitus toimittaa. Pääasiassa on sen sijaan lähtökohtana, että Dimensione Direct Salesilla on aikomus pitää kaupan riidanalaisia huonekaluja, mutta niiden tosiasiallista myyntiä tai toimitusta ei ole todettu.

33.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää edelleen, että riidanalaiset huonekalut on taideteollisina teoksina suojattu Saksassa tekijänoikeudella ja että Dimensione Direct Sales tarjoaa internetsivustollaan näiden huonekalujen kopioita saksalaiselle yleisölle ostettavaksi ilman riidanalaisten huonekalujen oikeudenhaltijoiden eli Knoll Internationalin ja/tai Knollin suostumusta, eikä tätä ole kiistetty.

34.

Tästä on muistutettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on todeta esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyys, sen on direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti tässä yhteydessä myös huolehdittava siitä, että näitä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja, joilla varmistetaan immateriaalioikeuksien noudattaminen, sovelletaan siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ( 21 ) ja annetaan takeet niiden väärinkäytön estämiseksi. Sen on erityisesti varmistuttava siitä, etteivät oikeudenhaltijat ole saattaneet riidanalaisia huonekaluja vaihdantaan laillisesti tai sitä ei ole tehty niiden suostumuksella ja että näillä oleva riidanalaisten huonekalujen yksinomainen levitysoikeus ei ole sammunut direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

35.

Lisäksi on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta toisella kysymyksellään, voivatko sopimustarjousten lisäksi myös mainontatoimet kuulua direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun levitysoikeuden piiriin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa kuitenkin vain hyvin vähän tietoja Dimensione Direct Salesin toteuttamista tai muista kyseessä olevista mainontatoimista, sillä se viittaa ainoastaan päivä- ja aikakauslehdissä vuosina 2005 ja 2006 julkaistuihin mainoksiin. ( 22 ) Se ei myöskään selitä tarkkaan syitä, joiden vuoksi se katsoo, että tähän kysymykseen on saatava vastaus, jotta se voi ratkaista käsiteltävänään olevan riita-asian ja toteuttaa Knollin vaatimat toimenpiteet, joista on esitetty yhteenveto tämän ratkaisuehdotuksen 31 kohdassa.

36.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta unionin oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeussäännöt tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat. ( 23 ) Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että ennakkoratkaisupyynnön esittämisen oikeutuksena ei ole intressi saada neuvoa-antavia lausuntoja yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan se, että kysymys on tarpeen oikeusriidan todelliseksi ratkaisemiseksi. ( 24 )

37.

Näin ollen katson, että koska käytettävissä ei ole yksityiskohtaisia tietoja käsiteltävänä olevasta tosiasiallisesta tilanteesta eikä niiden toimenpiteiden luonteesta ja ulottuvuudesta, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo hyväksyä, unionin tuomioistuin ei voi antaa hyödyllistä vastausta ( 25 ) sen toiseen kysymykseen, joka on näin ollen jätettävä tutkimatta.

38.

Näiden huomautusten perusteella ja ottaen huomioon, että tarkastelen ensimmäistä ja kolmatta kysymystä yhdessä, on aluksi muistettava, että tuomiossa Peek & Cloppenburg ( 26 ) todettiin, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tai missään muussakaan sen säännöksessä ei täsmennetä riittävästi käsitettä ”tekijänoikeudella suojatun teoksen levitys yleisölle”. ( 27 ) Siinä korostettiin kuitenkin myös, että tätä käsitettä oli tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista ( 28 ) erityisesti WIPOn tekijänoikeussopimuksen määräysten mukaisesti, sillä direktiivillä 2001/29 pyritään panemaan täytäntöön velvoitteet, jotka yhteisöllä ( 29 ) on kyseisen sopimuksen nojalla, ja sen 4 artiklan tarkoituksena on panna täytäntöön mainitun sopimuksen 6 artikla. ( 30 )

39.

Tuomiossa korostettiin, että WIPOn tekijänoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa määritellään kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöiden levitysoikeuden käsite näiden yksinoikeudeksi sallia teostensa alkuperäiskappaleiden ja niiden kopioiden saattaminen yleisön saataville myymällä ”tai luovuttamalla omistusoikeus muulla tavoin”, ( 31 ) ja todettiin, että käsitettä ”myymällä tai muutoin” oli tulkittava ”sellaisena levityksen muotona, johon on liityttävä omistusoikeuden luovutus”. ( 32 )

40.

Unionin tuomioistuin on myös muistuttanut, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun levityksen käsitteen sisältöä on tulkittava unionin oikeudessa itsenäisesti, eikä kyseinen tulkinta siis voi riippua siitä, minkä valtion lainsäädäntöä sovelletaan niihin toimiin, joiden yhteydessä levitys tapahtuu, ( 33 ) ja täsmentänyt, että ”levitykselle yleisölle on ominaista joukko toimia, joihin kuuluvat ainakin kauppasopimuksen tekeminen ja sen täyttäminen yleisöön kuuluvalle henkilölle suoritettavalla toimituksella”. ( 34 )

41.

Toisin kuin Dimensione Direct Sales väittää, näitä unionin tuomioistuimen tekemiä määritelmiä, joita on tarkasteltava asiayhteydessään, kuten edellä korostettiin, ( 35 ) ei voida tulkita siten, että ne estävät yksinomaisen levitysoikeuden loukkaamisen toteamisen, jos myyntiä ei tosiasiassa ole tapahtunut, kunhan yksinomaisen levitysoikeuden nojalla mahdollisesti kielletyt toiminnot liittyvät asiayhteyteen, jonka ilmeisenä tarkoituksena on edistää tällaisen myynnin toteutumista.

42.

Lainaan julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotuksessaan Donner ( 36 ) hienosti muotoilemaa toteamusta, jonka mukaan ”käsitettä ’levitys myymällä’ on tulkittava siten, että tekijöillä on käytännössä ja todellisuudessa määräysvalta teoksensa kopioiden liikkeelle laskemiseen kappaleen valmistuksesta kaupan ketjujen kautta siihen saakka, kunnes tekijänoikeus sammuu [direktiivin 2001/29] tekijänoikeusdirektiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla”.

43.

Tämä voi ennen kaikkea päteä sopimustarjouksiin tai muihin suojattujen tavaroiden myyntitarjouksiin, jotka on tehty ilman oikeudenhaltijan suostumusta internetsivustolla, jolla ostamisesta kiinnostuneiden henkilöiden käyttöön annetaan välineet, joilla he voivat maksaa ostoksensa ja saada ne toimitetuksi kotiinsa.

44.

Kun internetsivusto on kauppapaikka, jolla pidetään kaupan suojattuja tavaroita joko pysyvästi, kausittain tai ajoittain antamalla tarkkoja tietoja niistä ja niiden hinnoista ja joka sisältää teknisiä komponentteja, joiden avulla tavaroita voidaan ostaa ja ne voidaan toimittaa ostajalle, ( 37 ) eli kun sivusto on suunniteltu kauppasopimusten tekemistä varten, sitä on pidettävä osoituksena halusta luoda näiden tavaroiden jakelukanava, joka on kielletty direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa riippumatta siitä, noudattavatko sivustosta vastaavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt sovellettavia oikeussäännöksiä. ( 38 )

45.

Tällaisessa tilanteessa, josta vaikuttaa olevan kyse pääasiassa, sivuston ylläpitäjien halu pitää kaupan suojattuja tavaroita on riittävän ilmeinen ja todennäköisyys, että myynnit ovat toteutuneet tai toteutuvat, on riittävän suuri, jotta näiden tavaroiden tekijänoikeuksien haltijat voivat vaatia, että kaupan pitäminen kielletään niiden yksinomaisen levitysoikeuden nojalla, ellei mainittu oikeus ole sammunut direktiivin 2001/29 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja jotta tuomioistuin, jolle tällainen vaatimus on esitetty, voi tarvittaessa ottaa käyttöön direktiivin 2004/48 6 artiklassa säädetyn mukaisia toimenpiteitä tarvittavan todistusaineiston saamiseksi.

46.

Tältä osin on hylättävä Dimensione Direct Salesin esittämä väite, jonka mukaan direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua levitysoikeuden käsitettä ei ole tarpeen tulkita laajasti, koska jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset voivat direktiivin 2004/48 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla määrätä väitetyille loukkaajille osoitettuja väliaikaisia kieltoja, joilla estetään immateriaalioikeuden välittömät loukkaukset. Kysymykset, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle, liittyvät nimittäin levitysoikeuden sisältöön eivätkä menettelysääntöihin, joiden mukaisesti voidaan muun muassa estää immateriaalioikeuden välittömät loukkaukset.

47.

Samasta näkökulmasta laajemmin katsottuna tämä voisi päteä myös tarjouspyyntöihin (invitatio ad offerendum) ja jopa kaikkiin mainontatoimiin, ( 39 ) jotka koskevat suojattuja tavaroita ja jotka on kohdistettu tietylle kohdeyleisölle, jos niiden ilmeisenä tarkoituksena on joko internetsivuston välityksellä tai siihen liittyen tehdä kauppasopimuksia mainituista tavaroista tai myötävaikuttaa ratkaisevasti niitä koskevan omistusoikeuden siirtoon.

48.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin, että direktiivin 2001/29 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu levitysoikeus kattaa suojatun teoksen alkuperäiskappaletta tai sen kopioita koskevan tekijänoikeuden haltijan oikeuden kieltää henkilöitä tarjoamasta tätä alkuperäiskappaletta tai sen kopioita yleisön ostettavaksi ilman oikeudenhaltijan suostumusta myös silloin, kun tarjoaminen ei ole johtanut niiden ostamiseen, kunhan tarjoamisen ilmeisenä tarkoituksena on tehdä kauppasopimuksia tai toteuttaa muita toimia, joilla alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden omistusoikeus siirtyy.

49.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu levitysoikeus kattaa suojatun teoksen alkuperäiskappaletta tai sen kopioita koskevan tekijänoikeuden haltijan oikeuden kieltää henkilöitä tarjoamasta tätä alkuperäiskappaletta tai sen kopioita yleisön ostettavaksi ilman oikeudenhaltijan suostumusta myös silloin, kun tarjoaminen ei ole johtanut niiden ostamiseen, kunhan tarjoamisen ilmeisenä tarkoituksena on tehdä kauppasopimuksia tai toteuttaa muita toimia, joilla alkuperäiskappaleen tai sen kopioiden omistusoikeus siirtyy.