1. 

Käsiteltävien ennakkoratkaisupyyntöjen oikeudellisena kehyksenä on eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annettu asetus (EY) N:o 1896/2006. ( 2 ) Niissä tiedustellaan, voiko vastapuoli vaatia asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan analogista soveltamista siinä tapauksessa, ettei eurooppalaista maksamismääräystä ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi.

2. 

Kyseisessä artiklassa säädetään mahdollisuudesta pyytää tietyin edellytyksin asetuksen 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa (jäljempänä määräyksen antanut tuomioistuin) poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta. Vastapuolella on erityisesti oikeus pyytää tällaisen määräyksen uudelleen tutkimista, jos se on annettu tiedoksi jollakin 14 artiklassa säädetyistä menettelyistä ja jos tiedoksiantoa ei vastaajasta riippumattomista syistä ole toimitettu riittävän ajoissa siten, että tämä olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa.

3. 

Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa syyt, joiden perusteella katson, että asetusta N:o 1896/2006 on tulkittava siten, että se on esteenä 20 artiklan analogiselle soveltamiselle tapauksessa, jossa eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu tiedoksi pätevästi vastaajalle. Jotta puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa, vastaajalla on oltava käytettävissään määräyksen antaneessa tuomioistuimessa itsenäinen oikeussuojakeino, jonka avulla hän voi osoittaa, ettei hän ole saanut kyseistä määräystä tiedoksi, ja tarvittaessa saada todetuksi, että määräys on pätemätön.

4.

Asetuksen N:o 1896/2006 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan asetuksen tarkoituksena on ”yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely”.

5.

Asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi jollakin seuraavista tavoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys annetaan tiedoksi:

6.

Saman asetuksen 14 artikla, jonka otsikko on ”Tiedoksianto, johon ei liity vastaajan vastaanottotodistusta”, on laadittu seuraavasti:

”1.   Eurooppalainen maksamismääräys voidaan antaa vastaajalle tiedoksi jollakin seuraavista tavoista sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa määräys annetaan tiedoksi:

2.   Tätä asetusta sovellettaessa 1 kohdan mukainen tiedoksianto on sallittu vain, jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa.

3.   Edellä 1 kohdan a, b, c ja d alakohdan mukaisesti toimitettu tiedoksianto on todistettava:

7.

Asetuksen N:o 1896/2006 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaaja voi antaa määräyksen antaneelle tuomioistuimelle vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen käyttämällä liitteessä VI olevaa vakiolomaketta F, joka toimitetaan hänelle eurooppalaisen maksamismääräyksen mukana.

2.   Vastine on lähetettävä 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona määräys annettiin tiedoksi vastaajalle.

– –”

8.

Saman asetuksen 20 artiklassa säädetään vastaajan mahdollisuudesta pyytää maksamismääräyksen uudelleen tutkimista. Siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaajalla on 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antanee[ssa] – – tuomioistuimessa, jos

edellyttäen, että hän toimii kummassakin tapauksessa viipymättä.

2.   Vastaajalla on niin ikään 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion – – tuomioistuimessa, jos maksamismääräys on tämän asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein, tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta.

3.   Jos tuomioistuin hylkää vastaajan pyynnön sillä perusteella, ettei mitään 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista uudelleen tutkimisen perusteista voida soveltaa, eurooppalainen maksamismääräys pysyy voimassa.

Jos tuomioistuin päättää, että uudelleen tutkiminen on perusteltua jostakin 1 ja 2 kohdassa säädetystä syystä, eurooppalainen maksamismääräys on mitätön.”

9.

Saksan oikeudessa maksamismääräysmenettelyn vaiheista säädetään siviiliprosessilaissa (Zivilprozessordnung, jäljempänä ZPO). ZPO:n, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävissä asioissa, 692 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 700 §:n 3 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että maksamismääräyksen vastustamisen jälkeen – riippumatta siitä, onko se tutkittava, tehty määräajassa tai laadittu selvästi – maksamismääräysmenettely siirtyy automaattisesti tuomioistuimelle, jolla on toimivalta ratkaista riita-asia.

10.

ZPO:n 690 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla velkojan on jo maksamismääräyshakemuksessaan ilmoitettava, mikä tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan asian, jos maksamismääräystä vastustetaan.

11.

Eurooppalaista maksamismääräystä koskevassa hakemuksessa ei Amtsgericht Weddingin (Saksa) mukaan sitä vastoin ole tarpeen ilmoittaa toimivaltaista tuomioistuinta, joka käsittelee mahdollisen myöhemmän riita-asian. Asetuksen N:o 1896/2006 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, että asia siirretään riita-asian käsittelyyn toimivaltaiselle tuomioistuimelle maksamismääräyksen vastustamisen jälkeen vain eurooppalaisen maksamismääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

12.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että ZPO:n 1090 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen ja 2 momentin ensimmäisen virkkeen perusteella tämä merkitsee sitä, että eurooppalaisen maksamismääräyksen antamiseen toimivaltainen tuomioistuin vaatii velkojaa nimeämään mahdollisen riita-asian käsittelemiseen toimivaltaisen tuomioistuimen. Niin kauan kuin velkoja ei tätä tee tai jos hän ei ylipäänsä nimeä mitään tuomioistuinta, asiaa ei siirretä toiselle tuomioistuimelle. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, että hakijalla on eurooppalainen maksamismääräys, joka on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi, mutta vastapuolella ei ole mitään mahdollisuutta saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi sitä, onko vastineen esittämistä koskevaa määräaikaa noudatettu, tai sitä, onko määräaika alkanut edes kulua, koska asiaa ei ole siirretty yleisten menettelysääntöjen mukaisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi ja koska asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan mukaista uudelleen tutkimista koskevaa menettelyä ei voida suoraan soveltaa.

13.

Eco cosmetics GmbH & Co. KG (jäljempänä eco cosmetics), jonka kotipaikka on Saksassa, teki Amtsgericht Weddingissä hakemuksen eurooppalaisen maksamismääräyksen antamiseksi Dupuylle, jonka kotipaikka on Ranskassa. Se ilmoitti tässä yhteydessä Dupuyn osoitteeksi osoitteen Ranskassa. Amtsgericht Wedding hyväksyi eco cosmeticsin hakemuksen ja antoi eurooppalaisen maksamismääräyksen 22.3.2010. Se annettiin tiedoksi kyseiseen osoitteeseen kirjattuna kirjeenä, johon liittyneen vastaanottotodistuksen mukaan tiedoksianto tapahtui 31.3.2010.

14.

Amtsgericht Wedding totesi 20.5.2010 asetuksen N:o 1896/2006 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että määräys on täytäntöönpanokelpoinen, koska Dupuy ei ollut esittänyt vastinetta.

15.

Dupuy esitti vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen vasta 28.7.2010 päivätyllä kirjeellään, joka saapui Amtsgericht Weddingiin 3.8.2010. Amtsgericht Wedding ilmoitti 5.8.2010 päivätyllä kirjeellä Dupuylle, että vastine oli esitetty myöhässä ja että hän saattoi enintään pyytää maksamismääräyksen uudelleen tutkimista asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan nojalla. Dupuy pyysikin 7.10.2010 päivätyllä kirjeellään kyseisen määräyksen uudelleen tutkimista ja esitti pyyntönsä perustelut 13.4.2011 päivätyssä kirjeessään.

16.

Dupuy väittää, ettei eurooppalaista maksamismääräystä ole missään vaiheessa annettu hänelle tiedoksi, sillä hän oli muuttanut jo vuoden 2009 lokakuussa pois eco cosmeticsin ilmoittamassa osoitteessa sijaitsevasta asunnosta. Hän väittää lisäksi saaneensa tietää maksamismääräyksestä vasta 23.7.2010 päivätyn pankin kirjeen välityksellä. Eco cosmetics on kiistänyt nämä väitteet.

17.

Raiffeisenbank St. Georgen reg. Gen. m. b. H (jäljempänä Raiffeisenbank), jonka kotipaikka on Itävallassa, haki eurooppalaista maksamismääräystä Bonchykiä vastaan, jonka kotipaikka on Saksassa. Amtsgericht Wedding hyväksyi hakemuksen ja antoi maksamismääräyksen 2.9.2010. Se yritti kaksi kertaa tuloksetta antaa maksamismääräyksen tiedoksi postitse Raiffeisenbankin ilmoittamiin osoitteisiin. Raiffeisenbank antoi tämän jälkeen uuden osoitteen. Eurooppalainen maksamismääräys saatiin annettua tiedoksi tähän uuteen osoitteeseen jättämällä se postilaatikkoon 1.2.2011.

18.

Amtsgericht Wedding julisti 10.3.2011 maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi, koska Bonchyk ei ollut esittänyt vastinetta. Bonchyk kuitenkin esitti vastineen maksamismääräykseen 1.6.2011 päivätyllä faksillaan. Bonchyk ilmoitti myös saaneensa tiedon maksamismääräyksen olemassaolosta ainoastaan sattumalta. Hän täsmensi, ettei ollut vuoden 2009 jälkeen asunut osoitteessa, johon eurooppalainen maksamismääräys annettiin tiedoksi. Hän ilmoitti, ettei ollut saanut kyseistä maksamismääräystä tiedoksi missään vaiheessa.

19.

Amtsgericht Wedding ilmoitti 17.6.2011 päivätyssä kirjeessään, että Bonchyk oli esittänyt vastineen myöhässä ja että tällä oli mahdollisuus tehdä ainoastaan asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklaan perustuva uudelleen tutkimista koskeva pyyntö. Bonchyk pyysi 24.6.2011 päivätyllä kirjeellään eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista.

20.

Rechtsanwaltskanzlei CMS Hasche Sigle, Partnerschaftsgesellschaft (jäljempänä CMS Hasche Sigle), jonka kotipaikka on Saksassa, teki hakemuksen eurooppalaisen maksamismääräyksen antamiseksi Xceed Holding Ltd:tä vastaan, jonka kotipaikka on Kyproksella. CMS Hasche Sigle ilmoitti tätä varten Nikosiassa (Kypros) olevan osoitteen. Amtsgericht Wedding hyväksyi hakemuksen 4.6.2010 ja antoi eurooppalaisen maksamismääräyksen tiedoksi CMS Hasche Siglen ilmoittamaan osoitteeseen kirjattuna kirjeenä, johon liittyi vastaanottotodistus. Vastaanottotodistuksen mukaan maksamismääräys annettiin tiedoksi tässä osoitteessa 30.6.2010; vastaanottotodistus on allekirjoitettu, ja siinä on asianajotoimiston leima, mutta siinä ei ole ruksattu kohtaa ”toimitettu” eikä muitakaan kohtia. Amtsgericht Wedding julisti kyseisen maksamismääräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi 10.8.2010.

21.

Xceed Holding Ltd pyysi 19.10.2010 päivätyllä kirjeellä, joka saapui Amtsgericht Weddingiin 20.10.2010, eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista ja varmuuden vuoksi esitti sitä koskevan vastineen.

22.

Xceed Holding Ltd väittää, ettei kyseistä maksamismääräystä ole annettu sille tiedoksi missään vaiheessa, eikä tätä väitettä ole kyseenalaistettu. Se kertoo, että sen kotipaikka oli ollut 18.5.2010 asti Larnakassa (Kypros) ja sen jälkeen Limassolissa (Kypros) ja ettei se ole ollut koskaan yhteydessä vastaanottotodistuksen vastaanottaneeseen ja allekirjoittaneeseen asianajotoimistoon. Xceed Holding Ltd väittää saaneensa eurooppalaisen maksamismääräyksen tiedoksi vasta 7.10.2010 CMS Hasche Siglen maksuvaatimuksen seurauksena.

23.

Amtsgericht Wedding ei ole näiden kolmen asian yhteydessä varma asetuksen N:o 1896/2006 tulkinnasta. Tämä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee muun muassa, ovatko kolmen vastaajan tekemät uudelleen tutkimista koskevat pyynnöt ylipäätään pätevä oikeussuojakeino.

24.

Amtsgericht Wedding on päättänyt lykätä kolmen pääasian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä. Seuraavassa toistetaan asiassa C-119/13 esitetyt kysymykset, joista ensimmäinen ja toinen vastaavat asioissa C-120/13 ja C-121/13 esitettyjä kysymyksiä.

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetusta N:o 1896/2006 tulkittava siten, että kun eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu tiedoksi pätevästi vastapuolelle, tämä voi pyytää sen uudelleen tutkimista vedoten tässä yhteydessä analogisesti asetuksen 20 artiklan 1 tai 2 kohtaan.

26.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kolmessa pääasiassa lähtökohtaisesti, että eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai tiedoksianto on pätemätön, jos sen antamisessa ei ole noudatettu mainitussa asetuksessa säädettyjä vähimmäissääntöjä.

27.

Käsiteltävät asiat herättävät todellisuudessa kysymyksen siitä, mitä oikeussuojakeinoja vastapuolella on sellaisen eurooppalaisen maksamismääräyksen riitauttamiseksi, jota ei ole annettu hänelle tiedoksi tai jota ei ole annettu tiedoksi pätevästi ja josta on tullut täytäntöönpanokelpoinen. Asetuksessa N:o 1896/2006 ei nimittäin käsitellä vastapuolella tällaisessa tilanteissa mahdollisesti käytössä olevia oikeussuojakeinoja, vaan siinä luodaan niiden osalta oikeusaukko. Ratkaistavana on näin ollen kysymys siitä, mitä oikeudellisia seurauksia on tiedoksi antamisen tai pätevän tiedoksi antamisen puuttumisella.

28.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja enemmistö riita-asian asianosaisista ja muista osapuolista ovat nähtävästi sitä mieltä, että ainoa muutoksenhakukeino tällaisessa tapauksessa on pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista asetuksen 20 artiklan perusteella. Olen tästä eri mieltä.

29.

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että asetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely. Tätä menettelyä voitaisiin kuvailla ”yksipuoliseksi menettelyksi”, koska se ei sisällä asian käsittelyä maksamismääräyksen antaneessa tuomioistuimessa ja koska vastapuoli osallistuu siihen vasta myöhemmässä vaiheessa sen jälkeen, kun mainittu tuomioistuin on antanut eurooppalaisen maksamismääräyksen ja se on annettu tiedoksi vastapuolelle.

30.

Asetuksessa N:o 1896/2006 vahvistetaan tältä osin tiedoksiantomenettelyjen vähimmäisvaatimukset, jotka jakautuvat kahteen ryhmään.

31.

Ensiksi asetuksen 13 artiklassa säädetään tiedoksiantotavoista, joihin liittyy vastapuolen vastaanottotodistus. Vastaanottotodistuksella osoitetaan, että vastapuoli on tosiasiassa saanut häntä vastaan annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen – ja että hän on saanut siten tietää määräyksestä – minkä ansiosta asetuksella käyttöön otetun mekanismin vaikutukset voivat toteutua.

32.

Jos vastapuoli päättää siis esittää vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen asetuksen N:o 1896/2006 16 artiklan mukaisesti, menettely jatkuu määräyksen antaneessa tuomioistuimessa riita-asiain tavanomaista käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, jollei hakija ole nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään. ( 3 ) Jollei vastapuoli sitä vastoin reagoi kyseiseen maksamismääräykseen, määräyksen antanut tuomioistuin ilmoittaa asetuksen N:o 1896/2006 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä viipymättä, että määräys on täytäntöönpanokelpoinen; saman asetuksen 19 artiklassa täsmennetään nimenomaan, että määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen eurooppalainen maksamismääräys on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

33.

Vastapuoli voi pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista ainoastaan poikkeustapauksissa joko siksi, ettei hän ole voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, ( 4 ) tai siksi, että maksamismääräys on mainitun asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein, tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta. ( 5 )

34.

Toiseksi asetuksen N:o 1896/2006 14 artiklassa käsitellään tiedoksiantomenettelyjä, joihin ei liity vastapuolen vastaanottotodistusta eli joissa eurooppalainen maksamismääräys luovutetaan kolmannelle osapuolelle. Unionin lainsäätäjä olettaa, että vastapuoli on tällaisissa tilanteissa tilapäisesti poissa haastemiehen tai postinkantajan käydessä hänen asunnollaan. Näin ollen tällaisia tiedoksiantotapoja käytettäessä oletetaan ainoastaan, että vastapuoli on tosiasiassa saanut häntä vastaan annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen ja on siten tavanomaisesti saanut tietää oikeuksistaan ja niistä oikeudellisista seurauksista, joita on sillä, ettei määräystä koskevaa vastinetta tai vastausta ole annettu asetetussa määräajassa, ja joihin käsiteltävässä asiassa kuuluu mainitun asetuksen 18 artiklan nojalla kyseisen määräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen.

35.

Unionin lainsäätäjä on kuitenkin ottanut myös tässä yhteydessä huomioon määräajan mahdollisen ylittymisen, sillä asetuksessa säädetään vastaajan mahdollisuudesta pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista 20 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

36.

Edellä esitetty osoittaa pätevän tiedoksiannon merkityksen eurooppalaista maksamismääräystä koskevassa menettelyssä. Sen ansiosta voidaan varmistaa se, että vastapuolella on käytettävissään kaikki tiedot, joita se tarvitsee vastatakseen asiassa, ja samalla myös se, että puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan. ( 6 ) Euroopan komissio korosti tätä jo valmisteluasiakirjoissaan, kun se totesi, että ”oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi vastaajalle on maksusuoritusmääräyksen antamisen yhteydessä ilmoitettava asianmukaisella tavalla hänen menettelyyn liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. – – Sen vuoksi tarvitaan tiivistä mutta kattavaa tiedotusta, jotta määräajat voidaan pitää lyhyinä ja edellyttää, että vastaaja voi annetussa määräajassa täysin tietoisena päätöksensä seuraamuksista päättää, riitauttaako hän vaateen vai ei, ilman että hänen tarvitsee pyytää oikeudellista neuvontaa”. ( 7 )

37.

Juuri tämä on asetuksella N:o 1896/2006 käyttöön otetun menettelyn tavoite: varmistaa samalla paitsi nopeat ja tehokkaat oikeudenkäynnit myös puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa. Kun vastapuolelle on annettu ja tämä on pannut merkille tiedot, joiden on sisällyttävä tiedoksiannon liiteasiakirjoihin, hän voi käyttää oikeuksiaan täysin tietoisena niistä. Tästä johtuu, että vastapuolella on tästä eteenpäin käytössään vain suppeat mahdollisuudet vastustaa eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa.

38.

Hänen oikeuksiaan ja erityisesti puolustautumisoikeuksiaan on kuitenkin kunnioitettu täysimääräisesti, koska hänelle on henkilökohtaisesti ilmoitettu kyseisen maksamismääräyksen antamisesta.

39.

Onko näin myös silloin, kun asetuksen N:o 1896/2006 14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti toimitetun maksamismääräyksen täytäntöönpanossa käy ilmi, ettei vastapuoli ole hänestä riippumattomista syistä tosiasiassa saanut maksamismääräystä?

40.

Varmastikaan ei.

41.

Kuten edellä on todettu, mainitulla asetuksella käyttöön otetun järjestelmän mukaisella tiedoksiannolla on tarkoitus suojella puolustautumisoikeuksia. Järjestelmässä oletuksena on, että vastapuoli vastaanottaa eurooppalaisen maksamismääräyksen, ja tämä on sen äärimmäisen tärkeä vaihe. Eurooppalaisessa maksamismääräysmenettelyssä näiden edellytysten noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää mainitun asetuksen tavoitteiden välisen tasapainon vaalimiseksi.

42.

Puolustautumisoikeuksien noudattamista ei voida varmistaa olettaman perusteella, jos maksamismääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä ilmenee, että tämä olettama on väärä. Olettaman olisi siten oltava kumoamaton, mikä olisi puolustautumisoikeuksien alalla järjetöntä.

43.

Jos asetuksessa N:o 1896/2006 säädettyä menetelmää yksinkertaistetaan liikaa, loukataan nimenomaan puolustautumisoikeuksia ja rikotaan siten Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaa.

44.

Mainitun asetuksen 20 artiklan analogisen soveltamisen hyväksyminen johtaisi nimittäin ensiksikin siihen, että vilpittömässä mielessä toimineelta vastapuolelta vietäisiin perustavanlaatuiset oikeudet tilanteissa, joissa hän ei ole saanut tietää käytössään olevasta riitauttamismahdollisuudesta, koska hänelle ei ole annettu vähimmäissääntöjen mukaista tiedoksiantoa maksamismääräyksestä, kun taas vastapuoli, jolle maksamismääräys on annettu asianmukaisesti tiedoksi, voi käyttää näitä oikeuksiaan. Tällainen tulkinta olisi vastoin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua puolustautumisoikeuksien kunnioittamista, ja se johtaisi myös siihen, ettei kahdentyyppisiä vilpittömässä mielessä toimivia vastapuolia kohdeltaisi yhdenvertaisesti.

45.

Lisäksi on niin, että kun eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi vastapuolelle, on mahdotonta pitää kyseessä olevaa saatavaa aidosti riitauttamattomana, kun otetaan huomioon, ettei vastapuoli ole tiedoksiannon puuttumisen vuoksi nimenomaan voinut riitauttaa sitä. Tämä tulkinta olisi näin ollen paitsi vastoin asetuksen N:o 1896/2006 varsinaista tavoitetta, joka on, kuten todettiin, ottaa käyttöön ”riitauttamattomia saatavia” koskeva eurooppalainen maksamismääräysmenettely, se myös ja ennen kaikkea rikkoisi selvästi puolustautumisoikeuksia ja johtaisi lisäksi vakaviin oikeudellisiin seurauksiin vastapuolen kannalta. Jos nimittäin mainitun asetuksen 20 artiklaa sovellettaisiin analogisesti käsiteltävissä asioissa ja uudelleen tutkimista koskeva pyyntö hylättäisiin, eurooppalainen maksamismääräys olisi yhä täytäntöönpanokelpoinen, koska se pysyy voimassa mainitun asetuksen 20 artiklan 3 kohdan nojalla.

46.

Huomautan lisäksi, että unionin lainsäätäjä on nimenomaan antanut maksamismääräyksen antaneelle tuomioistuimelle velvollisuudeksi huolehtia jo maksamismääräyksen antamisvaiheesta alkaen, että määräys annetaan vastapuolelle tiedoksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti sellaista menettelyä noudattaen, joka täyttää asetuksen N:o 1896/2006 13, 14 ja 15 artiklassa säädetyt vähimmäisvaatimukset. ( 8 ) Tätä asiaa selventää vielä paremmin mainitun asetuksen 14 artikla, jossa säädetään eurooppalaisesta maksamismääräyksen tiedoksiantomenettelyistä, joihin ei liity vastapuolen vastaanottotodistusta, ja jonka 2 kohdassa todetaan, että ”1 kohdan mukainen tiedoksianto on sallittu vain, jos vastaajan osoite on varmuudella tiedossa”.

47.

Korostamalla maksamismääräyksen antavan tuomioistuimen velvollisuutta varmistaa tiedoksiantoa koskevien vähimmäissääntöjen noudattaminen unionin lainsäätäjä ilmaisi halunsa varmistaa, että puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan myös yksipuolisessa menettelyssä, jossa vastapuolella on mahdollisuus vedota oikeuksiinsa vasta viipeellä.

48.

Mitä hyötyä asetuksen N:o 1896/2006 14 artiklassa säädetystä menettelystä sitten on? Mielestäni sen hyöty on ilmeinen. Sillä luodaan olettama, jonka mukaan menettely voi edetä ja eurooppalainen maksamismääräys voidaan julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi, jos vastinetta ei ole esitetty. Tämä on järjestelmän logiikka siinä tapauksessa, että on todennäköistä, että määräys saavuttaa vastapuolen kyseisellä tiedoksiantotavalla. Tehokkuuden vaalimiseksi tämän todennäköisyyden ansiosta menettelyssä voidaan siirtyä seuraaviin vaiheisiin, sillä selvän enemmistön muodostavissa tapauksissa olettama on totuudenmukainen. Tilastollisesti harvinaisemmissa tapauksissa todellinen tilanne kuitenkin poikkeaa olettamasta, jolloin tiedoksiantoon on suhtauduttava ikään kuin sitä ei olisi tehty. Kokonaisuutena tarkastellen menettelyllä varmistetaan järjestelmän tehokkuus ja yksilökohtaisesti tarkastellen samalla turvataan yksilön vapaudet.

49.

Ainoastaan asetuksen N:o 1896/2006 14 artiklassa säädetyn menettelyn tällaisella tulkinnalla voidaan välttää kritiikki, jota on esitetty etenkin oikeuskirjallisuudessa. ( 9 )

50.

Katson näin ollen, että asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan soveltaminen analogisesti käsiteltävissä asioissa kyseessä olevien kaltaisiin tilanteisiin ei ole asetuksen sanamuodon eikä hengen mukaista ja että se on vastoin perusoikeuskirjan 47 artiklaa. Asetuksen perusteella ei mielestäni voida sallia tällaista epätasapainoa niiden oikeuksien välillä, joita sillä on tarkoitus suojella.

51.

Katson lisäksi, ettei vastapuolelta voida evätä oikeussuojakeinoa pelkästään sen todennäköisyyden perusteella, että tiedoksianto on tapahtunut, vaikka vastapuolen esittämät vastaväitteet osoittavat, ettei hän ole saanut tietää eurooppalaisesta maksamismääräyksestä. Vastapuolella on näin ollen oltava tehokkaasti käytettävissään tällainen oikeussuojakeino, jotta hän voi osoittaa maksamismääräyksen antaneessa tuomioistuimessa, ettei hän tosiasiassa ole saanut maksamismääräystä. Jos tämä tuomioistuin toteaisi, ettei tiedoksiantoa ole lainkaan tehty, siitä voi mielestäni seurata oikeudellisesti ainoastaan kyseisen maksamismääräyksen julistaminen pätemättömäksi.

52.

Edellä esitetyn perusteella katson siis, että asetusta N:o 1896/2006 on tulkittava siten, että se on esteenä 20 artiklan analogiselle soveltamiselle tapauksessa, jossa eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu tiedoksi pätevästi vastapuolelle. Jotta puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa, vastapuolella on oltava käytettävissään määräyksen antaneessa tuomioistuimessa riippumaton oikeussuojakeino, jonka avulla hän voi osoittaa, ettei hän ole saanut kyseistä määräystä tiedoksi, ja tarvittaessa saada todetuksi, että määräys on pätemätön.

53.

Ensimmäiseen kysymykseen ehdottamani vastauksen perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei mielestäni ole tarpeen vastata.

54.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Amtsgericht Weddingin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1896/2006 on tulkittava siten, että se on esteenä 20 artiklan analogiselle soveltamiselle tapauksessa, jossa eurooppalaista maksamismääräystä ei ole annettu tiedoksi tai sitä ei ole annettu tiedoksi pätevästi vastaajalle.

Jotta puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa, vastapuolella on oltava käytettävissään määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa riippumaton oikeussuojakeino, jonka avulla hän voi osoittaa, ettei hän ole saanut kyseistä määräystä tiedoksi, ja tarvittaessa saada todetuksi, että määräys on pätemätön.