1. 

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu ensisijaisesti useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka liittyvät polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa annetun unionin säännöstön ja unionin tullilainsäädännön, jossa säädetään tavaranhaltijan pyynnöstä tehtävään tulli-ilmoitusten mitätöintiin liittyvistä unionin tullilainsäädännön yksityiskohtaisista säännöistä, tulkintaan sekä yksi ennakkoratkaisukysymys, joka koskee mainitun tullilainsäädännön säännösten pätevyyden arviointia.

2. 

Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin maahantuoja ja tämän sijoittautumisjäsenvaltion tulliviranomainen, ja ne perustuvat siihen, että viimeksi mainittu kieltäytyi myöntämästä maahantuojalle polkumyyntitullista vapautusta, josta säädetään lainsäädännössä, jota sovelletaan tavaroihin, jotka ostetaan Euroopan komission hyväksymät hintasitoumukset antaneelta venäläiseltä vientiä harjoittavalta tuottajalta.

3. 

Koska tätä kieltäytymistä on käsiteltävässä asiassa perusteltu sillä seikalla, että pääasiassa kyseessä olevat maahantuonnit, jotka toteutettiin toisen yrityksen välityksellä, eivät täyttäneet mainitussa lainsäädännössä säädettyjä vapautuksen myöntämisen muodollisia edellytyksiä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, miten polkumyyntilainsäädännön säännöksiä, joissa kyseiset muodolliset edellytykset asetetaan, on tulkittava, mikä on niiden ulottuvuus ja ovatko tullilainsäädännön säännökset, jotka ovat esteenä sille, että mainitun maahantuojan on mahdollista saada kyseiseen maahantuontiin liittyvät tulli-ilmoitukset mitätöidyksi ja täten hyötyä kyseisestä vapautuksesta, yhdenvertaisuusperiaatteen valossa päteviä.

4.

Euroopan unionin neuvosto otti 16.8.1995 antamallaan asetuksella (EY) N:o 2022/95 ( 2 ) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa. Alkuperäistä polkumyyntitullia on myöhemmin muutettu ja sen voimassaoloa on jatkettu useaan otteeseen muun muassa sekä yhteisön tuotannon edustajien että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevasta tarkastelusta tai välivaiheen tarkastelusta tekemien pyyntöjen johdosta.

5.

Tässä yhteydessä annetut eri asetukset eivät kuitenkaan ole suoraan merkityksellisiä pääasiassa kyseessä olevan riidan ratkaisemiseksi. Kyse on pääasiallisesti neuvoston asetuksesta (EY) N:o 661/2008. ( 3 )

6.

Asetuksen N:o 661/2008 1 ja 2 artiklassa asetetaan erisuuruisia lopullisia polkumyyntitulleja yhtäältä Eurochemin ja siihen yhteydessä olevien yhtiöiden tuottamille ammoniumnitraatille ja tietyille lannoitteille ja muille ammoniumnitraattia sisältäville tuotteille ja toisaalta kaikille muille venäläisille vientiyhtiöille.

7.

Asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi ilmoitetut tuontituotteet, joita koskevan kauppalaskun ovat laatineet komission hyväksymän sitoumuksen antaneet, päätöksessä 2008/577/EY ja sen muutossäädöksissä luetellut yritykset, vapautetaan 2 artiklalla käyttöön otetuista polkumyyntitulleista seuraavin ehdoin:

8.

Asetuksen 661/2008 3 artiklassa mainitulla komission päätöksellä 2008/577/EY ( 4 ) komissio hyväksyi venäläisten ammoniumnitraatin vientiä harjoittavien tuottajien ”JSC Acron, Veliky Novgorod, Venäjä, ja JSC Dorogobuzh, Dorogobuzh, Venäjä, jotka kuuluvat ryhmittymään nimeltä ’Acron’ Holding Company”, tarjoamat hintasitoumukset polkumyynniltä muista kuin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 ( 5 ) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

9.

Pääasiassa nousee esille myös tulkintaa ja pätevyyttä koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ( 6 ) säännöksiin, eli käsiteltävässä asiassa sen 66 artiklaan, jossa säädetään edellytyksistä tulli-ilmoituksen mitätöimiselle tavaranhaltijan pyynnöstä, ja sen 220 artiklan 2 kohtaan, jossa määritetään edellytykset vapautukselle tuontitullien kantamisesta jälkitullauksin tulliviranomaisten erehdyksen johdosta, sekä tietyistä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, ( 7 ) sellaisena kuin se on muutettuna komission 16.4.2009 antamalla asetuksella (EY) N:o 312/2009, ( 8 ) 251 artiklaan, jossa määritetään tulli-ilmoituksen mitätöintiedellytykset tavaroiden luovutuksen jälkeen tullikoodeksin 66 artiklan 2 kohdasta poiketen.

10.

Näiden säännösten sisältöön viitataan tarvittaessa jäljempänä asiaa käsiteltäessä.

11.

Pääasian taustalla on Maksu- ja Tolliameti Ida maksu- ja tollikeskusin (vero- ja tullihallinnon itäinen vero- ja tullikeskus) ( 9 ) päätös, jossa Baltic Agro AS:ää (jäljempänä Baltic Agro) vaaditaan jälkitarkastuksen johdosta maksamaan polkumyyntitulli ja arvonlisävero sen Venäjältä peräisin olevien ammoniumnitraattilannoitteiden tuonnista.

12.

Kyseessä olevat Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnista kannettavat polkumyyntitullit, jotka asetettiin alun perin useaan otteeseen muutetulla asetuksella N:o 2022/95, asetettiin asetuksessa N:o 661/2008.

13.

Käsiteltävässä asiassa Baltic Agro osti lokakuun 2009 ja tammikuun 2010 välisenä aikana useita tonneja ammoniumnitraattilannoitteita Venäjälle sijoittautuneelta JSC Acron ‑yhtiöltä virolaisen Magnet Group OÜ ( 10 ) ‑yhtiön välityksellä. Tätä tarkoitusta varten yhtäältä Magnet Groupin ja JSC Acronin ja toisaalta Magnet Groupin ja Baltic Agron välillä tehtiin lukuisia ostosopimuksia.

14.

Tammi- ja helmikuussa 2010 kaksi tulliasioitsijaa teki viisi näihin tuonteihin liittyvää tulli-ilmoitusta, joissa Baltic Agro oli nimetty tuotujen tavaroiden vastaanottajaksi ja joista kahdessa lähettäjäksi oli merkitty JSC Acron ja kolmessa muussa latvialainen kuljetusyhtiö OOO Ventoil.

15.

Mainitut tulliasioitsijat pyysivät 1.3.2010 ja 23.4.2010 MTA:lta, että mainitut ilmoitukset mitätöitäisiin siltä osin kuin tavaroiden vastaanottajaksi niihin oli merkitty Baltic Agro Magnet Groupin sijaan.

16.

MTA suoritti 3.3.2010 näitä viittä tulli-ilmoitusta koskevan jälkitarkastuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää tuotujen tavaroiden tullausarvon sekä maahantuonnin yhteydessä kannettuja maksuja koskevan laskelman ja maksusuorituksen oikeellisuus.

17.

Tehdyn jälkitarkastuksen nojalla MTA teki 31.5.2010 kaksi päätöstä, joissa Baltic Agro määrättiin maksamaan tuontitavaroihin liittyvät tuontitullit ja arvonlisäveron, sillä se katsoi, etteivät asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset tulleista vapauttamiselle olleet täyttyneet.

18.

Baltic Agro nosti kanteen näistä päätöksistä 31.5.2010 Tartu Halduskohusissa (Tarton hallintotuomioistuin, Viro) ja vetosi siihen, ettei sillä, että se oli käyttänyt kyseisissä tuonneissa välittäjäyhtiötä, ollut merkitystä verotuksen kannalta.

19.

Baltic Agron kanne hylättiin 25.4.2011 annetulla tuomiolla. Tartu Halduskohus katsoi, ettei Baltic Agroon voitu soveltaa vapautusta, koska se ei ollut hankkinut tuontitavaroita suoraan valmistajalta.

20.

Baltic Agro teki 25.5.2011 valituksen Tartu Ringkonnakohusiin (Tarton hallinnollinen muutoksenhakutuomioistuin, Viro) ja vaati Tartu Halduskohusin tuomion kumoamista, sen vaatimuksen hyväksymistä ja että unionin tuomioistuimelle esitetään ennakkoratkaisupyyntö asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

21.

Tartu Ringkonnakohus on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22.

Kirjallisia huomautuksia esittivät Viron hallitus, Euroopan unionin neuvosto ja komissio. Koska unionin tuomioistuin katsoi saaneensa riittävät tiedot, se päätti työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan perusteella jättää suullisen käsittelyn pitämättä.

23.

Kahdella ensimmäisellä kysymyksellään, jotka on syytä käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä sitä, mikä on Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia koskevan vapautuksen, joka perustuu asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan ja päätöksen 2008/577 1 artiklan soveltamiseen, henkilöllinen soveltamisala.

24.

Asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa säädetään vapauttamisesta polkumyyntitulleista, jotka mainitussa asetuksessa asetetaan Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonneille, joista laskut lähettävät yhtiöt, joiden antamat sitoumukset komissio on hyväksynyt ja jotka on mainittu komission päätöksessä 2008/577. Tässä tapauksessa mainitun päätöksen 1 artiklassa mainitaan ”JSC Acron, Veliky Novgorod, Venäjä, ja JSC Dorogobuzh, Dorogobuzh, Venäjä, jotka kuuluvat ryhmittymään nimeltä ’Acron’ Holding Company”.

25.

Tämän vapautuksen myöntämiselle asetetaan kuitenkin muun muassa asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu edellytys, että nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaneet tätä niistä suoraan. Asetuksen N:o 661/2008 liitteessä olevassa 8 kohdassa säädetään lisäksi, että yhteisöön tuotujen tavaroiden, joiden osalta on annettu sitoumus, mukana annettavassa kauppalaskussa on mainittava ”yhteisössä tuojana toimivan yrityksen nimi”.

26.

On kuitenkin kiistatonta, että pääasiassa Baltic Agro toteutti ammoniumnitraattilannoitteiden tuonnit virolaisen Magnet Group ‑yrityksen välityksellä, että sitoumuskauppalaskut laadittiin Magnet Groupin nimissä ja että Baltic Agro teki tuontien tulli-ilmoitukset. On myös kiistatonta, että MTA kieltäytyi myöntämästä Baltic Agrolle vapautusta polkumyyntitulleista nimenomaan siitä syystä, että Baltic Agro ei ostanut tuotua ammoniumnitraattilannoitetta suoraan JSC Acronilta.

27.

Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta tarkemmin yhtäältä sitä, täytyykö maahantuojan ja ensimmäisen riippumattoman asiakkaan välttämättä olla sama henkilö, ja toisaalta sitä, sovelletaanko vapautusta ainoastaan sellaiseen ensimmäiseen riippumattomaan asiakkaaseen, joka ei ole jälleenmyynyt tavaraa ennen sitä koskevan tulli-ilmoituksen tekemistä.

28.

Viron hallitus ja komissio, jotka ainoina vastasivat näihin kysymyksiin, ( 11 ) olivat eri perustein yhtä mieltä siitä, että asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa tarkoitettua vapautusta polkumyyntitulleista voidaan soveltaa ainoastaan henkilöön, joka on samalla maahantuoja ja ensimmäinen riippumaton asiakas yhteisössä ja joka ei ole jälleenmyynyt tavaraa ennen sitä koskevan tulli-ilmoituksen tekemistä.

29.

Pääasiassa Baltic Agro ja Magnet Group eivät kumpikaan voisi saada vapautusta. Baltic Agro, joka on kylläkin maahantuoja, ei ole ensimmäinen riippumaton asiakas yhteisössä, koska se osti tavarat Magnet Groupilta. Magnet Group on ensimmäinen riippumaton asiakas yhteisössä, mutta se myi tavarat ennen kuin ne oli tuotu yhteisön tullialueelle edelleen Baltic Agrolle, joka otti vastatakseen tulli-ilmoituksiin liittyvistä muodollisuuksista.

30.

Baltic Agro katsoo päinvastaisesti lähinnä, ettei asetuksessa N:o 661/2008 täsmennetä lainkaan, että maahantuojan ja ensimmäisen riippumattoman asiakkaan on oltava sama henkilö ja että vapautuksen saamiseksi ensimmäisen riippumattoman asiakkaan on ehdottomasti tehtävä tulli-ilmoitus omissa nimissään. Ei ole mitään syytä kieltäytyä myöntämästä tätä vapautusta silloin, kun tavaroiden alkuperästä, sisällöstä, määrästä ja arvosta, ostajan henkilöllisyydestä sekä siitä, onko vientiä harjoittava tuottaja noudattanut sitoumuksiaan, ei ole mitään epäilystä.

31.

Asetuksen N:o 661/2008 159 perustelukappaleen mukaan asetuksen 3 artiklassa tarkoitetut edellytykset, joista yhdessä täsmennetään, että vientiyhtiöiden on täytynyt valmistaa tuontituotteet, lähettää ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle yhteisössä ja laskuttaa tätä niistä suoraan, oikeutetaan tarpeella siitä, että ”komissio ja tulliviranomaiset voisivat valvoa yritysten antamien sitoumusten noudattamista vieläkin tehokkaammin [kun] vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskev[a] pyynt[ö esitetään] asianomaiselle tulliviranomaiselle”. Päätöksen 2008/577 21 perustelukappaleessa toistetaan pääasiallisesti sama perustelu.

32.

Komissio totesi kirjallisissa huomautuksissaan lisäksi, että suoraan myyntiin liittyvien säännösten tarkoituksena on pääasiassa mahdollistaa, että komissio voi valvoa läpinäkyvästi sitä tuonnin vähimmäishintaa, jota vientiä harjoittavat tuottajat ovat sitoutuneet noudattamaan, koska kaikki tavaran myöhempi jälleenmyynti voi aiheuttaa lisäkuluja, jotka vaikuttavat mainittuun hintaan.

33.

Asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädettyjä täsmällisiä vaatimuksia pidetään siten perusteltuina pääasiallisesti niiden näkökulmien johdosta, jotka liittyvät komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaan valvontaan siitä, että vientiä harjoittavat tuottajat noudattavat tekemiään sitoumuksia, joiden perusteella ne vapautetaan ammoniumnitraattia koskevasta polkumyyntitullista.

34.

Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että nämä vaatimukset eivät sisältyneet aikaisemmin voimassa olevaan järjestelyyn, joka otettiin Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuontiin sovellettavia polkumyyntitulleja koskevassa lainsäädännössä käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 993/2004. ( 12 ) Viimeksi mainitulla asetuksella, joka annettiin mainitun lainsäädännön mukauttamiseksi sen johdosta, että kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi Euroopan unioniin 1.5.2004, neuvoston asetukseen (EY) N:o 658/2002 ( 13 ) lisättiin 1 a artikla, johon sisältyi vaatimuksia, jotka olivat asetuksen N:o 661/2008 ( 14 ) 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua vaatimusta muistuttavia, mutta eivät samanlaisia vaatimuksia. Viimeksi mainittua vaatimusta ei myöskään mainittu asetuksissa, joilla hyväksyttiin sitoumukset, joita edellytettiin asetuksessa N:o 993/2004 säädetyn vapautuksen saamiseksi. ( 15 )

35.

Asetuksessa N:o 661/2008 ja päätöksessä 2008/577 ei kuitenkaan anneta tarkempia tietoja niistä nimenomaisista perusteista, jotka olivat ratkaisevia tämän uuden vaatimuksen käyttöön ottamiseksi.

36.

On kuitenkin todettava, ettei asetuksen N:o 661/2008 eikä päätöksen 2008/577 perusteella voida ratkaista, onko maahantuojan ja ensimmäisen riippumattoman asiakkaan välttämättä oltava sama henkilö, tai ymmärtää perusteita sille, miksi näin pitäisi välttämättä olla.

37.

Asetuksen N:o 661/2008 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuissa vaatimuksissa, joissa on noudatettu samaa logiikkaa kuin sitoumuksissa ja niistä seuraavissa valvontaa koskevissa vaatimuksissa, asetetaan kuitenkin hyvin selvästi polkumyyntitullia koskevan vapautuksen edellytykseksi muun muassa se, että vientiä harjoittavat tuottajat ovat laskuttaneet tuontituotteista suoraan ensimmäistä riippumatonta asiakasta yhteisössä ja lähettäneet tuotteet tälle suoraan.

38.

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy kuitenkin selvästi ilmi, että Baltic Agron ei voida katsoa täyttävän kumpaakaan näistä edellytyksistä.

39.

Ei myöskään ole osoitettu eikä väitetty, että nämä vaatimukset olisivat selvästi soveltumattomia tai jopa suhteettomia niillä tavoitellun valvontaan liittyvän päämäärän saavuttamiseksi.

40.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen siten, että asetuksen N:o 661/2008 3 artiklaa on tulkittava siten, että polkumyyntitullia koskevaa vapautusta, josta kyseisessä artiklassa säädetään päätöksessä 2008/577 mainittujen vientiä harjoittavien tuottajien hyväksi, sovelletaan ainoastaan tavaroihin, joista edellä mainitut tuottajat ovat laskuttaneet suoraan ensimmäistä riippumatonta asiakasta yhteisössä ja jotka ne ovat lähettäneet suoraan tällaiselle asiakkaalle, joka ei ole jälleenmyynyt tavaroita ennen niitä koskevien tulli-ilmoitusten tekemistä.

41.

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle kaksiosaisen tulkintakysymyksen, joka koskee useita tullikoodeksin ja soveltamisasetuksen säännöksiä. Se kysyy aluksi, voivatko kansalliset tulliviranomaiset tullikoodeksin 66 artiklan ja soveltamisasetuksen 251 artiklan nojalla pyynnöstä mitätöidä tulli-ilmoituksen tavaran luovutuksen jälkeen, kun mainittu pyyntö liittyy tavaroiden vastaanottajan merkintää koskevaan virheeseen ja kun mainitut tavarat olisi vapautettu polkumyyntitullista, jos tätä virhettä ei olisi tehty. Kansallinen tuomioistuin kysyy tämän jälkeen vaihtoehtoisesti, onko tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava pääasian kaltaisessa tilanteessa siten, että se on esteenä sille, että mainitut viranomaiset suorittavat jälkikäteen mainitun tullin tileihin kirjaamisen.

42.

Neljännellä kysymyksellään, joka riippuu vastauksesta kolmanteen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen tullikoodeksin 66 artiklan ja soveltamisasetuksen 251 artiklan säännösten pätevyyden arvioinnista. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee tarkemmin, onko se, että näiden säännösten soveltaminen johtaa siihen, ettei virheellisen tulli-ilmoituksen mitätöiminen pyynnöstä ole mahdollista, ja ettei asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa säädettyä vapautusta polkumyyntitullista tämän johdosta ole mahdollista saada, yhteensopivaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklan ja SEUT 28 artiklan 1 kohdan ja SEUT 31 artiklan kanssa.

43.

Viron hallitus katsoo, että kolmas ja neljäs kysymys on jätettävä tutkimatta, koska ne perustuvat virheelliseen oletukseen, jonka mukaan tulli-ilmoituksessa oli tavaroiden vastaanottajaa koskeva virhe. Koska Baltic Agro huolehti tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevista tullimuodollisuuksista, Magnet Groupia ei voitu merkitä kyseisten tavaroiden vastaanottajaksi tulli-ilmoitukseen. Näin ollen pääasiassa kyseessä olevassa riidassa ei ole käsillä mikään tullikoodeksin 66 artiklassa, soveltamisasetuksen 251 artiklassa tai tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdassa mainituista tilanteista. Tullikoodeksi ja soveltamisasetus eivät missään tapauksessa ole ristiriidassa perusoikeuskirjan 20 artiklan, SEUT 28 artiklan 1 kohdan tai SEUT 31 artiklan kanssa.

44.

Neuvosto, joka rajoittui vastaamaan neljänteen kysymykseen, katsoo, että perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattua yhdenvertaisuusperiaatetta ei voida soveltaa tilanteeseen, jossa tulli-ilmoitus on täytetty virheellisesti.

45.

Komissio katsoo lähinnä, että tullikoodeksin 66 artiklan, soveltamisasetuksen 251 artiklan tai tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytykset eivät täyty. Myöskään yhdenvertaisuusperiaatetta ei voida soveltaa pääasian kaltaisessa tilanteessa.

46.

Ensinnäkin on muistettava, että tullikoodeksin 66 artiklan 1 kohdassa säädetään tulli-ilmoituksen tekijän mahdollisuudesta saada toimivaltaiset tulliviranomaiset mitätöimään tulli-ilmoitus, jonka se on tehnyt ja jonka mainitut viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanotetuksi, mikäli tulli-ilmoituksen tekijä näyttää toteen, että ilmoituksessa tarkoitettu tullimenettely on ilmoitettu tavaralle erheellisesti, poikkeuksena siis periaatteesta, jonka mukaan ilmoitusta ei voida peruuttaa. ( 16 ) Tullikoodeksin 66 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin, että tulli-ilmoitus voidaan mitätöidä tavaroiden luovutuksen jälkeen ainoastaan soveltamisasetuksen 251 artiklassa määritellyissä tilanteissa.

47.

Kuten komissio on todennut, tullikoodeksin 66 artiklaa ei voida soveltaa pääasian tilanteeseen, koska asiassa ei ole lainkaan väitetty, että tavarat olisi virheen johdosta ilmoitettu tulli-ilmoituksessa täsmennettyyn tuontijärjestelyyn, eli vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevaan järjestelyyn, vaan on yksinomaan väitetty, että mainitussa ilmoituksessa mainittiin tavaroiden vastaanottajaksi erehdyksessä Baltic Agro Magnet Groupin sijaan.

48.

Kuten Viron hallitus on huomauttanut, myöskään tullikoodeksin 78 artiklan, jonka nojalla kansalliset tulliviranomaiset voivat oikaista virheellisen tulli-ilmoituksen, soveltamisedellytykset eivät täyty, koska pääasian olosuhteissa tavaroiden vastaanottajaa koskeva merkintä ei ollut virheellinen.

49.

Toiseksi on muistettava, että tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdassa määritetään edellytykset, joilla velan maksamisesta vastuussa oleva vapautetaan tuontitullien perimisestä jälkitullauksin tulliviranomaisten tekemän virheen johdosta. ( 17 )

50.

Kuten komissio on huomauttanut, missään vaiheessa ei kuitenkaan ole väitetty, että kansalliset tulliviranomaiset tekivät virheen pääasiassa, vaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys perustuu päinvastoin yksinomaan siihen, että tulli-ilmoitukseen oli merkitty väärä vastaanottaja. Tulli-ilmoituksen tekijän velvollisuutena on kuitenkin antaa oikeat tiedot. ( 18 )

51.

Näistä huomautuksista käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys liittyy sellaisiin unionin oikeuden säännöksiin, joita ei selvästikään voida soveltaa pääasiaan, kun otetaan huomioon kyseisen tuomioistuimen esittämät täsmennykset tapauksen tosiseikoista. Näin ollen katson, että kolmas kysymys on vailla kohdetta eikä siihen ole tarpeen vastata.

52.

Kolmanneksi ei voida katsoa, että perusoikeuskirjan 20 artiklassa taattu yhdenvertaisuus lain edessä voisi johtaa unionin tullilainsäädännön pätemättömyyden toteamiseen siitä syystä, että kyseisen lainsäädännön nojalla Baltic Agro ei voi saada tulli-ilmoitusta mitätöidyksi eikä täten hyötyä asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa säädetystä polkumyyntitullin vapautuksesta.

53.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tässä yhteydessä täsmentänyt lähinnä, että olisi verrattava tuojayrityksen, joka oli tulli-ilmoituksessaan maininnut tavaroiden vastaanottajaksi ensimmäisen riippumattoman asiakkaan unionissa, tilannetta tuojayrityksen, joka oli tulli-ilmoituksessaan maininnut tavaroiden vastaanottajaksi välittäjää käyttäneen maahantuojan, tilanteeseen. Epäyhdenvertainen kohtelu seuraa siitä, että ensimmäiseen tilanteeseen voidaan soveltaa vapautusta polkumyyntitullista kun jälkimmäiseen taas ei.

54.

Tässä yhteydessä on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate, joka on unionin oikeuden yleinen oikeusperiaate ja joka on nykyään vahvistettu perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa, ( 19 ) on esteenä sille, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai että erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella.

55.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ehdottamaa vertailua ei kuitenkaan voida hyväksyä. Ei nimittäin voida katsoa, että maahantuoja, joka ei ole noudattanut asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa säädettyjä muodollisia vaatimuksia, on samassa tilanteessa kuin maahantuoja, joka on noudattanut niitä. Perusoikeuskirjan 20 artikla voi tosin olla mahdollisesti esteenä mainituille vaatimuksille, jos todettaisiin, että ne ovat kohtuuttomia, mielivaltaisia tai selvästi suhteettomia siinä lainsäädännössä asetettuihin tavoitteisiin nähden, jossa niistä säädetään. Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi, että tällainen väite olisi esitetty pääasiassa, eikä kyseisen säännöksen tarkastelun perusteella voida todeta, että näin voisi olla.

56.

Ei myöskään voida katsoa, että ammoniumnitraatin tuonnista kannettavan polkumyyntitullin perimisellä Baltic Agrolta loukataan yhteistä tullitariffia koskevaa oikeutta ja näin ollen rikotaan SEUT 28 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 31 artiklaa. Kuten edellä esitetyistä päättelyistä käy ilmi, mainitun tullin kantaminen on viime kädessä enemmänkin seurausta siitä, ettei asetuksen N:o 661/2008 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ole noudatettu, kuin unionin tullisääntöjen soveltamisesta. Vaikka Baltic Agro olisikin voinut saada tulli-ilmoituksensa mitätöidyksi ja oikaista siinä mainittua vastaanottajamerkintää mainitsemalla Magnet Groupin, se ei kuitenkaan olisi täyttänyt mainittuja vaatimuksia pääasian olosuhteissa.

57.

Näin ollen ehdotan, että tuomioistuin vastaa neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen siten, ettei kysymyksen tarkastelussa ilmennyt sellaisia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa tullikoodeksin 66 artiklan ja soveltamisasetuksen 251 artiklan säännösten pätevyyteen perusoikeuskirjan 20 artiklan sekä SEUT 28 artiklan 1 kohdan ja SEUT 31 artiklan valossa.

58.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Tartu Ringkonnakohusin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: