17.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 409/10

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 11.9.2014 (Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – A v. B ym.

(Asia C-112/13) (1)

((SEUT 267 artikla - Kansallinen perustuslaki - Pakollista perustuslainmukaisuuden valvontaa koskeva liitännäinen menettely - Sen tutkiminen, onko kansallinen laki sekä unionin oikeuden että kansallisen perustuslain mukainen - Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Vastaajalla ei tiedetä olevan jäsenvaltion alueella kotipaikkaa tai olinpaikkaa - Toimivaltaa koskeva sopimus, kun vastaaja vastaa tuomioistuimessa - Poissa olevan vastaajan edunvalvoja))

2014/C 409/14

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: A

Vastapuolet: B ym.

Tuomiolauselma

1)

Unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle säännöstölle, jonka mukaan yleisten tuomioistuinten, jotka käsittelevät asiaa muutoksenhakutuomioistuimena tai viimeisenä oikeusasteena, on silloin, kun ne katsovat, että kansallinen laki on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan vastainen, esitettävä käsiteltävänään olevassa menettelyssä valtiosääntötuomioistuimelle lain yleistä kumoamista koskeva pyyntö sen sijaan, että ne tyytyisivät jättämään lakia soveltamatta käsiteltävässä asiassa, siltä osin kuin tämän menettelyn ensisijaisuus vaikuttaa siten, että sekä ennen kuin tällainen pyyntö esitetään lakien perustuslakienmukaisuuden valvonnasta vastaavalle tuomioistuimelle että tarvittaessa sen jälkeen, kun tämä tuomioistuin on ratkaissut pyynnön, näillä yleisillä tuomioistuimilla ei ole mahdollisuutta käyttää oikeuttaan tai täyttää velvollisuuttaan esittää ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle. Sen sijaan unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä tällaiselle kansalliselle säännöstölle, kunhan mainitut yleiset tuomioistuimet voivat vapaasti

—

saattaa missä tahansa asianmukaiseksi katsomassaan oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa, ja jopa lakien yleisen, liitännäisen valvontamenettelyn päätyttyä, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi minkä tahansa tarpeelliseksi katsomansa ennakkoratkaisukysymyksen

—

toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen väliaikaisen oikeussuojan varmistamiseksi unionin oikeusjärjestyksessä annetuille oikeuksille, ja

—

jättää soveltamatta tällaisen liitännäisen menettelyn päätyttyä kyseessä olevaa kansallista lainsäännöstä, jos ne katsovat sen unionin oikeuden vastaiseksi.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, voidaanko kansallista säännöstöä tulkita näiden unionin oikeudesta johtuvien vaatimusten mukaisesti.

2)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 24 artiklaa, kun se luetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että kun kansallinen tuomioistuin kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrää poissa olevan vastaajan edunvalvojan vastaajalle, jolle haastehakemusta ei ole annettu tiedoksi sen vuoksi, että hänen olinpaikkansa on tuntematon, tämän edunvalvojan vastaaminen asiassa ei vastaa asetuksen 24 artiklassa tarkoitettua vastaajan vastaamista, joka on perusteena kyseisen tuomioistuimen kansainväliselle toimivallalle.

(1)  EUVL C 226, 3.8.2013.