29.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 295/31

—

kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-22/11, Conticchio v. komissio, 12.7.2012 antaman määräyksen

—

hyväksymään valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset

—

toissijaisesti, mikäli tämä katsotaan asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi, palauttamaan asian virkamiestuomioistuimelle, jotta se ratkaisee valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset

—

toteamaan, että valituksenalaisen määräyksen taustalla ollut kanne voitiin ottaa tutkittavaksi ja se oli perusteltu kokonaisuudessaan ilman mitään poikkeuksia

—

velvoittaa vastapuolen korvaamaan kaikki valittajalle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa

1)

Ensimmäinen valitusperuste: vilpittömän mielen, oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden periaatteen loukkaaminen — laiminlyönti selostaa tiettyjen säännösten ja käytäntöjen, joita komissio noudattaa suhteessa sen palveluksessa oleviin henkilöihin, vaikutuksia.

Valittaja väittää tämän osalta, että valituksenalaisessa määräyksessä todetaan, että kantajan vaatimus oli selvästi perusteeton, ja täsmennetään, että hän olisi voinut riitauttaa tammikuulta 2010 olevan palkkakuittinsa, koska hän sai tuolloin tiedon tilanteestaan. Kyseinen palkkakuitti ei kuitenkaan ole päätös, joka voidaan riitauttaa itsenäisesti, koska siitä ei käy tyhjentävästi ilmi kantajan tilanne hetkellä, jona hän jäi eläkkeelle. Tätä koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palkkakuitti on kirjanpidollinen hallinnollinen päätös, joka ei sellaisenaan ole kantajalle vastainen päätös, eikä sitä muiden varmojen tekijöiden puuttuessa voida riitauttaa. Valittaja huomauttaa, että SysPer2-järjestelmä ei riitä tulevien eläkeoikeuksien määrän määrittämiseksi, ja Calculette Pension-järjestelmä antaa samoin vain suuntaa-antavan ohjeellisen tiedon, jota ei voida riitauttaa. Conticchio saattoi riitauttaa vasta lopullisen päätöksen, joka annettiin kirjallisesti tiedoksi ja joka koski hänen eläkeoikeuksiensa myöntämistä ja maksamista, koska vasta tuosta hetkestä lukien hänellä oli varmuus kuukausittaisen eläkkeensä tarkasta määrästä.

2)

Toinen valitusperuste: oikeussuojaa koskevan oikeuden ja menettelyn julkisuutta koskevan oikeuden loukkaaminen.

Virkamiestuomioistuin katsoi, että se saattoi ratkaista asian sille toimitettujen asiakirjojen perusteella ja se päätti perustellulla määräyksellä olla jatkamatta asian käsittelyä. Tällainen ratkaisu loukkaa kantajan oikeutta saada täyttä oikeussuojaa. Conticchiolle ei ole myönnetty oikeutta esittää omia näkemyksiään, eikä hänen ole annettu lausua käsityksiään mahdollisesta tutkimatta jättämisestä ja/tai kanteensa perusteettomuudesta, ja tästä syystä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu. Valittaja muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetaan oikeus hyvään hallintoon, mikä tarkoittaa, että jokaisella on oikeus siihen, että hänen asiansa käsitellään puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa, ja tähän oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.

3)

Kolmas valitusperuste: perusteeton etu — oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu

Ei voida katsoa, että kanne olisi nostettu liian myöhään, koska palkkakuitista ei ollut mahdollista selvittää tätä valitusperustetta koskevia seikkoja. Kantaja saattoi havaita komission saaneen perusteetonta etua vasta saatuaan eläkeoikeuksien vahvistamista koskevan päätöksen 26.5.2010. Hän ei ole näet koskaan saanut täysin selvyyttä siitä, kuinka suuria suoritetut määrät olivat, koska hän ei ole saanut komission asiasta vastuussa olevilta yksiköiltä tästä ilmoitusta. Lisäksi hän huomauttaa, että komissiolle on siirretty ensin Italiassa INPS:lle siirrettyjen eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattinen arvo siirrettäessä ne yhteisöjen eläkejärjestelmään, minkä vuoksi kantajalle maksetun eläkkeen ja hänen uransa aikana suorittamien eläkemaksujen välillä on epätasapaino. Hallinto on siten ensin vaatinut tietynsuuruisia eläkemaksuja ja on tämän jälkeen myöntänyt tietyn virkaiän, joka on todellisia työskentelyvuosia alhaisempi, minkä vuoksi hallinto on saanut perusteetonta etua suhteessa omiin virkamiehiinsä.