28.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/31

—

kumoamaan 28.3.2012 tehdyn Euroopan unionin komission päätöksen K (2012) 2069 lopullinen asiassa COMP/39.452 — Ikkunoiden ja lasiovien avausmekanismit, siltä osin kuin se koskee kantajaa ja

—

toissijaisesti alentamaan kantajalle määrättyä sakkoa sopivaksi katsomallaan määrällä sekä

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensinnäkin sakkopäätös perustuu virheellisesti SEUT 101 artiklan rikkomiseen. Mainittua rikkomista ei kuitenkaan ole tapahtunut, koska keskustelut tapahtuivat kilpailijoiden tieten ja niiden toiveesta.

2)

Toiseksi sakkopäätöksessä väitetään virheellisesti, että kilpailusääntöjen rikkomiseen osalliset yritykset keskustelivat muunlaisista avausmekanismeista kuin ala- ja sivusaranoiduista ikkunoista.

3)

Kolmanneksi vaikka SEUT 101 artiklaa olisikin rikottu, sakkopäätöksessä väitetään joka tapauksessa virheellisesti, että kilpailusääntöjen vastainen menettely koski myös erityisiä avausmekanismeja.

4)

Neljänneksi myös se väite on kantajan mukaan virheellinen, että kantaja olisi osallistunut johonkin kilpailusääntöjen vastaiseen salaiseen yhteistyöhön Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella. Korkeintaan voitaisiin väittää, että kantaja on rikkonut SEUT 101 artiklan 1 kohtaa Italian ja Kreikan markkinoilla vuonna 2007.

5)

Viidenneksi kantaja vetoaa toissijaisesti toiseen, kolmanteen ja neljänteen kanneperusteeseen nähden siihen, että sakon laskemisessa on virheellisesti otettu huomioon liukuikkunoiden ja -ovien helojen liikevaihto tai erityisten avausmekanismien liikevaihto ja Saksan ulkopuolinen liikevaihto. Tämän vuoksi vastaajan määrittämä liikevaihto, jota on käytetty sakon perusmäärän määrittämisessä, on selvästi liian korkea. Näin ollen asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa on rikottu.

6)

Kuudenneksi kantaja vetoaa toissijaisesti siihen, että sakon määrän laskemisessa on tehty arviointivirhe kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi tehtävän korotuksen (nk. liittymismaksu) osalta. Vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta tai varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi tehtävästä korotuksesta johtuva prosenttiosuus on kantajan osalta vahvistettu suhteettoman korkeaksi. Myös tältä osin on rikottu asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohtaa.

7)

Seitsemänneksi kantaja vetoaa toissijaisesti asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohdan rikkomiseen sen vuoksi, että muiden kartellin jäsenten kanssa saatu liikevaihto on virheellisesti otettu huomioon.

8)

Kahdeksanneksi päätös on myös perusteltu erittäin puutteellisesti. Se on näin ollen kokonaan kumottava SEUT 296 artiklan rikkomisen ja siitä seuraavan kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamisen vuoksi riippumatta siitä, onko kantaja osallistunut SEUT 101 artiklan vastaisiin menettelyihin vai ei. Puutteen korjaaminen tämän oikeudenkäynnin kuluessa ei tule kyseeseen.

9)

Yhdeksänneksi kantaja väittää, että komissio on virheellisesti väittänyt, että kantaja on osallistunut (oletetusti) 16.11.1999 ja 3.7.2007 välisen ajan kilpailusääntöjen vastaiseen menettelyyn. Väite yhdestä ja jatkuvasta kilpailusääntöjen rikkomisesta 16.11.1999–3.7.2007 ei kuitenkaan ole perusteltu sen vuoksi, että hintoja on itsenäisesti korotettu vuonna 2001 eikä myöskään sen vuoksi, että vuodelle 2002 ei ollut sopimusta. Näin ollen päätökseen voidaan sisällyttää korkeintaan vuodesta 2003 alkava ajanjakso. Siltä osin kuin kantajan väitetään menetelleen kilpailusääntöjen vastaisesti muualla kuin Saksan markkinoilla, voidaan korkeintaan katsoa, että se on rikkonut SEUT 101 artiklaa vuonna 2007. Kantaja on sen vuoksi sitä mieltä, ettei ole sallittua katsoa, että se olisi osallistunut seitsemän vuotta ja seitsemän kuukautta kestäneeseen jatkuvaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.