1

Bruno Arguelles Arias vaatii 22.10.2012 virkamiestuomioistuimen kirjaamoon saapuneella kannekirjelmällään, että virkamiestuomioistuin kumoaa Euroopan unionin neuvoston työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen (jäljempänä työsopimuksista vastaava viranomainen) 12.1.2012 tekemän, 16.1.2012 tiedoksi annetun päätöksen irtisanoa hänen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksensa 31.5.2012 alkaen ja että se määrää hänelle maksettavaksi alustavasti 160181,85 euroa aineellisen vahingon korvauksena ja 25 000 euroa henkisen kärsimyksen korvauksena.

2

Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen (jäljempänä palvelussuhteen ehdot) 3 a artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Muita kuin ydintehtäviä hoitavalla sopimussuhteisella toimihenkilöllä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa toimihenkilöä, joka ei hoida asianomaista toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa esitettyä tointa ja joka on palkattu hoitamaan tehtäviä osa- tai kokopäiväisesti:

– –”

3

Palvelussuhteen ehtojen 119 artiklan nojalla sen 47–50 a artiklaa, jotka koskevat väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhteen päättymistä, sovelletaan soveltuvin osin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

4

Palvelussuhteen ehtojen 47 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhde päättyy hänen kuollessaan mutta myös seuraavissa tapauksissa:

– –

5

Neuvosto antoi 16.6.2011 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 110 artiklan sekä palvelussuhteen ehtojen 79 artiklan 2 kohdan ja 85 artiklan 2 kohdan perusteella neuvoston pääsihteeristön sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamisen ja palvelussuhteen edellytyksiä koskevat yleiset täytäntöönpanosäännökset (jäljempänä täytäntöönpanosäännökset), joita sovelletaan muun muassa palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan perusteella palvelukseen otettuihin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

6

Täytäntöönpanosäännösten 5 artiklassa, joka koskee turvallisuusselvitystä, säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimussuhteisesta toimihenkilöstä on tehtävä turvallisuusselvitys neuvoston turvallisuussääntöjen vahvistamisesta tehdyn päätöksen mukaisesti, jos [neuvoston pääsihteeristö] katsoo, että tälle henkilölle osoitettujen tehtävien luonne edellyttää erityisiä turvallisuuteen liittyviä varotoimia – –

2.   Työsopimuksista vastaava viranomainen voi irtisanoa sopimuksen

3.   Edellä b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa työsopimuksista vastaavan viranomaisen on ensin tarkistettava, onko sopimussuhteinen toimihenkilö mahdollista siirtää toiseen toimeen, jonka osalta ei edellytetä turvallisuusselvitystä, ottaen kuitenkin huomioon turvallisuusselvityksen myöntämättä jättämisen perusteet.

– –”

7

Täytäntöönpanosäännösten 8 artiklassa, joka koskee tehtäväryhmiä, säädetään seuraavaa:

”[Neuvoston pääsihteeristö] ottaa [palvelussuhteen ehtojen] 3 a [artiklassa tarkoitetut] sopimussuhteiset toimihenkilöt palvelukseen tehtäväryhmässä I muuhun kuin henkilöstötaulukossa esitettyyn toimeen ruumiillisen työn tekemiseksi tai hallinnollisten avustavien tehtävien suorittamiseksi.”

8

Neuvosto teki 31.3.2011 turvallisuussäännöistä Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevan päätöksen 2011/292/EU (EUVL L 141, s. 17), jolla perustettiin turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi kattava turvallisuusjärjestelmä, joka koskee neuvostoa, sen pääsihteeristöä (jäljempänä pääsihteeristö) ja jäsenvaltioita.

9

Päätöksen 2011/292 2 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”’[Euroopan unionin] turvallisuusluokitelluilla tiedoilla’ tarkoitetaan mitä tahansa tietoja tai aineistoja, joille on määritelty [unionin] turvallisuusluokka ja joiden luvaton ilmitulo saattaisi vaihtelevassa määrin vahingoittaa Euroopan unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion etuja.”

10

Päätöksen 2011/292 2 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että unionin turvallisuusluokitellut tiedot jaetaan seuraaviin turvallisuusluokkiin: ”TRES SECRET UE/EU TOP SECRET”, ”SECRET UE/EU SECRET”, ”CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL”, ”RESTREINT UE/EU RESTRICTED”.

11

Päätöksen 2011/292 7 artiklassa, joka koskee henkilöstöturvallisuutta, säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilöstöturvallisuudella tarkoitetaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että pääsy [unionin] turvallisuusluokiteltuihin tietoihin myönnetään ainoastaan henkilöille

2.   Henkilöturvallisuusselvitystä koskevien menettelyjen tarkoituksena on selvittää, voidaanko henkilölle myöntää pääsy [unionin] turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, hänen lojaaliutensa, rehellisyytensä ja luotettavuutensa huomioon ottaen.

– –”

12

Päätöksen 2011/292 15 artiklassa, joka koskee turvallisuusjärjestelyjä neuvostossa, säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Pääsihteeri toimii pääsihteeristön turvallisuusviranomaisena. Siinä ominaisuudessa hän

– –

– –”

13

Päätöksen 2011/292 liitteessä I vahvistetaan tämän päätöksen 7 artiklan täytäntöönpanosäännökset.

14

Päätöksen 2011/292 liitteessä I olevassa II luvussa, jonka otsikkona on ”Pääsyn myöntäminen [unionin] turvallisuusluokiteltuihin tietoihin”, todetaan seuraavaa:

– –

– –

15

Päätöksen 2011/292 liitteessä I olevassa III luvussa, jonka otsikkona on ”Henkilöturvallisuusselvitystä koskevat vaatimukset”, todetaan seuraavaa:

– –

Turvallisuusselvitysmenettelyt pääsihteeristössä

– –”

16

Turvallisuusluokituksista, -selvityksistä, -todistuksista ja -lausunnoista 11.12.1998 annetussa Belgian laissa (loi relative à la classification et aux habilitations, attestations et avis de sécurité, Moniteur belge 7.5.1999, s. 15752), sellaisena kuin se on muutettuna 3.5.2005 annetulla lailla (Moniteur belge 27.5.2005, s. 24993; jäljempänä turvallisuusselvityksiä koskeva laki) säädetään seuraavaa:

”– –

12 § Tätä lakia sovelletaan, kun kansallisen alueen koskemattomuuden turvaamiseksi, maanpuolustussuunnitelmien ja sotilaallisten tehtävien toteuttamiseksi, valtion sisäisen turvallisuuden takaamiseksi, ydinenergia-ala mukaan lukien, demokraattisen ja perustuslaillisen järjestyksen pysyvyyden, valtion ulkoisen turvallisuuden ja kansainvälisten suhteiden, maan tieteellisten ja taloudellisten voimavarojen tai valtion muun perustavanlaatuisen edun turvaamiseksi, ulkomailla asuvien Belgian kansalaisten turvallisuuden tai valtion päätöksentekoelinten toiminnan takaamiseksi tai Belgiaa sitovien yleissopimusten soveltamiseksi viranomainen, jolla on toimivalta päättää toimeen, tehtävään tai palkkaluokkaan määräämisestä, oikeudesta tutustua tietoihin tai asiakirjoihin, turvallisuusluokiteltuihin aineistoihin tai materiaaleihin, tiloihin, rakennuksiin tai kohteisiin tai järjestää julkista hankintaa tai sopimusta koskeva tarjouskilpailu ja sen täytäntöönpano, edellyttää henkilölle myönnettyä turvallisuusselvitystä.

– –

22 § Turvallisuustutkinnan valmistuttua turvallisuusviranomainen päättää kuninkaan vahvistamassa määräajassa tekemällään perustellulla päätöksellä vaaditun turvallisuusselvityksen myöntämisestä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun toimittaman tutkintakertomuksen perusteella.

Jos turvallisuusviranomainen pitää sitä tutkintakertomuksen tarkastelun perusteella tarpeellisena, se pyytää tätä palvelua toimittamaan sille jäljennöksen tutkinta-asiakirjoista kokonaisuudessaan. Se voi myös pyytää tältä palvelulta kaikkia tutkintakertomuksen tarkastelun kannalta tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja.

Turvallisuuspäällikkö antaa kuninkaan vahvistamassa määräajassa päätöksen tiedoksi luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, josta vaaditaan turvallisuusselvitystä.

– –”

17

Turvallisuusselvityksiä, -todistuksia ja -lausuntoja koskevan muutoksenhakuelimen perustamisesta 11.12.1998 annetussa laissa (loi portant création d’un organe de recours en matière d’habilitations, d’attestations et d’avis de sécurité, Moniteur belge 7.5.1999, s. 15758), sellaisena kuin se on muutettuna 3.5.2005 annetulla lailla (Moniteur belge 27.5.2005, s. 24989; jäljempänä muutoksenhakuelimen perustamista koskeva laki), säädetään seuraavaa:

”– –

4 §

[1].   Jos vaaditun turvallisuusselvityksen myöntämisestä kieltäydytään [turvallisuusselvityksiä koskevan] lain 22 §:n nojalla, – – henkilö, josta vaaditaan turvallisuusselvitystä, voi 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta saattaa asian muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi.

– –

6 § – –

Muutoksenhakuelin kuulee valittajaa tämän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Valittajaa voi avustaa asianajaja.

– –

9 § – –

Muutoksenhakuelimen päätökset on perusteltava. Ne annetaan tiedoksi kirjatulla kirjeellä valittajalle, turvallisuusviranomaiselle ja tiedustelu- ja turvallisuuspalvelulle, joka on tapauksen mukaan joko suorittanut turvallisuustutkinnan tai laatinut turvallisuusselvitystä koskevan asiakirja-aineiston. Päätökset ovat niiden tiedoksi antamisen jälkeen suoraan täytäntöönpanokelpoisia.

– –

Muutoksenhakuelimen päätöksiin ei voi hakea muutosta.

– –

11 § Kun valitus tehdään turvallisuustodistuksen epäämistä koskevasta päätöksestä, muutoksenhakuelin voi valittajaa tai tämän asianajajaa kuultuaan vaatia viranomaista myöntämään turvallisuustodistuksen, jos se pitää kyseisen päätöksen perusteluja virheellisinä ja soveltumattomina.

– –

12 § – –

[6]   Muutoksenhakuelimen päätökset ovat suoraan täytäntöönpanokelpoisia eikä niihin voi hakea muutosta.

[7]   Menettelyllä muutoksenhakuelimessä ei ole lykkäävää vaikutusta.

– –”

18

Kantaja otettiin neuvoston palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklassa tarkoitetuksi sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi tehtäväryhmään I, palkkaluokkaan 1, tasolle 1, ajanjaksolle 1.10.2007–30.9.2010. Hänet määrättiin pääsihteeristön henkilöstön ja hallinnon pääosaston ”kokoukset, organisaatio, infrastruktuurit” -osaston kokouksista vastaavan yksikön vahtimestaripalveluihin tekemään palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ruumiillista työtä ja/tai suorittamaan hallinnollisia avustavia tehtäviä.

19

Kantajan työsopimuksen 7 artiklan mukaan ”toimihenkilöstä, joka määrätään työskentelemään korkeaa luottamuksellisuutta edellyttävällä alalla, tehdään luotettavuusselvitys [neuvoston turvallisuussääntöjen vahvistamisesta] 19.3.2001 tehdyn neuvoston päätöksen [2001/264/EY (EYVL L 101, s. 1)] mukaisesti”.

20

Pääsihteeristön 11.3.2009 antamasta henkilöstötiedotteesta nro 58/09, jolla kumottiin ja korvattiin henkilöstötiedotteet nro 14/09 ja nro 91/05, ilmenee, että kaikilla neuvoston henkilöstön ja hallinnon pääosaston ”kokoukset, organisaatio, infrastruktuurit” -osaston virkailijoilla voi olla tarve tutustua unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja että heidän turvallisuusluokituksensa on oltava vähintään joko ”SECRET UE/EU SECRET” tiettyjen istuntosalissa työskentelevien vahtimestarien osalta tai ”CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL” kaikkien muiden osalta.

21

Neuvosto ja kantaja tekivät sopimuksen kantajan työsopimuksen jatkamisesta uudeksi kolmen vuoden ajanjaksoksi, joka alkoi1.10.2010 ja päättyi 30.9.2013. Turvallisuusselvitystä koskevan pyynnön osalta aloitettiin menettely. Kantaja palautti sitä koskevan lomakkeen 8.12.2010 ja pyyntö hyväksyttiin seuraavana päivänä.

22

Kantaja määrättiin 16.5.2011 alkaen henkilöstön ja hallinnon pääosaston ”protokolla ja kokoukset” -osaston ”toiminnot ja tekniikka” -yksikön istuntosalien vastaanottopalveluihin. Neuvoston annettua 16.6.2011 täytäntöönpanosäännökset kantajan sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimusta jatkettiin 1.10.2011 toistaiseksi kyseisen sopimuksen jatkamisesta tehdyn sopimuksen täydennysosalla nro 1.

23

Belgian kansallisen turvallisuusviranomaisen (jäljempänä kansallinen turvallisuusviranomainen) johtaja ilmoitti 17.11.2011 päivätyllä kirjeellä neuvoston turvallisuuspäällikölle, että kantajan asiakirja-aineiston tutkinnan perusteella ”SECRET”-tason turvallisuusselvitystä koskeva pyyntö oli evätty.

24

Neuvoston turvallisuuspäällikkö kutsui 5.12.2011 kantajan keskustelemaan ja ilmoitti tälle virallisesti turvallisuusselvityksen epäämistä koskevasta päätöksestä. Neuvoston prosessinjohtotoimiin antamaan vastaukseen liittämistä asiakirjoista ilmenee, että samana päivänä kantaja allekirjoitti kansallisen turvallisuusviranomaisen johtajan 17.11.2011 päivätyn kirjeen kappaleen, jossa oli merkintä ”saatu tiedoksi”.

25

Myös kantajan yksikönpäällikkö, joka oli saanut tietää kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksestä, keskusteli kantajan kanssa 5.12.2011. Virkamiestuomioistuimen pyynnöstä kyseinen yksikönpäällikkö täsmensi istunnossa, että keskustelun pääasiallisena tarkoituksena oli ollut ilmoittaa kantajalle, että hänet siirrettäisiin istuntosalien vastaanottopalveluista Justus Lipsius -rakennuksen kerrosvahtimestaripalveluihin, joissa ei vaadittu yhtä korkeaa turvallisuusselvitystä. Kantajan yksikönpäällikkö lisäsi, että tämä toimenpide oli toteutettu välittömästi pääsihteeristölle asetetun ennalta varautumista koskevan velvollisuuden nojalla.

26

Kantaja saattoi asian 8.12.2011 Belgian turvallisuusselvityksiä, -todistuksia ja -lausuntoja koskevan muutoksenhakuelimen (jäljempänä muutoksenhakuelin) käsiteltäväksi.

27

Henkilöstön ja hallinnon pääosaston neuvonantajayksikkö laati 11.1.2012 muistion (jäljempänä 11.1.2012 päivätty muistio) täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 3 kohdan nojalla, jossa työsopimuksista vastaava viranomainen velvoitetaan tarkistamaan ennen työsopimuksen irtisanomista, onko asianomainen henkilö mahdollista siirtää johonkin toiseen toimeen, jonka osalta ei edellytetä turvallisuusselvitystä, ottaen kuitenkin huomioon turvallisuusselvityksen myöntämättä jättämisen perusteet. Tässä muistiossa todettiin, että asianomaista henkilöä ei ollut mahdollista siirtää mihinkään muuhun toimeen, kun otetaan huomioon hänen osaamisalueensa, valintamenettely, jonka perusteella hänet oli otettu palvelukseen, eli vahtimestarien toimiin määrättävien sopimussuhteisten toimihenkilöiden valintamenettely, kansallisen turvallisuusviranomaisen esille tuomat tosiseikat sekä neuvoston velvollisuus toteuttaa erityisiä turvallisuuteen liittyviä varotoimia.

28

Henkilökohtaisten oikeuksien yksikön päällikkö kutsui kantajan keskustelemaan 16.1.2012 ja luovutti hänelle henkilökohtaisesti 12.1.2012 päivätyn muistion, jossa hänelle ilmoitettiin työsopimuksista vastaavan viranomaisen päätöksestä irtisanoa hänen työsopimuksensa 31.5.2012 alkaen 1.2.2012 alkavan irtisanomisajan päätyttyä (jäljempänä riidanalainen päätös). Riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee, että kyseinen päätös perustuu täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaan, jossa säädetään työsopimuksista vastaavan viranomaisen mahdollisuudesta irtisanoa toimihenkilön työsopimus, jos hänelle ei ole myönnetty turvallisuusselvitystä tutkinnan valmistuttua. Tällä samalla päätöksellä kantajaa kehotettiin pitämään vuosilomansa ennen irtisanomisajan alkamista, ja hänet vapautettiin tehtäviensä hoitamisesta 16.1.2012 alkaen.

29

Neuvosto hylkäsi 26.1.2012 päivätyllä kirjeellään kantajan 17.1.2012 esittämän pyynnön, että hänen tilanteensa säilytettäisiin ennallaan hänen aloittamansa muutoksenhakumenettelyn päättymiseen asti ja että hänen irtisanomistaan ei pantaisi täytäntöön niin kauan kuin muutoksenhakuelin ei ole ratkaissut asiaa. Hylkäämispäätös perustui ensinnäkin siihen, että kantaja ei voinut jäädä toimeen ilman hänestä tehtyä turvallisuusselvitystä; toiseksi siihen, että muutoksenhakuelimen menettelyllä ei ollut lykkäävää vaikutusta; kolmanneksi kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksen perusteena olleisiin seikkoihin ja neljänneksi neuvoston pääsihteeristölle asetettuun velvollisuuteen varmistua kaikkien sellaisten henkilöiden lojaaliudesta, luotettavuudesta ja asiallisuudesta, joilla on oikeus tutustua unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin.

30

Muutoksenhakuelin muutti 8.3.2012 kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöstä ja määräsi sen myöntämään kantajalle ”SECRET”-tason turvallisuusselvityksen. Kyseisen elimen päätös kuuluu seuraavasti:

”– – [Kantaja] on valituksessaan ja istunnossa kiistänyt päätöksen perusteena olleet seikat lukuun ottamatta tribunal de policen (tiettyjä rikosasioita ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin) tuomitsemia liikennerikkomuksia. Hän ilmoittaa, ettei häntä ole koskaan tuomittu asiassa esille tuoduista teoista ja että hänellä on liikennerikkomuksia lukuun ottamatta puhdas rikosrekisteri. Hän on toimittanut tältä osin jäljennökset päätöksessä mainittuja eri rikosasioita koskevista pöytäkirjoista. Vakavimpia tekoja koskevassa asiassa – – liittovaltion poliisi toteaa itse esitutkintapöytäkirjassa, että [kantajan] osalta ilmoitettuja tekoja ei ole näytetty toteen ja että hänellä on ollut erittäin vähäinen rooli. Muiden mainittujen pöytäkirjojen osalta [kantaja] toteaa rikosrekisteriinsä vedoten, ettei häntä vastaan ole koskaan nostettu syytettä tribunal correctionnelissa (rikostuomioistuin).

– –

[Kantaja] ei kiistä, että hänellä on joitakin velkoja, mutta ilmoittaa niiden määrän olevan vähäinen. – –

Muutoksenhakuelimen on todettava, että poliisi on tutkinut asianomaisen henkilön osalta vanhoja tekoja, että häntä ei ole koskaan syytetty tuomioistuimessa näistä teoista ja että hänellä ei ole merkittäviä velkoja, joiden vuoksi asianomainen henkilö muodostaisi riskin turvallisuuden vaarantumisesta.

– –”

31

Kantaja teki 30.3.2012 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen riidanalaisesta päätöksestä.

32

Neuvostossa järjestettiin 24.5.2012 kokous kantajan valituksen tutkimiseksi ja siitä seuraavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, ja tähän kokoukseen osallistuivat kantaja ja hänen asianajajansa. Kantajan asianajajalle osoitetusta, 11.6.2012 päivätystä neuvoston kirjeestä ilmenee, että kyseisessä kokouksessa oli sovittu, että viimeksi mainittu toimittaisi neuvostolle jäljennökset muutoksenhakuelimelle toimitetuista asiakirjoista, jotka voivat osoittaa, että kantaja ei ollut edes välillisesti osallinen tekoihin, jotka on mainittu kansallisen turvallisuusviraston päätöksessä olla myöntämättä hänelle turvallisuusselvitystä ja muutoksenhakuelimen päätöksessä, jolla kyseisen selvityksen epäämistä koskeva päätös on kumottu.

33

Kantajan asianajaja vastasi 12.6.2012 neuvoston 11.6.2012 päivättyyn kirjeeseen seuraavasti:

”Vastoin aikaisempaa käsitystäni en voi enää toimittaa teille jäljennöstä turvallisuusselvityksiä koskevalle muutoksenhakuelimelle toimitetuista asiakirjoista. Nämä asiakirjat ovat luottamuksellisia, eikä niitä voida antaa neuvoston tutkittaviksi. Ne kuuluvat asiakkaani yksityisyyden piiriin, eikä neuvostolla – – ole oikeutta tutkia niitä.”

34

Neuvosto hylkäsi kantajan valituksen 20.7.2012 tekemällään päätöksellä. Hylkääminen perustuu ensisijaisesti siihen, että kantajan hoitama toimi edellyttää pääsyä unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, minkä vuoksi hän ei voi hoitaa tehtäviään ilman, että hänestä on tehty turvallisuusselvitys. Hylkäävä päätös perustuu myös neuvoston pääsihteerille asetettuun ennalta varautumista koskevaan velvollisuuteen, jonka nojalla tämän on varmistuttava kaikkien sellaisten henkilöiden lojaaliudesta, luotettavuudesta ja asiallisuudesta, joilla on pääsy unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, sekä kansallisen turvallisuusviranomaisen 17.11.2011 tekemän päätöksen perusteena olleisiin seikkoihin. Toissijaisesti neuvoston päätöksessä todetaan, että muutoksenhakuelimen päätöksen sanamuodon perusteella kantajan ja tämän toimielimen välillä menetettyä erityistä luottamussuhdetta ei voida palauttaa ennalleen, sillä erittäin vähäinenkin rooli näin vakavissa teoissa sekä velkojen olemassaolo riittävät kyseenalaistamaan kantajalta tämän tehtävien hoitamiseksi edellytetyn lojaaliuden, luotettavuuden ja haavoittumattomuuden sekä nuhteettomuuden, jota niiden hoitaminen pääsihteeristössä edellyttää.

35

Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

36

Neuvosto vaatii, että virkamiestuomioistuin

37

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklasta seuraa, että kanne, jonka henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö on nostanut nimittävän viranomaisen päätöksestä tai siitä, ettei nimittävä viranomainen ole toteuttanut henkilöstösäännöissä edellytettyä toimenpidettä, voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos asianomainen on ensin tehnyt nimittävälle viranomaiselle hallinnollisen valituksen, joka on ainakin osittain hylätty nimenomaisesti tai implisiittisesti. Palvelussuhteen ehtojen 117 artiklan nojalla tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan analogisesti myös kanteeseen, jonka toimihenkilö nostaa työsopimuksista vastaavan viranomaisen päätöksestä tai siitä, ettei tämä viranomainen ole toteuttanut palvelussuhteen ehdoissa edellytettyä toimenpidettä.

38

Hallinnollinen valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen kuuluvat siten olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn ja ovat vain edellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka kanne koskee muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa näin ollen siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta hallinnollinen valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta. Useaan otteeseen on katsottu, että nimenomainen päätös, jolla hallinnollinen valitus on hylätty, ei voinut sen sisältö huomioon ottaen olla kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on silloin, kun päätöksessä, jolla valitus hylätään, kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se pitää asianomaiselle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen (asia T-325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, tuomio 21.9.2011, 32 kohta).

39

Koska asianomaisen on henkilöstösääntöjen tai palvelussuhteen ehtojen järjestelmässä tehtävä hallinnollinen valitus päätöksestä, jonka hän riitauttaa, ja nostettava kanne valituksen hylkäämisestä tehdystä päätöksestä, oikeuskäytännössä on katsottu, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi siitä riippumatta, kohdistuuko se pelkästään valituksen kohteena olleeseen päätökseen vai valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen vai molempiin yhdessä, kunhan valitus on tehty ja kanne nostettu henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyissä määräajoissa. Prosessiekonomian periaatteen mukaan tuomioistuin voi kuitenkin päättää, ettei vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätöksen, ole aihetta lausua erikseen, jos se toteaa, että näillä vaatimuksilla ei ole itsenäistä sisältöä ja että ne tosiasiallisesti vastaavat vaatimuksia, jotka kohdistuivat päätökseen, josta hallinnollinen valitus oli tehty (ks. vastaavasti asia 293/87, Vainker v. parlamentti, tuomio 17.1.1989, 7 ja 8 kohta). Näin voi olla erityisesti silloin, kun tuomioistuin toteaa, että hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä – mahdollisesti implisiittisyytensä vuoksi – pelkästään vahvistetaan valituksen kohteena ollut päätös, ja kun sen kumoamisella ei näin ollen ole asianomaisen oikeudelliseen tilanteeseen mitään sellaista vaikutusta, joka poikkeaisi valituksen kohteena olleen päätöksen kumoamisen vaikutuksesta (em. asia Adjemian ym. v. komissio, tuomion 33 kohta).

40

Esillä olevassa asiassa kantajan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus irtisanottiin tammikuussa 2012 päättymään 31.5.2012 kansallisen turvallisuusviranomaisen tutkinnan – jonka tulokset saatiin tietoon marraskuussa 2011 – päätelmien vuoksi. Muutoksenhakuelimen päätös, jolla kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöstä muutettiin, päivättiin 8.3.2012, ja kantajan valitus, jolla hän riitauttaa riidanalaisen päätöksen, tehtiin 30.3.2012. Tämän tuomion 32 kohdasta ilmenee, että neuvosto järjesti toukokuussa 2012 kokouksen, jossa kantaja oli läsnä, ja että neuvosto pyysi 11.6.2012 kantajan asianajajaa toimittamaan sille täydentäviä asiakirjoja, mistä viimeksi mainittu kieltäytyi.

41

Näissä olosuhteissa valituksen hylkäämisestä 20.7.2012 tehty päätös sisältää kantajan tilanteen uudelleenarvioinnin uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joita ovat tässä tapauksessa 8.3.2012 tehty muutoksenhakuelimen päätös ja kantajan kieltäytyminen toimittamasta neuvoston pyytämiä asiakirjoja. Tästä seuraa, että valituksen hylkäämisestä tehty päätös on virkamiestuomioistuimen tutkittavaksi saatettu toimi, ja tämä tuomioistuin ottaa sen huomioon riidanalaisen päätöksen laillisuutta arvioidessaan.

42

Kantaja esittää viisi perustetta riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi. Ensimmäinen peruste koskee päätöksen 2011/292 ja täytäntöönpanosäännösten sekä turvallisuusselvityksiä koskevan lain ja muutoksenhakuelimen perustamista koskevan lain ja niitä koskevien kuninkaan täytäntöönpanopäätösten rikkomista. Toinen peruste koskee riidanalaisen toimen perustelujen puuttumista. Kolmannen perusteen mukaan asiassa on loukattu puolustautumisoikeuksia, jätetty noudattamatta kontradiktorista menettelyä ja loukattu oikeutta tulla kuulluksi etukäteen. Neljäs peruste koskee ilmeistä arviointivirhettä. Viides peruste liittyy irtisanomisen kohtuuttomuuteen ja siihen, että työsopimuksista vastaava viranomainen ei noudattanut velvollisuutta tutkia mahdollisuutta siirtoon tai palvelussuhteen jatkamiseen alkuperäisissä tehtävissä. Virkamiestuomioistuin tutkii perusteet tässä järjestyksessä.

43

Kantaja jakaa tämän kanneperusteen kahteen osaan: ensimmäinen osa koskee laillisen irtisanomisperusteen puuttumista, minkä vuoksi irtisanominen on laiton. Toisen osan mukaan neuvosto ylitti toimivaltansa, kun se pyrki korvaamaan omalla arvioinnillaan kansallisen turvallisuusviranomaisen ja muutoksenhakuelimen arvioinnin.

44

Kantaja katsoo, että hänen irtisanomisensa on vastoin päätöksen 2011/292 7 artiklaa ja sen liitettä I, erityisesti 20 kohtaa, turvallisuusselvityksiä koskevaa lakia ja muutoksenhakuelimen perustamista koskevaa lakia ja niitä koskevia kuninkaan täytäntöönpanopäätöksiä sekä vastoin täytäntöönpanosäännöksiä.

45

Kantaja väittää, että koska lainsäätäjä on säätänyt muutoksenhakukeinoista turvallisuusselvityksien myöntämismenettelyssä, sillä, että valituksen tekemisellä ei ole lykkäävää vaikutusta, ei ole merkitystä. Esillä olevassa asiassa kansallisen turvallisuusviranomaisen päätös voidaan muuttaa muutoksenhaussa, minkä vuoksi neuvosto ei voi panna riidanlaista päätöstä täytäntöön odottamatta menettelyn päättymistä. Koska kantaja on tässä tapauksessa saanut turvallisuusselvityksen, hänen sopimuksensa irtisanomisella ei ole laillista perustetta, minkä vuoksi irtisanominen on laiton.

46

Kantaja lisää, että täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annetaan toimielimelle oikeus irtisanoa sellaisen toimihenkilön työsopimus, jolta on evätty turvallisuusselvitys, mutta se ei sisällä tällaista velvollisuutta, toisin kuin neuvosto yrittää väittää.

47

Neuvosto vaatii ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan hylkäämistä.

48

Virkamiestuomioistuin toteaa aluksi, että työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan kanteessa on mainittava kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut.

49

Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanneperusteen tai väitteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja vetoaa, käyvät ilmi johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin (asia F-18/09, Merhzaoui v. neuvosto, tuomio 10.11.2011, 42 ja 43 kohta).

50

Vaikka pitää paikkansa, että kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että neuvosto rikkoi riidanalaisen päätöksen tehdessään päätöksen 2011/292 7 artiklaa, turvallisuusselvityksiä koskevaa lakia, muutoksenhakuelimen perustamista koskevaa lakia ja niitä koskevia kuninkaan täytäntöönpanopäätöksiä, nämä väitteet on kuitenkin pelkästään esitetty perustelematta niitä lainkaan, toisin kuin työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdassa edellytetään. Näin ollen ne on jätettävä tutkimatta.

51

Koska kantaja ei ole ilmoittanut, miten päätöksen 2011/292 liitteessä I olevan 20 kohdan säännöksiä tässä tapauksessa rikottiin, kyseisten säännösten rikkomista koskeva väite on niin ikään jätettävä tutkimatta. Näiden säännösten ainoana tarkoituksena on yksilöidä yhtäältä jäsenvaltioiden suorittamiin turvallisuustutkintoihin sovellettava lainsäädäntö, mukaan lukien tuloksia koskeviin muutoksenhakukeinoihin sovellettava lainsäädäntö, eli kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa oleva lainsäädäntö, ja toisaalta pääsihteeristön nimittävän viranomaisen tai työsopimuksista vastaavan viranomaisen päätöksistä nostettuihin kanteisiin sovellettava lainsäädäntö, tässä tapauksessa henkilöstösäännöt.

52

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisestä osasta on vielä tutkittava, tehtiinkö riidanalainen päätös– kuten kantaja väittää – vastoin täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännöksiä, joissa säädetään ainoastaan työsopimuksista vastaavan viranomaisen mahdollisuudesta eikä velvollisuudesta irtisanoa toimihenkilön työsopimus, jos hänelle ei ole tutkinnan valmistuttua myönnetty turvallisuusselvitystä, ja puuttuuko riidanalaiselta päätökseltä oikeusperusta, kun muutoksenhakuelin määräsi kansallisen turvallisuusviranomaisen myöntämään kantajalle ”SECRET”-tason turvallisuusselvityksen.

53

Päätöksen 2011/292 7 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että henkilöstöturvallisuudella tarkoitetaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että pääsy unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin myönnetään ainoastaan henkilöille, joilla on tiedonsaantitarve, joille on tarvittaessa tehty asianmukaisen tason unionin henkilöturvallisuusselvitys ja joille on tiedotettu heidän vastuustaan.

54

Päätöksen 2011/292 15 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan neuvoston pääsihteeri toimii pääsihteeristön turvallisuusviranomaisena ja myöntää siinä ominaisuudessa virkamiehille ja muulle henkilöstölle unionin henkilöturvallisuusselvitykset tämän päätöksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen kuin heille voidaan myöntää pääsy CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai sitä korkeamman turvallisuusluokan tietoihin.

55

Unionin henkilöturvallisuusselvityksellä unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen saamista varten tarkoitetaan päätöksen 2011/292 lisäyksen A mukaan ”pääsihteeristön nimitysvallan käyttäjän valtuutusta, joka annetaan tämän päätöksen mukaisesti jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tekemän turvallisuustutkinnan jälkeen ja jonka nojalla henkilölle voidaan myöntää oikeus saada [unionin] turvallisuusluokiteltuja tietoja määrättyyn turvallisuusluokkaan – – ja tiettyyn päivämäärään saakka edellyttäen, että hänen tiedonsaantitarpeensa on todettu. Henkilön katsotaan tämän jälkeen olevan ’turvallisuusselvitetty’”.

56

Edellä mainituista säännöksistä ilmenee näin ollen, että ainoastaan neuvoston pääsihteerillä on oikeus päättää unionin henkilöturvallisuusselvityksen myöntämisestä tai epäämisestä pääsihteeristön henkilöstölle.

57

On totta, että päätöksen 2011/292 liitteessä I olevan III luvun 5 kohdan mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset tai muut toimivaltaiset kansalliset viranomaiset vastaavat siitä, että niiden kansalaisista tehdään turvallisuustutkinta, sillä näillä viranomaisilla on neuvoston pääsihteeriä paremmat edellytykset saada tietoa eri jäsenvaltioissa.

58

Päätöksen 2011/292 liitteessä I olevan III luvun 19 kohdan a alakohdassa kuitenkin säädetään, että jos turvallisuustutkinnassa saadaan lausunto siitä, ettei henkilöstä ole tiedossa mitään sellaista kielteistä seikkaa, jonka perusteella voitaisiin epäillä hänen lojaaliuttaan, rehellisyyttään ja luotettavuuttaan, pääsihteeristön nimittävä viranomainen tai toimihenkilöiden työsopimuksista vastaava viranomainen voi myöntää asianomaiselle henkilölle unionin henkilöturvallisuusselvityksen ja antaa hänelle määrättyyn päivään asti pääsyn unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin asiaankuuluvaan turvallisuusluokkaan.

59

Edellisessä kohdassa mainitun säännöksen sanamuodosta ilmenee, että pääsihteeristön nimittävä viranomainen tai toimihenkilöiden työsopimuksista vastaava viranomainen ei ole sidottu kansallisten viranomaisten suorittaman turvallisuustutkinnan päätelmiin tai edes muutoksenhakuelimen päätelmiin ja että vaikka tulos olisi asianomaiselle henkilölle myönteinen, sillä ei ole velvollisuutta myöntää hänelle unionin henkilöturvallisuusselvitystä ja se säilyttää oikeuden sen epäämiseen.

60

Kun otetaan huomioon turvallisuusselvitystä koskevan menettelyn tarkoitus, joka on päätöksen 2011/292 7 artiklan 2 kohdan mukaan sen selvittäminen, voidaanko henkilölle myöntää pääsy unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, hänen lojaaliutensa, rehellisyytensä ja luotettavuutensa huomioon ottaen, työsopimuksista vastaava viranomainen saattoi kansallisen turvallisuusviranomaisen suorittamassa tutkinnassa ilmenneiden ja neuvostolle 17.11.2011 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annettujen kantajaa koskevien kielteisten seikkojen perusteella epäillä erityisesti kantajan haavoittumattomuutta ja päättää, ettei hänelle ollut syytä myöntää hänen tarvitsemaansa turvallisuusselvitystä.

61

Asiassa ei ole kiistetty, että kantaja hoiti pääsihteeristössä tointa, johon vaadittiin turvallisuusselvitystä. Koska työsopimuksista vastaava viranomainen oli tutkinut täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, oliko kantaja mahdollista siirtää toiseen toimeen, johon ei olisi tarvittu turvallisuusselvitystä, ja todennut tämän siirron mahdottomaksi 11.1.2012 päivätyssä muistiossa, jonka sisältö on esitetty tämän tuomion 27 kohdassa, se saattoi täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa rikkomatta päättää irtisanoa kantajan työsopimuksen neljän kuukauden irtisanomisajalla palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c kohdan ii alakohdan mukaisesti.

62

Tämä toteamus ei muutu sillä perusteella, että kantaja väittää muutoksenhakuelimen määränneen kansallisen turvallisuusviranomaisen myöntämään kantajalle ”SECRET”-tason turvallisuusselvityksen, mikä merkitsisi sitä, että hänen sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimuksensa irtisanomista koskevalla päätöksellä ei olisi laillista perustetta.

63

Päätöksen 2011/292 liitteessä I olevan III luvun 20 kohdan sanamuodosta ilmenee, että turvallisuustutkintaan ja sen tuloksiin sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia asiaa koskevia lakeja ja asetuksia mahdolliset muutoksenhakukeinot mukaan luettuina. Belgian oikeudessa muutoksenhakuelimen perustamista koskevan lain 11 §:n 1 momentissa säädetään, että muutoksenhakuelin voi valittajaa tai tämän asianajajaa kuultuaan vaatia kansallista turvallisuusviranomaista myöntämään turvallisuustodistuksen, jos se pitää turvallisuustodistuksen epäämistä koskevan päätöksen perusteluja virheellisinä ja soveltumattomina.

64

Tässä tapauksessa kansallinen turvallisuusviranomainen päätti myöntää kantajalle ”SECRET”-tason turvallisuusselvityksen muutoksenhakuelimen päätöksen seurauksena turvallisuusselvityksiä koskevan lain nojalla, ja se koskee oikeutta tutustua tämän lain soveltamisalaan kuuluviin tietoihin sekä unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin päätöksen 2011/292 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltioiden henkilöstön osalta.

65

Kuten tämän tuomion 56 ja 59 kohdasta ilmenee, sitä vastoin pääsihteeristön henkilöstön oikeudesta tutustua unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin on todettava, että ainoastaan nimittävällä viranomaisella tai toimihenkilöiden työsopimuksista vastaavalla viranomaisella on oikeus päättää unionin henkilöturvallisuusselvityksen myöntämisestä tai epäämisestä kansallisten viranomaisten suorittaman turvallisuustutkinnan valmistuttua, eikä se ole sidottu kyseisen tutkinnan tuloksiin, tässä tapauksessa muutoksenhakuelimen päätelmiin.

66

Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

67

Kantaja väittää, että neuvosto pyrkii korvaamaan omalla arvioinnillaan kansallisen turvallisuusviranomaisen ja muutoksenhakuelimen arvioinnin käyttämällä luottamussuhteen käsitettä. Näin toimiessaan se on ylittänyt toimivaltansa. Muutoksenhakuelin on ottanut huomioon kansallisen turvallisuusviranomaisen tekemät virheet siinä mielessä, että kantajalla ei ole velkaa ja että toimittamalla rikosrekisteriotteensa kantaja on osoittanut kansallisen turvallisuusviranomaisen päätelmät paikkansapitämättömiksi. Koska kantajalle on myönnetty turvallisuusselvitys, hänen mielestään neuvoston on kunnioitettava tätä päätöstä.

68

On todettava, että turvallisuusselvityksen myöntämistä koskevan menettelyn tarkoituksena on selvittää, voidaanko henkilölle myöntää pääsy unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, hänen lojaaliutensa, rehellisyytensä ja luotettavuutensa huomioon ottaen, ja että päätöksen 2011/292 liitteessä I olevan III luvun 8 kohdassa oleva luettelo tutkintaa tehtäessä huomioon otettavista perusteista ei ole tyhjentävä. Kyseisen 8 kohdan a–k alakohdassa lueteltujen perusteiden lisäksi 9 ja 10 kohdassa mainitaan henkilön taloudellinen ja lääketieteellinen tausta, puolison, avopuolison tai läheisen perheenjäsenen henkilöllisyys, käyttäytyminen ja olosuhteet, jotka voidaan myös katsoa merkityksellisiksi.

69

Virkamiestuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen tehdessään neuvostolla oli käytettävissään ainoastaan kansallisen turvallisuusviranomaisen päätelmät ja että turvallisuustutkinnassa ilmenneiden kantajaa koskevien kielteisten seikkojen vuoksi ei voitu katsoa, että tämä olisi haavoittumaton. Kuten tämän tuomion 61 kohdasta ilmenee, työsopimuksista vastaava viranomainen saattoi näin ollen tammikuussa 2012 kieltäytyä myöntämästä kantajalle unionin henkilöturvallisuusselvitystä ja päättää irtisanoa hänen työsopimuksensa.

70

Neuvosto tutki uudelleen 8.3.2012 tehdyn muutoksenhakuelimen päätöksen perusteella kantajan valituksen yhteydessä mahdollisuutta myöntää hänelle unionin henkilöturvallisuusselvitys ja järjesti tässä tarkoituksessa 24.5.2012 pidetyn kokouksen, johon kantaja osallistui asianajajansa avustamana, jolloin neuvosto pyysi viimeksi mainitulta jäljennöstä muutoksenhakuelimelle toimitetuista asiakirjoista, jotka tämä oli ensin suostunut esittämään ja sittemmin kieltäytynyt toimittamasta sillä perusteella, että ne olivat luottamuksellisia ja kuuluivat hänen asiakkaansa yksityisyyden piiriin.

71

Vaikka on totta, että muutoksenhakuelin muutti kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöstä kantajalle myönteisellä tavalla, edellä mainitun elimen lopulta tekemää päätelmää eli sitä, että ”poliisi on tutkinut asianomaisen henkilön osalta vanhoja tekoja, että häntä ei ole koskaan syytetty tuomioistuimessa näistä teoista ja että hänellä ei ole merkittäviä velkoja, joiden vuoksi asianomainen henkilö muodostaisi riskin turvallisuuden vaarantumisesta”, on kuitenkin verrattava samassa päätöksessä esitettyihin muihin vähemmän myönteisiin toteamuksiin, joiden mukaan ”[kantaja] ei kiistä, että hänellä on joitakin velkoja” ja ”vakavimpia tekoja koskevassa asiassa – – liittovaltion poliisi toteaa itse esitutkintapöytäkirjassa, että [kantajan] osalta ilmoitettuja tekoja ei ole näytetty toteen ja että hänellä on ollut erittäin vähäinen rooli”.

72

Istunnossa kävi ilmi, että neuvosto tulkitsi päätelmää, jonka mukaan kantajalla on ollut ”erittäin vähäinen rooli” kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksessä tarkoitetuissa vakavimmissa teoissa, siten, että kantaja on yhdistetty näihin vakavimpiin tekoihin, vaikkakin vain vähäisellä tavalla, tai että hän on liikkunut epäilyttävissä piireissä, mitkä oikeuttaisivat yksinään neuvoston päätöksen kieltäytyä turvallisuusselvityksen myöntämisestä sille asetetun ennalta varautumista koskevan velvollisuuden vuoksi. Kantaja totesi sitä vastoin, että kyseisen päätelmän mukaan liittovaltion poliisi on kuullut häntä ainoastaan todistajana kolmansia henkilöitä koskevassa asiassa ja että näistä kuulustelupöytäkirjoista ei ilmene, että hän olisi millään tavoin osallistunut tekoihin, joista on nostettu syytteet.

73

Tämän kantajan esittämän, asiakirja-aineistoon sisältymättömän tiedon perusteella virkamiestuomioistuin pyysi neuvostoa tutkimaan uudelleen riidanalaisen päätöksen edellä mainittujen muutoksenhakuelimelle toimitettujen kuulustelupöytäkirjojen kannalta, jotka kantajan olisi lähetettävä neuvostolle, jolla ei muuten ole mahdollisuutta tutustua niihin. Virkamiestuomioistuin kysyi kantajalta, olisiko tämä nyt valmis toimittamaan nämä pöytäkirjat neuvostolle, mistä hän oli kieltäytynyt toukokuussa 2012. Neuvosto vastasi myöntävästi, kun taas kantaja toisti kieltäytymisensä ja ilmoitti, ettei hän ole kiinnostunut mahdollisuudesta palata aikaisempaan toimeensa neuvostossa, vaan hän vaatii ainoastaan korvausta aineellista vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä.

74

Näissä olosuhteissa on todettava, että kun otetaan huomioon kantajan hallussa oleva asiakirja-aineisto ja hänen asenteensa sekä se, että hän on ainoa henkilö, joka voisi toimittaa neuvostolle muutoksenhakuelimelle annetun asiakirja-aineiston, pääsihteeristön työsopimuksista vastaava viranomainen toiminut toimivaltuuksiensa rajoissa, eikä se korvannut omalla arvioinnillaan muutoksenhakuelimen arviointia kun se kieltäytyi muuttamasta riidanalaista päätöstä valituksen hylkäämisestä tekemällään päätöksellä.

75

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja siten koko kanneperuste on hylättävä.

76

Kantaja väittää, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu ja että siinä ei viitata mihinkään asiakirjaan, jonka avulla voitaisiin ymmärtää, miksi hänet irtisanottiin. Näin toimiessaan neuvosto ei noudattanut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaista velvollisuuttaan perustella päätöksensä.

77

Neuvosto vaatii, että kanneperuste hylätään.

78

Virkamiestuomioistuin toteaa velvollisuudesta perustella asianomaiselle vastaiset päätökset, että unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin hallinnollisissa menettelyissä kuuluu erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu hyvän hallinnon periaate, joka käsittää erityisesti ”hallintoelinten velvollisuuden perustella päätöksensä” (asia F-46/11, Tzirani v. komissio, tuomio 11.7.2013, 136 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Lisäksi velvollisuus perustella henkilölle vastaiset päätökset on unionin oikeuden keskeinen periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan pakottavista syistä (em. asia Tzirani v. komissio, tuomion 137 oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Oikeuskäytännössä on myös vakiintuneesti katsottu, että SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti käytävä ilmi toimenpiteen tehneen toimielimen päättely (em. asia Tzirani v. komissio, tuomion 138 oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

Asianomaiselle vastaista toimea koskevan perusteluvelvollisuuden, sellaisena kuin siitä säädetään henkilöstösääntöjen 25 artiklan toisessa kohdassa, tarkoituksena on, että asianomainen saisi riittävät tiedot arvioidakseen, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja että viimeksi mainitut voivat valvoa toimen laillisuutta. Perustelut on näin ollen ilmoitettava asianomaiselle lähtökohtaisesti samaan aikaan kuin hänelle vastainen toimi, eikä perustelujen puuttumista voida korjata sillä, että asianomainen saa toimen perustelut tietoonsa unionin tuomioistuimissa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (ks. vastaavasti asia T-562/10, HTTS v. neuvosto, tuomio 7.12.2011, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

On täsmennettävä, ettei ole mitään pakottavaa syytä, jonka perusteella sopimussuhteisilta toimihenkilöiltä voitaisiin evätä suoja perusteettomia irtisanomisia vastaan, erityisesti silloin, kun heitä sitoo toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai kun heitä sitoo määräaikainen työsopimus, mutta heidät irtisanotaan ennen sen päättymistä. Tällaisen riittävän suojan takaamiseksi on tärkeää yhtäältä antaa asianomaisille mahdollisuus varmistua siitä, että heidän perusteltuja intressejään on noudatettu tai loukattu, sekä arvioida sitä, onko tarkoituksenmukaista saattaa asia tuomioistuimen tutkittavaksi, ja toisaalta antaa tuomioistuimelle mahdollisuus harjoittaa valvontaansa, mikä merkitsee sitä, että tunnustetaan toimivaltaisella viranomaisella oleva perusteluvelvollisuus (ks. vastaavasti asia F‑74/06, Longinidis v. Cedefop, tuomio 24.4.2008, tuomion 49 kohta).

83

Oikeuskäytännöstä ilmenee niin ikään, että perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka sillä, jolle toimi on osoitettu, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perustelujen riittävyyttä arvioitaessa ne on asetettava siihen asiayhteyteen, johon riidanalaisen toimen toteuttaminen liittyy (em. asia Longinidis v. Cedefop, tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Kun toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella palvelukseen otettu toimihenkilö on irtisanottu, on erityisen tärkeää, että tämän toimenpiteen taustalla olevat syyt ilmoitetaan yleensä selvällä tavalla kirjallisesti, mieluimmin kyseisen päätöksen tekstissä. Ainoastaan tämä toimi näet tekee toimielimen päätöksestä aineellisen, ja sen laillisuutta arvioidaan sinä päivänä, jona se toteutetaan. Voidaan kuitenkin katsoa, että velvollisuutta irtisanomisperusteiden esittämiseen on noudatettu myös silloin, kun asianomaiselle on ilmoitettu asianmukaisesti hänen esimiestensä kanssa käymien keskustelujen aikana näistä perusteista ja jos työsopimuksista vastaavan viranomaisen päätös on tehty pian näiden keskustelujen jälkeen. Työsopimuksista vastaava viranomainen voi myös tarvittaessa täydentää näitä perusteluja vastatessaan asianomaisen tekemään hallinnolliseen valitukseen (em. asia Longinidis v. Cedefop, tuomion 51 kohta).

85

Esillä olevassa asiassa on ensinnäkin todettava, että riidanalainen päätös perustuu täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännöksiin, joissa työsopimuksista vastaavalle viranomaiselle annetaan mahdollisuus irtisanoa sellaisen toimihenkilön työsopimus, jolle ei tutkinnan valmistuttua myönnetä turvallisuusselvitystä. Toiseksi kantaja oli tietoinen kansallisen turvallisuusviranomaisen hänestä tekemän turvallisuustutkinnan kielteisestä tuloksesta, sillä hän riitautti 8.12.2011 tutkinnan päätelmät muutoksenhakuelimessä. Kolmanneksi kantaja kävi 5.12.2011 ensin keskusteluja neuvoston turvallisuuspäällikön kanssa sekä yksikönpäällikkönsä kanssa, joka ilmoitti hänelle, että hänet siirrettäisiin alemman tason turvallisuusselvitystä edellyttävään toimeen, ja 16.1.2012 hän kävi henkilökohtaisten oikeuksien yksikön päällikön kanssa keskustelun, jonka kuluessa viimeksi mainittu toimitti hänelle päätöksen hänen työsopimuksensa irtisanomisesta. Kantaja ei siten voinut olla tietämättä syistä, joiden vuoksi pääsihteeristön työsopimuksista vastaava viranomainen teki riidanalaisen päätöksen.

86

Tämän toteamuksen vahvistaa kantajan 17.1.2012 neuvostolle osoittaman kirjeen sisältö, jossa kantaja arvostelee toimielintä siitä, ettei se odottanut menettelyn päättymistä muutoksenhakuelimessä ennen sopimuksen irtisanomista. Neuvosto vastasi tähän kirjeeseen 26.1.2012 päivätyllä kirjeellä, jossa se kiisti kantajan väitteet.

87

Kantaja on voinut arvioida kyseisen päätöksen perusteltavuutta ja sitä, onko hänen tarkoituksenmukaista nostaa kanne virkamiestuomioistuimessa, tutkimalla valitukseen annettua vastausta, jossa riidanalaista päätöstä on tarkasteltu uudelleen paitsi kansallisen turvallisuusviranomaisen päätelmien, myös muutoksenhakuelimen päätöksen valossa.

88

Edellä olevasta seuraa, että toinen kanneperuste ei ole perusteltu.

89

Kantaja väittää, että hänen oikeuttaan tulla kuulluksi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla on loukattu, sillä häntä ei kuultu ennen 12.1.2012, jolloin riidanalainen päätös tehtiin.

90

Neuvosto vaatii, että kanneperuste on hylättävä. Neuvoston mukaan kantajan esimies kuuli tätä useita kertoja ennen kuin päätös hänen työsopimuksensa irtisanomisesta annettiin hänelle tiedoksi. Neuvosto mainitsee kantajan 5.12.2011 neuvoston turvallisuuspäällikön ja oman yksikönpäällikkönsä kanssa käymät keskustelut sekä 16.1.2012 henkilökohtaisten oikeuksien yksikön päällikön kanssa käymän keskustelun.

91

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, jotka on saatettu vireille tiettyä henkilöä vastaan ja joiden päätteeksi voidaan tehdä tälle henkilölle vastainen päätös, on unionin oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava myös kyseistä menettelyä koskevan nimenomaisen sääntelyn puuttuessa. Tämä periaate, joka vastaa hyvän hallinnon vaatimuksia, edellyttää, että kysymyksessä olevalle henkilölle on varattava tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä niistä seikoista, joita voidaan tehtävässä päätöksessä käyttää häntä vastaan (asia T‑277/03, Vlachaki v. komissio, tuomio 8.3.2005, 64 kohta).

92

Esillä olevassa asiassa neuvosto ei ole näyttänyt esimerkiksi kantajan esimiehen kutsukirjeellä, että kantajaa olisi kuultu ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

93

Kantaja on sitä vastoin toimittanut asiakirja-aineistoon kansallisen turvallisuusviranomaisen neuvoston turvallisuuspäällikölle 17.11.2011 osoittaman kirjeen, joka on osoitus siitä, että kantaja sai ajoissa tietää kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksestä ja että hänellä oli näin ollen tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

94

Tässä kirjeessä sen vastaanottajaa pyydetään ilmoittamaan asianomaiselle henkilölle ensinnäkin kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksestä, toiseksi kyseisen henkilön mahdollisuudesta nostaa kanne sen riitauttamiseksi ja kolmanneksi lähettämään kansalliselle turvallisuusviranomaiselle allekirjoituksin varustettu ja päivätty kappale kirjeestä. On selvää, että tämä tiedoksianto tehtiin sen vuoksi, että vastauksena virkamiestuomioistuimen määräämiin prosessinjohtotoimiin neuvosto toimitti asiakirja-aineistoon edellä mainitun kirjeen kappaleen, jonka kantaja allekirjoitti 5.12.2011 ja johon oli kirjoitettu käsin merkintä ”saatu tiedoksi”, ja että kantaja saattoi asian 8.12.2011 muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi.

95

Kantaja olisi voinut päätöksen 2011/292 liitteessä I olevan III luvun 19 kohdan b alakohdan nojalla pyytää, että työsopimuksista vastaava viranomainen kuulee häntä. Neuvosto toteaa kirjelmissään, että turvallisuuspäällikkö antoi hänelle tämän tiedon ilmoittaessaan hänelle 5.12.2011 kansallisen turvallisuusviranomaisen tutkinnan päätelmistä, minkä kyseinen päällikkö on itse vahvistanut istunnossa vastauksena virkamiestuomioistuimen kysymyksiin. Vastauksessaan virkamiestuomioistuimen määräämiin prosessinjohtotoimiin kantaja toteaa, ettei hänellä ollut aikaa pyytää tätä kuulemista ennen työsopimuksensa päättämistä, ja istunnossa hän ilmoitti, että kansallisen turvallisuusviranomaisen tutkinnan päätelmien vuoksi hän oli halunnut keskittyä asian saattamiseen muutoksenhakuelimen käsiteltäväksi siinä uskossa, että jos kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöstä muutettaisiin, neuvoston olisi pakko tarkistaa päätöstään hänen työsopimuksensa irtisanomisesta.

96

Koska työsopimuksista vastaava viranomainen tutkinut riidanalaisen päätöksen uudelleen muutoksenhakuelimen tekemän päätöksen johdosta, on vielä tutkittava, kunnioitettiinko kantajan puolustautumisoikeuksia ennen hallinnollisen valituksen hylkäämispäätöksen tekemistä.

97

Kuten tämän tuomion 32 kohdasta ilmenee, neuvostossa järjestettiin valituksen tutkimiseksi ja siitä seuraavien toimenpiteiden toteuttamiseksi kokous, johon kantaja osallistui asianajajansa avustamana, ja kantajaa kehotettiin 11.6.2012 päivätyllä kirjeellä toimittamaan neuvostolle pöytäkirjat kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksessä mainituista eri rikosasioista ja liittovaltion poliisin laatima esitutkintapöytäkirja, jotka hän oli toimittanut muutoksenhakuelimelle ja jotka voivat osoittaa, kuten kantaja väitti istunnossa, että häntä oli kuultu ainoastaan todistajana ja ettei hän näin ollen ollut itse osallistunut kansallisen turvallisuusviranomaisen tutkinnan päätelmissä mainittuihin vakavimpiin tekoihin. On kuitenkin selvää, että kantaja on suostuttuaan ensin toimittamaan nämä asiakirjat neuvostolle sittemmin kieltäytynyt niiden toimittamisesta.

98

Tällainen kantajan menettely neuvoston tutkiessa hänen 30.3.2012 tekemäänsä valitusta, jossa hän vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista sillä perusteella, että muutoksenhakuelin muutti 8.3.2012 kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöstä, on ristiriidassa kaikille virkamiehille henkilöstösääntöjen 11 artiklassa, jota sovelletaan soveltuvin osin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin palvelussuhteen ehtojen 81 artiklan nojalla, asetetun perustavanlaatuisen lojaalisuus- ja yhteistyövelvollisuuden kanssa. Tämä lojaalisuus- ja yhteistyövelvollisuus ei koske ainoastaan tiettyjen toimihenkilölle uskottujen tehtävien toteuttamista, vaan ulottuu tämän toimihenkilön ja sen toimielimen, jonka palveluksessa hän on, välisiin suhteisiin yleisesti (ks. vastaavasti asia T‑146/89, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 26.11.1991, 72 kohta).

99

Virkamiestuomioistuin toteaa näin ollen, että vaikka neuvosto ei järjestänyt työsopimuksista vastaavan viranomaisen ja kantajan välillä kokousta, jonka tarkoituksena olisi yksinomaan ollut lausunnon saaminen kantajalta hänen työsopimuksensa suunnitellusta irtisanomisesta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, kyseisen päätöksen tekemiseen ja sen tiedoksi antamiseen liittyneet olosuhteet sekä neuvoston noudattama menettely sen vastatessa valitukseen, jota käsiteltäessä työsopimuksista vastaava viranomainen tutki riidanalaisen päätöksen uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, mahdollistivat sen, että kantajalla oli tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä häntä vastaan esitetyistä seikoista.

100

Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä.

101

Kantaja väittää tämän kanneperusteensa tueksi, että neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen irtisanoessaan hänet ottamatta huomioon mahdollisuutta, että kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöstä muutetaan. Kantajan mukaan neuvoston olisi pitänyt säilyttää hänen tilanteensa ennallaan, kunnes asia on käsitelty muutoksenhakuelimessä. Lisäksi neuvosto teki kantajan mukaan vakavan ja ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että irtisanominen oli välttämätöntä, vaikka täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan kyse oli sille annetusta mahdollisuudesta.

102

Neuvosto vaatii, että kanneperuste hylätään.

103

Palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan c alakohdasta, jota sovelletaan soveltuvin osin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin palvelussuhteen ehtojen 119 artiklan nojalla, seuraa, että toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanominen kuuluu toimivaltaisen viranomaisen harkintavaltaan, jos se tapahtuu tässä sopimuksessa mainittua irtisanomisaikaa noudattaen ja kyseisen artiklan säännösten mukaisesti. Virkamiestuomioistuin ei voi tutkia tällaisen arvioinnin lainmukaisuutta, paitsi jos ilmeinen arviointivirhe tai harkintavallan väärinkäyttö voidaan näyttää toteen (ks. vastaavasti asia T‑123/95, B v. parlamentti, tuomio 14.7.1997, 70 kohta).

104

Virkamiestuomioistuimen on kantajan esittämien kanneperusteiden osalta tutkittava, tekikö neuvosto ilmeisen arviointivirheen riidanalaisen päätöksen perusteena olevia seikkoja arvioidessaan. Esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa hallinnolla on laaja harkintavalta, sen osoittaminen, että hallinto teki ilmeisen virheen arvioidessaan seikkoja, jotka voivat oikeuttaa tämän arvioinnin perusteella tehdyn päätöksen kumoamisen, edellyttää, että todisteet, joiden esittäminen kuuluu kantajalle, riittävät viemään uskottavuuden hallinnon arvioinnilta (asia F-17/11, BB v. komissio, tuomio 19.2.2013, 60 kohta).

105

Määritellessään ilmeisen arviointivirheen käsitettä tilanteessa, jossa työsopimuksista vastaavalla viranomaisella on harkintavaltaa, virkamiestuomioistuin on jo täsmentänyt, että virhe on ilmeinen, kun se on helposti havaittavissa ja voidaan todeta selvästi (asia F‑104/09, Canga Fano v. neuvosto, tuomio 24.3.2011, 35 kohta). Tämän määritelmän valossa on tutkittava, onko riidanalaisessa päätöksessä tehty ilmeinen virhe.

106

Virkamiestuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kansallisen turvallisuusviranomaisen suorittaman tutkinnan päätelmien perusteella kantaja ei voinut jatkaa tehtävissään. Toiseksi 11.1.2012 päivätystä muistiosta, jonka sisältö on toistettu tämän tuomion 27 kohdassa, ilmenee, että kantajaa ei ollut mahdollista siirtää mihinkään toiseen toimeen. Kolmanneksi muutoksenhakuelimen perustamista koskevan lain 12 §:n 7 momentin sanamuodon perusteella muutoksenhakuelimessä käytävällä menettelyllä ei ole lykkäävää vaikutusta. Neljänneksi on todettava, että koska kansallisen turvallisuusviranomaisen tutkinnan päätelmät eivät sido neuvoston pääsihteeriä, tätä eivät sido myöskään muutoksenhakuelimen päätökset, jotka ovat sitovia vain turvallisuusselvityksiä koskevan lain soveltamisalalla ja joilla ei voida kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen laillisuutta. Näissä olosuhteissa neuvosto ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä päättäessään panna riidanalaisen päätöksen täytäntöön odottamatta muutoksenhakumenettelyn päättymistä.

107

Lisäksi on todettava, että kantajan väite, jonka mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että irtisanominen oli välttämätöntä täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla, perustuu asiakirja-aineiston virheelliseen tulkintaan. Ennen kuin työsopimuksista vastaava viranomainen päätti kantajan työsopimuksen irtisanomisesta, se tutki, voitiinko tämä siirtää johonkin toiseen toimeen, jossa ei edellytetä unionin henkilöturvallisuusselvitystä. Muutoksenhakuelimen päätelmien vuoksi työsopimuksista vastaava viranomainen kutsui kantajan toukokuussa 2012 kokoukseen, johon tämä osallistui asianajajansa kanssa, ja antoi hänelle mahdollisuuden osoittaa, että kansallisen turvallisuusviranomaisen suorittaman tutkinnan aikana hänestä ilmenneillä kielteisillä seikoilla ei ollut mitään perustaa.

108

Tästä seuraa, että myös neljäs kanneperuste on hylättävä.

109

Kantaja väittää, että hänen viimeisimmän arviointikertomuksensa perusteella hänen osaamisaluettaan on pidettävä merkittävänä, sillä hän on yksi parhaista istuntosalissa työskentelevistä vahtimestareista, koska kaikki 13 arviointiperustetta on arvioitu arvosanalla ”hyvä” tai ”erittäin hyvä”, samoin kuin hänen kielitaitonsa.

110

Kun otetaan huomioon, että kansallinen turvallisuusviranomainen määrättiin muutoksenhakuelimen päätöksessä myöntämään kantajalle turvallisuusselvitys, neuvoston olisi pitänyt arvioida uudelleen riidanalaista päätöstä, koska kantaja antaa kaikki takeet hänen toimensa säilyttämistä tai ainakin aikaisemmissa kerrosvahtimestarin tehtävissä jatkamista varten, sillä kyseinen toimi eli edellyttänyt turvallisuusselvitystä saati turvallisuustutkinnan suorittamista.

111

Neuvosto vaatii, että kanneperuste hylätään.

112

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan huolenpitovelvollisuus sekä hyvän hallinnon periaate merkitsevät erityisesti sitä, että kun toimivaltainen viranomainen päättää virkamiehen tai toimihenkilön asemasta myös laajan harkintavallan käytön yhteydessä, se ottaa huomioon kaikki ne tekijät, joiden mukaisesti päätöksen sisältö voi määräytyä; sen on näin tehdessään otettava huomioon paitsi yksikön etu myös asianomaisen virkamiehen tai toimihenkilön etu. Kun otetaan huomioon nimenomaan sen harkintavallan laajuus, joka toimielimillä on yksikön edun arvioinnissa, unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on kuitenkin rajoituttava kysymykseen siitä, onko toimivaltainen viranomainen pysynyt kohtuuden rajoissa, sekä siihen, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa virheellisesti (asia F‑63/11, Macchia v. komissio, tuomio 13.6.2012, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑368/12 P).

113

Ratkaistessaan, oliko kantaja syytä irtisanoa vai ei, työsopimuksista vastaavan viranomaisen oli tutkittava paitsi kantajan ilmeistä intressiä jatkaa työsuhteessaan toimielimeen, myös yksikön etua, jonka määrittää unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen hallinnasta vastaavan neuvoston tarve varmistua palkkaamansa henkilöstön lojaaliudesta, rehellisyydestä ja luotettavuudesta.

114

Kyseessä olevan intressivertailun osalta 11.1.2012 päivätystä muistiosta, jonka sisältö on toistettu tämän tuomion 27 kohdassa, ilmenee, että täytäntöönpanosäännösten 5 artiklan 3 kohdan mukaan neuvoston pääsihteeri tutki mahdollisuutta siirtää kantaja johonkin toiseen toimeen. Kantajaa ei kuitenkaan siirretty hänen osaamisalueensa vuoksi, sen valintamenettelyn vuoksi, jonka perusteella hänet otettiin palvelukseen, kansallisen turvallisuusviranomaisen turvallisuustutkinnassa hänestä esille tuomien kielteisten seikkojen vuoksi ja sen vuoksi, että neuvoston pääsihteerillä on velvollisuus toteuttaa erityisiä turvallisuuteen liittyviä varotoimia.

115

Tältä osin ei voida hyväksyä kantajan 11.1.2012 päivätystä muistiosta tekemää tulkintaa, jonka mukaan hänen viimeisimmän arviointikertomuksensa perusteella hänen osaamisalueensa soveltuisi siihen, että hän jatkaisi istuntosalissa työskentelevän vahtimestarin tehtävissä tai ainakin aikaisemmissa kerrosvahtimestarin tehtävissään.

116

Kun on kyse mahdollisuudesta jatkaa henkilön palvelussuhdetta tai siirtää hänet aikaisempiin tehtäviinsä päätöksen 2011/292 7 artiklan 3 kohdasta luettuna yhdessä henkilöstötiedotteen nro 58/09 – jonka sisältö on tätä asiaa koskevilta osin toistettu tämän tuomion 20 kohdassa – kanssa ilmenee, että kaikilla pääsihteeristön istuntosalissa työskentelevillä vahtimestareilla on tehtäviensä suorittamiseksi oltava pääsy CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL- tai SECRET UE/EU SECRET -tason unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, ja heistä on näin ollen tehtävä turvallisuusselvitys. Koska kantajalla ei ollut turvallisuusselvitystä, hän ei voinut hoitaa tehtäviä, joihin hänet oli palkattu vuonna 2007 ja jotka olivat samanluonteisia kuin tehtävät, joita hän ennen työsopimuksensa irtisanomista hoiti esimiehiään tyydyttävällä tavalla, kuten hänen viimeisimmästä arviointikertomuksestaan käy ilmi.

117

Tarkastellessaan mahdollisuutta siirtää kantaja toiseen toimeen ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä työsopimuksista vastaava viranomainen joutui ottamaan huomioon mahdollisen toimen vaatimukset kantajan pätevyyden ja osaamisen kannalta. Koska kantaja oli otettu palvelukseen sopimussuhteisten toimihenkilöiden valintamenettelyn perusteella vahtimestarin toimeen ruumiillisen työn tekemiseksi ja/tai hallinnollisten avustavien tehtävien suorittamiseksi, mikä vastaa tehtäväryhmää I, hänet olisi voitu siirtää ainoastaan samantyyppiseen toimeen, jonka oli täytäntöönpanosäännösten 8 artiklan nojalla oltava jokin muu kuin henkilöstötaulukossa esitetty toimi. Henkilöstötiedotteesta nro 58/09 ilmenee, että suorittaakseen tehtäviä näissä samantyyppisissä toimissa henkilöstöllä on oltava vähintään CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL -tason turvallisuusselvitys.

118

Kantajan väite, jonka mukaan huolimatta siitä, ettei hänellä ollut unionin henkilöturvallisuusselvitystä, hän olisi voinut muiden kollegojen tavoin hoitaa vahtimestarin tointa, ei voi menestyä. Vaikka neuvosto totesikin istunnossa, että vahtimestaripalveluissa toimivista 120 henkilöstä, joista 88 on istuntosalissa työskentelevän vahtimestarin toimessa, kolmella ei ole turvallisuusselvitystä, kantajan yksikönpäällikön istunnossa esittämien tietojen mukaan nämä kolme henkilöä, joilla on neuvoston pääsihteerin myöntämä poikkeuslupa, ovat aina toimineet rehellisesti, ovat lähellä eläkeikää, toimivat muilla kuin arkaluonteisilla aloilla eivätkä kuulu henkilöstön liikkuvuuden piiriin. Neuvosto totesi lisäksi, että kyseessä olevassa palvelussa ei ole yhtään sopimussuhteista toimihenkilöä, jolla ei olisi turvallisuusselvitystä.

119

Niiden syiden huomioon ottamisesta, joiden vuoksi työsopimuksista vastaava viranomainen kieltäytyi myöntämästä kantajalle unionin henkilöturvallisuusselvitystä, riittää, kun todetaan, että kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksen perusteena olleet seikat saattoivat neuvostolle asetetun ennalta varautumista koskevan velvollisuuden vuoksi oikeuttaa työsopimuksista vastaavan viranomaisen huolen kantajan mahdollisesta haavoittuvuudesta.

120

Kantajan esittämä tulkinta, jonka mukaan kansallisen turvallisuusviranomaisen suorittamassa tutkinnassa hänestä esitetyt kielteiset seikat olisi kumottu muutoksenhakuelimessä, ei voi liioin menestyä.

121

Riittää, kun todetaan, että koska neuvosto ei saanut jäljennöstä muutoksenhakuelimelle toimitetuista kuulustelupöytäkirjoista, muutoksenhakuelimen 8.3.2012 tekemän päätöksen perustelut eivät voineet hälventää kansallisen turvallisuusviranomaisen päätelmien neuvostossa aiheuttamaa epävarmuutta, joka kohdistuu kantajan mahdolliseen haavoittuvuuteen.

122

Vaikka muutoksenhakuelin määräsi kansallisen turvallisuusviranomaisen myöntämään kantajalle SECRET-tason turvallisuusselvityksen, työsopimuksista vastaava viranomainen saattoi näissä olosuhteissa laiminlyömättä velvollisuuksiaan kantajan työnantajana päättää, että hänelle ei voitu myöntää pääsyä unionin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin, irtisanoa hänen työsopimuksensa, koska sillä ei ollut osoittaa toimea, johon kantaja olisi voitu siirtää, ja muutoksenhakuelimen päätöksen perusteella hylätä riidanalaisesta päätöksestä tehdyn valituksen.

123

Näin ollen on hylättävä myös viides kanneperuste ja siten kokonaisuudessaan ensimmäinen vaatimus, jonka mukaan riidanalainen päätös ja tarvittaessa valituksen hylkäämisestä tehty päätös on kumottava.

124

Kantaja katsoo, että riidanalaisesta päätöksestä hänelle aiheutunut aineellinen vahinko voitaisiin korvata sillä, että neuvosto maksaa hänelle 160181,85 euroa korkoineen, sillä varauksella, ettei määrää koroteta tai alenneta oikeudenkäynnin kuluessa.

125

Kantaja katsoo, että pelkkä riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei ole riittävä korvaus henkisestä kärsimyksestä, ja vaatii, että neuvosto velvoitetaan maksamaan kohtuulliseksi katsottavat 25000 euroa, sillä varauksella, ettei määrää koroteta tai alenneta oikeudenkäynnin kuluessa.

126

Neuvosto vaatii vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämistä.

127

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun kantajan väittämä vahinko perustuu päätökseen, jonka kumoamista on vaadittu, kumoamisvaatimuksen hylkääminen johtaa lähtökohtaisesti vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen, sillä se viimeksi mainittu liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen (asia F-121/10, Heath v. EKP, tuomio 29.9.2011, 129 kohta).

128

Sitä vastoin silloin, kun vahinko ei perustu päätöksen tekemiseen tai kun kumoamisvaatimusta ei ole hylätty, hallinto on vastuussa vahingosta ainoastaan, jos kantaja näyttää toteen sääntöjenvastaisuuden, tosiasiallisen vahingon sekä sääntöjenvastaisuuden ja väitetyn vahingon syy-yhteyden olemassaolon. Koska näiden edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riittää vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen (em. asia BB v. komissio, tuomion 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129

Esillä olevassa asiassa on todettava, että aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys, joihin kantaja vetoaa, perustuvat hänen toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksensa irtisanoneen neuvoston päätöksentekotapaan. Koska riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on hylätty eikä virkamiestuomioistuin ole todennut työsopimuksista vastaavan viranomaisen päätöksentekotavassa virheellisyyksiä, kantajan vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

130

Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

131

Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

132

Tässä tuomiossa esitetyillä perusteilla kantaja on hävinnyt asian. Lisäksi neuvosto on nimenomaisesti vaatinut, että kantaja velvoitettaisiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Asian olosuhteissa ei ole perusteltua soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohtaa, minkä vuoksi kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: