1

Glantenay ja liitteessä mainitut kahdeksan muuta kantajaa vaativat virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 20.2.2012 asiassa F‑23/12 saapuneella kannekirjelmällään ja Cecchetto vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 5.3.2012 asiassa F‑30/12 saapuneella kannekirjelmällään, että avoimen kilpailun EPSO/AD/204/10 valintalautakunnan päätökset heidän hakemustensa hylkäämisestä on kumottava.

2

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 27 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Palvelukseen otettaessa on tarkoitus varmistaa, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, joiden palvelukseen ottaminen tapahtuu unionin jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta.

– –”

3

Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ennen toimielimessä avoinna olevan viran täyttämistä nimittävän viranomaisen on – –

– –

– – aloitettava – – joko tutkintotodistuksiin tai kokeisiin tai molempiin perustuva kilpailumenettely. Kilpailumenettely vahvistetaan liitteessä III[.]

Kilpailumenettely voidaan aloittaa myös varallaololuettelon laatimiseksi tulevia työhönottoja varten.”

4

Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 5 artiklassa, joka koskee kilpailumenettelyä, säädetään seuraavaa:

”Tutustuttuaan [hakijoiden, jotka täyttävät henkilöstösääntöjen 28 artiklan a, b ja c kohdassa säädetyt kilpailuun osallistumisen edellytykset,] hakemusasiakirjoihin valintalautakunta laatii luettelon hakijoista, jotka täyttävät kilpailuilmoituksessa vahvistetut edellytykset.

Kokeisiin perustuvassa kilpailussa kaikki tähän luetteloon otetut hakijat hyväksytään kokeisiin.

Todistuksiin perustuvassa kilpailussa valintalautakunta vahvistaa ensin perusteet, joilla se arvioi hakijoiden todistuksia, ja tutkii sen jälkeen edellä ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuun luetteloon otettujen hakijoiden todistukset.

Kun kyseessä on sekä todistuksiin että kokeisiin perustuva kilpailu, valintalautakunta nimeää tästä luettelosta ne hakijat, jotka hyväksytään kokeisiin.

Työnsä päätteeksi valintalautakunta laatii henkilöstösääntöjen 30 artiklassa säädetyn soveltuvien hakijoiden luettelon. Luettelossa on mahdollisuuksien mukaan oltava kaksi kertaa niin paljon [kilpailun läpäisseitä] hakijoita kuin kilpailussa on avoimia virkoja.

Valintalautakunta esittää nimittävälle viranomaiselle soveltuvien hakijoiden luettelon, jonka liitteenä on valintalautakunnan perusteltu kertomus mahdollisine jäsenten tekemine huomautuksineen.”

5

Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (jäljempänä EPSO) julkaisi 28.10.2010 ilmestyneessä Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL C 292 A, s. 1) ilmoituksen, jota on oikaistu (EUVL C 318 A, s. 1), avoimesta kilpailusta EPSO/AD/204/10, jossa oli tarkoitus laatia 40:stä kilpailun läpäisseestä hakijasta muodostettava varallaololuettelo avoinna olevien palkkaluokan A6 hallintovirkamiesten virkojen täyttämiseksi rakennerahastojen/koheesiorahaston hallinnoinnin alalla (jäljempänä kilpailuilmoitus).

6

Kilpailuilmoituksen IV jaksossa, jonka otsikko on “K[ilpailuun hyväksyminen ja kutsu arviontiin]”, todetaan seuraavaa:

”1. Menettely

Yleisten ja erityisten edellytysten täyttyminen sekä todistusasiakirjat tarkistetaan ensin niiden tietojen perusteella, jotka hakija on antanut [sähköisessä hakulomakkeessa].

Tämän jälkeen hakijat luokitellaan paremmuusjärjestykseen näiden pistemäärien perusteella. Arviointiin kutsuttavien hakijoiden – – määrä on enintään kolme kertaa suurempi kuin tässä kilpailuilmoituksessa ilmoitettu varallaololuetteloon kirjattavien kilpailun läpäisseiden hakijoiden lukumäärä [eli tässä tapauksessa 120]. – –

2. Hakijoiden ilmoittamien tietojen tarkistaminen

Arvioinnin päätyttyä ja sen tulokset huomioon ottaen EPSO tarkistaa, että hakijoiden sähköisessä hakulomakkeessa ilmoittamat tiedot täyttävät yleiset edellytykset. Valintalautakunta tarkistaa erityisiin edellytyksiin liittyvät tiedot ja todistusasiakirjat. Jos tarkistuksessa käy ilmi, että todistusasiakirjat eivät vastaa ilmoitettuja tietoja, hakija suljetaan kilpailusta.

– –”

7

Kilpailuilmoituksen liitteessä todetaan seuraavaa:

”4. Valintaperusteet

Valintalautakunta ottaa todistusasiakirjojen arvioinnissa huomioon seuraavat seikat:

– –

8

Avoimen kilpailun EPSO/AD/204/10 elektronisen hakulomakkeen, joka hakijoiden oli ehdottomasti täytettävä kilpailuun osallistuakseen, osiossa ”kykyjen kartoitus” oli yhdeksän kysymystä, joista kussakin oli kaksi osaa ja joiden sisältö oli seuraava: ( 1 )

”Kysymys 2 a:

Oletteko saanut täydentävää koulutusta jollakin seuraavista aloista: – aluekehitys; – työllisyys, ammatillinen ja yleissivistävä koulutus; – maaseudun kehittäminen ja maatalous; – kalastusala?

Kysymys 2 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa koulutuslaitoksen nimi, koulutuksen ala ja kesto, saadun tutkintotodistuksen/todistuksen nimi. Esittäkää myös yksityiskohtainen kuvaus koulutuksen sisällöstä.

Kysymys 3 a:

Onko Teillä työkokemusta rakennerahastoista/koheesiorahastosta sekä maaseuturahastosta ja Euroopan kalatalousrahastosta tuettavien ohjelmien ja hankkeiden hallinnoinnista, tarkastuksista, valvonnasta tai arvioinnista? – –

Kysymys 3 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa työnantajan nimi ja työkokemuksen kesto. Esittäkää yksityiskohtainen selvitys työkokemuksesta ja tehtävienne luonteesta.

Kysymys 4 a:

Onko Teillä kilpailuilmoituksen liitteessä olevassa 3 kohdassa kuvattua työkokemusta [eli kilpailuun osallistumiseen vaadittavan tutkinnon suorittamisen jälkeen hankittua työkokemusta sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen soveltamisesta sekä julkisilla ja yksityisillä varoilla tai lainoilla rahoitettujen investointiohjelmien ja/tai –hankkeiden suunnittelusta, hallinnoinnista ja toteuttamisesta], jonka kesto ylittää mainitussa 3 kohdassa vaaditun kolmen vuoden vähimmäiskeston?

Kysymys 4 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa työnantajan nimi ja työkokemuksen kesto. Esittäkää yksityiskohtainen selvitys työkokemuksesta ja tehtävienne luonteesta.

Kysymys 5 a:

Onko Teillä työkokemusta joltakin kyseisten rahastojen toiminta-alalta, joita ovat muun muassa seuraavat: – liikenne-, ympäristö-, televiestintä- ja energiainfrastruktuurit; – kaupunki- ja maaseutualueiden suunnittelu; – tuottavat investoinnit; – tutkimus, innovointi ja teknologian siirto; – yritysten luotonsaanti sekä rahoitusjärjestelyt; – työllisyys, ammatillinen ja yleissivistävä koulutus; – maaseudun kehittäminen ja maatalous; – kalastusala? – –

Kysymys 5 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa työnantajan nimi ja työkokemuksen kesto. Esittäkää yksityiskohtainen selvitys työkokemuksesta ja tehtävienne luonteesta.

Kysymys 6 a:

Onko Teillä kokemusta neuvotteluista kansallisessa tai kansainvälisessä järjestössä?

Kysymys 6 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, yksilöikää kansallinen tai kansainvälinen järjestö, jota olette edustanut, neuvotteluihin osallistuneet sidosryhmät, neuvottelujen kohde sekä roolinne niissä.

Kysymys 7 a:

Onko teillä tutkimus- tai opetuskokemusta joltakin seuraavista aloista: – aluekehitys; – työllisyys, ammatillinen ja yleissivistävä koulutus; – maaseudun kehittäminen ja maatalous; – kalastusalan kehittäminen ja rakenneuudistus?

Kysymys 7 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa laitoksen nimi ja opetus- tai tutkimustoimintanne kesto ja aihe?

Kysymys 8 a:

Onko Teillä julkaisuja yhdellä tai useammalla seuraavista aloista: – aluekehitys; – työllisyys, ammatillinen ja yleissivistävä koulutus; – maaseudun kehittäminen ja maatalous; – kalastusalan kehittäminen ja rakenneuudistus?

Kysymys 8 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa, missä julkaisut ovat ilmestyneet, niiden julkaisemisajankohta sekä otsikko ja/tai merkitykselliset lähteet.

Kysymys 9 a:

Onko Teillä ylempi korkeakoulututkinto, joka liittyy kilpailuilmoituksen liitteessä olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun työkokemukseen?

Kysymys 9 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa tutkintotodistuksenne tarkka nimi, tutkintotodistuksen antaneen laitoksen nimi ja päivämäärä, jona se on annettu.

Kysymys 10 a:

Onko Teillä tohtorin tutkinto, joka liittyy kilpailuilmoituksen liitteessä olevassa 3 kohdassa tarkoitettuun työkokemukseen?

Kysymys 10 b:

Jos vastaatte edelliseen kysymykseen myöntävästi, ilmoittakaa tutkintotodistuksenne tarkka nimi, tutkintotodistuksen antaneen laitoksen nimi ja päivämäärä, jona se on annettu.”

9

EPSOn perustamisesta 25.7.2002 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen 2002/620/EY (EYVL L 197, s. 53) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   [EPSO] käyttää tämän päätöksen allekirjoittaneiden toimielinten nimittäville viranomaisille henkilöstösääntöjen 30 artiklan ensimmäisen alakohdan ja liitteen III mukaan kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. – –”

10

Vaatimuksia, valituksia ja kanteita koskevassa päätöksen 2002/620 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Henkilöstösääntöjen 91 a artiklan mukaisesti tämän päätöksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla [EPSOlle] kuuluvien valtuuksien käyttöön liittyvät vaatimukset ja valitukset tehdään [EPSOlle]. Mahdolliset kanteet näillä aloilla nostetaan komissiota vastaan.”

11

Kantajat ilmoittautuivat hakijoiksi avoimeen kilpailuun EPSO/AD/204/10.

12

EPSO nimitti 14.12.2010 avoimen kilpailun EPSO/AD/204/10 valintalautakuntaan seuraavat jäsenet (jäljempänä valintalautakunta):

13

P. Nicolasin eroamisen johdosta E. Bokias nimitettiin 20.1.2011 hallinnon nimeämäksi valintalautakunnan varajäseneksi.

14

Valintalautakunnan jäsenet päättivät 7., 11., 14., 15., 16. ja 24.2.2011 ja 2. ja 3.3.2011 pidetyissä kokouksissa, miten kutakin kilpailuilmoituksessa vahvistettua ja hakulomakkeen osiossa ”kykyjen kartoitus” kysymyksen muodossa toistettua valintaperustetta painotetaan (jäljempänä valmistelevat kokoukset).

15

C. Scanon ja L. Casanovasin eroamisen johdosta henkilöstökomitean nimeämäksi jäseneksi nimitettiin 24.2.2011 F. J. Alvarez Hidalgo ja henkilöstökomitean nimeämäksi varajäseneksi M. F. Negru.

16

A. Serizierin ja M. Schelfhoutin eroamisen johdosta hallinnon nimeämäksi jäseneksi nimitettiin 17.3.2011 C. Sauvaget ja hallinnon nimeämäksi varajäseneksi E. Rodriguez.

17

Valintalautakunta suoritti tarkemmin määrittelemättömänä päivänä 3.3. ja 13.4.2011 välisenä aikana kilpailuilmoituksen IV jaksossa tarkoitetun tutkintoihin perustuvan valinnan.

18

Valinnan ensimmäisessä vaiheessa valintalautakunta antoi kullekin hakulomakkeen osiossa ”kykyjen kartoitus” olevien yhdeksän kysymyksen ensimmäiseen osaan annetulle myöntävälle vastaukselle pisteitä määrän, joka vastaa kysymyksen painotusta, sellaisena kuin tämä oli määritelty valmistelevissa kokouksissa. Tämän toimenpiteen lopuksi valintalautakunta määritteli pisterajan, jonka perusteella hakijoita voitiin valita määrä, joka oli mahdollisimman lähellä 360:tä, joka on kolme kertaa suurempi kuin arviontiin kutsuttavien hakijoiden määrä, kuten kilpailuilmoituksessa todetaan. Hakijoiden saamien pistemäärien perusteella rajaksi vahvistettiin 16, minkä johdosta tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toiseen vaiheeseen pääsi vain 316 hakijaa.

19

Toisessa vaiheessa valintalautakunta tutki ensin tutkintotodistusten ja sen työkokemuksen merkityksellisyyden, jonka hakijat olivat ilmoittaneet vastauksena osiossa ”kykyjen kartoitus” olevien yhdeksän kysymyksen toiseen osaan, ja kertoi sen jälkeen hakijoiden myöntävistä vastauksista ensimmäisessä vaiheessa saadut pistemäärät kertoimella, jonka suuruus oli 0–4. Tämän toimenpiteen jälkeen valintalautakunta kutsui arviointiin hakijoita määrän, joka oli enintään kolme kertaa suurempi kuin kilpailuilmoituksessa mainittu kilpailun läpäisseiden hakijoiden määrä.

20

EPSO ilmoitti 13.4.2011 kirjeitse Bonaguriolle, Cecchettolle, Gecselle, Glantenaylle, Gorgolille, Kalameesiille, Skrobichille, Venckunaitelle ja Załęskalle, että koska heidän saamansa kokonaispistemäärä oli pienempi kuin valintalautakunnan tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn ensimmäisessä vaiheessa vahvistama 16 pisteen raja kunkin kilpailuilmoituksen liitteessä mainitun valintaperusteen osalta ja painotuksen jälkeen, heidän hakemuksensa oli hylättävä ilman, että niitä tutkittaisiin tutkintoihin perustuvan valinnan toisessa vaiheessa, josta määrätään kilpailuilmoituksessa.

21

Crucerulle ilmoitettiin 13.4.2011 kirjeitse, ettei hän ollut niiden hakijoiden luettelossa, jotka oli hyväksytään arviointikeskuksessa järjestettäviin kokeisiin, koska hän oli tutkintoihin perustuvan valinnan kahden vaiheen päätteeksi saanut vain 27 pistettä eli vähemmän kuin 34 pistettä, jotka oli annettu viimeiselle arviointiin kutsutulle hakijalle.

22

EPSOn todettua, että valintalautakunnan vakinaisten jäsenten määrä oli vaadittua suurempi, D. Rapacciuolo suostui 20.4.2011 luopumaan valintalautakunnan jäsenyydestään.

23

EPSO nimitti 29.4.2011”joukon täydentäviä ei-vakinaisia valintalautakunnan jäseniä” eli henkilöstökomitean nimeämiksi varsinaisiksi jäseniksi G. Groppin ja N. Pipiliagkasin ja henkilöstökomitean nimeämiksi varajäseniksi M. Robertin ja J. Perez Escanillan. Komission mukaan uudet nimitykset johtuivat D. Rapacciuolon ja F. J. Alvarez Hidalgon sekä M. F. Negrun ja P. Stendera-Bzdelan eroamisesta.

24

J. Perez Escanillan eroamisen johdosta henkilöstökomitean nimeämäksi varajäseneksi nimitettiin 25.5.2011 I. Sotirchos.

25

Luettelo valintalautakunnan jäsenistä julkaistiin 27.5.2011.

26

Kantajat esittivät Kalameestä ja Załęskaa lukuun ottamatta vaatimukset, joiden mukaan valintalautakunnan päätökset, joilla heidän hakemuksensa hylättiin, tutkittaisiin uudelleen, mutta kaikki vaatimukset hylättiin.

27

Kukin kantajista teki henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella valituksen valintalautakunnan päätöksestä, jolla heidän hakemuksensa hylättiin. Nimittävä viranomainen hylkäsi valitukset 9.–25.11.2011 tekemillään päätöksillä.

28

Asiassa F‑23/12 kantajat vaativat, että virkamiestuomioistuin

29

Asiassa F‑30/12 kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

30

Asiat F-23/12 ja F-30/12 yhdistettiin virkamiestuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 22.5.2012 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista menettelyä sekä lopullista ratkaisua varten.

31

Komissio on esittänyt vain yhden, molemmille asioille yhteisen vastineen. Se vaatii vastineessaan, että virkamiestuomioistuin

32

Kantajat ovat virkamiestuomioistuimen kysymykseen vastatessaan todenneet istunnossa, että he haluavat esittää uuden vaatimuksen, jonka mukaan virkamiestuomioistuimen on kumottava kaikki kilpailun tulokset, tai ainakin laajentaa vaatimuksiaan, koska tämä pyyntö oli tuotu esiin jo heidän kanteissaan.

33

Kantajat vaativat kanteissaan, että virkamiestuomioistuimen on ennen asian ratkaisemista määrättävä komissio esittämään kilpailua EPSO/AD/204/10 koskevien EPSOn yksikönpäälliköiden kokousten kaikki pöytäkirjat ja kaikki 9.12.2010–27.5.2011 pidettyjen valintalautakunnan kokousten pöytäkirjat. Virkamiestuomioistuin kuitenkin katsoo, että kun otetaan huomioon asianosaisten kirjelmiinsä liittämät asiakirjat ja jo määrätyt prosessinjohtotoimet, se on saanut tarvittavat tiedot kanteen ratkaisemiseksi, joten kantajien pyyntöä ei ole syytä hyväksyä.

34

On todettava, että työjärjestyksen 35 artiklan mukaan vain kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset voidaan ottaa huomioon, joten asianosainen ei oikeudenkäynnin kohdetta muuttamatta lähtökohtaisesti voi oikeudenkäyntimenettelyn aikana esittää uusia vaatimuksia tai laajentaa jo esitettyjen vaatimusten kohdetta (ks. vastaavasti asia 83/63, Krawczynski v. komissio, tuomio 8.7.1965). Kantajan voidaan sallia mukauttaa vaatimuksiaan vain, jos on olemassa uusi seikka, joka saattaa vaikuttaa kanteen kohteeseen, kuten erityisesti se, että oikeudenkäynnin aikana annetaan toimi, jolla kumotaan ja korvataan riidanalainen toimi (ks. vastaavasti asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, tuomio 3.3.1982, 8 kohta).

35

Tässä tapauksessa on todettava, että vaikka kantajat ovat kanteissaan esittämiensä perusteiden yhteydessä ilmoittaneet, että heidän mielestään on tarpeen kyseenalaistaa kilpailun kaikki tulokset, tästä ei – toisin kuin kantajat väittävät – voida päätellä, että he olisivat näin toimiessaan esittäneet kanteissaan kumoamisvaatimuksia, jotka kohdistuvat kilpailun kaikkiin tuloksiin.

36

Tämän vuoksi ja kun otetaan lisäksi huomioon, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnin kohteen on oltava niin selvä ja täsmällinen, että vastaaja pystyy valmistelemaan puolustuksensa (asia F‑66/06, Kyriazi v. komissio, määräys 28.9.2011, 42 kohta), on katsottava, että kilpailun kaikkien tulosten kumoamista koskevat vaatimukset on esitetty vasta istunnossa. Koska sitä, että vaatimukset on esitetty myöhässä oikeudenkäynnin aikana, ei ole perusteltu sellaisen uuden seikan ilmenemisellä, joka saattaa vaikuttaa kanteen kohteeseen, vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

37

Kantajat vetoavat hakemustensa hylkäämisestä tehtyihin valintalautakunnan päätöksiin (jäljempänä riidanalaiset päätökset) kohdistuvien vaatimustensa tueksi muodollisesti kolmeen kanneperusteeseen, joiden on esitetty perustuvan

38

Ensimmäisestä kanneperusteesta on todettava, että kantajat esittävät kolme väitettä, joille on yhteistä, että ne koskevat valintalautakunnan kokoonpanoa ja toimintaa koskevia sääntöjä. Ensimmäinen kanneperuste on tämän vuoksi ymmärrettävä niin, ettei se koske pelkästään muotovirhettä vaan laajemmin valintalautakunnan muodostamista ja toimintaa koskevien sääntöjen rikkomista.

39

Toisesta ja kolmannesta kanneperusteesta on todettava, että kantajien kirjelmistä ilmenee, että ilmeistä arviointivirhettä koskevaa väitettä lukuun ottamatta nämä kanneperusteet on ymmärrettävä niin, että ne koskevat kilpailuilmoituksen lainvastaisuutta. Kantajien näiden kahden kanneperusteen tueksi esittämällä argumentaatiolla nimittäin pyritään varsinaisesti riitauttamaan kilpailuilmoituksen lainmukaisuus, siltä osin kuin ilmoituksessa määrätään, että tutkintoihin perustuvan valinnan ensimmäisessä vaiheessa tietyt hakijat hylätään pelkästään hakulomakkeen osioon ”kykyjen kartoitus” sisältyvien yhdeksän kysymyksen ensimmäiseen osaan annettujen myöntävien vastausten lukumäärän perusteella ilman, että valintalautakunta tarkastaa näiden ilmoitusten paikkansapitävyyden ja varmistaa hakijoiden tutkintotodistusten ja ammatillisen pätevyyden merkityksellisyyden. Lisäksi kantajat ovat virkamiestuomioistuimen kysymykseen vastatessaan vahvistaneet, että toinen ja kolmas kanneperuste muodostavat vain yhden kanneperusteen, joka koskee kilpailuilmoituksen lainvastaisuutta.

40

On vielä todettava, että kantajat ovat esittäneet istunnossa uuden kanneperusteen, jonka mukaan kilpailuilmoitusta on rikottu, koska valintalautakunta valitsi tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toiseen vaiheeseen vain 316 hakijaa, vaikka kantajien mukaan kilpailuilmoituksessa määrättiin, että valintalautakunnan oli valittava tähän vaiheeseen 360 hakijaa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon tämän asian asiayhteys, tämä kanneperuste on tutkittava ennen kilpailuilmoituksen lainvastaisuutta koskevaa kanneperustetta.

41

Edellä todetusta ilmenee, että kantajien kumoamisvaatimusten tueksi esittämien kanneperusteiden on siis katsottava koskevan

42

Kantajat toteavat ensinnäkin, ettei valintalautakuntaa ollut muodostettu silloin kun tutkintoihin perustuvan valinta alkoi eikä vielä silloinkaan kun valintaperusteiden painotuksesta päätettiin.

43

Tästä on todettava, että vaikka kilpailun hakijoiden arvioinnista vastaava valintalautakunta on ehdottomasti muodostettava ennen kuin hakijoiden valinta alkaa, on katsottava, että valintalautakunta on muodostettu, kun nimittävä viranomainen on ensimmäisen kerran nimennyt kaikki sen jäsenet. On nimittäin todettava, että vaikka valintalautakunnan kokoonpanoa voidaan eräiden sen jäsenten eroamisen johdosta joutua muuttamaan, tämä seikka ei voi taannehtivasti vaikuttaa päivämäärään, jona valintakunnan on katsottava tulleen muodostetuksi.

44

Tässä tapauksessa asiakirja-aineistosta ilmenee, että nimittävä viranomainen nimesi valintalautakunnan kaikki jäsenet ensimmäisen kerran 14.12.2010. Valintaperusteiden painottamisesta kuitenkin päätettiin valmistelevissa kokouksissa ja tutkintoihin perustuva valintamenettely suoritettiin 3.3.–14.4.2011. Kantajien ensimmäisen kanneperusteensa tueksi esittämä ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä tosiseikkoihin perustumattomana.

45

Toiseksi kantajat arvostelevat EPSOa siitä, että se viivytteli valintalautakunnan lopullisen kokoonpanon julkaisemisessa, sillä tämä tapahtui sen jälkeen, kun valintalautakunta oli tehnyt riidanalaiset päätökset.

46

Tästä seikasta on todettava, että jos oletetaan, että nimittävä viranomainen on velvollinen julkaisemaan kunkin valintalautakunnan kokoonpanon ennen kokeiden alkamista, velvollisuuden noudattaminen ei olisi olennainen menettelymääräys, jonka noudattamatta jättäminen voisi tehdä valintalautakunnan päätöksistä mitättömiä, koska se ei ole voinut vaikuttaa näihin päätöksiin eikä viedä hakijoilta mitään taetta. On yhtäältä todettava, ettei valintalautakunnan jäsenten henkilöllisyyden tietäminen voi vaikuttaa hakijan onnistumismahdollisuuksiin, koska hakijoiden valinta perustuu kilpailuilmoituksessa vahvistettuihin perusteisiin eikä riipu valintalautakunnan jäsenten henkilöllisyydestä. Toisaalta on todettava, että vaikka valintalautakunnan jäsenluettelon julkaisemisella pyritään siihen, että hakijat voivat varmistua, ettei heidän hakemuksiaan käsittelevillä lautakunnan jäsenillä ole eturistiriitoja, kantajat eivät väitä, että käsiteltävässä asiassa oli olemassa tällainen eturistiriita. On lisäksi todettava yleisemmin, ettei valintalautakunnan jäsenluettelon myöhässä tapahtunut julkaiseminen voi viedä hakijoilta mitään taetta, koska he voivat edelleen vedota mahdolliseen intressiristiriitaan myöhemmässä kanteessaan, joka kohdistuu valintalautakunnan päätökseen olla ottamatta heitä varallaololuetteloon.

47

Joka tapauksessa toisen väitteen hylkäämiseksi riittää, kun todetaan, ettei henkilöstösäännöistä tai kilpailuilmoituksesta ilmene, että EPSO oli käsiteltävässä asiassa velvollinen julkaisemaan valintalautakunnan kokoonpanon.

48

Kantajat väittävät kolmanneksi, että tutkintoihin perustuvan valinnan aikana valintalautakunnan jäsenmäärä oli riittämätön tai lautakunnan kokoonpano oli epävakaa.

49

Tästä on todettava, että vaikka on katsottu, että sen takaamiseksi, että hakijoita arvioidaan suullisessa kokeessa johdonmukaisesti ja objektiivisesti, oli – kun otetaan huomioon kilpailun vertailevuus – välttämätöntä, että valintalautakunnan kaikki jäsenet olivat läsnä tai että vähintäänkin säilytettiin lautakunnan kokoonpanon tietty vakaus (ks. erityisesti F‑5/08, Brune v. komissio, tuomio 29.9.2010, 41 kohta ja asia F‑41/08, Honnefelder v. komissio, tuomio 29.9.2010, 36 kohta), on korostettava, että tällaisen vakauden säilyttäminen ei ollut välttämätöntä sen varmistamiseksi, että kirjallisissa kokeissa noudatetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Valintalautakunnan jäsen, joka ei ollut läsnä lautakunnan muiden jäsenen tutkiessa hakijan koevastauksia, nimittäin voi sitä tarpeellisena pitäessään tutkia kyseisiä vastauksia jälkikäteen verratakseen niitä muihin ja siten osallistua aktiivisesti niiden arviointiin (ks. vastaavasti asia T‑267/03, Roccato v. komissio, tuomio 26.1.2005, 38 kohta).

50

Koska valintalautakunnan jäsen, joka ei ollut paikalla, kun hänen kollegansa tutkivat sähköiset hakulomakkeet, saattoi tässä tapauksessa tarvittaessa tutkia lomakkeet jälkikäteen, on todettava, ettei ollut tarpeen säilyttää valintalautakunnan kokoonpanon tiettyä vakautta, sellaisena kuin tätä vaadittiin suullisten kokeiden osalta. Kantajien ensimmäisen kanneperusteensa tueksi esittämä kolmas väite on tämän johdosta hylättävä perusteettomana.

51

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

52

On muistutettava, että kannekirjelmässä on työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla mainittava kanteen oikeudelliset perusteet sekä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perustelut. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi väitteen tutkittavaksi ottaminen nimittäin edellyttää, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kantaja vetoaa, käyvät johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta virkamiestuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin (asia F‑18/09, Merhzaoui v. neuvosto, tuomio 10.11.2011, 43 kohta). Tässä tapauksessa on todettava, että vaikka kantajat väittävät, että on tapahtunut ilmeinen arviointivirhe, he eivät kuitenkaan täsmennä, miltä osin riidanalaisten päätösten tekijä eli valintalautakunta olisi tehnyt tällaisen aineellisen oikeudellisen virheen. Toinen kanneperuste on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska sitä ei ole täsmennetty riittävästi.

53

Kantajat ovat istunnossa esittäneet uuden kanneperusteen, jonka mukaan valintalautakunta ei noudattanut kilpailuilmoitusta, koska se hyväksyi valintamenettelyn toiseen vaiheeseen vain 316 hakijaa, vaikka kilpailuilmoituksen mukaan määrän olisi pitänyt olla 360.

54

Aluksi on muistutettava, että työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen kirjelmien vaihdon jälkeen ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei tämä perustu käsittelyn aikana esille tulleisiin seikkoihin (em. asia Merhzaoui v. neuvosto, tuomion 36 kohta). Koska tässä tapauksessa kantajat perustavat kanneperusteensa käsittelyn aikana esille tulleeseen seikkaan eli siihen, että tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toiseen vaiheeseen hyväksyttiin vain 316 hakijaa, on katsottava, että kanneperuste voidaan ottaa tutkittavaksi.

55

Siitä, onko kanneperuste perusteltu, on todettava yhtäältä, että vaikka kilpailuilmoituksessa määrätään, että tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toisessa vaiheessa tutkittavien hakemusten määrä on kolme kertaa suurempi kuin arviointiin kutsuttavien hakijoiden määrä, siinä täsmennetään, ettei tämä määrä ole ehdoton vaan ”noin” kolme kertaa suurempi. Toisaalta kilpailuilmoituksesta ilmenee nimenomaisesti, että arviointiin kutsuttavien hakijoiden määrä ”on enintään kolme kertaa suurempi” kuin kilpailuilmoituksessa ilmoitettu ”varallaololuetteloon kirjattavien kilpailun läpäisseiden hakijoiden lukumäärä”. Koska tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toisessa vaiheessa tutkittujen hakemusten määrä riippuu siten niiden hakijoiden määrästä, jotka voidaan kutsua arviointiin, on todettava, että kilpailuilmoituksessa on implisiittisesti mutta väistämättä aiottu määrittää valintamenettelyn toisessa vaiheessa tutkittavien hakemusten määrä siten, ettei se ole ehdoton.

56

Tämän toteamuksen paikkansapitävyyden vahvistaa lisäksi se, että tutkintoihin perustuva valintamenettely on suunniteltu sellaiseksi, että sen toiseen vaiheeseen hyväksyttävien hakijoiden määrä riippuu pisterajasta, jota ei voida määrittää tarkasti, ennen kuin kaikki hakijat ovat tiedossa, koska pisteraja riippuu heidän lukumäärästään ja pistemäärästä, jonka he saavat sähköisen hakulomakkeen osiossa ”kykyjen kartoitus” esitettyjen kysymysten ensimmäiseen osaan antamistaan vastauksista.

57

Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

58

Kantajat väittävät pääasiallisesti, että tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn ensimmäistä vaihetta koskevat kilpailuilmoituksen määräykset olivat lainvastaisia, koska niiden johdosta hakijoita karsittiin pelkästään sen perusteella, mikä oli sähköisen hakulomakkeen osiossa ”kykyjen kartoitus” annettujen myöntävien vastausten määrä. Hakijoiden karsinta ilman, että valintalautakunta tutkii konkreettisesti heidän tutkintojaan ja pätevyyksiään, on kantajien mukaan kuitenkin ristiriidassa ensinnäkin henkilöstösääntöjen 27 artiklan kanssa, sillä tämän mukaan kilpailun on tarkoitus varmistaa mahdollisimman pätevien ja tehokkaiden henkilöiden palvelukseen ottaminen, ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan kanssa, sellaisena kuin tätä on tulkittu oikeuskäytännössä, sillä tämän artiklan mukaan valintalautakunnan on tutkittava hakijoiden tutkintoja konkreettisesti, toiseksi nimittävän viranomaisen ja valintalautakunnan toimivallan jaon kanssa, sellaisena kuin tämä ilmenee henkilöstösääntöjen liitteestä III, ja kolmanneksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, koska riidanalaiset kilpailuilmoituksen määräykset johtavat siihen, että hakijoita, joilla on samat tutkintotodistukset ja sama kokemus kuin toisilla, toiseen vaiheeseen hyväksytyillä hakijoilla, karsitaan ensimmäisen vaiheen lopuksi pelkästään sen perusteella, että epäselvyyden vuoksi he ovat saattaneet arvioida, etteivät he täytä asetettuja edellytyksiä.

59

Kantajat väittävät lisäksi, että valintaperusteet, joita nämä kysymykset koskivat, olivat epäselviä. Sähköisen hakulomakkeen englanninkielisessä versiossa nimittäin käytetään käsitettä ”master” (ylempi korkeakoulututkinto), kun taas ranskankielisessä versiossa viitataan käsitteeseen ”maîtrise”. Lomakkeessa käytetään lisäksi käsitteitä ”opetus” ja ”julkaisut”, vaikka ne ovat moniselitteisiä.

60

Komissio katsoo puolustuksekseen, että kanneperuste on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, koska kantajat eivät olleet määräajassa riitauttaneet kilpailuilmoitusta kanteella eivätkä sen vuoksi enää voi kyseenalaistaa sitä lainvastaisuusväitteellä. Komissio toteaa myös, että valintalautakunnan ja nimittävän viranomaisen välisen toimivallan jaon loukkaamista koskeva väite on jätettävä tutkimatta, koska kantajat eivät olleet esittäneet sitä oikeudenkäyntiä edeltäneessä vaiheessa. Kantajat nimittäin esittivät valituksissaan ainoastaan riidanalaisten päätösten aineellista lainmukaisuutta koskevia väitteitä eivätkä lainkaan päätösten muodollista lainmukaisuutta koskevia väitteitä, mihin luokkaan riidanalainen väite kuuluu, koska se koskee valintalautakunnan toimivaltaa.

61

Asiakysymyksen osalta komissio toteaa väitteestä, jonka mukaan käytetty valintamenetelmä on henkilöstösääntöjen 27 artiklan vastainen, että sillä on laaja harkintavalta päättäessään kilpailun järjestämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Komissio katsoo, että tiettyjen hakijoiden karsinta sen perusteella, kuinka monta myöntävää vastausta he ovat antaneet tutkintotodistuksiaan ja työkokemustaan koskeviin kysymyksiin, on asianmukainen valintamenetelmä, koska se mahdollistaa hakijoiden kohdennetun valinnan ja nimenomaan hyvin erityislaatuisella alalla. Tämän menetelmän käyttäminen oli lisäksi tarpeen tässä tapauksessa, koska kilpailuun ilmoittautuneiden hakijoiden suuren määrän vuoksi ei voitu edellyttää, että valintalautakunta tutkii valintamenettelyn alusta saakka kaikki hakemukset. Tähän valintamenettelyyn tosin liittyy vaara, että eräät parhaista hakijoista karsiutuvat, koska he eivät ole vastanneet tiettyihin kysymyksiin myöntävästi, vaikka he vastaavat asetettuja valintaperusteita. Komission mukaan hakijoilla oli kuitenkin parhaat mahdollisuudet arvioida, oliko heidän vastattava tiettyihin kysymyksiin myöntävästi, koska heidän joka tapauksessa kuului tulkita kysymyksiä sekä tutkintotodistuksiaan ja työkokemustaan joustavasti. Siitä, että valintalautakunta tarkastaa hakijoiden ilmoitusten asianmukaisuuden vasta tutkintoihin perustuvan valinnan toisessa vaiheessa, komissio katsoo, ettei tämä seikka vaikuta valintamenetelmän lainmukaisuuteen, koska tämän tarkastuksen johdosta henkilö, joka on antanut tiettyihin kysymyksiin väärän myöntävän vastauksen, ei kuitenkaan voinut toivoa pääsevänsä arviointiin. Valintalautakunnan toimivallan käyttöä koskevista kantajien väitteistä komissio tähdentää, että valintalautakunta on todella tehnyt riidanalaiset päätökset ja että tämä on käyttänyt toimivaltaansa päättäessään kysymysten painotuksesta ja laskiessaan hakijoiden vastaukset.

62

Kantajien väitteistä, jotka koskevat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mahdollista loukkaamista, komissio toteaa, että väite on perusteeton, koska kantajat eivät täyttäneet toiseen vaiheeseen pääsemisen edellytyksiä, toisin kuin toiseen vaiheeseen hyväksytyt hakijat.

63

Siltä osin kuin on kysymys tiettyjen valintaperusteiden epäselvyydestä, komissio kiistää, että ne olisivat olleet moniselitteisiä. Vaikka sähköisen hakulomakkeen ranskankielisessä versiossa käytettiin sanaa ”maîtrise”, kilpailuilmoitusta luettaessa ei voinut olla mitään epäselvyyttä siitä, että sanalla viitattiin erikoistumiseen tähtäävistä jatko-opinnoista saatuun tutkintotodistukseen. Sama koskee sanaa ”enseignement”. Siitä, ettei sähköisessä hakulomakkeessa ollut täsmennetty, että tämän opetuksen oli oltava yliopistotasoista, vaikka tämä täsmennys oli esitetty edellytetyn tutkimuskokemuksen osalta, kantajat nimittäin pystyivät päättelemään, ettei opetuksella välttämättä tarkoitettu vain yliopistollista opetusta. Julkaisuja koskevasta valintaperusteesta komissio toteaa, etteivät kantajat ole selittäneet, mikä sekaannus tältä osin oli olemassa.

64

Komissio väittää lopuksi, että vaikka kilpailuilmoitus olisi lainvastainen, riidanalaisia päätöksiä ei ole kumottava, koska tämän lainvastaisuusväitteen kohteena oleva menettelyvirhe voi tehdä päätöksistä virheellisiä vain, jos näytetään toteen, että päätökset olisivat voineet olla toisen sisältöisiä, jos virhettä ei olisi tapahtunut. Komission mukaan kantajat eivät kuitenkaan ole tässä asiassa näyttäneet toteen, että heidät olisi hyväksytty tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toiseen vaiheeseen, jos valintalautakunta olisi konkreettisesti tutkinut heidän hakemuksensa.

65

Komission oikeudenkäyntiväitteen, joka kohdistuu koko kanneperusteeseen ja jonka mukaan kantajat eivät olleet riitauttaneet kilpailuilmoitusta määräajassa, hylkäämiseksi riittää ensinnäkin, kun muistutetaan, että nostaessaan kanteen valintalautakunnan päätöksestä kantajalla on oikeus vedota mihin tahansa kilpailussa tapahtuneeseen lainvastaisuuteen, myös sellaiseen, joka voi perustua itse kilpailuilmoituksen tekstiin (ks. vastaavasti asia C‑448/93 P, komissio v. Noonan, tuomio 11.8.1995, 17 kohta). On nimittäin todettava, että niin kauan kuin valintalautakunta ei ollut hylännyt kantajien hakemuksia, oli epävarmaa, onko kantajilla oikeussuojan tarvetta kilpailuilmoitukseen nähden, joten heitä ei voida arvostella siitä, etteivät he riitauttaneet kilpailuilmoitusta henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyissä määräajoissa.

66

Oikeudenkäyntiväitteestä, joka kohdistuu väitteeseen, jonka mukaan tutkintoihin perustuvan valinnan ensimmäisessä vaiheessa rikottiin valintalautakunnan ja nimittävän viranomaisen toimivallan jakoa koskevia sääntöjä, on seuraavaksi todettava, että vastaavuutta koskevan säännön mukaan kanteessa ei saa muuttaa valituksen perustetta, ja ”perusteen” käsitettä on tässä yhteydessä tulkittava laajasti. Kumoamisvaatimuksissa ”riita-asian perusteella” tarkoitetaan sitä, että kantaja riitauttaa riidanalaisen toimen aineellisen lainmukaisuuden tai vaihtoehtoisesti sen muodollisen lainmukaisuuden (ks. erityisesti asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, tuomio 1.7.2010, 119 kohta).

67

Komissio katsoo tältä osin, että edellä mainittu väite on jätettävä tutkimatta, koska se tukeutuu lähtöolettamaan, että väite kohdistuu toimen tekijän toimivallan puuttumista koskevaan ongelmaan, minkä vuoksi kyse on muodollisen lainmukaisuuden alaan kuuluvasta virheestä, kun taas kantajien valituksissaan esiin tuomat virheet kuuluivat yksinomaan aineellisen lainmukaisuuden alaan.

68

On kuitenkin todettava, että lähtöolettama, johon komission päättely perustuu, on virheellinen. Kantajat eivät nimittäin mitenkään kiistä valintalautakunnan toimivaltaa riidanalaisten päätösten tekemiseen, vaan he väittävät lähinnä, ettei nimittävä viranomainen voinut määrätä käytettäväksi valintamenetelmää, joka perustui pelkästään niiden myöntävien vastausten määrään, joita hakijat antoivat tutkintojaan ja työkokemustaan koskeviin kysymyksiin, määräämättä, että valintalautakunnan on konkreettisesti tutkittava tutkintojen ja työkokemuksen merkityksellisyys. Kun kantajien väite ymmärretään näin, on todettava, että se koskee riidanalaisten päätösten aineellista eikä muodollista lainmukaisuutta. Komission oikeudenkäyntiväite voidaan näin ollen hylätä, koska on kiistatonta, että kantajat ovat valituksissaan tuoneet esiin vähintään yhden aineellisen lainmukaisuuden alaan kuuluvan virheen, eikä ole tarpeen tutkia kunkin valituksen osalta, esitetäänkö niissä riidanalaisten päätösten muodollista lainmukaisuutta koskeva väite.

69

Siitä, onko kanneperuste perusteltu, on muistutettava, että kilpailu järjestetään toimielimissä avoinna olevien virkojen täyttämiseksi ja että tämän vuoksi – kuten erityisesti henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja 4 artiklasta ilmenee – nimittävän viranomaisen on laadittava kilpailuilmoitus ja tätä varten päätettävä, mikä on hakijoiden valintaan parhaiten soveltuva menetelmä, kun huomioon otetaan täytettäviin virkoihin liittyvät vaatimukset ja yleisemmin yksikön etu (ks. asia T‑420/04, Blackler v. parlamentti, tuomio 27.9.2006, 45 kohta).

70

On kuitenkin korostettava, että kyseiseen kilpailuun mahdollisesti osallistuvien henkilöiden lukumäärästä riippumatta sitä, miten nimittävä viranomainen käyttää tätä harkintavaltaa, rajoittaa väistämättä se, että on noudatettava voimassa olevia säännöksiä ja yleisiä oikeusperiaatteita. Tästä seuraa, että nimittävän viranomaisen valitseman menetelmän on ensinnäkin tähdättävä mahdollisimman pätevien ja tehokkaiden henkilöiden palvelukseen ottamiseen henkilöstösääntöjen 27 artiklan mukaisesti, toiseksi siinä on henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan mukaisesti annettava riippumattoman valintalautakunnan tehtäväksi sen tapauskohtainen arviointi, vastaavatko kunkin hakijan esittämät tutkintotodistukset ja työkokemus henkilöstösäännöissä ja kilpailuilmoituksessa edellytettyä tasoa (em. asia Blackler v. parlamentti, tuomion 23 kohta), ja kolmanneksi menetelmän on johdettava hakijoiden johdonmukaiseen ja objektiiviseen valintaan.

71

Tässä tapauksessa on todettava, että tutkintoihin perustuva valintamenetelmä, jota nimittävä viranomainen on kilpailuilmoituksessa käyttänyt ensimmäisen vaiheen osalta, muodostui siitä, että kantajilta kysyttiin kysymyslomakkeessa, täyttivätkö he mielestään joukon koulutustaan ja työkokemustaan koskevia edellytyksiä, minkä jälkeen kaikkien hakijoiden vastausten perusteella määritettiin pisteraja, jota sovellettaessa hakijat, joilla ei painotuksen jälkeen ollut riittävää määrää pisteiden muodossa laskettuja myönteisiä vastauksia, karsiutuivat. Virkamiestuomioistuin katsoo, että tällainen menetelmä on ristiriidassa henkilöstösääntöjen säännösten ja kilpailuja koskevien yleisten periaatteiden kanssa.

72

Henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäisestä ja kolmannesta kohdasta nimittäin ilmenee, että tutkintoihin perustuvassa valinnassa valintalautakunnan tehtävänä on tutkia, täyttävätkö hakijoiden tutkintotodistukset ja työkokemus kilpailuilmoituksessa vahvistut edellytykset (ks. vastaavasti asia T‑361/10 P, komissio v. Pachtitis, tuomio 14.12.2011, 43 kohta ja asia T‑6/11 P, komissio v. Vicente Carbajosa ym., tuomio 14.12.2011, 58 kohta). Ensimmäistä vaihetta koskevassa valintamenetelmässä kuitenkin annetaan valintalautakunnan tehtäväksi pelkästään painottaa kutakin kysymystä ja sen jälkeen laskea kunkin hakijan saama pistemäärä ja lopuksi määrittää tähän ensimmäiseen vaiheeseen osallistuvien henkilöiden lukumäärä ja heidän saamiensa pistemäärien perusteella pisteraja, joka on saavutettava tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toiseen vaiheeseen pääsemiseksi.

73

Tässä valintamenetelmässä valintalautakunta ei sitä vastoin millään tavalla tarkasta hakijoiden tutkintojen ja työkokemuksen merkityksellisyyttä. Tällainen menetelmä merkitsee kuitenkin väistämättä, ettei kyseisiä hakijoita valita tutkintotodistustensa tai työkokemuksensa merkityksellisyyden perusteella vaan sen perusteella, mitä hakijat ajattelevat niistä, mutta tämä ajatus ei ole sellainen riittävän objektiivinen tosiseikka, joka takaisi valinnan kohdistumisen parhaisiin hakijoihin, eikä se takaa edes tehdyn valinnan johdonmukaisuutta.

74

On lisäksi todettava, että EPSOn tässä tapauksessa käyttämän valintamenetelmän mukaan pistemäärä, joka hakijan oli saatava, jotta hänen hakemuksensa olisi tutkittu toisessa vaiheessa, riippui muiden hakijoiden pistemääristä. Hakija saattoi näin ollen karsiutua pelkästään sen vuoksi, että muut hakijat olivat vastanneet tiettyihin kysymyksiin myöntävästi tulkittuaan valintaperusteita itselleen erittäin edullisesti, ymmärrettyään joitakin kysymyksiä väärin tai arvioituaan tutkintotodistustensa tai työkokemuksensa arvon väärin, sillä kukin kysymys edellytti hakijalta erittäin subjektiivista arviota tutkintotodistustensa ja työkokemuksensa merkityksellisyydestä (ks. tarkoista arvioinneista, jotka ovat toisinaan välttämättömiä tutkintotodistuksen tai työkokemuksen merkityksellisyyden arvioimiseksi, erityisesti asia F‑73/11, CB v. komissio, tuomio 24.4.2013, 50—52 kohta). Vastaavasti on siis todettava myös, ettei valintamenetelmä riittävissä määrin takaa arvioinnin objektiivisuutta ja johdonmukaisuutta.

75

Tästä seikasta on tähdennettävä, että EPSOn tässä tapauksessa käyttämä valintamenetelmä eroaa menetelmistä, joita on käytetty muissa tuomioistuinten käsiteltäviksi mahdollisesti saatetuissa kilpailuissa, joita ei ole kumottu. On nimittäin todettava, että vaikka tietyissä kilpailuissa hakemuksia on ennen ensimmäisiä kokeita hylätty ilmoitettujen tutkintotodistusten tai työkokemuksen merkityksellisyyteen liittyvistä syistä, näissä kilpailuissa valintalautakunta on kuitenkin tehnyt tiettyjen hakijoiden hylkäämistä koskevat päätökset vasta sen jälkeen, kun se on konkreettisesti tutkinut ilmoitettujen tutkintotodistusten ja työkokemuksen merkityksellisyyden. Tällaisissa kilpailuissa, joissa hakijoiden väitteiden todenmukaisuus varmistetaan vasta kilpailun päätyttyä, tietyt hakijat voidaan kuitenkin hyväksyä ensimmäisiin kokeisiin virheellisten ilmoitusten perusteella, mutta on tähdennettävä, että näissä kilpailuissa ensimmäisiin kokeisiin mahdollisesti pääsevien hakijoiden lukumäärää ei ole rajoitettu, joten näiden hakijoiden mahdollisella virheellä tai petoksella on väistämättä vain vähäinen vaikutus muihin hakijoihin, toisin kuin nyt kyseessä olevassa kilpailuissa.

76

Näin ollen on todettava, että koska tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn ensimmäistä vaihetta koskevissa kilpailuilmoituksen säännöksissä säädetään, että tietyt hakijat karsiutuvat siitä syystä, etteivät heidän tutkintotodistuksensa ja työkokemuksensa ole riittävän merkityksellisiä, ilman että valintalautakunta tutkisi merkityksellisyyden konkreettisesti, säännöksillä rajoitetaan valintalautakunnan toimivaltuuksia laittomasti, joten niitä on pidettävä lainvastaisina.

77

Koska valintalautakunnan päätökset, joilla Bonagurion, Cecchetton, Gecsen, Glantenayn, Gorgolin, Kalameesin, Skrobichin, Venckunaiten ja Załęskan hakemukset hylätään, on tehty tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn ensimmäistä vaihetta koskevien kilpailuilmoituksen säännösten perusteella, ne on kumottava. Toisin kuin komissio väittää, toimen, jonka perusteella päätös on tehty, lainvastaisuudesta nimittäin seuraa, että päätös on lainvastainen.

78

Pitää paikkansa, että kumoamisvaatimukset on hylättävä, kun on ilmeistä, että päätöksen kumoamisen jälkeen olisi väistämättä tehtävä uusi aikaisempaa täysin vastaava päätös (asia F‑15/08, Wiame v. komissio, tuomio 4.2.2010, 27 kohta ja analogisesti asia F‑114/10, Bowles ym. v. EKP, tuomio 29.9.2011, 64 kohta), mutta tässä tapauksessa ei ole mitään perustetta, jolla voitaisiin katsoa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että jos riidanalaiset päätökset kumotaan, olisi väistämättä tehtävät uudet aikaisempia täysin vastaavat päätökset. Koska pisteraja on vahvistettu ottamalla huomioon muiden hakijoiden vastaukset, ei nimittäin voida pitää pois suljettuna, että jos valintalautakunta – kuten sen olisi pitänyt tehdä – olisi tutkinut kaikkien hakijoiden tutkintotodistusten ja työkokemuksen merkityksellisyyden, Bonagurio, Cecchetto, Gecse, Glantenay, Gorgol, Kalamees, Skrobich, Venckunaite ja Załęska olisivat saaneet vahvistetun pisterajan ylittävän pistemäärän.

79

Crucerun osalta on tähdennettävä, ettei hän väitä, että tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn ensimmäinen vaihe olisi lainvastainen tai että tiettyjen valintaperusteiden epäselvyys olisi vaikuttanut hänen onnistumismahdollisuuksiinsa tutkintoihin perustuvan valintamenettelyn toisessa vaiheessa. Kun häneltä on prosessinjohtotoimien yhteydessä kysytty tästä, hän on lisäksi todennut, että ainoa häntä koskeva kanneperuste on ensimmäinen eli valintalautakunnan muodostamista ja toimintaa koskevien sääntöjen rikkomista koskeva kanneperuste. Koska tämä kanneperuste on hylätty, kanne on näin ollen hylättävä Crucerun osalta.

80

On joka tapauksessa todettava, että vaikka jotkut hakijat ovat voineet virheellisesti vastata kysymyksiin myöntävästi, vaikka he eivät tosiasiassa täyttäneet asetettuja edellytyksiä, tämä seikka ei ole voinut vaikuttaa Crucerun onnistumismahdollisuuksiin, koska valintalautakunta on toisessa vaiheessa varmistanut hakijoiden vastausten asianmukaisuuden ja on siten pystynyt poistamaan hakijoiden tätä koskevien mahdollisten virheiden vaikutuksen. Kääntäen on todettava, että jos jotkut hakijat ovat väitetyn epäselvyyden vuoksi vastanneet joihinkin kysymyksiin kieltävästi, vaikka he täyttivät asetetut edellytykset, tämä on pelkästään pienentänyt muiden hakijoiden pistemääriä ja siten alentanut pisterajaa, joka oli ylitettävä arviointiin pääsemiseksi. Koska Cruceru ei kanteessaan eikä myöskään valituksessaan mitenkään väitä, että epäselvyys olisi vaikuttanut hänen omiin vastauksiinsa, on todettava, ettei epäselvyydestä ole voinut aiheutua haittaa hänelle.

81

Edellä todetusta seuraa, että Bonagurion, Cecchetton, Gecsen, Glantenayn, Gorgolin, Kalameesin, Skrobichin, Venckunaiten ja Załęskan kanteet on hyväksyttävä ja Crucerun kanne on hylättävä.

82

Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen työjärjestyksen 2 osaston 8 luvun muiden määräysten soveltamista. Saman artiklan 2 kohdan mukaan kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

83

Edellä esitetyistä perusteluista ilmenee, että kantajien vaatimukset on hyväksytty vain Bonagurion, Cecchetton, Gecsen, Glantenayn, Gorgolin, Kalameesin, Skrobichin, Venckunaiten ja Załęskan osalta ja että ne on hylätty Crucerun osalta. Näin ollen komissio on velvoitettava vastaamaan yhdeksästä kymmenesosasta omia oikeudenkäyntikulujaan ja korvaamaan Bonagurion, Cecchetton, Gecsen, Glantenayn, Gorgolin, Kalameesin, Skrobichin, Venckunaiten ja Załęskan oikeudenkäyntikulut ja Cruceru on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kymmenesosa komission oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: