EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

11 päivänä heinäkuuta 2013

CC

vastaan

Euroopan parlamentti

”Henkilöstö — Vahingonkorvauskanne — Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu — Avoin kilpailu — Soveltuvien hakijoiden luettelon hallinnoissa tehdyt virheet — Tuomion täytäntöönpanotoimet — Velvollisuus säilyttää asiakirjoja — Mahdollisuuden menettäminen”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa CC vaatii korvausta vahingosta, jota hänelle on aiheutunut Euroopan parlamentin tekemistä eri virheistä sen hallinnoidessa avoimen kilpailun EUR/A/151/98 perusteella laadittua soveltuvien hakijoiden luetteloa, johon hänet oli merkitty asiassa T-24/01, [CC] vastaan parlamentti, 5.3.2003 annetun tuomion (jäljempänä kumoamistuomio) seurauksena.

Ratkaisu:

Euroopan parlamentti velvoitetaan maksamaan CC:lle 15000 euroa. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan CC:n oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1. Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Vahinko – Toimielin on lainvastaisesti hävittänyt kilpailun soveltuvien hakijoiden luetteloon merkityn hakijan osalta toteutettuja toimia koskevat asiakirjat – Hävittäminen ei vie kilpailussa menestyneeltä hakijalta kokonaan mahdollisuutta saada korvausta – Vahingon puuttuminen

   (SEUT 340 artikla)

3. Henkilöstökanne – Määräajat – Toimielimelle osoitettu vahingonkorvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

4. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kilpailu – Kilpailun järjestäneen toimielimen velvollisuus ilmoittaa muille toimielimille tuloksista – Velvollisuutta ei ole – Poikkeus – Tältä osin esitetyt vakuuttelut, jotka voivat synnyttää perustellun luottamuksen – Loukkaaminen – Virkavirhe

5. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Käsite – Hakemuksen lainvastaisesta hylkäämisestä seurannut mahdollisuuden menettäminen – Vahingon arviointiperusteet

   (SEUT 340 artikla)

6. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Kilpailussa menestyneelle hakijalle, joka ei ole saanut samoja mahdollisuuksia päästä palvelukseen kuin muille kilpailussa menestyneille hakijoille on tarjottu, aiheutunut aineellinen vahinko – Korvattavissa oleva vahinko

   (SEUT 340 artikla)

7. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Henkinen kärsimys – Syy-yhteys – Todistustaakkaa ei ole

   (SEUT 340 artikla)

1.  Sitä, onko kantaja esittänyt vahingonkorvausvaatimuksen kohtuullisessa ajassa, ei ole arvioitava kokonaisvaltaisesti vaan suhteessa kuhunkin väitettyyn virheeseen ja päivään, jona kunkin näistä virheistä aiheuttama vahinko syntyi.

   (ks. 54 kohta)

2.  Se, että unionin toimielin hävittää asiakirjoja, jotka koskevat toimia, joihin tämä toimielin on ryhtynyt ilmoittaakseen kantajan merkitsemisestä kilpailun soveltuvien hakijoiden luetteloon unionin muille toimielimille ja elimille, mitä on pidettävä lainvastaisena sen vuoksi, että kyseisten asiakirjojen säilytysaika on ollut vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen määräaikaa lyhyempi, ei vie kantajalta kokonaan mahdollisuutta saada korvausta. Vaikka kyseisellä toimielimellä oli velvollisuus ilmoittaa unionin muille toimielimille ja elimille kantajan merkitsemisestä kyseiseen luetteloon, toimielimen pitäisi näyttää, että se on täyttänyt tämän velvollisuuden. Näin ollen se, että toimielin on tieten tahtoen saattanut itsensä tilanteeseen, jossa sen on mahdotonta osoittaa väitteidensä todenperäisyys, on voinut tapahtua vain sen vahingoksi. Tässä mielessä hävittäminen ei voi siten sellaisenaan aiheuttaa kantajalle vahinkoa.

   (ks. 71 kohta)

3.  Kun vaatimus koskee pelkästään vahingonkorvausta siten, että sillä ei pyritä tietyn toimen kumoamiseen vaan yksinomaan korvauksen saamiseen vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen useista virheitä tai laiminlyönneistä, joita ei voida oikeusvaikutusten puuttuessa pitää asianomaiselle vastaisina päätöksinä, hallinnollinen menettely on tutkimatta jättämisen uhalla aloitettava esittämällä nimittävälle viranomaiselle vaatimus vahingonkorvauksen saamiseksi, ja sen jälkeen on tarvittaessa tehtävä valitus vaatimuksen hylkäävästä päätöksestä. Koska henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa ei säädetä mitään määräaikaa, tällainen vahingonkorvausvaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa, ja tätä kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella. Tätä arviointia tehtäessä voidaan pitää vertailukohtana Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa tarkoitettua viiden vuoden vanhentumisaikaa sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa asioissa. Vanhentumisaika alkaa kulua siitä hetkestä lähtien, jolloin vahinkoa kärsineen vahinko on tosiasiallisesti syntynyt.

   (ks. 80, 81 ja 95 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑51/05 P, komissio v. Cantina sociale di Dolianova ym., 17.7.2008, 63 kohta

   Virkamiestuomioistuin: asia F‑23/05, Giraudy v. komissio, 2.5.2007, 69 kohta; asia F‑30/08, Nanopoulos v. komissio, 11.5.2010, 116 ja 117 kohta ja asia F‑95/09, Skareby v. komissio, 8.2.2011, 52 kohta

4.  Siitä, että muut kuin kilpailun järjestäneet unionin toimielimet ja elimet voivat ottaa palvelukseensa tämän kilpailun perusteella soveltuvien hakijoiden luetteloon merkittyjä hakijoita, ei voida päätellä, että kilpailun järjestämisestä vastuussa olevalla toimielimellä tai elimellä olisi velvollisuus ilmoittaa kaikille unionin toimielimille ja elimille kilpailun tuloksista.

   Toisin on tilanteessa, jossa kilpailun järjestänyt toimielin on antanut useaan otteeseen kilpailussa menestyneen hakijan ymmärtää, että se on ilmoittanut unionin muille toimielimille ja elimille hänen merkitsemisestään kilpailun soveltuvien hakijoiden luetteloon ja että se on toimittanut näille hänen ansioluettelonsa. Kun toimielin esittää henkilölle vakuutteluja antamalla täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä tietoja, jotka ovat peräisin virallisista ja luotettavista lähteistä, tällä henkilöllä on oikeus odottaa luottamuksensuojan periaatteen nojalla, että tämä toimielin toimii esittämiensä vakuuttelujen mukaisesti. Muussa tapauksessa kyseinen toimielin tekee virheen, joka voi johtaa unionin vastuuseen.

   Näissä olosuhteissa tietojen toimittamatta jättäminen unionin muille toimielimille ja elimille merkitsee virhettä, joka voi johtaa unionin vastuuseen. Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että kilpailussa menestynyt hakija on nähnyt vaivaa ilmoittaakseen tiedot itse tietyille unionin toimielimille ja elimille. Tämä seikka voi ainoastaan pienentää kilpailussa menestyneelle hakijalle aiheutunutta vahinkoa, mutta se ei poista kilpailun järjestäneen toimielimen menettelyn virheellisyyttä.

   (ks. 99, 100, 104 ja 105 kohta)

5.  Sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevassa asiassa vahinko on näytettävä asianmukaisesti toteen ja sen on oltava varma. Tästä seuraa, että kun väitetty vahinko koskee mahdollisuuden menettämistä, menetetyn mahdollisuuden on oltava todellinen ja tämän menetyksen lopullinen.

   Kyseisen toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on oltava suora ja varma syy-yhteys. Tämä edellytys ei kuitenkaan estä sitä, että kun väitetty vahinko johtuu suotuisan tilaisuuden häviämisestä, kyseiselle henkilölle korvataan menetys, joka ei koske oikeutta tämän tilaisuuden toteutumiseen, vaan mahdollisuutta sen toteutumiseen.

   Vasta näiden edellytysten täyttyessä, eli kun menetetty mahdollisuus oli todellinen ja tämä menetys lopullinen, kyseisellä henkilöllä on oikeus saada korvausta mahdollisuuden menettämisestä, ja kun kyseessä on menetetty mahdollisuus päästä unionin toimielimen palvelukseen, hänellä on oikeus palkkaan, jonka hän olisi saanut, jos hänet olisi nimitetty koeajalla olevaksi virkamieheksi, korjauskertoimella, joka kuvastaa todennäköisyyttä, jolla tämä mahdollisuus olisi toteutunut ilman lainvastaista menettelyä.

   Tältä osin se, että menetetty mahdollisuus on vähäinen, ei estä sitä, että tehdyn virheen ja aiheutuneen vahingon välillä on selvä syy-yhteys. Se, että menetetty mahdollisuus on vähäinen, ei nimittäin liity syy-yhteyden olemassaoloon vaan ilmentää pelkästään sitä, että aiheutunut vahinko on vähäinen. Jos vaadittaisiin, että menetetty mahdollisuus on ollut huomattava, jotta se voidaan korvata, päädyttäisiin tilanteeseen, jossa ainoastaan tietyn laajuiset vahingot korvataan, vaikka unionin on korvattava täysimääräisesti virkamiehille ja toimihenkilöille aiheuttamansa vahingot.

   Tehdyn virheen on oltava määräävä syy sille, että väitetty mahdollisuus ei ole toteutunut. Unionin voidaan nimittäin katsoa olevan vastuussa vahingosta ainoastaan, jos se johtuu riittävän suoraan toimielimen lainvastaisesta toiminnasta, mikä edellyttää, että lainvastaisuus on ollut mahdollisuuden menettämisen määräävä syy.

   (ks. 115, 116, 118 ja 119 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: asia 69/83, Lux v. tilintarkastustuomioistuin, 21.6.1984, 13 kohta ja asia C‑257/98 P, Lucaccioni v. komissio, 9.9.1999, 22 ja 28 kohta

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004, 150 kohta; asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004, 165 kohta ja asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 6.6.2006, 96 kohta

   Virkamiestuomioistuin: asia F‑50/07, Hristova v. komissio, 25.11.2008, 41 kohta; asia F‑50/09, Missir Mamachi di Lusignano v. komissio, 12.5.2011, 179 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

6.  Se, että kilpailussa menestynyttä hakijaa ei ole nimitetty virkamieheksi, ei estä tätä vaatimasta korvausta vahingosta, joka hänelle on aiheutunut siitä, että kilpailun valintalautakunnan päätös, joka koskee hänen merkitsemistään alun perin kilpailun soveltuvien hakijoiden luetteloon ja jonka vuoksi hän on menettänyt mahdollisuuden tulla nimitetyksi koeajalla olevaksi virkamieheksi, on lainvastainen.

   Vaikka soveltuvien hakijoiden luetteloon myöhässä merkitty henkilö – jos hänet lopulta otetaan palvelukseen – voi saada korvausta menetetystä mahdollisuudesta tulla nimitetyksi koeajalla olevaksi virkamieheksi aikaisemmin kuin hänet on nimitetty, tämä ei merkitse sitä, että henkilö, jota ei ole nimitetty virkamieheksi, ei voisi saada korvausta siitä, että hän ei ole saanut samoja mahdollisuuksia päästä palvelukseen kuin alun perin soveltuvien hakijoiden luetteloon merkityille kilpailussa menestyneille hakijoille on tarjottu, kun on selvää, että nämä mahdollisuudet päästä palvelukseen olivat merkittävämmät ja että ne vastasivat enemmän niitä, jotka tämä henkilö on lopulta saanut.

   (ks. 126 kohta)

   Viittaukset:

   Virkamiestuomioistuin: asia F‑101/09, AA v. komissio, 13.9.2011, 81 ja sitä seuraavat kohdat

7.  Sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevissa asioissa kantajan ei täydy näyttää toteen henkistä kärsimystä tai syy-yhteyttä, sillä ne voidaan päätellä olosuhteista ja todetun virheen luonteesta. Näin ollen on selvää, että epäoikeudenmukaisuuden tunne ja vaiva, joka aiheutuu siitä, että henkilö joutuu käymään läpi ensin oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja sitten oikeudenkäynnin saadakseen oikeutensa tunnustetuiksi, merkitsevät vahinkoa, joka voidaan päätellä pelkästään siitä, että hallinto on toiminut lainvastaisesti.

   (ks. 128 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑343/87, Culin v. komissio, 7.2.1990, 27 ja 28 kohta