2.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 63/8


Valitus, jonka Wam Industriale SpA on tehnyt 5.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-303/10, Wam Industriale v. komissio, 27.9.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-560/12 P)

2013/C 63/15

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Wam Industriale SpA (edustajat: avvocato E. Giuliani ja avvocato R. Bertoni)

Muu osapuoli Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen 27.9.2012 antama ja 1.10.2012 tiedoksiannettu tuomio asiassa T-303/10, joka koskee vaatimusta kumota Euroopan komission 24.3.2010 tekemä päätös 2011/134/EU, joka koskee valtiontukea C 4/03 (ex NN 102/02), jonka Italia on pannut täytäntöön WAM SpA:n hyväksi (EUVL 2011, L 57, s. 29), on kumottava

mainittu Euroopan komission päätös 2011/134/UE, jolla todettiin vuoden 1995 sopimuksessa ja vuoden 2000 sopimuksessa tarkoitettujen tukien soveltuvan yhteismarkkinoille, on kumottava esitettävillä perusteilla.

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajan mukaan asiassa on rikottu SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 266 artiklaa, tehty ilmeinen arviointivirhe ja laiminlyöty SEUT 296 artiklan vastaisesti perusteluvelvollisuus, koska Euroopan komissio ei noudattanut unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen tuomioita, joilla Euroopan komission 19.5.2004 tekemä päätös kumottiin, koska se on tehnyt uuden päätöksen, joka koski samaa valtiontukea, vaikka aikaisemman päätöksen kumoaminen ei johtunut muoto- ja menettelyseikoista.

Valittaja katsoo SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, SEUT 108 artiklan 1 kohtaa sekä asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 1 artiklan B kohtaa ja SEUT 296 artiklaa rikotun, koska asiassa todettiin, että väitetyt valtiontuet kuuluivat SEUT 108 artiklan soveltamisalaan, vaikka kyse on tuista, jotka myönnettiin EU:n ulkopuolisille markkinoille pääsemiseksi, koska asiassa ei katsottu, että kyseiset väitetyt valtiontuet oli myönnetty 29.7.1981 annetun Italian lain nro 394, josta ilmoitettiin komissiolle, tosin muuten kuin 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla ennakkoilmoituksella, ja koska kyseessä olevia tukia ei pidetty asetuksen (EY) N:o 659/1999 2 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 5 kohdan soveltamisen kannalta implisiittisesti hyväksyttyinä.

Asiassa on valittajan mukaan rikottu SEUT 107 artiklan 3 kohtaa, SEUT 108 artiklan 1 kohtaa ja asetuksia (EY) 800/2008 (2), 1998/2006 (3), 69/2001 (4) ja 70/2001 (5) sekä laiminlyöty SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus, koska kyseessä olevia tukia ei pidetty yleisen järjestelmän soveltamisena, koska kyseisiä tukia ei todettu SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla soveltuviksi sillä perusteella, että niillä edistetään yhteisöön sijoittautuneiden yritysten kehitystä kansainvälistymisen avulla, koska tukia pidettiin vientitukina tai vientiin läheisesti liittyvinä tukina eikä EU:n ulkopuolisille markkinoille pääsemiseksi myönnettyinä tukina ja koska mainittujen tukien ei katsottu jäävän de minimis -sääntöjen mukaisen rajan alapuolelle.

SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on valittajan mukaan rikottu, koska avustusekvivalentti määritettiin virheellisesti.

Valittajan mukaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklaa on rikottu sekä luottamuksensuojan periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta loukattu, koska asiassa annettiin takaisinperintämääräys, vaikka kyse oli komission tiedossa olleeseen vuoden 1981 yleiseen järjestelmään, jota yksikään yhteisöjen viranomainen ei ollut todennut lainvastaiseksi, kuuluvista tuista.

Valittajan mukaan SEUT 108 artiklan 2 kohtaa ja asetusta (EY) N:o 659/1999 on rikottu sekä hyvän hallinnon periaatetta ja puolustautumisoikeuksia loukattu, koska asiassa ei tehty lisätutkimuksia yhteisöjen tuomioistuinten toteamien puutteiden korjaamiseksi ja koska välttämätöntä kontradiktorisuutta Wamin ja Italian viranomaisten välillä ei edistetty.

Hyvän hallinnon periaatetta, huolellisuusvelvollisuuden periaatetta ja huolenpitovelvollisuuden periaatetta on valittajan mukaan loukattu, koska käsiteltävänä olevat riitaisuudet ovat jatkuneet jo 17 vuotta ensimmäisen tuen myöntämisestä.


(1)  EYVL L 83, s. 1.

(2)  EYVL L 214, s. 3.

(3)  EYVL L 379, s. 5.

(4)  EYVL L 10, s. 30.

(5)  EYVL L 10, s. 33.