Valitus, jonka sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt 21.11.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-404/10, National Lottery Commission v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 13.9.2012 antamasta tuomiosta

(Asia C-530/12 P)

2013/C 26/69

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (asiamiehet: P. Bullock ja F. Mattina)

Muu osapuoli: National Lottery Commission

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Virasto esittää kolme valitusperustetta, jotka ovat seuraavat: (i) tavaramerkkiasetuksen (1) 76 artiklan 1 kohdan rikkominen, (ii) viraston oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen ja (iii) tosiseikkojen ilmeinen ristiriitaisuus ja vääristäminen, mikä vaikutti valituksenalaiseen tuomioon.

Ensimmäinen valitusperuste on jaettu kahteen osaan. Valittaja väittää yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut tavaramerkkiasetuksen 53 artiklan 2 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen (2) 37 säännön yhteydessä asiassa Elio Fioruggi antamassaan tuomiossa, siltä osin kuin se vetosi kansallisen lainsäädännön säännöksiin eli Italian siviililain 2704 §:ään, johon asianosaiset eivät olleet vedonneet ja joka ei tämän vuoksi kuulunut valituslautakunnan käsittelemään riita-asiaan. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin rikkoi tavaramerkkiasetuksen 76 artiklan 1 kohtaa siltä osin kuin se vetosi kansalliseen oikeuskäytäntöön eli valituksenalaisen tuomion 32 kohdassa mainittuun Corte Suprema di Cassazionen 14.6.2007 antamaan tuomioon nro 13912, johon asianosaiset eivät olleet vedonneet ja joka ei tämän vuoksi kuulunut valituslautakunnan käsittelemään riita-asiaan.

Toinen valitusperuste koskee viraston oikeuden tulla kuulluksi loukkaamista sikäli kuin virastolle ei annettu mahdollisuutta lausua menettelyyn ja asiakysymykseen liittyvistä seikoista, jotka koskivat Corte Suprema di Cassazionen tuomiota. Jos virastolle olisi annettu tämä mahdollisuus, ei voida sulkea pois sitä, että unionin yleisen tuomioistuin päättely ja päätelmä olisivat olleet erilaiset.

Kolmas valitusperuste koskee tosiseikkojen ilmeistä ristiriitaisuutta ja vääristämistä, mikä vaikutti unionin yleisen tuomioistuimen päättelyyn ja päätelmään. Viraston mukaan unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi väärin valituslautakunnan analyysin ja National Lottery Commissionin omat argumentit ja vääristi niitä eikä ymmärtänyt sitä, että valituslautakunta sovelsi Italian lain mukaan asianmukaista oikeudellista perustetta katsoessaan, että National Lottery Commission ei ollut esittänyt selvitystä siitä, ettei vuoden 1986 sopimukseen liitetyn postileiman päivämäärä ollut ratkaiseva.

(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)

(2)  Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1)