25.8.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 258/8 |
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 11.5.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-29/10 ja T-33/10, Alankomaat ja ING Groep v. komissio, 2.3.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-224/12 P)
2012/C 258/14
Oikeudenkäyntikielet: hollanti ja englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Flynn, S. Noë ja H. van Vliet)
Muut osapuolet: Alankomaiden kuningaskunta, ING Groep NV ja De Nederlandsche Bank NV
Vaatimukset
— |
unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-29/10 ja T-33/10, Alankomaat ja ING Groep vastaan komissio, 2.3.2012 annettu tuomio, joka on annettu komissiolle tiedoksi 6.3.2012, on kumottava |
— |
kanteet, joissa vaaditaan osittain kumottavaksi Euroopan komission 18.11.2009 tekemä päätös valtiontuesta C 10/09 (ex N 138/2009), (1) jonka Alankomaat on myöntänyt ING:n epälikvidejä omaisuuseriä koskevaan tukijärjestelyyn ja rakenneuudistussuunnitelmaan, on kumottava |
— |
kantajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut |
— |
toissijaisesti
|
— |
kantajat on velvoitettava korvaamaan valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komission mukaan valituksenalainen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:
Ensinnäkään laissa ei edellytetä markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamista suhteessa takaisinmaksua koskevien ehtojen muutokseen, kun on kyse toimenpiteestä, joka itsessään todettiin valtiontueksi.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin arvioi virheellisesti jäsenvaltion sellaisia tulonmenetyksiä, jotka aiheutuivat niistä muutetuista takaisinmaksua koskevista ehdoista, joita tarkasteltiin komission päätöksessä valtiontuesta C 10/09 (ex N 138/2009), jonka Alankomaat on myöntänyt ING:n epälikvidejä omaisuuseriä koskevaan tukijärjestelyyn ja rakenneuudistussuunnitelmaan (jäljempänä riidanalainen päätös).
Kolmanneksi , vaikka komissio piti virheellisesti muutettuja takaisinmaksuehtoja valtiontukena, unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut oikeutta kumota riidanalaisen päätöksen 2 artiklan ensimmäistä kohtaa kokonaisuudessaan.
Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalaisen päätöksen 2 artiklan toinen kohta oli välttämättä lainvastainen, koska komissio oli katsonut virheellisesti, että muutetut takaisinmaksuehdot merkitsivät valtiontukea.
Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin lausui kanteen ulkopuolelta, kun se kumosi riidanalaisen päätöksen 2 artiklan toisen kohdan ja liitteen II.
Kuudenneksi valittaja esittää toissijaisesti, että jos unionin yleinen tuomioistuin saattoi asianmukaisesti kumota riidanalaisen päätöksen 2 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan ja liitteen II, sen oli kumottava myös 2 artiklan kolmas kohta.
(1) Päätös 2010/608/EY (EUVL 2010, L 274, s. 139).