30.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 194/15

1)

Onko Euroopan yhteisöjen komission 9.6.2000 antaman asetuksen (EY) N:o 1291/2000 (1) 35 artiklaa tulkittava siten, että siinä säädetyllä seuraamuksella, jonka mukaisesti sellaisilta yhteisön taloudellisilta toimijoilta, jotka ovat saaneet tuonti- tai vientitodistuksen vilja-alan yhteisellä markkinajärjestelyllä säänneltävälle tuotteelle, vaadittava vakuus määrätään kokonaisuudessaan menetetyksi, pyritään pääasiallisesti tavoitteeseen, jona on se, että toimijoita kannustettaisiin noudattamaan pääasiallista velvollisuuttaan (tosiasiallisesti tuoda tai viedä kyseisessä todistuksessa ilmoitettu vilja), jota niiden on noudatettava sen toimenpiteen osalta, jota varten todistus on myönnetty ja vakuus asetettu?

2)

Onko asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 4 kohdan säännöksiä, joissa säädetään tuontitodistukselle annetun vakuuden vapauttamista koskevista määräajoista ja vapauttamistavoista, tulkittava siten, että jos toimija jättää noudattamatta toissijaista velvollisuuttaan esittämällä todistuksen tuonnin asianmukaisesta toteuttamisesta (ja näin ollen asetetun vakuuden vapauttamispyynnön) liian myöhään, sovellettavan seuraamuksen määrä on määritettävä riippumatta sen erityisen vakuuden määrästä, joka olisi määrättävä kokonaan menetetyksi, jos kyseiseen tuontiin liittyvä pääasiallinen velvollisuus jätettäisiin noudattamatta, ja että kyseinen määrä on määritettävä suhteessa sellaiseen vakuuden normaalimäärään, jota yleensä sovellettiin samanlaatuisten tavaroiden tuontiin kyseisen viiteajanjakson aikana?

3)

Onko asetuksen (EY) N:o 1291/2000 35 artiklan 4 kohdan c alakohtaa, jossa säädetään, että ”jos jollekin tietylle tuotteelle on todistuksissa määrätty erisuuruisia vakuuden määriä, menetettävän määrän laskemiseen käytetään alinta tuontiin tai vientiin sovellettavaa vakuuden määrää”, tulkittava siten, että tilanteessa, jossa yhteisön taloudellinen toimija on asianmukaisesti toteuttanut tuonnin mutta se ei ole noudattanut määräaikaa, jossa sen olisi ollut esitettävä todiste tuonnista Euroopan yhteisöön, sille on määrättävä seuraamus, jonka määrä on laskettava sen alhaisemman tuontiin sovellettavan vakuuden perusteella, joka oli voimassa sinä ajanjaksona, jona kyseisen tuotteen tuonti toteutettiin, tullia koskevista erityisistä edellytyksistä riippumatta (kuten Martini väittää), vai onko se laskettava näin vain silloin, kun tullia koskevat samat erityiset edellytykset (kuten Italian valtio väittää)?