23.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 184/4

—

tuomio kumotaan tässä valituksessa esitettyjen valitusperusteiden johdosta

—

komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäiset kaksi valitusperustetta koskevat oikeudellista virhettä, jonka yleinen tuomioistuin teki katsoessaan vastaajan päätyneen aivan oikein siihen, että EUR.1- todistukset oli annettu viejän tosiseikoista antaman virheellisen selvityksen perusteella.

Yleinen tuomioistuin perustaa kantansa Departement van Economische Zakenille (talousministeriö) yli 2,5 vuotta ennen tosiasiallista vientiä lähetettyihin yksittäisiin kirjeisiin, joita on mahdollista tulkita usealla tavalla, sekä erheen johdosta tapahtuneeseen kumulatiivisuussäännöstön virheelliseen soveltamiseen, joskin yleinen tuomioistuin lähtee siitä, että kumulatiivisuussäännöstö on viranomaisten itsensä mielestä hyvin monimutkainen.

Lisäksi yleinen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon sen, että Alankomaiden tulliviranomaiset totesivat Gerechtshof te Amsterdamissa käydyssä oikeudenkäynnissä, etteivät he pysty osoittamaan, että kyseessä olevien EUR.1-todistusten antaminen johtuu viejän tosiseikoista antamasta virheellisestä selvityksestä.

2)

Kolmas, neljäs ja viides valitusperuste koskevat oikeudellista virhettä, jonka yleinen tuomioistuin teki todetessaan, että Curaçaon tulliviranomaiset eivät tienneet tai niiden ei täytynyt tietää EUR.1-todistusten antamishetkellä, että kyseisiin tavaroihin ei voitu soveltaa etuuskohtelua.

Valittajan mukaan yleinen tuomioistuin ei ota perusteluissaan huomioon sitä, että Departement van Economische Zaken suoritti Curaçaolla ennen EUR.1-todistusten antamista vähintään yhden tarkastuksen viejän toimipaikassa. Lisäksi yleinen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon sen, että Curaçaolla toimivat tulliviranomaiset tarkastavat EUR.1-todistusten antamisen yhteydessä sokerin alkuperän kyseisen sokerin jalostuksen osalta valitun menettelyn tarkistamista varten.

Yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että tulliviranomaiset antoivat EUR.1-todistukset A-alkuperätodistusten (Form A) perusteella ja että EUR.1-todistuksia ei voida antaa niiden perusteella.

Samat tulliviranomaiset ottivat A-alkuperätodistukset vastaan silloin, kun raaka-aineet saapuivat Curaçaoon. Valittaja ei voi olla vastuussa siitä, että juuri nämä A-alkuperätodistukset hävisivät Curaçaonilla tapahtuneessa tulliviranomaisten arkiston palossa. Koska arkisto tuhoutui, enää ei ole mahdollista selvittää sitä, mitä asiakirjoja tulliviranomaisten asiakirja-aineisto sisälsi.

Yleisen tuomioistuimen päätelmä, jonka mukaan pesänhoitaja on antanut nämä asiakirjat vastaajan delegaation jäsenelle silloin, kun tämä oli viranomaisten luona, ei ole valittajan mukaan pitävä. Kaiken edellä olevan jälkeen yksistään siitä ei voida johtaa, ettei A-alkuperätodistuksia olisi ollut siellä.