10.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/21

1)

Onko EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat lähtökohtaisesti esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle kuin Italian TULPS:n 88 §, jonka mukaan ”vedonlyönnin toimeenpanoon tarvittavan luvan voivat saada yksinomaan ne, joilla on toimilupa tai lupa, jonka on myöntänyt ministeriö tai muu sellainen elin, jolle on lain mukaan varattu oikeus vedonlyöntien järjestämiseen tai hyödyntämiseen, sekä toimiluvan haltijan tai luvan saaneen henkilön tämän saman toimiluvan tai luvan nojalla tähän valtuuttamat henkilöt”, ja 25.3.2010 annetun asetuksen nro 40, joka on muunnettu laiksi lailla nro 73/2010, 2 §:n 2 ter momentti, jonka perusteella yleistä turvallisuutta koskevien säädösten koonnoksen 88 §:ää, joka säädettiin 18.6.1931 annetulla kuninkaan asetuksella nro 773, sellaisena kuin se on myöhempine muutoksineen, on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu lupa, joka on myönnetty sellaiseen kaupalliseen toimintaan, jossa toimeenpannaan yleisölle tarjottavia rahapelejä ja kerätään vetoja, on pätevä vasta sen jälkeen, kun valtionvarainministeriön alainen valtion monopoliviranomainen on myöntänyt tällaisesta toiminnasta vastaaville toimijoille nimenomaisen toimiluvan tällaisten pelien toimeenpanoon ja niiden pelipanosten keräämiseen?

2)

Onko edellä mainittuja EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat lähtökohtaisesti esteenä myös sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin 4.7.2006 annetun asetuksen nro 223, joka on muutettu laiksi lailla nro 248/2006, 38 §:n 2 momentti, jonka mukaan ”30.12.2004 annetun lain nro 311 1 §:n 287 momentti korvataan seuraavasti:

’287.   Valtiovarainministeriön alaisen valtion monopoliviranomaisen päätöksellä muissa kuin hevosurheilukilpailuissa toimeenpantavia pelejä koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan seuraavien kriteerien mukaisesti:

… l) Niistä muista urheilutapahtumista kuin hevosurheilukilpailuista, joista säädetään 1.3.2006 annetussa valtiovarainministeriön asetuksessa nro 111 tarkoitetulla asetuksella, toimeenpantavaa kiinteäkertoimista vedonlyöntiä varten myönnetyn toimiluvan haltijoiden oikeuksien turvaamisesta annetaan yksityiskohtaiset määräykset.’ ”

Tämä koskee erityisesti edellä mainitussa 38 §:n 2 momentissa olevaa yleistä suuntausta suojata ennen muuttunutta lainsäädäntöä myönnettyjen toimilupien haltijoita, kokonaista joukkoa rajoituksia ja toimenpiteitä, joilla saatettaisiin tosiasiallisesti taata saavutetun kaupallisen aseman säilyminen, kuten velvollisuudet perustaa uudet toimipisteet määrätylle etäisyydelle jo olemassa olevista toimipisteistä, osoittavat, ja valtion monopoliviranomaisen edellä mainitulle 38 §:n 2 momentille antamaa yleistä tulkintaa, jossa se sisällyttää toimilupasopimuksiin edellä kuvatun irtisanomislausekkeen niiden tapausten varalta, joissa harjoitetaan suoraan tai välillisesti tähän toimintaan rinnastettavaa rajatylittävää toimintaa.

3)

Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, eli edellisissä kohdissa kuvatut kansalliset säännökset katsotaan unionin oikeussääntöjen mukaisiksi, onko EY 49 artiklaa tulkittava siten, että rajoitettaessa palvelujen tarjoamisen vapautta yleistä etua koskevista syistä on ensin varmistuttava siitä, ettei tätä yleistä etua ole jo otettu riittävästi huomioon säännöksillä, valvonnalla ja tarkastuksilla, joita palvelun suorittajaan sovelletaan sen sijoittautumisvaltiossa?

4)

Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi edellisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tällaisen rajoituksen oikeasuhteisuutta arvioidessaan otettava huomioon, että kyseessä olevat säännökset ovat palveluntarjoajan sijoittautumisvaltiossa valvonnan intensiivisyyden osalta yhtä tiukkoja tai jopa tiukempia kuin valtiossa, jossa palveluja tarjotaan?