—

Helm Düngemittel GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt H. Nehm,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään B.‑R. Killmann ja T. Scharf,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Luxemburgissa 25.6.2001 allekirjoitetun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välisen assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen, joka on hyväksytty 21.4.2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/635/EY (EUVL L 304, s. 38; jäljempänä Egyptin kanssa tehty Euro–Välimeri-sopimus), ja erityisesti käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevassa kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4, sellaisena kuin se on muutettuna 17.2.2006 tehdyllä EU–Egypti-assosiaationeuvoston päätöksellä N:o 1/2006 (EUVL L 73, s. 1; jäljempänä pöytäkirja N:o 4), olevan 20 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Helm Düngemittel GmbH (jäljempänä Helm Düngemittel) ja Hauptzollamt Krefeld (Krefeldin tulliviranomainen) ja jossa on kyse tuontitullien määräämisestä.

3

Valtiosopimusoikeutta koskevan, 23.5.1969 allekirjoitetun Wienin yleissopimuksen (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuskokoelma, osa 1155, s. 331; jäljempänä Wienin yleissopimus) 1 artiklan, jonka otsikko on ”Tämän yleissopimuksen soveltamisala”, mukaan kyseistä yleissopimusta sovelletaan valtioiden välisiin valtiosopimuksiin.

4

Wienin yleissopimuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella olevat kansainväliset sopimukset”, määrätään seuraavaa:

”Se, että tämä yleissopimus ei koske niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka on tehty valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien välillä tai jotka on tehty pelkästään tällaisten muiden subjektien välillä, taikka kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät ole kirjallisessa muodossa, ei vaikuta:

– –

– –”

5

Wienin yleissopimuksen 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Pacta sunt servanda -sääntö”, määrätään seuraavaa:

”Jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova, ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä.”

6

Wienin yleissopimuksen 31 artiklan, jonka otsikko on ”Yleinen tulkintasääntö”, 1 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa.”

7

Egyptin kanssa tehty Euro–Välimeri-sopimus tuli voimaan 1.6.2004.

8

Kyseisen sopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Perustetaan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Egyptin välinen assosiaatio.

2.   Tämän sopimuksen tavoitteena on:

– –

– –”

9

Kyseisen sopimuksen II osastossa, joka koskee tavaroiden vapaata liikkuvuutta, on 6 artikla, jossa määrätään seuraavaa:

”Yhteisö ja Egypti perustavat asteittain vapaakauppa-alueen tämän osaston yksityiskohtaisten sääntöjen sekä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen ja muiden monenvälisten tavaroiden kauppaa koskevien Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen liitteenä olevien sopimusten määräysten – – mukaisesti siirtymäkauden aikana, joka kestää enintään 12 vuotta päivästä, jona tämä sopimus tulee voimaan.”

10

Saman sopimuksen 8 artiklassa, jota sovelletaan kyseisen sopimuksen II osaston 1 luvun otsikon mukaan teollisuustuotteisiin, määrätään seuraavaa:

”Egyptistä peräisin olevista tuotteista ei kanneta yhteisöön tuotaessa tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja eikä niihin sovelleta määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä.”

11

Egyptin kanssa tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen 27 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Tämän osaston määräyksissä käytetyn käsitteen ’alkuperätuotteet’ (’peräisin olevat tuotteet’) määrittely sekä siihen liittyvät hallinnollisen yhteistyön menetelmät on vahvistettu pöytäkirjassa N:o 4.”

12

Pöytäkirjassa N:o 4 olevan V osaston otsikko on ”Alkuperäselvitys”, ja siihen sisältyvän 16 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Yhteisön alkuperätuotteet saavat Egyptiin tuotaessa ja Egyptin alkuperätuotteet saavat yhteisöön tuotaessa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos niistä esitetään jokin seuraavista alkuperäselvityksistä:a)

– –”

13

Pöytäkirjassa N:o 4 olevan 17 artiklan 1 kohdan mukaan ”viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen”.

14

Pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 20 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Kun alkuperätuotteet asetetaan yhteisössä tai Egyptissä tullitoimipaikan valvontaan, alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan korvata yhdellä tai useammalla EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksella kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle yhteisöön tai Egyptiin. Korvaavan EUR.1- tai EUR–MED-tavaratodistuksen tai -tavaratodistukset antaa se tullitoimipaikka, jonka valvontaan tuotteet asetetaan.”

15

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Helm Düngemittel osti Egyptistä 9300 metritonnin suuruisen ureaerän ja vuokrasi aluksen kuljettaakseen osan siitä Terneuzeniin (Alankomaat) ja loput Hampuriin (Saksa). Egyptin tulliviranomaiset laativat 2.2.2009 koko tavaran osalta EUR.1-tavaratodistuksen (jäljempänä tavaratodistus), jonka mukaan alkuperämaa oli Egypti.

16

Helm Düngemittel esitti 11.2.2009 kyseisen todistuksen Alankomaiden tulliviranomaisille ja pyysi niitä antamaan korvaavan EUR.1-tavaratodistuksen (jäljempänä korvaava tavaratodistus) tavaran jakamiseksi ja osan siitä lähettämiseksi Saksaan.

17

Alus saapui 12.2.2009 Terneuzenin satamaan, jossa siitä purettiin Alankomaihin tarkoitettu osa tavarasta. Alus lähti Alankomaista 13.2.2009. Loppuosa tavarasta purettiin Hampurissa ja luovutettiin vapaaseen liikkeeseen 16.2.2009.

18

Alankomaiden tulliviranomaiset antoivat 24.2.2009 korvaavan tavaratodistuksen Alankomaista Saksaan lähetetylle tavaran osalle.

19

Helm Düngemittel antoi 2.3.2009 vuoden 2009 helmikuuta koskevan täydentävän tulli-ilmoituksen tavaran Saksassa vapaaseen liikkeeseen luovutetun osan osalta. Se liitti kyseiseen ilmoitukseen korvaavan tavaratodistuksen, jonka Alankomaiden viranomaiset olivat antaneet, ja pyysi, että edellä mainittuun osaan tavarasta sovelletaan Egyptin kanssa tehdyssä Euro–Välimeri-sopimuksessa määrättyä tullietuusjärjestelmää.

20

Hauptzollamt Krefeld esitti 15.4.2009 Alankomaiden tulliviranomaisille kysymyksiä näiden antamasta korvaavasta tavaratodistuksesta. Kyseiset tulliviranomaiset totesivat vastauksessaan, että korvaavan tavaratodistuksen antamisajankohtana kyseinen tavara oli jo lähtenyt Alankomaista ja että mainittu todistus oli siis annettu pöytäkirjassa N:o 4 olevan 20 artiklan vastaisesti, koska tavara ei ollut enää niiden valvonnassa tämän saman todistuksen antamisajankohtana.

21

Hauptzollamt Krefeld osoitti 19.11.2010 Helm Düngemittelille verotuspäätöksen, jonka mukaan tämän oli maksettava 68382,54 euroa tuontitullia sen perusteella, ettei korvaavalla tavaratodistuksella voitu osoittaa tavaran kyseisen Saksaan tarkoitetun osan etuuskohteluun oikeuttavaa egyptiläistä alkuperää.

22

Alankomaiden tulliviranomaiset totesivat 24.2.2011 vastauksena Saksan tulliviranomaisten uuteen kyselyyn, että korvaava tavaratodistus oli sisällöltään asianmukainen eikä sitä peruutettaisi tai todettaisi pätemättömäksi.

23

Helm Düngemittel esitti Hauptzollamt Krefeldin tekemästä verotuspäätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Hauptzollamt Krefeld hylkäsi 16.11.2011 tekemällään päätöksellä.

24

Helm Düngemittel nosti kyseisestä päätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja vaati 19.11.2010 tehdyn verotuspäätöksen kumoamista. Se väittää, että pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 20 artiklassa määrätään oikeudesta saada korvaava tavaratodistus ja että kyseinen oikeus ei riipu siitä ajanjaksosta, jonka aikana tullitoimipaikka voi kohdistaa tavaraan valvontaa. Tullien määrääminen jälkikäteen on lisäksi ristiriidassa Egyptin kanssa tehdyssä Euro–Välimeri-sopimuksessa määrätyn etuuskohtelua koskevan oikeuden kanssa. Vientimaan viranomaisten arviointi on näet ratkaiseva selvitettäessä sitä, onko tavaralla etuuskohteluun oikeuttava alkuperä. Käsiteltävässä asiassa Alankomaiden tulliviranomaisten antamalla korvaavalla tavaratodistuksella on katsottava olevan alkuperäselvityksenä sama arvo kuin silloin, jos sen olisi antanut vientimaa.

25

Hauptzollamt Krefeld vaatii kanteen hylkäämistä. Sen mukaan pöytäkirjassa N:o 4 ei määrätä korvaavan tavaratodistuksen antamisesta jälkikäteen. Kyseessä olevan korvaavan tavaratodistuksen perusteella ei siis ole mahdollista osoittaa tavarasta Saksaan tuodun osan alkuperää.

26

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on selvää, että kyseessä olevan tavara on peräisin Egyptistä. Ainoa seikka, joka sen mielestä herättää epäilyksiä, on se, voidaanko Helm Düngemittelin esittämällä korvaavalla tavaratodistuksella osoittaa tavarasta Saksaan tuodun osan pöytäkirjassa N:o 4 tarkoitettu etuuskohteluun oikeuttava alkuperä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sitä mieltä, että kyseisen pöytäkirjan 20 artiklan mukaan korvaava tavaratodistus voidaan antaa ainoastaan silloin, kun tavara on asetettu sen jäsenvaltion tullitoimipaikan valvontaan, joka antaa mainitun todistuksen, jotta kyseinen tullitoimipaikka voi tarkastaa, onko tämä tavara sama kuin alkuperäisessä tavaratodistuksessa kuvattu tavara. Näin ei ole ollut nyt käsiteltävässä asiassa, koska kyseessä oleva tavara on ollut jo vapaassa liikkeessä korvaavan tavaratodistuksen antamisajankohtana. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa kuitenkin, että on olemassa poikkeuksia periaatteeseen, jonka mukaan etuuskohtelun soveltaminen edellyttää sitä, että esitetään pätevä selvitys etuuskohtelua koskevasta oikeudesta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin sitä, että käsiteltävässä asiassa kieltäytyminen tunnustamasta korvaavaa tavaratodistusta alkuperäselvityksenä perustuu täysin muodolliseen syyhyn.

27

Näissä olosuhteissa Finanzgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko tavaran alkuperä jäänyt näyttämättä toteen, kun tavaralle on annettu – – pöytäkirjan N:o 4 – – 20 artiklan nojalla osatavaratodistus, vaikka kyseisen määräyksen edellytykset eivät olleet täyttyneet, koska tavara ei osatavaratodistuksen antamisajankohtana ollut kyseisen todistuksen antaneiden tulliviranomaisten valvonnassa?”

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä sitä, onko Egyptin kanssa tehtyä Euro–Välimeri-sopimusta tulkittava siten, että kyseisellä sopimuksella käyttöön otetussa tullietuusjärjestelmässä tarkoitettu tavaran egyptiläinen alkuperä voidaan näyttää toteen myös silloin, kun tavara on jaettu sen saapuessa ensimmäiseen jäsenvaltioon osan siitä lähettämiseksi toiseen jäsenvaltioon ja kun ensimmäisen jäsenvaltion tulliviranomaisten kyseisen tavaran toiseen jäsenvaltioon lähetetyn osan osalta antama korvaava tavaratodistus ei täytä mainitun sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 20 artiklassa määrättyjä edellytyksiä tällaisen todistuksen antamiselle.

29

Aluksi on huomautettava, että pöytäkirjassa N:o 4 olevan 20 artiklan mukaan on niin, että kun jäsenvaltiosta tai Egyptistä peräisin olevat tuotteet ”asetetaan”jäsenvaltion tullitoimipaikan tai egyptiläisen tullitoimipaikan ”valvontaan”, mainittujen tuotteiden alkuperäinen alkuperäselvitys voidaan kaikkien näiden tuotteiden tai niistä osan lähettämiseksi muualle Euroopan unioniin korvata yhdellä tai useammalla korvaavalla tavaratodistuksella, jonka antaa se tullitoimipaikka, ”jonka valvontaan tuotteet asetetaan”.

30

Tämän jälkimmäisen ilmaisun sanamuodosta siis ilmenee, että tulliviranomaisten on annettava korvaava tavaratodistus sen aikana, kun tavara on niiden valvonnassa, tai, jos kyseiset viranomaiset tarkastavat tavaran todellisuudessa, kyseisen tarkastuksen päätyttyä niin pian kuin mahdollista.

31

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan tavara on jaettu Alankomaissa osan siitä lähettämiseksi Saksaan. Alankomaiden tulliviranomaiset ovat antaneet kyseistä tavaran osaa koskevan korvaavan tavaratodistuksen yksitoista päivää sen jälkeen, kun se on lähtenyt Alankomaiden alueelta. Tästä ei välttämättä kuitenkaan seuraa, etteikö tavaran mainitun osan alkuperää voitaisi osoittaa unionin oikeuden perusteella.

32

Oikeuskäytännön mukaan on tosin niin, että tavaratodistus todentaa tavaran etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän, ja mikäli hyväksyttäisiin se, että näiden alkuperäselvitysten ohella voitaisiin vedota muihin todisteisiin, vahingoitettaisiin kolmansien maiden kanssa tehtyjen vapaakauppasopimusten soveltamisen yhtenäisyyttä ja turvallisuutta (ks. vastaavasti asia C-334/93, Bonapharma, tuomio 23.2.1995, Kok., s. I-319, 16 kohta). Pätevää alkuperäselvitystä koskevaa vaatimusta ei siis voida pitää pelkkänä muodollisuutena, jota ei tarvitse ottaa huomioon silloin, kun alkuperä osoitetaan muilla todisteilla (ks. vastaavasti asia C-386/08, Brita, tuomio 25.2.2010, Kok., s. I-1289, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo katsonut, että vientimaan viranomaisten on todettava tavaran alkuperä ja että jäsenvaltioiden tullihallintojen on lähtökohtaisesti hyväksyttävä vientimaan tulliviranomaisten tekemät arviot erityisesti silloin, kun etuusjärjestelmä perustuu unionin ja sen ulkopuolisen maan välillä tehtyyn, vastavuoroisesti velvoittavaan kansainväliseen sopimukseen (ks. vastaavasti asia C-409/10, Afasia Knits Deutschland, tuomio 15.12.2011, Kok., s. I-13331, 29 kohta ja asia C-438/11, Lagura Vermögensverwaltung, tuomio 8.11.2012, 34–36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Lisäksi jäsenvaltioiden tulliviranomaisten on tunnustettava vapaakauppajärjestelmän perusteella unioniin sidoksissa olevan vientimaan viranomaisten tekemät päätökset, jotta unioni voi puolestaan vaatia mainitun valtion viranomaisia noudattamaan sellaisia jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tekemiä päätöksiä, jotka koskevat unionista kyseiseen valtioon vietyjen tuotteiden alkuperää (ks. vastaavasti asia 218/83, Les Rapides Savoyards ym., tuomio 12.7.1984, Kok., s. 3105, 27 kohta).

35

Ennakkoratkaisupyynnössä kuvatuista tosiseikoista, joita ei ole riitautettu, ilmenee, että Helm Düngemittelin Egyptistä tuoman tavaran etuuskohteluun oikeuttava alkuperä on vahvistettu Egyptin tulliviranomaisten antamalla tavaratodistuksella. Tämän tuomion 33 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön mukaan tällainen todistus sitoo kaikkia unionin tulliviranomaisia siinä mainittujen tavaroiden etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän osalta.

36

Tässä yhteydessä on korostettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tilannetta ei voida rinnastaa tilanteeseen, jossa vientimaan laatima tavaratodistus ei täytä pöytäkirjassa N:o 4 määrättyjä edellytyksiä. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa näet koko unioniin tuodun tavaran etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää ei voida osoittaa, kun taas ensimmäisessä tapauksessa kyseisen unioniin tuodun tavaran alkuperä on edelleen osoitettu Egyptin tulliviranomaisten pätevästi antamalla tavaratodistuksella.

37

Lisäksi on huomautettava, että kansainvälinen valtiosopimusoikeus on kodifioitu pääasiallisesti Wienin yleissopimuksessa ja että kyseisen yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan valtion ja kansainvälisen järjestön väliseen sopimukseen, kuten Egyptin kanssa tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen, siltä osin kuin nämä määräykset ilmentävät yleistä kansainvälistä tapaoikeutta (ks. analogisesti em. asia Brita, tuomion 40 ja 41 kohta).

38

Tilanne, jossa maahantuojan, jolla on vientimaan pöytäkirjan N:o 4 mukaisesti laatima tavaratodistus, unioniin tuomaan tavaraan kieltäydytään soveltamasta etuusjärjestelmää, olisi vastoin Wienin yleissopimuksen 26 ja 31 artiklassa vahvistettuja periaatteita sekä niitä Egyptin kanssa tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen tavoitteita, jotka on lueteltu kyseisen sopimuksen 1 artiklassa, ja vastoin mainitun sopimuksen 8 artiklaa.

39

Kun kyseessä oleva tavara on jaettu sen saapuessa unioniin osan siitä lähettämiseksi muualle unioniin pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla, maahantuojan, jolle on annettu korvaava tavaratodistus, vaikka kyseisessä määräyksessä vahvistetut edellytykset eivät olleet täyttyneet, mutta joka haluaa silti vedota Egyptin tulliviranomaisten antamaan tavaratodistukseen, on kuitenkin osoitettava, että kyseinen tavarasta irrotettu osa vastaa todella sitä tavaraa, jonka etuuskohteluun oikeuttava alkuperä on osoitettu Egyptin tulliviranomaisten antamalla tavaratodistuksella.

40

Kaikkien näiden seikkojen perusteella kysymykseen on vastattava, että Egyptin kanssa tehtyä Euro–Välimeri-sopimusta on tulkittava siten, että kyseisellä sopimuksella käyttöön otetussa tullietuusjärjestelmässä tarkoitettu tavaran egyptiläinen alkuperä voidaan näyttää toteen myös silloin, kun tavara on jaettu sen saapuessa ensimmäiseen jäsenvaltioon osan siitä lähettämiseksi toiseen jäsenvaltioon ja kun ensimmäisen jäsenvaltion tulliviranomaisten kyseisen tavaran toiseen jäsenvaltioon lähetetyn osan osalta antama korvaava tavaratodistus ei täytä pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 20 artiklassa määrättyjä edellytyksiä tällaisen todistuksen antamiselle.

41

Tällaisen näytön esittäminen edellyttää kuitenkin, että yhtäältä Egyptistä alun perin tuodun tavaran etuuskohteluun oikeuttava alkuperä osoitetaan Egyptin tulliviranomaisten kyseisen pöytäkirjan mukaisesti antamalla tavaratodistuksella ja että toisaalta maahantuoja näyttää toteen, että ensimmäisessä jäsenvaltiossa jaetun tavaran osa, joka on lähetetty toiseen jäsenvaltioon, vastaa Egyptistä ensimmäiseen jäsenvaltioon tuodun tavaran osaa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasiassa.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Luxemburgissa 25.6.2001 allekirjoitettua Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välistä assosiaation perustavaa Euro–Välimeri-sopimusta, joka on hyväksytty 21.4.2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/635/EY, on tulkittava siten, että kyseisellä sopimuksella käyttöön otetussa tullietuusjärjestelmässä tarkoitettu tavaran egyptiläinen alkuperä voidaan näyttää toteen myös silloin, kun tavara on jaettu sen saapuessa ensimmäiseen jäsenvaltioon osan siitä lähettämiseksi toiseen jäsenvaltioon ja kun ensimmäisen jäsenvaltion tulliviranomaisten kyseisen tavaran toiseen jäsenvaltioon lähetetyn osan osalta antama korvaava EUR.1-tavaratodistus ei täytä käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevassa mainitun sopimuksen pöytäkirjassa N:o 4, sellaisena kuin se on muutettuna 17.2.2006 tehdyllä EU–Egypti-assosiaationeuvoston päätöksellä N:o 1/2006, olevassa 20 artiklassa määrättyjä edellytyksiä tällaisen todistuksen antamiselle.

Tällaisen näytön esittäminen edellyttää kuitenkin, että yhtäältä Egyptistä alun perin tuodun tavaran etuuskohteluun oikeuttava alkuperä osoitetaan Egyptin tulliviranomaisten kyseisen pöytäkirjan mukaisesti antamalla EUR.1-tavaratodistuksella ja toisaalta maahantuoja näyttää toteen, että ensimmäisessä jäsenvaltiossa jaetun tavaran osa, joka on lähetetty toiseen jäsenvaltioon, vastaa Egyptistä ensimmäiseen jäsenvaltioon tuodun tavaran tiettyä osaa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasiassa.