—

Lyreco Belgium NV, edustajanaan advocaat E. Lievens,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja L. Van den Broeck,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Gheorghiu ja M. van Beek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY (EYVL L 145, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/75/EY (EYVL 1998, L 10, s. 24; jäljempänä direktiivi 96/34), liitteenä olevan, vanhempainlomasta 14.12.1995 tehdyn puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus) 1 lausekkeen ja 2 lausekkeen 4 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Lyreco Belgium NV (jäljempänä Lyreco) ja Sophie Rogiers ja joka koskee sitä, kuinka lasketaan kiinteämääräinen suojakorvaus, joka hänelle on maksettava osa-aikaisen vanhempainloman aikana tapahtuneen lainvastaisen irtisanomisen johdosta.

3

Puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä kappaleessa todetaan seuraavaa:

”Oheinen puitesopimus merkitsee UNICE:n [Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestö], CEEP:n [julkisten yritysten Euroopan keskus] ja EAY:n [Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö] sitoutumista ottamaan käyttöön vanhempainlomaa – – koskevat vähimmäismääräykset, jotka ovat tärkeä keino sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua naisten ja miesten välillä.”

4

Puitesopimuksen yleishuomioiden 4–6 kohdassa todetaan seuraavaa:

5

Puitesopimuksen 1 lausekkeessa määrätään seuraavaa:

6

Puitesopimuksen 2 lausekkeen, jonka otsikkona on ”Vanhempainloma”, sanamuoto on seuraava:

– –

– –”

7

Direktiivi 96/34 pantiin yksityisellä sektorilla työskentelevien työntekijöiden osalta Belgiassa täytäntöön vanhempainlomaoikeuden käyttöönotosta työuran keskeyttämisen puitteissa 29.10.1997 tehdyllä kuninkaan päätöksellä (koninklijk besluit van 29 oktober 1997 tot invoering van een recht op ouderschapverlof in het kader van de onderbreking van de beroepsloopbaan) (Belgisch Staatsblad 7.11.1997, s. 29930), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian oikeudenkäynnissä (jäljempänä vuoden 1997 kuninkaan päätös), ja sosiaalisia säännöksiä sisältävän, taloudellisen tilanteen parantamisesta 22.1.1985 annetun lain (herstelwet van 22 januari 1985 houdende sociale bepalingen) (Belgisch Staatblad 24.1.1985, s. 6999; jäljempänä taloudellisen tilanteen parantamisesta annettu laki) IV luvun 5 jakson, jonka otsikkona on ”Työuran keskeyttäminen”, eräillä säännöksillä.

8

Vuoden 1997 kuninkaan päätöksen 2 §:n 1 momentin ja taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 100 ja 102 §:n nojalla työntekijällä on oikeus jäädä vanhempainlomalle seuraavilla tavoilla:

9

Puheena olevan kuninkaan asetuksen 6 §:n 1 momentissa säädetään, että jos työntekijä haluaa käyttää oikeuttaan vanhempainlomaan, hänen on ilmoitettava siitä työnantajalleen vähintään kaksi ja enintään kolme kuukautta etukäteen. Määräaikaa voidaan lyhentää työnantajan ja työntekijän yhteisellä sopimuksella.

10

Vuoden 1997 kuninkaan asetuksen 4 §:n nojalla työntekijällä on kuitenkin oikeus vanhempainlomaan vain, jos hänellä on työnantajalle jätettyä kirjallista ilmoitusta edeltävien 15 kuukauden aikana ollut työsuhde kyseiseen työnantajaan vähintään 12 kuukauden ajan.

11

Taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 101 §:llä otetaan käyttöön irtisanomissuojajärjestelmä, jota sovelletaan muun muassa vanhempainlomaan. Kyseisessä artiklassa säädetään seuraavaa:

”Työnantaja ei saa silloin, kun työsopimuksen täyttäminen on keskeytetty – – tai kun työsuorituksia on vähennetty 102 §:n 1 momentin nojalla – –, ryhtyä toimenpiteisiin, jotka tähtäävät työsuhteen yksipuoliseen päättämiseen työsopimuslain [(wet van 3 juli 1978 betreffende de arbeidsovereenkomsten; Belgisch Staatsblad, s. 9277; jäljempänä vuoden 1978 laki)] 35 §:ssä tarkoitettuja pakottavia syitä tai riittävää syytä lukuun ottamatta.

– –

Riittävänä syynä pidetään syytä, jonka tuomioistuin tällaiseksi toteaa ja joka on luonteeltaan ja alkuperältään riippumaton 100 ja 100 bis §:ssä tarkoitetusta työsopimuksen täyttämisen keskeyttämisestä tai 102 ja 102 bis §:ssä tarkoitetusta työajan vähentämisestä.

– –

Työnantajan, joka 1 momentissa säädetystä kiellosta huolimatta irtisanoo työsopimuksen ilman pakottavaa tai riittävää syytä, on maksettava työntekijälle kiinteämääräinen [suojakorvaus], jonka määrä vastaa kuuden kuukauden palkkaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta työntekijälle maksettavia korvauksia työsopimuksen rikkomisen johdosta.”

12

Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että viimeksi mainittuihin korvauksiin sisältyy vuoden 1978 lain 39 §:ssä säädetty erityinen irtisanomisajan korvaus. Mainitussa 39 §:ssä säädetään muun muassa seuraavaa:

”Jos työsopimus on tehty toistaiseksi voimassa olevana, osapuolen, joka päättää sopimuksen ilman pakottavaa syytä tai noudattamatta [vuoden 1978 lain] 59, 82, 83, 84 ja 115 §:ssä säädettyä irtisanomisaikaa, on maksettava toiselle osapuolelle korvaus, jonka määrä vastaa senhetkistä palkkaa joko irtisanomisajalta tai sen jäljellä olevalta osalta.

– –

Korvauksessa otetaan senhetkisen palkan lisäksi huomioon myös työsopimuksen mukaiset edut.”

13

Taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 103 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen yksipuolisesti, irtisanomisaika työsuoritustaan 102 §:n (ja 102 bis §:n) nojalla vähentäneen työntekijän osalta lasketaan siten, että työsuorituksen vähentämistä ei oteta huomioon. [Vuoden 1978] lain 39 §:ssä säädetyn [irtisanomiskorvauksen] laskemisessa sovelletaan samaa määräaikaa.”

14

Asiakirjoista ilmenee niin ikään, että asiassa C-116/08, Meerts, 22.10.2009 annetun tuomion (Kok., s. I-10063) jälkeen taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 105 §:n 3 momenttia muutettiin siten, että sen sanamuoto on nykyään seuraava:

”Jos työsopimus päätetään aikana, jolloin työsuorituksia on vähennetty tämän jakson mukaisesti otetun vanhempainloman puitteissa, [vuoden 1978] lain 39 §:n mukaisella ’senhetkisellä’ palkalla tarkoitetaan palkkaa, johon työntekijällä olisi ollut oikeus työsopimuksensa mukaan, mikäli hänen työsuorituksiaan ei olisi ollut vähennetty.”

15

Kansallisen tuomioistuimen mukaan ”[kiinteämääräistä] suojakorvausta koskevaan säännöstöön” ei ole tehty mitään muutoksia.

16

Rogiers on työskennellyt 3.1.2005 lähtien Lyrecon palveluksessa täysipäiväisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nojalla.

17

Työsopimus keskeytettiin 9.1.–26.4.2009 väliseksi ajaksi Rogiersin äitiysloman vuoksi.

18

Rogiersin oli määrä palata työhönsä 27.4.2009 puolipäiväisesti hänelle myönnetyn neljän kuukauden mittaisen vanhempainloman puitteissa.

19

Lyreco päätti 27.4.2009 päivätyllä kirjatulla kirjeellä Rogiersin työsopimuksen siten, että viiden kuukauden irtisanomisaika alkoi kulua 1.5.2009 lähtien. Ennakkoratkaisupäätöksen mukaan työsopimus päättyi 31.8.2009.

20

Rogiers nosti irtisanomisestaan kanteen arbeidsrechtbank te Antwerpenissä (Antwerpenin työoikeudellisia asioita käsittelevä tuomioistuin) ja riitautti Lyrecon irtisanomisen tueksi esittämät perusteet, joita olivat pääasiallisesti se, että Rogiersiä oli mahdotonta työllistää työn puutteen johdosta, ja se, että hän oli kieltäytynyt niistä muista tehtävistä, joita hänelle oli tarjottu hänen ennen vanhempainlomaansa hoitamansa ”Recruitement Manager” -tehtävän lakkauttamisen jälkeen.

21

Edellä mainittu tuomioistuin määräsi 21.9.2011 antamallaan tuomiolla Lyrecon maksamaan taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 101 §:ssä säädetyn kuuden kuukauden palkan määrää vastaavan kiinteämääräisen suojakorvauksen siitä syystä, että tämä oli irtisanonut yksipuolisesti Rogiersin työsopimuksen vanhempainloman aikana ilman pakottavaa tai riittävää syytä. Tuomion mukaan korvauksen määrä oli laskettava sen palkan mukaan, joka Rogiersille maksettiin irtisanomishetkellä 27.4.2009, eli osa-aikaisen vanhempainloman johdosta tehtävää puolipäivätyötä vastaavan palkan mukaisesti.

22

Lyreco valitti tuomiosta 14.12.2011 arbeidshof te Antwerpeniin (Antwerpenin ylempi työoikeudellisia asioita käsittelevä tuomioistuin). Rogers teki samaan tuomioistuimeen vastavalituksen, jossa hän vaati Lyrecon maksettavaksi määrätyn kiinteämääräisen suojakorvauksen laskemista täysipäiväistä työsuoritusta vastaavan palkan perusteella.

23

Arbeidshof te Antwerpen vahvisti 10.12.2012 antamallaan tuomiolla, että Rogiers oli irtisanottu ilman pakottavaa tai riittävää syytä hänen vanhempainlomansa aikana ja että näin ollen hänellä oli oikeus kiinteämääräiseen suojakorvaukseen, jonka määrä vastasi kuuden kuukauden palkkaa.

24

Edellä mainittu tuomioistuin yhtyi myös huomautuksiin, jotka esitettiin lausunnossa, jonka esitti openbaar ministerie, joka piti ”absurdina” Rogiersin korvauksen laskentatapaa, sellaisena kuin sitä sovellettiin 21.9.2011 annetussa tuomiossa, koska viimeksi mainitussa tuomiossa käytetyn ajattelutavan mukaan täysipäiväisen vanhempainloman käyttämisen olisi johdettava kiinteämääräisen suojakorvauksen laskemiseen nolla-palkan perusteella, koska tällainen loma merkitsee työsuoritusten alenemista sadalla prosentilla, mikä olisi täysin järjetöntä. Näin ollen puheena oleva tuomioistuin katsoo, että edellä mainitussa asiassa Meerts annetussa tuomiossa esitettyjä perusteluja, jotka koskevat vuoden 1978 lain 39 §:ssä säädettyä irtisanomisajan korvausta, ei voida välttämättä soveltaa kiinteämääräiseen suojakorvaukseen sen käsiteltävänä olevassa oikeudenkäynnissä.

25

Näissä olosuhteissa arbeidshof te Antwerpen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Ovatko – – puitesopimuksen 1 lausekkeen ja 2 lausekkeen 4 kohdan määräykset esteenä sille, että [kiinteämääräinen] suojakorvaus, joka on maksettava työntekijälle, joka oli otettu työnantajan palvelukseen kokoaikaisesti ja toistaiseksi ja jonka kyseinen työnantaja irtisanoo yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä kaudella, jolloin työntekijän työsuoritusta on vanhempainloman pitämisen vuoksi vähennetty 20 ja/tai 50 prosenttia, lasketaan käyttäen perusteena kyseisenä vähennyskautena maksettavaa palkkaa, vaikka samalla työntekijällä olisi oikeus kokoaikaista palkkaa vastaavaan suojakorvaukseen, jos hän olisi vähentänyt työpanostaan 100 prosenttia?”

26

Unionin tuomioistuin esitti työjärjestyksensä 101 artiklan mukaisen selvennyspyynnön arbeidshof te Antwerpenille, joka siihen antamassaan vastauksessa täsmensi, että Cour de cassationin 15.2.2010 antamalla tuomiolla, johon Belgian hallitus oli viitannut käsiteltävässä asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, ei ole mitään merkitystä ennakkoratkaisupyynnön käsittelyyn, koska mainittu tuomio ei koske taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 101 §:ssä säädettyä kiinteämääräistä suojakorvausta.

27

Heti alkuun on huomattava, että kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymyksensä sanamuodossa mainitsemassa puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdassa ainoastaan määritellään puitesopimuksen soveltamisala siten, että sopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde.

28

On selvää, että henkilö, jonka tilanne vastaa pääasiassa kyseessä olevaa Rogiersin tilannetta, täyttää tämän edellytyksen ja kuuluu näin ollen puitesopimuksen soveltamisalaan.

29

Tällaisessa tilanteessa on katsottava, että kansallinen tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään, onko puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kiinteämääräinen suojakorvaus, joka on maksettava osa-aikaisella vanhempainlomalla olevalle työntekijälle siinä tapauksessa, että työnantaja irtisanoo yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä tämän toistaiseksi ja täysipäiväisesti palvelukseen otetun työntekijän työsopimuksen, määritetään työntekijän irtisanomishetkellä saaman alennetun palkan perusteella.

30

Kuten puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisestä kappaleesta, yleishuomioiden 4 ja 5 kohdasta sekä 1 lausekkeen 1 kohdasta ilmenee, kyseinen puitesopimus merkitsee työmarkkinaosapuolten sitoutumista toteuttamaan antamalla vähimmäismääräyksiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sekä miesten että naisten työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittaminen (ks. vastaavasti em. asia Meerts, tuomion 35 kohta; asia C-149/10, Chatzi, tuomio 16.9.2010, Kok., s. I-8489, 56 kohta ja asia C-7/12, Riežniece, tuomio 20.6.2013, 31 kohta).

31

Kyseisen puitesopimuksen yleishuomautusten 6 kohdasta ilmenee myös, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien toimenpiteiden olisi kannustettava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sellaisia uusia joustavia työaikajärjestelyjä, jotka vastaisivat paremmin yhteiskunnan muuttuvia tarpeita ja joissa olisi otettava samalla huomioon sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet (em. asia Meerts, tuomion 36 kohta).

32

Puitesopimuksella myötävaikutetaan näin ollen työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan, johon kyseisessä puitesopimuksessa viitataan muun muassa sen yleishuomautusten 4 kohdassa, naisten ja miesten yhtäläistä kohtelua koskevassa 16 kohdassa mainittujen niiden sosiaalisten perusoikeuksien saavuttamiseen, jotka mainitaan myös SEUT 151 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja jotka liittyvät elin- ja työolojen kohentamiseen ja työntekijöiden – käsiteltävässä asiassa niiden työntekijöiden, jotka ovat hakeneet tai pitäneet vanhempainlomaa – riittävään sosiaaliseen suojeluun (ks. vastaavasti em. asia Meerts, tuomion 37 kohta; asia C-486/08, Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, tuomio 22.4.2010, Kok., s. I-3527, 52 kohta ja em. asia Chatzi, tuomion 36 kohta).

33

Tältä kannalta tarkasteltuna puitesopimuksella annetaan sen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti uusille vanhemmille mahdollisuus keskeyttää työnteko perhe-elämään liittyvien velvoitteidensa täyttämiseksi takaamalla heille samalla puitesopimuksen 2 lausekkeen 5 kohdassa se, että he voivat lähtökohtaisesti tämän loman päättyessä palata aiempaan työhönsä (em. asia Chatzi, tuomion 57 kohta ja em. asia Riežniece, tuomion 32 kohta).

34

Sen varmistamiseksi, että työntekijät voivat tosiasiallisesti käyttää puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohdassa määrättyä oikeuttaan vanhempainlomaan, puitesopimuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kansallisen lainsäädännön sekä kansallisten työehtosopimusten ja käytäntöjen mukaisesti työntekijöiden suojelemiseksi työstä erottamiselta vanhempainloman hakemisen tai pitämisen vuoksi.

35

Kuten edellä mainitun määräyksen sanamuodosta ilmenee, sillä pyritään suojelemaan työntekijöitä työstä erottamiselta vanhempainloman hakemisen tai pitämisen vuoksi (ks. em. asia Meerts, tuomion 33 kohta ja em. asia Riežniece, tuomion 34 kohta).

36

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 30 ja 31 kohdassa esitetty puitesopimuksella tavoiteltu päämäärä eli sen mahdollistaminen, että sekä miehet että naiset voivat yhteensovittaa työhön ja perheeseen liittyvät velvollisuutensa, edellä mainittua 2 lausekkeen 4 kohtaa on tulkittava siten, että se ilmentää erityisen tärkeää unionin sosiaalista oikeutta, eikä sitä täten voida tulkita suppeasti (ks. vastaavasti em. asia Meerts, tuomion 42 kohta ja em. asia Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, tuomion 54 kohta).

37

Kansallinen lainsäädäntö, jossa siinä tilanteessa, että työnantaja irtisanoo yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä toistaiseksi ja täysipäiväisesti palvelukseen otetun mutta vanhempainlomalla olevan työntekijän työsopimuksen, säädetään pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön tavoin siitä, että työntekijällä on sopimuksen irtisanomisen johdosta maksettavan korvauksen lisäksi oikeus kiinteämääräiseen suojakorvaukseen, jonka määrä vastaa kuuden kuukauden palkkaa, voi kuulua puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohdassa tarkoitettuihin ”tarvittaviin toimenpiteisiin – – työntekijöiden suojelemiseksi työstä erottamiselta vanhempainloman hakemisen tai pitämisen vuoksi”.

38

On kuitenkin todettava, että tällaiselta suojelutoimenpiteeltä evättäisiin valtaosa sen tehokkaasta vaikutuksesta, jos siinä tilanteessa, että toistaisesti ja täysipäiväisesti palvelukseen otettu työntekijä, kuten Rogiers pääasiassa, irtisanotaan lainvastaisesti osa-aikaisen vanhempainloman aikana, kiinteämääräistä suojakorvausta, johon kyseisellä työntekijällä on oikeus, ei määritettäisi hänen täysipäiväistä työsopimustaan vastaavan palkan mukaisesti vaan käyttämällä perustana alennettua palkkaa, jota hänelle maksettiin osa-aikaisen vanhempainloman aikana. Tällainen tapa määrittää kiinteämääräisen korvauksen suuruus voisi johtaa siihen, ettei syntyisi riittävää ennaltaehkäisevää vaikutusta, jolla estettäisiin osa-aikaisella vanhempainlomalla olevien työntekijöiden irtisanominen (ks. vastaavasti em. asia Meerts, tuomion 46 ja 47 kohta).

39

Tällainen lopputulos johtaisi vastoin tämän tuomion 32 kohdassa mainittua yhtä puitesopimuksen päämääristä, eli vanhempainlomalle jääneiden työntekijöiden riittävän sosiaalisen suojelun varmistamista, osa-aikaiselle vanhempainlomalle jääneiden työntekijöiden työpaikkaan liittyvän epävarmuuden lisääntymiseen, koska sillä tehtäisiin osittain tyhjäksi puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohdassa määrätty suojelujärjestelmä ja sillä vaikutettaisiin näin ollen vakavasti erääseen erityisen tärkeään unionin sosiaalioikeuden periaatteeseen.

40

Kiinteämääräisen suojakorvauksen suuruuden tällainen laskentatapa, jolla saatettaisiin saada eräät työntekijät luopumaan vanhempainloman pitämisestä, olisi myös ristiriidassa puitesopimuksen tavoitteen kanssa siltä osin kuin tällä pyritään – kuten tämän tuomion 30 kohdassa esitetään – työ- ja perhe-elämän parempaan yhteensovittamiseen (ks. em. asia Meerts, tuomion 47 kohta).

41

Lopuksi on huomattava, että koska pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella kansallisella säännöstöllä myönnetään puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdan a alakohdan mukaisesti mahdollisuus valita kokoaikaisen ja osa-aikaisen vanhempainloman väliltä ja säädetään erityisellä korvauksella toteutettavasta seuraamusjärjestelmästä, jolla pyritään suojelemaan työntekijöitä laittomilta irtisanomisilta tällaisen loman aikana, niitä työntekijöitä, jotka ovat valinneet osa-aikaisen vanhempainloman kokoaikaisen sijasta, ei saa saattaa heikompaan asemaan, koska muuten loukattaisiin puitesopimuksella tavoiteltua pyrkimystä joustavuuteen, sellaisena kuin se esitetään tämän tuomion 31 kohdassa.

42

Kuten Belgian hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet, puitesopimuksen tällaista tulkintaa vahvistaa lisäksi kyseisen sopimuksen 2 lausekkeen 6 kohta, jonka mukaan työntekijälle vanhempainloman alkuun mennessä kertyneet tai kertymässä olevat edut on säilytettävä sellaisinaan vanhempainloman loppuun asti.

43

Kuten oikeuskäytännössä on jo todettu, sekä kyseisen lausekkeen sanamuodosta että asiayhteydestä, johon se kuuluu, ilmenee, että tällä määräyksellä on tarkoitus estää työsuhteeseen perustuvien kertyneiden tai kertymässä olevien etujen, jotka työntekijällä on jo silloin, kun hän aloittaa vanhempainloman, menettäminen tai heikentyminen ja taata se, että hän on mainitun loman päättyessä näiden oikeuksien osalta samassa tilanteessa, jossa hän oli ennen tätä lomaa (em. asia Meerts, tuomion 39 kohta ja em. asia Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, tuomion 51 kohta).

44

Näistä puitesopimuksen tavoitteista – sellaisina kuin ne on esitetty tämän tuomion 30–32 kohdassa – johtuu, että sen 2 lausekkeen 6 kohdassa tarkoitettu käsite ”kertyneet tai kertymässä olevat edut” kattaa kaikki rahana tai luontoisetuna olevat työsuhteeseen suoraan tai välillisesti perustuvat oikeudet ja edut, joita työntekijä voi vaatia työnantajaltaan vanhempainloman alkamishetkellä (em. asia Meerts, tuomion 43 kohta ja em. asia Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, tuomion 53 kohta).

45

Tällaisiin oikeuksiin ja etuihin kuuluvat kaikki työehtoja koskevat oikeudet ja edut, kuten toistaiseksi voimassa olevassa täysipäiväisessä työsuhteessa mutta vanhempainlomalla olevalla työntekijällä oleva oikeus kiinteämääräiseen suojakorvaukseen siinä tilanteessa, että työnantaja irtisanoo hänen työsopimuksensa yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä. Tämä korvaus, jonka määrä on sidottu työsopimuksen mukaiseen palkkaan ja jonka tarkoituksena on suojella tällaista työntekijää irtisanomiselta vanhempainloman hakemisen tai pitämisen vuoksi, nimittäin maksetaan kyseiselle työntekijälle sen työn perusteella, jota hän teki ja jota hän olisi palannut tekemään, ellei laitonta irtisanomista olisi tapahtunut (ks. vastaavasti asia C-33/89, Kowalska, tuomio 27.6.1990, Kok., s. I-2591, 10 ja 11 kohta; asia C-167/97, Seymour-Smith ja Perez, tuomio 9.2.1999, Kok., s. I-623, 23–28 kohta ja em. asia Meerts, tuomion 44 kohta).

46

Pääasiassa on kiistatonta, että Rogiersin kaltainen työntekijä, jolla oli siitä syystä, että hän oli ollut työsuhteessa työnantajaansa tietyn ajan, kansallisen oikeuden sääntöjen nojalla oikeus vanhempainlomaan, saattoi vedota oikeuteen saada taloudellisen tilanteen parantamisesta annetun lain 101 §:ssä tarkoitettua kiinteämääräistä suojakorvausta heti vanhempainlomansa alusta lähtien. Tämän suhteen merkitystä ei ole sillä, että kyseisestä oikeudesta on asianomaiselle työntekijälle tosiasiallista hyötyä vasta siinä tilanteessa, että hänen työnantajansa irtisanoo hänet sittemmin lainvastaisesti vanhempainloman aikana.

47

Näin ollen silloin, kun toistaiseksi voimassa olevan täysipäiväisen työsopimuksen nojalla palvelukseen otettu työntekijä on irtisanottu lainvastaisesti pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesti työntekijän osa-aikaisen vanhempainloman aikana, Belgian lainsäädännössä säädetyn kaltainen kiinteämääräinen suojakorvaus on – jotta se olisi puitesopimuksen vaatimusten mukainen – laskettava kyseisen työntekijän täysipäiväisen työsuorituksen mukaisen palkan perusteella.

48

Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 96/34 liitteenä olevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohtaa, kun kyseistä lauseketta luetaan yhdessä puitesopimuksen tavoitteiden ja samaisen lausekkeen 6 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kiinteämääräinen suojakorvaus, joka on maksettava osa-aikaisella vanhempainlomalla olevalle työntekijälle siinä tapauksessa, että työnantaja irtisanoo yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä tämän toistaiseksi ja täysipäiväisesti palvelukseen otetun työntekijän työsopimuksen, määritetään työntekijän irtisanomishetkellä saaman alennetun palkan perusteella.

49

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/75/EY, liitteenä olevan, vanhempainlomasta 14.12.1995 tehdyn puitesopimuksen 2 lausekkeen 4 kohtaa, kun kyseistä lauseketta luetaan yhdessä puitesopimuksen tavoitteiden ja samaisen lausekkeen 6 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kiinteämääräinen suojakorvaus, joka on maksettava osa-aikaisella vanhempainlomalla olevalle työntekijälle siinä tapauksessa, että työnantaja irtisanoo yksipuolisesti ilman pakottavaa tai riittävää syytä tämän toistaiseksi ja täysipäiväisesti palvelukseen otetun työntekijän työsopimuksen, määritetään työntekijän irtisanomishetkellä saaman alennetun palkan perusteella.