1

Saksan liittotasavalta vaatii valituksissaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion Saksa v. komissio (T‑265/08, EU:T:2012:434) ja tuomion Saksa v. komissio (T‑270/08, EU:T:2012:612) (jäljempänä yhdessä valituksenalaiset tuomiot) kumoamista; mainituissa tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Saksan liittotasavallan kumoamisvaatimukset, jotka koskivat 30.4.2008 tehtyä komission päätöstä K(2008) 1690 lopullinen, jolla komission 5.8.1994 tekemän päätöksen K(94) 1939/5 mukaisesti vähennettiin taloudellista tukea, jota Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) oli myönnetty toiminnalliselle ohjelmalle tavoite 1 ‑alueella Thüringenin osavaltiossa (Saksa) (1994–1999) (jäljempänä Thüringenin osavaltiota koskeva päätös), ja 29.4.2008 tehtyä komission päätöstä K(2008) 1615 lopullinen, jolla vähennettiin taloudellista tukea, jota Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) oli myönnetty 5.8.1994 tehdyllä komission päätöksellä K(94) 1973 toiminnalliselle ohjelmalle tavoite 1 ‑alueella Itä-Berliinissä (Saksa) (1994–1999) (jäljempänä Itä-Berliiniä koskeva päätös).

2

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) perustettiin 18.3.1975 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 724/75 (EYVL L 73, s. 1, ja oikaisu EYVL 1975, L 110, s. 44), jota muutettiin useita kertoja ja joka on korvattu 1.1.1985 alkaen Euroopan aluekehitysrahastosta 19.6.1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1787/84 (EYVL L 169, s. 1).

3

Vuonna 1988 rakennerahastojen järjestelmä uudistettiin rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 24.6.1988 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2052/88 (EYVL L 185, s. 9).

4

Asetus N:o 2052/88 tuli voimaan 1.1.1989, ja neuvoston oli tarkoitus tarkistaa se Euroopan yhteisöjen komission ehdotuksesta ennen 31.12.1993.

5

Myös tätä asetusta muutettiin 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/93 (EYVL L 193, s. 5), joka puolestaan oli tarkoitus tarkistaa ennen 31.12.1999.

6

Näillä asetuksilla perustettiin rakennerahastot (Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosasto, Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja EAKR), joiden tavoitteena on korjata keskeiset alueelliset epätasapainot Euroopan unionissa muun muassa edistämällä kehityksestä jälkeen jääneiden alueiden kehittämistä ja rakenteellista sopeuttamista (”tavoite nro 1”) ja uudistamalla teollisuuden taantumisesta vakavasti kärsiviä alueita, raja-alueita tai alueen osia (mukaan lukien työvoima-alueet ja kaupunkimaiset taajamat) (”tavoite nro 2”).

7

Asetuksen N:o 2052/88 7 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2081/93 (jäljempänä asetus N:o 2052/88), otsikko on ”Yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa ja valvonta”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toiminnan, jonka rahoitukseen rakennerahastot osallistuvat tai jonka rahoitukseen [Euroopan investointipankki (EIP)] tai muut olemassa olevat rahoitusvälineet osallistuvat, on oltava perustamissopimusten määräysten ja niiden nojalla annettujen säädösten mukaista sekä yhteisön toimintaperiaatteiden mukaista, mukaan lukien kilpailusäännöt ja julkisten hankintasopimusten tekemistä sekä ympäristönsuojelua koskevat toimintaperiaatteet, samoin kuin miesten ja naisten tasavertaisten mahdollisuuksien periaatteen soveltaminen.”

8

Asetuksen N:o 2052/88 soveltamisesta rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisen osalta toisaalta keskenään ja toisaalta Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 (EYVL L 374, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2082/93 (EYVL L 193, s. 20; jäljempänä asetus N:o 4253/88), 23 artiklassa, jonka otsikko on ”Varainhoidon valvonta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Julkisten tai yksityisten hankkeenedistäjien toteuttamien toimien menestyksellisyyden takaamiseksi jäsenvaltioiden on toimia täytäntöönpantaessa toteutettava tarpeelliset toimenpiteet:

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot tätä varten toteuttamistaan toimenpiteistä sekä erityisesti kuvaus toiminnan tehokkuuden takaamiseksi vahvistetuista valvonta- ja hallintojärjestelmistä. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle määräajoin tietoja hallinnollisista ja oikeudellisista seuraamuksista.

– –

2.   Komission virkamiehet tai muut sen henkilökuntaan kuuluvat voivat valvoa paikalla, erityisesti pistokokein, rakennerahastojen rahoittamaa toimintaa sekä hallinto- ja valvontajärjestelmiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti suorittamia tarkastuksia ja rajoittamatta [ETY:n] perustamissopimuksen 206 artiklan määräysten soveltamista ja muita perustamissopimuksen 209 artiklan c kohdan mukaisesti suoritettuja tarkastuksia.

– –

3.   Vastuullisen toimielimen ja vastuullisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kaikki toimintaan liittyviä menoja ja tarkastuksia koskevat tositteet kolmen vuoden kuluessa siitä, kun viimeinen toimintaan liittyvä maksu on suoritettu.”

9

Asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan otsikko on ”Tuen vähentäminen, pidättäminen ja peruuttaminen”, ja sen sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos toiminnan tai toimenpiteen toteuttaminen ei ilmeisesti oikeuta siihen myönnettyyn rahalliseen tukeen tai osaan siitä, komissio tekee tapauksesta aiheellisen tutkimuksen yhteistyöhön osallistumista noudattaen, pyytäen erityisesti asianomaista jäsenvaltiota tai muita tämän toiminnan täytäntöönpanoa varten nimeämiä viranomaisia esittämään havaintonsa määräajassa.

2.   Tämän tutkimuksen perusteella komissio voi vähentää asianomaiseen toimintaan tai toimenpiteeseen annettua tukea tai pidättää sen, jos tutkimus paljastaa epäsäännöllisyyksiä tai sellaisen huomattavan muutoksen, jolle ei ole pyydetty komission hyväksyntää ja joka vaikuttaa toiminnan tai toimenpiteen laatuun tai niihin olosuhteisiin, joissa ne pannaan täytäntöön.

– –”

10

Asetuksen N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan aluekehitysrahaston osalta 19.12.1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4254/88 (EYVL L 374, s. 15), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2083/93 (EYVL L 193, s. 34), 11 artiklan, jonka otsikko on ”Yhdenmukaisuuden valvonta”, sanamuodon mukaan ”jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asetuksen – – n:o 2052/88 7 artiklan 1 kohdan säännöksien noudattamista koskevat tiedot silloin, kun se on aiheellista, ja noudattaen kuhunkin yksittäiseen politiikkaan sovellettavia menettelytapoja.”

11

Kuultuaan alueellista kehitystä ja uudistamista käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa ja EY 147 artiklassa tarkoitettua komiteaa ja viitaten asetuksen N:o 4253/88 23 artiklaan komissio on antanut useita soveltamisasetuksia, joita ovat muun muassa yksityiskohtaisista järjestelyistä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 soveltamiseksi jäsenvaltioiden suorittaman rakennerahastojen yhteisrahoittamien toimien varainhoidon valvonnan osalta 15.10.1997 annettu asetus (EY) N:o 2064/97 (EYVL L 290, s. 1).

12

Asetuksen N:o 2064/97 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Viimeistään loppusuoritusta koskevan pyynnön ja kutakin tukimuotoa koskevan lopullisen menoilmoituksen yhteydessä jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle toimeenpanevasta elimestä toiminnallisesti riippumattoman henkilön tai organisaation – – lausuma. Lausuma on yhteenveto edellisinä vuosina suoritettujen tarkastusten tuloksista ja yleispäätelmä loppusuoritusta koskevan pyynnön pätevyydestä ja lopulliseen menoilmoitukseen kuuluvien toimenpiteiden laillisuudesta ja säännönmukaisuudesta.

2.   Jos merkittävistä hallintoon tai tarkastustoimintaan liittyvistä heikkouksista tai havaittujen sääntöjenvastaisuuksien suuresta määrästä johtuen ei ole mahdollista antaa myönteistä yleislausumaa loppusuoritusta koskevasta pyynnöstä ja lopullisesta menoilmoituksesta, lausumassa viitataan näihin olosuhteisiin ja siinä arvioidaan ongelman laajuus ja sen taloudelliset vaikutukset.

Tällaisessa tapauksessa komissio voi pyytää lisätarkastuksen suorittamista erikseen määriteltynä ajanjaksona ilmenneiden sääntöjenvastaisuuksien toteamiseksi ja oikaisemiseksi.”

13

Komissio antoi myös nettomääräisiä rahoituskorjauksia asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan soveltamisen yhteydessä koskevat sisäiset suuntaviivat 15.10.1997. Mainittujen sisäisten suuntaviivojen 5 ja 6 kohdassa komissio täsmensi, että poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan nettomääräiset rahoituskorjaukset koskevat vain ilmitulleita sääntöjenvastaisuuksia, suuremmasta rahoituskorjauksesta määrätään kuitenkin tilanteissa, joissa komissiolla on päteviä syitä uskoa, että sääntöjenvastaisuus oli järjestelmällistä ja että se siis heijastaa sellaisia järjestelmällisiä puutteellisuuksia hallinnoinnissa, valvonnassa tai tilintarkastuksessa, jotka mahdollisesti voidaan havaita uudelleen kokonaisessa samankaltaisten tapausten sarjassa. Mainitunlaista rahoituskorjausta suorittaessaan komissio käyttää ekstrapolaatiomenetelmää, eli se ottaa huomioon kyseiseen puutteellisuuteen liittyvän hallintorakenteen tason ja erityisyyden sekä väärinkäytöksen mahdollisen laajuuden.

14

Asetukset N:o 2052/88 ja N:o 4253/88 kumottiin 1.1.2000 lukien rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1260/1999 (EYVL L 161, s. 1).

15

Asetusta N:o 1260/1999 sovelletaan sen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti EAKR:ään, ERS:ään ja EMOTR:n ohjausosastoon sekä kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineeseen (KOR).

16

Asetuksen 39 artiklan otsikko on ”Varainhoitoa koskevat oikaisut”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1   Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu väärinkäytösten tutkimisesta ja toimista silloin kun havaitaan tukitoimen luonteeseen tai täytäntöönpanon tai valvonnan edellytyksiin vaikuttavia merkittäviä muutoksia, sekä tarpeellisten varainhoitoa koskevien oikaisujen tekemisestä.

Jäsenvaltion on tehtävä varainhoitoa koskevat oikaisut, jotka liittyvät yksittäiseen tai järjestelmälliseen väärinkäytökseen. Jäsenvaltion tekemiin oikaisuihin sisältyy yhteisön tuen peruuttaminen kokonaan tai osittain. Jäsenvaltio voi käyttää näin vapautuneet yhteisön varat uudelleen kyseiseen tukitoimeen 53 artiklan 2 kohdan nojalla määriteltäviä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

2.   Jos tarvittavien tarkistusten jälkeen komissiolla on perusteltua aihetta päätellä, että

komissio keskeyttää kyseiset välimaksut ja esittää jäsenvaltiolle perustellun pyynnön, että se toimittaa huomautukset ja tarvittaessa toteuttaa oikaisut määräajassa.

Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission huomioita, komissio kutsuu jäsenvaltion tapaamiseen, jossa molemmat osapuolet pyrkivät kumppanuuteen perustuvan yhteistyön avulla pääsemään sopimukseen huomautuksista ja niistä tehtävistä päätelmistä.

3.   Jos sopimukseen ei ole päästy ja jos jäsenvaltio ei ole tehnyt oikaisuja komission asettamassa määräajassa, komissio voi, ottaen huomioon jäsenvaltion esittämät kommentit, päättää kolmen kuukauden kuluessa:

Vahvistaessaan oikaisun määrän komissio ottaa huomioon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti väärinkäytöksen tai muutoksen luonteen sekä jäsenvaltioiden hallinto- tai valvontajärjestelmissä havaittujen puutteiden laajuuden ja taloudelliset vaikutukset.

Jos päätöstä a tai b alakohdan mukaisista toimista ei ole tehty, välimaksujen maksatuksen keskeyttäminen lakkaa välittömästi.

– –”

17

Euroopan aluekehitysrahastosta 12.7.1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1783/1999 (EYVL L 213, s. 1), jolla on kumottu asetus N:o 4254/88, ei säädetä rahoituskorjauksia koskevista säännöistä.

18

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista myönnettävään tukeen liittyvän varainhoitoa koskevan oikaisumenettelyn osalta 2.3.2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 448/2001 (EYVL L 64, s. 13) 5 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Määräaika, jonka kuluessa asianomainen jäsenvaltio voi vastata asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiseen pyyntöön toimittaa huomautukset ja tehdä tarvittaessa oikaisut, on kaksi kuukautta, lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, joissa voidaan sopia komission kanssa pitemmästä määräajasta.

2.   Kun komissio ehdottaa varainhoitoa koskevaa oikaisua ekstrapolaation tai kiinteän määrän perusteella, jäsenvaltiolle on annettava tilaisuus kyseisiä tositeaineistoja tutkimalla osoittaa, että väärinkäytös ei tosiasiassa ollut niin laaja kuin komissio arvioi. Sovittuaan asiasta komission kanssa jäsenvaltio voi rajoittaa tämän tutkimuksen laajuutta asianmukaiseen tositeaineiston osaan tai otokseen. Tähän varattu aika saa lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia olla korkeintaan toiset kaksi kuukautta 1 kohdassa mainitun kahden kuukauden määräajan kuluttua. Tämän tutkimuksen tulokset tutkitaan asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa määritellyllä tavalla. Komissio ottaa huomioon kaikki jäsenvaltion määräaikojen kuluessa toimittamat todisteet.

3.   Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission huomioita ja asetuksen (EY) N:o 1260/1999 39 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen tapaaminen toteutuu, kolmen kuukauden määräaika, jonka kuluessa komissio voi tehdä päätöksen 39 artiklan 3 kohdan mukaisesti alkaa tapaamisen päivästä.”

19

Asetus N:o 1260/1999, joka neuvoston piti tarkistaa viimeistään 31.12.2006, kumottiin Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11.7.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25), jota sovelletaan sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisiin rahastoihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kutakin rahastoa koskevien asetusten erityissäännösten soveltamista.

20

Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5.7.2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1080/2006 (EUVL L 210, s. 1) ei ole yhtäkään säännöstä sellaisia rahoituskorjauksia koskevasta menettelystä, joista komissio voi päättää. Näin on myös asetuksen N:o 1083/2006 ja asetuksen N:o 1080/2006 täytäntöönpanoa koskevista säännöistä 8.12.2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1828/2006 (EUVL L 371, s. 1).

21

Asetuksen N:o 1083/2006 99–102 artiklassa vahvistetaan näille kolmelle rahastolle mainittuja rahoituskorjauksia koskevat yhteiset säännöt.

22

Tämän viimeksi mainitun asetuksen 100 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettely”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ennen rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemistä komissio panee menettelyn vireille ilmoittamalla jäsenvaltiolle alustavat päätelmänsä ja pyytämällä jäsenvaltiota toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

Kun komissio ehdottaa ekstrapolaatioon perustuvaa tai kiinteämääräistä rahoitusoikaisua, jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus kyseisiä aineistoja tutkimalla osoittaa, että sääntöjenvastaisuus ei tosiasiassa ole ollut niin laaja kuin komissio arvioi. Sovittuaan asiasta komission kanssa jäsenvaltio voi rajoittaa tämän tutkimuksen laajuuden aiheelliseen aineiston osaan tai otokseen. Aineistojen tutkimiseen varattu aika saa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta olla enintään toiset kaksi kuukautta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan jälkeen.

2.   Komissio ottaa huomioon kaikki jäsenvaltion 1 kohdassa mainittujen määräaikojen kuluessa toimittamat todisteet.

3.   Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion järjestämäänsä kuulemiseen, jossa molemmat osapuolet pyrkivät kumppanuuteen perustuvan yhteistyön avulla pääsemään sopimukseen huomautuksista ja niistä tehtävistä päätelmistä.

4.   Jos sopimukseen päästään, jäsenvaltio voi käyttää uudelleen asianomaisia yhteisön varoja 98 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

5.   Jos sopimukseen ei päästä, komissio tekee päätöksen rahoitusoikaisusta kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta ottaen huomioon kaikki menettelyn kuluessa toimitetut tiedot ja huomautukset. Jos kuulemista ei pidetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa siitä päivästä, jona komissio lähetti kutsun kuulemiseen.”

23

Asetuksen N:o 1083/2006 108 artiklan, jonka otsikko on ”Voimaantulo”, ensimmäisessä ja toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä 1–16, 25–28, 32–40, 47–49, 52–54, 56, 58–62, 69–74, 103–105 ja 108 artiklan säännöksiä sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä ainoastaan kauden 2007–2013 ohjelmiin. Muita säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007.”

24

Asetus N:o 1083/2006 kumottiin Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 17.12.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1303/2013 (EUVL L 347, s. 320), jonka 145 artiklan 6 kohdassa säädetään, että ”rahoitusoikaisujen soveltamista varten komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta tai lisätietojen vastaanottamisesta, jos jäsenvaltion kanssa on kuulemisen perusteella sovittu lisätietojen toimittamisesta[, että k]omissio ottaa huomioon kaikki menettelyn kuluessa toimitetut tiedot ja huomautukset [ja että j]os kuulemista ei pidetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona komissio lähetti kutsun kuulemiseen”.

25

Asetuksen N:o 1303/2013 154 artiklan mukaisesti sen 145 artiklaa sovelletaan 1.1.2014 alkaen.

26

Tämä 145 artikla on osa asetuksen N:o 1303/2013 neljättä osaa, joka sisältää EAKR:ään, ESR:ään, Euroopan koheesiorahastoon ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon sovellettavat yleiset säännökset hallinnon ja valvonnan, varainhoidon, tilien ja rahoitusoikaisujen osalta.

27

Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin ‑tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17.12.2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1301/2013 (EUVL L 347, s. 289) ja asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täydentämisestä 3.3.2014 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 480/2014 (EUVL L 138, s. 5) ei ole säännöksiä sellaisia rahoituskorjauksia koskevasta menettelystä, joista komissio voi päättää.

28

Komissio teki 29.7.1994 päätöksen 94/628/EY, jolla vahvistettiin yhteisön tukikehys yhteisön rakenteellisille tukitoimille tavoite 1:n piiriin kuuluvilla Saksan alueilla, joita ovat Mecklenburg-Vorpommern, Brandenburg, Sachsen-Anhalt, Sachsen, Thüringen ja Itä-Berliini (EYVL L 250, s. 18). Tässä päätöksessä sallittiin toiminnallisten ohjelmien laatiminen uusissa osavaltioissa ja Itä-Berliinissä.

29

Käsiteltävien asioiden taustalla olevat tosiseikat, sellaisena kuin ne käyvät ilmi valituksenalaisista tuomioista ja Thüringenin osavaltiota ja Itä-Berliiniä koskevista päätöksistä (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset), voidaan tiivistetysti esittää seuraavalla tavalla.

30

Komissio hyväksyi 5.8.1994 tekemällään päätöksellä K(94) 1939/5 tavoite 1 ‑alueeseen Saksassa kuuluvalle Thüringenin osavaltiolle toiminnallisen ohjelman (Arinco nro 94.DE.16.005) (jäljempänä Thüringenin osavaltiolle myönnetty tukitoimenpide), johon kuului rakennerahastoista maksettava 1021771000 ecun osuus, jota 29.12.1999 tehdyllä päätöksellä K(99) 5087 korotettiin 1086827000 euroon, ja josta EAKR:n yhteisrahoitus oli enintään 1020719000 euroa. Thüringenin osavaltion talous- ja liikenneministeriö nimettiin hallintoviranomaiseksi.

31

PK-yritysten tuotannollisen toiminnan tukemista koskevan toimenpiteen 2.1 osalta päätöksessä K(99) 5087 kustannusten kokonaismääräksi vahvistettiin 674104000 euroa ja EAKR:n osuuden määräksi 337052000 euroa.

32

Vuoden 2001 aikana komissio suoritti Thüringenin osavaltiossa hallinto- ja valvontajärjestelmiä koskevan systemaattisen tarkastuksen asetuksen N:o 4253/88 23 artiklan 2 kohdan ja asetuksen N:o 2064/97 14 artiklan mukaisesti.

33

Komissio esitteli 30.1.2002 Thüringenin ja Sachsen-Anhaltin toiminnallisia ohjelmia koskevan lopullisen raporttinsa, joka sisälsi suosituksia.

34

Tilintarkastusyhtiö vahvisti asetuksen N:o 2064/97 8 artiklassa tarkoitetun lausuman ja toimitti sen komissiolle 24.6.2002.

35

Saksan viranomaiset esittivät 18.7.2002 kirjeellä loppusuoritusta koskevan pyynnön Thüringenin osavaltiolle myönnetyn tukitoimenpiteen osalta. Komissio lopetti tämän tukitoimenpiteen 27.6.2003 ja maksoi loppusuorituksen pyydetyn määräisenä.

36

Tukitoimenpiteen lopettamisen jälkeen Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin teki vuoden 2003 loka-, marras- ja joulukuun aikana useita tarkastuskäyntejä, ja se suoritti vuoden 2004 aikana saman tukitoimenpiteen heikkoja kohtia koskevan analyysin varainhoitovuotta 2003 koskevan tarkastuslausuman arvioinnin yhteydessä. Tarkastuksen kohteena oli 28 toimenpiteeseen 2.1 kuuluvaa hanketta.

37

Tilintarkastustuomioistuin toimitti 22.6.2004 alustavan tarkastuskertomuksensa Saksan viranomaisille. Nämä viranomaiset toimittivat 31.8. ja 13.10.2004 tilintarkastustuomioistuimelle lisätietoja kirjallisesti.

38

Tilintarkastustuomioistuin toimitti 17.1.2005 tarkastuskertomuksensa kansallisille viranomaisille. Kertomuksesta ilmeni tiettyjä tukitoimenpiteitä koskevia yksittäisiä ja järjestelmällisiä sääntöjenvastaisuuksia, enimmäistuen laskennassa tehdyt virheet ja tietyntyyppisiä menoja, kuten yleiskuluja tai omia varoja, koskevien tositteiden puuttuminen. Tässä kertomuksessa todettiin Thüringenin osavaltiolle myönnetyn tukitoimenpiteen hallinto- ja valvontajärjestelmien olleen riittämättömiä. Toimenpiteeseen 2.1 kuuluvissa 28 hankkeessa virheprosentti oli 31,36 prosenttia.

39

Komissio toimitti Saksan viranomaisille 19.10.2006 kyseisen tarkastuskertomuksen tutkimisen ensimmäiset tulokset ja kehotti Saksan viranomaisia esittämään sille huomautuksensa.

40

Tilintarkastustuomioistuimen heikoista kohdista tekemän analyysin perusteella komissio ilmoitti Thüringenin osavaltiolle 135 miljoonan euron suuruisten rahoituskorjausten tekemisestä. Kahdenvälisten kuulemisten jälkeen komissio kuitenkin perui osan esittämästään arvostelusta.

41

Saksan viranomaiset vastasivat 5.1.2007 kirjeitse komission 19.10.2006 päivättyyn kirjeeseen ja vastustivat ekstrapolaatiolla tehtyjä rahoituskorjauksia ja toimittivat lisää todisteita tiettyjen kustannusten tukikelpoisuuden osoittamiseksi.

42

Komissio kutsui 23.4.2007 päivätyllä kirjeellä Saksan viranomaiset kahdenväliseen kokoukseen, joka pidettiin Brysselissä 8.5.2007. Tässä kokouksessa käytyjen neuvotteluiden johdosta nämä viranomaiset sitoutuivat esittämään lisää todisteita tiettyjen toimenpiteiden ja tiettyjen menojen tukikelpoisuuden osoittamiseksi kahden viikon kuluessa kyseisestä kokouksesta. Tämä tieto annettiin komissiolle tiedoksi 22.6.2007 päivätyllä kirjeellä.

43

Komissio päätti Thüringenin osavaltiota koskevassa päätöksessä vähentää asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan mukaisesti EAKR:stä tälle osavaltiolle myönnettyä taloudellista tukea 81425825,67 eurolla toimenpiteen 2.1 yhteydessä todettujen yksittäisten ja järjestelmällisten sääntöjenvastaisuuksien vuoksi. Komissio teki virheprosentin suuruisen ekstrapolaation koko toimenpiteen 2.1 osalta ottaen lähtökohdakseen 23,88 prosentin suuruisen virheprosentin. Näin ollen se laski yksittäisten sääntöjenvastaisuuksien osuudeksi 1232012,70 euroa ja järjestelmällisten sääntöjenvastaisuuksien osuudeksi 80193812,97 euroa.

44

Komissio hyväksyi 5.8.1994 tekemällään päätöksellä K(94) 1973 toiminnallisen ohjelman tavoite 1 ‑alueeseen kuuluvalle Itä-Berliinille (Arinco nro 94.DE.16.006) (jäljempänä Itä-Berliinille myönnetty tukitoimenpide). Tässä päätöksessä rakennerahaston tuen määräksi määrättiin 743112000 ecua, jota korotettiin 779154000 euroon, josta EAKR:n yhteisrahoitus oli 540886000 euroa.

45

Berliinin osavaltion talous-, teknologia- ja naisasiainministeriö nimettiin hallintoviranomaiseksi.

46

Saksan viranomaiset esittivät 24.3.2003 päivätyllä kirjeellä loppusuoritusta koskevan pyynnön Itä-Berliinille myönnetyn tukitoimenpiteen osalta.

47

Komissio ja ulkopuolinen tilintarkastusyhtiö, jonka kanssa oli tehty sopimus tätä tarkoitusta varten, tekivät 16.–20.2.2004, 29.3.–2.4.2004 ja 7.–11.3.2005 useita tarkastuskäyntejä EAKR:n ohjelmakauden 1994–1999 kuluessa yhteisrahoittamien ohjelmien lopettamiseen liittyvien tarkastusten yhteydessä.

48

Komissio toimitti 31.5. ja 15.12.2005 Saksan viranomaisille tilintarkastuskertomuksensa, jossa todettiin erilaisia tiettyjä tukitoimenpiteitä koskevia järjestelmällisiä sääntöjenvastaisuuksia, kuten muun muassa tukikelvottomien menojen ilmoittaminen, julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen ja tositteiden puuttuminen. Itä-Berliinille myönnettyyn tukitoimenpiteeseen kuuluvissa 29 hankkeessa, jotka tosiasiallisesti tarkastettiin, virheprosentti oli 7,56 prosenttia. Seitsemää 36 valitusta hankkeesta ei voitu tarkastaa konkurssin takia.

49

Saksan viranomaiset esittivät 21.10.2005 ja 31.3.2006 päivätyissä kirjeissä huomautuksensa näistä toteamuksista, ja ne toimittivat komissiolle lisätietoja.

50

Komissio ilmoitti 26.1.2007 päivätyssä kirjeessä alustavat johtopäätöksensä.

51

Saksan viranomaiset ilmoittivat 9.7.2007 päivätyssä kirjeessä vastustavansa oikeusperustan puuttumisen vuoksi kiinteämääräisten ja ekstrapolaatioon perustuvien rahoituskorjausten tekemistä, ja ne toimittivat lisää todisteita menojen sääntöjenmukaisuuden osoittamiseksi.

52

Tilintarkastuskertomusta koskevia päätelmiä muutettiin esitettyjen tietojen ja lisätodisteiden perusteella, ja ne toimitettiin Saksan viranomaisille 30.8.2007 päivätyllä kirjeellä.

53

Brysselissä pidettiin 14.9.2007 kahdenvälinen kokous. Tässä kokouksessa käytyjen neuvotteluiden johdosta Saksan viranomaiset lupautuivat esittämään kokouspäivää seuranneiden neljän viikon kuluessa lisätodisteita, jotka vahvistavat tiettyjen toimenpiteiden ja kustannusten olleen tukeen oikeuttavia. Nämä tiedot annettiin tiedoksi komissiolle 12.10.2007 päivätyllä kirjeellä. Kokouksen aikana käsitellyt kysymykset mainittiin 12.11.2007 päivätyssä pöytäkirjassa.

54

Komissio vähensi Itä-Berliiniä koskevalla päätöksellä EAKR:stä Itä-Berliinille myönnettyä taloudellista tukea 12900719,52 eurolla, joka vastasi 2,68 prosenttia. Tämä toimielin otti tässä päätöksessä 29 tarkastetun hankkeen osalta lähtökohdakseen 3,63 prosentin suuruisen virheprosentin. Käyttäen lähtökohtana toiminnalliselle ohjelmalle myönnettyä EAKR:n rahoitusta, jonka suuruus oli 951243399 Saksan markkaa (DEM), ja Audit Command Language (ACL) ‑ohjelmiston avulla suoritettujen laskutoimitusten perusteella komissio toteutti ekstrapolaatioon perustuvan rahoituskorjauksen, jonka suuruus oli 25516719 DEM:aa, joka vastaa 2,68 prosentin suuruista vähennystä EAKR:n kokonaisohjelmalle myöntämästä taloudellisesta tuesta.

55

Saksan liittotasavalta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4. ja 8.7.2008 toimittamillaan kannekirjelmillä kanteet, joissa se vaati riidanalaisten päätösten kumoamista.

56

Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta osallistuivat asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa tukeakseen Saksan liittotasavallan vaatimuksia molempien kanteiden yhteydessä.

57

Saksan liittotasavalta vetoaa Thüringenin osavaltiota koskevaa päätöstä vastaan nostamansa kanteen tueksi viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen ja toinen perustuvat asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, kolmas siihen, ettei komissio ole tehnyt tarkastuksia paikan päällä, neljäs luottamuksensuojan, oikeusvarmuuden ja yhteistyön periaatteen loukkaamiseen ja viides suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

58

Itä-Berliiniä koskevasta päätöksestä nostamansa kanteen tueksi tämä jäsenvaltio vetoaa viiteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen ja toinen perustuvat asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan rikkomiseen, kolmas suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, neljäs tämän päätöksen puutteellisiin perusteluihin ja viides kumppanuusperiaatteen loukkaamiseen.

59

Valituksenalaisilla tuomioilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomina kanneperusteet, joihin oli vedottu, ja molemmat kanteet kokonaisuudessaan.

60

Saksan liittotasavalta teki 29.11.2012 valituksen tuomiosta Saksa v. komissio (T‑265/08, EU:T:2012:434).

61

Ranskan tasavalta ja komissio toimittivat vastineet 15.2.2013, ja Espanjan kuningaskunta toimitti vastineen 20.2.2013.

62

Saksan liittotasavalta teki 31.1.2013 valituksen tuomiosta Saksa v. komissio (T‑270/08, EU:T:2012:612).

63

Vastineita toimittivat Ranskan tasavalta 29.3.2013, Alankomaiden kuningaskunta 5.4.2013, komissio 9.4.2013 ja Espanjan kuningaskunta 12.4.2013.

64

Asiat C‑549/12 P ja C‑54/13 P yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 10.7.2013 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

65

Saksan liittotasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin

66

Ranskan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaiset tuomiot kokonaisuudessaan, ratkaisee asian lopullisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti ja kumoaa riidanalaiset päätökset.

67

Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin tuomioistuin

68

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valitukset ja velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

69

Saksan liittotasavalta vetoaa asiassa C-549/12 P kahteen valitusperusteeseen, jotka molemmat koskevat sitä, että asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan kanssa, on rikottu, ja sitä, että SEU 5 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 7 artiklassa määrättyä annetun toimivallan periaatetta on loukattu.

70

Asiassa C-54/13 P Saksan liittotasavalta vetoaa neljään valitusperusteeseen, joista kolme ensimmäistä koskevat sitä, että asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohtaa yhdessä asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan kanssa on rikottu, ja sitä, että SEU 5 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 7 artiklassa määrättyä annetun toimivallan periaatetta on rikottu, ja neljäs sitä, että perusteluvelvollisuutta, joka vahvistetaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa ja perussäännön 36 artiklassa ja 53 artiklan 1 kohdassa, on loukattu.

71

Saksan liittotasavalta väittää asiassa C-549/12 P esittämänsä ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ja asiassa C-54/13 P esittämässään ensimmäisessä valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisissa tuomioissa, että kansallisten viranomaisten pelkät hallinnolliset virheet ovat ”sääntöjenvastaisuuksia”, joiden vuoksi komissio voi tehdä rahoituskorjauksia asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

72

Asiassa C-549/12 P esitetyn ensimmäisen valitusperusteen toisessa ja kolmannessa osassa Saksan liittotasavalta väittää, että vaikka hallinnolliset virheet voisivat olla sääntöjenvastaisuuksia, joiden perusteella rahoituskorjauksia voidaan tehdä, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan tuomiossa Saksa v. komissio (T‑265/08, EU:T:2012:434), että kansallisen lainsäädännön rikkomiset ja virheet, joilla ei ole vaikutusta unionin budjettiin, voivat olla ”sääntöjenvastaisuuksia”, joiden perusteella voidaan tehdä rahoituskorjauksia.

73

Saksan liittotasavalta, jota tukevat Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta, väittää asiassa C-549/12 P esittämänsä toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ja asiassa C-54/13 P esittämänsä toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissiolla on toimivalta tehdä rahoituskorjauksia ekstrapolointia käyttäen.

74

Saksan liittotasavalta, jota tukee Espanjan kuningaskunta, väittää asiassa C‑549/12 P esittämänsä toisen valitusperusteen toisessa osassa, että vaikka tällaiset korjaukset olisivat olleet mahdollisia, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen vahvistaessaan niiden toteuttamistavan Thüringenin osavaltiota koskevassa päätöksessä, koska tämän jäsenvaltion mukaan yhden riitautettujen hankkeiden osan osalta ei ole osoitettu, että unionin budjetille olisi aiheutunut vahinkoa, ja koska komission ei olisi pitänyt luokitella osaa arvostelemistaan virheistä järjestelmällisiksi.

75

Saksan liittotasavalta, jota tukee Espanjan kuningaskunta, väittää asiassa C‑54/13 P esittämänsä toisen valitusperusteen toisessa osassa, että vaikka komissiolla olisi toimivalta tehdä vähennyksiä ekstrapolointia käyttäen asetuksen N:o 4253/88 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hyväksyi tavan, jolla ekstrapolointi toteutettiin Itä-Berliiniä koskevassa päätöksessä, koska tämän jäsenvaltion mukaan komissio yhtäältä luokitteli todetut virheet väärin järjestelmällisiksi, minkä vuoksi se katsoi asianomaisen ohjelman kokonaisuudessaan virheelliseksi, eikä sen olisi pitänyt ekstrapoloida laskettua virheprosenttia koko tähän ohjelmaan; toisaalta komission ei olisi pitänyt soveltaa otantatekniikkaa, jota se käytti leikkausten tekemiseksi ekstrapolointia käyttäen koko ohjelman osalta. Saksan liittotasavalta katsoo toisen valitusperusteensa kolmannessa osassa, että virheitä, jotka eivät olleet edustavia, ja kiinteämääräisiä korjauksia ekstrapoloimalla komissio teki suhteettomia leikkauksia kyseessä olevan toimenpideohjelman rahoitusosuuteen.

76

Saksan liittotasavalta väittää asiassa C-54/13 P esittämänsä kolmannen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että komissiolla oli toimivalta tehdä kiinteämääräisiä rahoituskorjauksia. Tämä jäsenvaltio katsoo tämän valitusperusteen toisessa osassa, että vaikka komissiolla olisi toimivalta tehdä kiinteämääräisiä rahoituskorjauksia, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen hyväksyessään suhteettomat rahoituskorjaukset.

77

Saksan liittotasavalta väittää asiassa C-54/13 P esittämässään neljännessä valitusperusteessa, että tuomion Saksa v. komissio (T‑270/08, EU:T:2012:612) perusteluiden avulla ei voida määritellä, tarkasteliko unionin yleinen tuomioistuin sen perusteluita, jotka koskevat kiinteämääräisten rahoituskorjausten lainvastaisuutta ja jotka se esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen toisen kanneperusteen ensimmäisessä osassa, eikä niiden avulla voida määritellä, minkä toteamusten perusteella unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi nämä perustelut.

78

Komissio katsoo, että nämä valitusperusteet ovat perusteettomia ja että valitukset on hylättävä.

79

On todettava, että unionin yleinen tuomioistuin lausui valituksenalaisissa tuomioissa Saksan liittotasavallan nostamista kumoamiskanteista hylkäämällä ne todettuaan ensin kummankin kanteen tueksi esitetyt viisi kanneperustetta perusteettomiksi.

80

Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin myönsi implisiittisesti mutta väistämättä riidanalaisten päätösten muodollisen sääntöjenmukaisuuden.

81

Tuomion Espanja v. komissio (C-192/13 P, EU:C:2014:2156) ja tuomion Espanja v. komissio (C-197/13 P, EU:C:2014:2157) 56–89 ja 93 kohdassa esitetyistä perusteluista käy kuitenkin ilmi, että vuodesta 2000 lähtien komission on rahoitusoikaisuja koskevaa päätöstä tehdessään noudatettava säädettyä määräaikaa.

82

Unionin tuomioistuin katsoo, ettei unionin oikeuden nykytilassa ole olemassa yhtäkään seikkaa, joka olisi omiaan saattamaan kyseenalaiseksi tämän oikeuskäytännön, jota päinvastoin voidaan soveltaa käsiteltäviin asioihin.

83

Kuten unionin tuomioistuin katsoi tuomionsa Espanja v. komissio (C‑192/13 P, EU:C:2014:2156) ja tuomionsa Espanja v. komissio (C‑197/13 P, EU:C:2014:2157) 94 kohdassa, komissiolle päätöstensä tekemistä varten asetetun määräajan kesto vaihtelee sovellettavan säännöstön mukaan.

84

Asetuksen N:o 1083/2006 108 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että tämän asetuksen 100 artiklaa sovellettiin 1.1.2007 lähtien, myös kautta 2007–2013 edeltäneisiin ohjelmiin.

85

Asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 1 kohdan mukaisesti ennen rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemistä komissio panee menettelyn vireille ilmoittamalla jäsenvaltiolle alustavat päätelmänsä ja pyytämällä jäsenvaltiota toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa. Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion tämän asetuksen 100 artiklan 3 kohdan mukaisesti järjestämäänsä kuulemiseen, jossa molemmat osapuolet pyrkivät kumppanuuteen perustuvan yhteistyön avulla pääsemään sopimukseen huomautuksista ja niistä tehtävistä päätelmistä.

86

Asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 5 kohdan mukaan komissio tekee päätöksen rahoitusoikaisusta kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta, ja jos kuulemista ei ole pidetty, kuuden kuukauden määräaika alkaa kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona komissio lähetti kutsun kuulemiseen.

87

Näistä säännöksistä seuraa, että kun jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, rahoitusoikaisua koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuuden edellytys on, että komissio lähettää kutsukirjeen kuulemiseen ja että kuuleminen pidetään, ja ne muodostavat alkamisajankohdan määräajalle, jonka kuluessa komission on tehtävä tällaista rahoituskorjausta koskeva päätös.

88

Unionin tuomioistuimelle toimitetuista asiakirja-aineistoista ei kuitenkaan käy ilmi, että asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti komissio olisi alustavien päätelmiensä ilmoittamisen jälkeen osoittanut Saksan liittotasavallalle kutsua kuulemiseen tai että kuulemista olisi pidetty. Sitä vastoin näistä asiakirja-aineistoista käy ilmi, että Brysselissä järjestettiin 8.5. ja 14.9.2007 komission ja Saksan liittotasavallan edustajien väliset kahdenväliset kokoukset.

89

Tältä osin on muistutettava, että koska käsiteltävissä asioissa on kyse päätöksistä, joilla on huomattava vaikutus talousarvioon, on sekä kyseessä olevan jäsenvaltion että komission intressissä, että rahoituskorjausmenettelyn päättyminen on ennakoitavissa, mikä edellyttää ennalta määrätyn määräajan asettamista lopullisen päätöksen tekemiselle. On myös korostettava, että rahoituskorjauksia koskevan päätöksen tekemiselle asetetun määräajan ylittäminen ei ole hyvän hallinnon yleisen periaatteen mukaista (tuomio Espanja v. komissio, C-192/13 P, EU:C:2014:2156, 88 kohta ja tuomio Espanja v. komissio, C‑197/13 P, EU:C:2014:2157, 88 kohta).

90

Näin ollen komissio ei voi vapautua velvollisuudestaan tehdä rahoituskorjauksia koskevia päätöksiä ennalta asetetussa määräajassa jättämällä toteuttamatta toimenpiteet, jotka muodostavat alkamisajankohdan tälle määräajalle.

91

Vaikka oletettaisiin, että kahdenväliset kokoukset, jotka pidettiin 8.5. ja 14.9.2007, ovat rinnastettavissa asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 3 ja 5 kohdassa tarkoitettuun kuulemiseen niiden määräaikojen laskemista varten, joiden kuluessa komission on tehtävä rahoituskorjauksia koskevat päätökset, on joka tapauksessa todettava, että riidanalaiset päätökset tehtiin 30. ja 29.4.2008 ja ettei komissio noudattanut asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 5 kohdassa asetettua määräaikaa.

92

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy kuitenkin ilmi, että asianomaiselle vastaisen päätöksen tekemistä koskevien menettelysääntöjen noudattamatta jättäminen, kuten se, ettei komissio ole tehnyt päätöstä unionin lainsäätäjän vahvistamassa määräajassa, merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, joka unionin tuomioistuinten on otettava esille viran puolesta (ks. tuomio Espanja v. komissio, C-192/13 P, EU:C:2014:2156, 103 kohta; tuomio Espanja v. komissio, C-197/13 P, EU:C:2014:2157, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio Espanja v. komissio, C‑429/13 P, EU:C:2014:2310, 34 kohta).

93

Tältä osin on muistutettava, että oikeuskäytännössä katsotaan vakiintuneesti, että muun muassa unionin tuomioistuimien työjärjestyksissä määrätyn kaltaisia erityistapauksia lukuun ottamatta unionin tuomioistuimet eivät voi perustaa ratkaisuaan oikeudelliseen perusteeseen, jonka ne ovat ottaneet huomioon omasta aloitteesta, vaikka se olisikin oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, jolleivät ne ole kehottaneet asianosaisia ensin esittämään huomautuksensa kyseisestä perusteesta (ks. tuomio komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, EU:C:2009:742, 57 kohta ja tuomio SMHV v. National Lottery Commission, C-530/12 P, EU:C:2014:186, 54 kohta).

94

Rahoituskorjauksia koskevan päätöksen tekemiselle asetettuja määräaikoja koskevan kysymyksen osalta on todettava, että niiden asioiden yhteydessä, joissa annettiin tuomio Espanja v. komissio (C‑192/13 P, EU:C:2014:2156) ja tuomio Espanja v. komissio (C‑197/13 P, EU:C:2014:2157), joissa oli kyse olennaisilta osin samoista tosiseikkoja koskevista kysymyksistä ja oikeudellisista kysymyksistä, komissiolla on jo ollut tilaisuus käsitellä tätä kysymystä. Lisäksi unionin tuomioistuin kehotti kyseisissä asioissa asianosaisia keskittymään suullisissa lausumissaan tähän kysymykseen.

95

Lisäksi unionin tuomioistuin on sittemmin moneen kertaan vahvistanut tämän oikeuskäytännön (ks. tuomio Espanja v. komissio, C-429/13 P, EU:C:2014:2310 ja tuomio Espanja v. komissio, C-513/13 P, EU:C:2014:2412).

96

Tästä seuraa yhtäältä, että komissiolla on ollut riittävästi tilaisuuksia esittää kontradiktorisen näkemystenvaihdon yhteydessä perusteensa ja perustelunsa asetuksen N:o 1083/2006 100 artiklan 5 kohdassa säädetyn määräajan ulottuvuudesta, ja toisaalta, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee tälle säännökselle annettavaa tulkintaa, on pidettävä vakiintuneena.

97

Näin ollen on todettava, että käsiteltävä asia on tämän tuomion 93 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu erityistapaus ja ettei asianosaisia ole aiheellista kehottaa esittämään huomautuksiaan tästä perusteesta.

98

Näissä olosuhteissa on todettava, että komissio teki riidanalaisen päätöksen noudattamatta lakisääteistä, neuvoston asetuksessa säädettyä määräaikaa.

99

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi Saksan liittotasavallan nostamat kanteet sen sijaan, että se olisi määrännyt seuraamuksia olennaisten menettelymääräysten rikkomisesta riidanalaisten päätösten osalta.

100

Valituksenalaiset tuomiot on tämän vuoksi kumottava.

101

Perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi. Se voi ratkaista asian lopullisesti itse, jos asia on ratkaisukelpoinen.

102

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimella on käytettävissään tarvittavat seikat, jotta se voi lausua lopullisesti kanteista, jotka Saksan liittotasavalta nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaisten päätösten kumoamiseksi.

103

Tältä osin on riittävää todeta, että tämän tuomion 81–99 kohdassa esitetyillä perusteilla riidanalaiset päätökset on kumottava olennaisten menettelymääräysten rikkomisen vuoksi.

104

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista.

105

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska Saksan liittotasavallan valitukset on hyväksytty ja unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetut kanteet on hyväksytty, komissio on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Saksan liittotasavallalle sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhaun yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut tämän jäsenvaltion vaatimusten mukaisesti.

106

Mainitun työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan soveltuvin osin valituksen käsittelyyn saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asiassa väliintulijoina olleet jäsenvaltiot vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näiden määräysten mukaisesti Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: