Asia C‑474/12

Schiebel Aircraft GmbH

vastaan

Bundesminister für Wirtschaft, Familie und Jugend

(Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Sijoittautumisvapaus — Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — Syrjintäkielto — SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohta — Jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen turvaaminen — Jäsenvaltion säännöstö, jonka mukaan tässä valtiossa ase-, ammus- ja sotatarvikekauppaa harjoittavan yhtiön laillisten edustajien on oltava kyseisen valtion kansalaisia”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 4.9.2014

1. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Kansalaisuuteen perustuva syrjintä – SEUT 18 artiklan suhde SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaan

   (SEUT 18 artikla, SEUT 45 artiklan 2 kohta ja SEUT 49 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Perussopimuksen määräykset – Henkilöllinen soveltamisala – Työnantajan mahdollisuus vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen

   (SEUT 45 ja SEUT 49 artikla)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Sijoittautumisvapaus – SEUT 49 artikla – Tarkoitus

   (SEUT 49 artikla)

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijät – Sijoittautumisvapaus – Rajoitukset – Sota-aseiden ja ‑ampumatarvikkeiden kauppa ja välittäjänä toimiminen näiden ostoa ja myyntiä varten – Yhtiön lakisääteisten edustuselinten jäseniä tai johtajana toimivaa yhtiömiestä koskeva kansalaisuusedellytys, jota ei voida hyväksyä – Perustelut – Keskeisten turvallisuusetujen turvaaminen – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

   (SEUT 45 ja SEUT 49 artikla sekä SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 20 ja 21 kohta)

2.  Myös työnantaja voi vedota työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvään yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen, josta määrätään SEUT 45 artiklassa, jotta se voi palkata kotipaikkansa jäsenvaltiossa työntekijöitä, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia.

   Tämä johtopäätös, joka koskee tilannetta, jossa kansallisen oikeuden säännös esti jäsenvaltioon sijoittautunutta yhtiötä harjoittamasta toimintaa sen vuoksi, ettei yhtiön liikkeenjohtaja, joka tuossa tapauksessa oli työsuhteinen, asunut kyseisessä jäsenvaltiossa, pätee analogisesti myös silloin, kun riidanalainen edellytys koskee itsenäisenä ammatinharjoittajana työskentelevää liikkeenjohtajaa.

   Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat säännöt voitaisiin nimittäin helposti sivuuttaa, jos jäsenvaltiot voisivat niissä asetettujen kieltojen välttämiseksi pelkästään säätää työnantajille työntekijän palkkaamista koskevia sellaisia ehtoja, jotka työntekijän on täytettävä ja jotka – mikäli ne koskisivat työntekijää suoraan – rajoittaisivat vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämistä, johon työntekijä voi tukeutua SEUT 45 artiklan nojalla. Samaan toteamukseen on päädyttävä myös silloin, kun työnantaja haluaa teettää työn palkatun työntekijän sijasta itsenäisellä ammatinharjoittajalla, jonka tilanne kuuluu SEUT 49 artiklan soveltamisalaan.

   (ks. 25 ja 26 kohta)

3.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 27 kohta)

4.  SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa yhtiöille, jotka haluavat harjoittaa sota-aseiden ja -ammusten kauppaa sekä välittäjänä toimimista niiden ostoa ja myyntiä varten, asetetaan edellytys, jonka mukaan niiden lakisääteisten edustuselinten jäsenten tai johtajana toimivan yhtiömiehen on oltava kyseisen jäsenvaltion kansalaisia.

   Tällä säännöstöllä on nimittäin otettu käyttöön sekä SEUT 49 artiklassa että SEUT 45 artiklan 2 kohdassa lähtökohtaisesti kielletty kansalaisuuteen perustuva erilainen kohtelu.

   Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tutkia, kykeneekö jäsenvaltio, joka vetoaa edukseen SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan määräykseen, osoittamaan tarpeen turvautua kyseisen määräyksen mukaiseen poikkeukseen keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi.

   Tässä yhteydessä on yhtäältä muistettava, että SEUT 346 artiklassa määrättyä poikkeusta on tulkittava suppeasti. Toisaalta on todettava, että vaikka kyseisen artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitaan toimenpiteet, jotka jäsenvaltio voi katsoa tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi, mainittua artiklaa ei kuitenkaan voida tulkita siten, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille valta poiketa perussopimuksen määräyksistä ainoastaan viittaamalla kyseisiin etuihin. Jäsenvaltion, joka vetoaa edukseen SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan määräykseen, on nimittäin osoitettava tarve turvautua kyseisen määräyksen mukaiseen poikkeukseen keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi.

   Siinäkin tapauksessa, että sota-aseiden ja ‑ampumatarvikkeiden kauppaan ja välittäjänä toimimiseen näiden ostoa tai myyntiä varten oikeutettujen henkilöiden luotettavuuden varmistamista, puolustustarvikkeiden huoltovarmuuden turvaamista sekä strategisten tietojen paljastamisen estämistä koskevien tavoitteiden osoitettaisiin olevan SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion keskeisiä turvallisuusetuja, kansalaisuusedellytys ei suhteellisuusperiaatteen mukaisesti saa kuitenkaan ylittää sitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

   (ks. 29, 33–35, 37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselma)