Asia C‑429/12

Siegfried Pohl

vastaan

ÖBB Infrastruktur AG

(Oberlandesgericht Innsbruckin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla — SEUT 45 artikla — Direktiivi 2000/78/EY — Ikään perustuva erilainen kohtelu — Palkkatasoilla etenemistä koskevan viitepäivämäärän vahvistaminen — Vanhentumisaika — Tehokkuusperiaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.1.2014

Unionin oikeus — Välitön oikeusvaikutus — Kansalliset menettelysäännöt — Soveltamisen edellytykset — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen — Se, että tiettyjä työskentelyjaksoja ei voida ottaa huomioon, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa — Tämän toteaminen tuomioissa C‑195/98 ja C‑88/08 — Vanhentumisaika, joka alkaa kulua sopimuksen tekemisestä, voidaan hyväksyä

Unionin oikeus ja erityisesti tehokkuusperiaate eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa työntekijän oikeudelle vaatia niiden palveluskausien uudelleen arviointia, jotka on otettava huomioon palkkatasoilla etenemisen viitepäivämäärää vahvistettaessa, on asetettu 30 vuoden vanhentumisaika, joka alkaa kulua sen sopimuksen tekemisestä, jonka perusteella viitepäivämäärä on vahvistettu, tai väärälle palkkatasolle sijoittamisesta.

Kunkin jäsenvaltion asiana on nimittäin sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa säännökset tällaisesta menettelystä mutta kuitenkin siten, ettei menettely yhtäältä saa olla epäedullisempi kuin menettelyt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä muutoksenhakukeinoja (vastaavuusperiaate), eikä toisaalta sellainen, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä tulee käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).

Tällaista vanhentumista koskevaa sääntöä ei voida pitää vastaavuusperiaatteen vastaisena, kun sääntöä sovelletaan riippumatta siitä, onko asiassa vedottu unionin oikeuden vai kansallisen oikeuden rikkomiseen.

Mitä tulee tehokkuusperiaatteeseen, se, että oikeussuojakeinojen käyttämiselle asetetaan oikeusvarmuuden turvaamiseksi kohtuulliset preklusiiviset määräajat, on unionin oikeuden mukaista, koska tällaiset määräajat eivät tee unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.

Sen osalta, onko asiassa C-195/98, Österreichischer Gewerkschaftsbund (tuomio 30.11.2000) ja asiassa C-88/08, Hütter (tuomio 18.6.2009) annettujen tuomioiden julistamispäivällä merkitystä kansallisessa oikeudessa vahvistetun määräajan alkamisajankohdalle, on muistettava, että ennakkoratkaisu ei ole muotoava vaan puhtaasti toteava tuomio. Lisäksi on niin, että kysymys vanhentumisajan alkamisajankohdan määrittämisestä kuuluu lähtökohtaisesti kansallisen oikeuden alaisuuteen. Näin ollen päivillä, jolloin mainitut tuomiot julistettiin, ei ole vaikutusta pääasiassa kyseessä olevan vanhentumisajan alkamisajankohtaan, eikä niillä ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko tehokkuusperiaatetta tässä asiassa noudatettu.

(ks. 23, 27–32 ja 37 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑429/12

Siegfried Pohl

vastaan

ÖBB Infrastruktur AG

(Oberlandesgericht Innsbruckin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artikla — SEUT 45 artikla — Direktiivi 2000/78/EY — Ikään perustuva erilainen kohtelu — Palkkatasoilla etenemistä koskevan viitepäivämäärän vahvistaminen — Vanhentumisaika — Tehokkuusperiaate”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 16.1.2014

Unionin oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Kansalliset menettelysäännöt – Soveltamisen edellytykset – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen – Se, että tiettyjä työskentelyjaksoja ei voida ottaa huomioon, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa – Tämän toteaminen tuomioissa C‑195/98 ja C‑88/08 – Vanhentumisaika, joka alkaa kulua sopimuksen tekemisestä, voidaan hyväksyä

Unionin oikeus ja erityisesti tehokkuusperiaate eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa työntekijän oikeudelle vaatia niiden palveluskausien uudelleen arviointia, jotka on otettava huomioon palkkatasoilla etenemisen viitepäivämäärää vahvistettaessa, on asetettu 30 vuoden vanhentumisaika, joka alkaa kulua sen sopimuksen tekemisestä, jonka perusteella viitepäivämäärä on vahvistettu, tai väärälle palkkatasolle sijoittamisesta.

Kunkin jäsenvaltion asiana on nimittäin sisäisessä oikeusjärjestyksessään antaa säännökset tällaisesta menettelystä mutta kuitenkin siten, ettei menettely yhtäältä saa olla epäedullisempi kuin menettelyt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä muutoksenhakukeinoja (vastaavuusperiaate), eikä toisaalta sellainen, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämisestä tulee käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate).

Tällaista vanhentumista koskevaa sääntöä ei voida pitää vastaavuusperiaatteen vastaisena, kun sääntöä sovelletaan riippumatta siitä, onko asiassa vedottu unionin oikeuden vai kansallisen oikeuden rikkomiseen.

Mitä tulee tehokkuusperiaatteeseen, se, että oikeussuojakeinojen käyttämiselle asetetaan oikeusvarmuuden turvaamiseksi kohtuulliset preklusiiviset määräajat, on unionin oikeuden mukaista, koska tällaiset määräajat eivät tee unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.

Sen osalta, onko asiassa C-195/98, Österreichischer Gewerkschaftsbund (tuomio 30.11.2000) ja asiassa C-88/08, Hütter (tuomio 18.6.2009) annettujen tuomioiden julistamispäivällä merkitystä kansallisessa oikeudessa vahvistetun määräajan alkamisajankohdalle, on muistettava, että ennakkoratkaisu ei ole muotoava vaan puhtaasti toteava tuomio. Lisäksi on niin, että kysymys vanhentumisajan alkamisajankohdan määrittämisestä kuuluu lähtökohtaisesti kansallisen oikeuden alaisuuteen. Näin ollen päivillä, jolloin mainitut tuomiot julistettiin, ei ole vaikutusta pääasiassa kyseessä olevan vanhentumisajan alkamisajankohtaan, eikä niillä ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko tehokkuusperiaatetta tässä asiassa noudatettu.

(ks. 23, 27–32 ja 37 kohta sekä tuomiolauselma)