Asia C‑399/12

Saksan liittotasavalta

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

”Kumoamiskanne — Euroopan unionin ulkoinen toiminta — SEUT 218 artiklan 9 kohta — Kansainvälisellä sopimuksella perustetussa elimessä Euroopan unionin puolesta esitettävän kannan vahvistaminen — Kansainvälinen sopimus, jossa Euroopan unioni ei ole sopimuspuolena — Kansainvälinen viinijärjestö (OIV) — Käsite toimet, joilla on oikeusvaikutuksia — OIV:n suositukset”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 7.10.2014

1. Tuomioistuinmenettely — Väliintulo — Perusteet, jotka poikkeavat väliintulijan tukeman asianosaisen perusteista — Tutkittavaksi ottaminen — Edellytys — Liittyminen oikeusriidan kohteeseen

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artikla)

2. Kansainväliset sopimukset — Kansainväliset sopimukset maatalouden ja kalastuksen alalla — Kansainvälinen viinijärjestö — Se, ettei Euroopan unioni ole sopimuspuolena tällaisessa sopimuksessa — Unionin neuvoston päätös, jossa vahvistetaan kannat, jotka jäsenvaltiot esittävät unionin puolesta kyseisessä järjestössä, jonka on tarkoitus antaa toimia, joilla on oikeusvaikutuksia — Hyväksyttävyys

   (SEUT 218 artiklan 9 kohta)

1.  Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan nojalla osapuoli, joka on hyväksytty unionin tuomioistuimessa käsiteltävässä oikeusriidassa väliintulijaksi, ei voi muuttaa oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu asianosaisten vaatimuksissa ja perusteissa. Tästä seuraa, että tutkittavaksi voidaan ottaa vain ne väliintulijan argumentit, jotka kuuluvat kyseisissä vaatimuksissa ja perusteissa määriteltyyn yhteyteen.

   (ks. 27 kohta)

2.  Unioni on siitä huolimatta, ettei se ole Kansainvälisen viinijärjestön perustamisesta 3.4.2001 tehdyn sopimuksen (OIV-sopimus) sopimuspuoli, toimivaltainen vahvistamaan sen puolesta esitettävän kannan OIV:n suosituksiin, jotka alistetaan tämän järjestön yleiskokouksen äänestykseen, jotka koskevat uusia viininvalmistusmenetelmiä, viinialan tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettäviä analyysimenetelmiä tai viininvalmistusmenetelmissä käytettävien aineiden puhtaus- ja tunnistevaatimuksia ja jotka voivat vaikuttaa ratkaisevasti sen säännöstön sisältöön, jonka unionin lainsäätäjä antaa viinin yhteisen markkinajärjestelyn alalla.

   Ensinnäkin nimittäin SEUT 218 artiklan 9 kohdan sanamuoto ei ole esteenä sille, että unioni tekee päätöksen kansainvälisellä sopimuksella, jossa se ei ole sopimuspuolena, perustetussa elimessä sen puolesta esitettävän kannan vahvistamisesta.

   Lisäksi OIV koskee yhteisen maatalouspolitiikan alaa ja erityisesti viinialan yhteisen markkinajärjestelyn alaa; tätä alaa on unionin lainsäätäjä hyvin laajasti säännellyt SEUT 43 artiklaan perustuvan toimivaltansa nojalla. Kun kyseessä oleva ala kuuluu tällaiseen unionin toimivaltaan, se, ettei unioni osallistu kyseessä olevaan kansainväliseen sopimukseen, ei estä sitä käyttämästä kyseistä toimivaltaa vahvistamalla toimielintensä yhteydessä kannan, joka esitetään sen puolesta kyseisellä sopimuksella perustetussa elimessä erityisesti niiden jäsenvaltioiden välityksellä, jotka ovat kyseisen sopimuksen sopimuspuolia ja toimivat yhdessä unionin edun mukaisesti.

   Tällaiset suositukset ovat SEUT 218 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja toimia, joilla on oikeusvaikutuksia.

   (ks. 50–52, 63 ja 64 kohta)