Asia C‑184/12
United Antwerp Maritime Agencies (Unamar) NV
vastaan
Navigation Maritime Bulgare
(Hof van Cassatien esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty Rooman yleissopimus — 3 artikla ja 7 artiklan 2 kohta — Osapuolten valinnanvapaus — Rajat — Kansainvälisesti pakottavat säännökset — Direktiivi 86/653/ETY — Itsenäiset kauppaedustajat — Tavaroiden myynti- tai ostosopimukset — Päämies päättää edustussopimuksen — Täytäntöönpanoa koskeva kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään direktiivin vähimmäisvaatimuksia laajemmasta suojasta sekä kauppaedustajien suojasta palvelujen tarjoamista koskevien sopimusten yhteydessä”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.10.2013
Ennakkoratkaisukysymykset – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Esitettyjen kysymysten tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden arviointi
(SEUT 267 artikla)
Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Tulkinta, jota on pyydetty sen vuoksi, että kansallisessa oikeudessa olevan viittauksen mukaan sovelletaan unionin oikeuden säännöstä – Toimivalta antaa tämä tulkinta
(SEUT 267 artikla)
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Valinnanvapaus – Rajat – Kansainvälisesti pakottavat säännökset – Käsite – Suppea tulkinta – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta
(19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Valinnanvapaus – Rajat – Kansainvälisesti pakottavat säännökset – Jäsenvaltion lain, jonka sopimuspuolet ovat valinneet ja jolla on saatettu direktiivi 86/653 osaksi kansallista oikeusjärjestystä, soveltamatta jättäminen – Tuomioistuinvaltion sellaisen kansallisen täytäntöönpanosäännöstön soveltaminen, jossa säädetään kyseisen direktiivin vaatimuksia laajemmasta suojasta – Sallittavuus – Edellytykset
(19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 3 artikla ja 7 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivi 86/653/ETY)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 28 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 30 ja 31 kohta)
Sopimuspuolten tahdon autonomian periaatteen, joka on sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan, 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen perusta ja joka on toistettu sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetussa asetuksessa N:o 593/2008, täysimääräisen vaikutuksen varmistamiseksi on Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti noudatettava valintaa, jonka nämä osapuolet ovat vapaasti tehneet niiden väliseen sopimussuhteeseen sovellettavasta laista, joten asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä tarkoitettujen kansainvälisesti pakottavien säännösten olemassaoloa koskevaa poikkeusta, sellaisena kuin siitä määrätään tämän yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa, on tulkittava suppeasti.
Tästä on todettava, että se, että luonnehtii kansallisia säännöksiä kansainvälisesti pakottaviksi säännöksiksi, koskee jäsenvaltioiden säännöksiä, joiden noudattamista on pidetty olennaisen tärkeänä kyseisen jäsenvaltion poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän turvaamiseksi, että niiden noudattamista vaaditaan kaikilta tämän jäsenvaltion alueella olevilta henkilöiltä tai kaikkien sen alueeseen kohdistuvien oikeussuhteiden osalta. Kun siis kansallinen tuomioistuin arvioi sen kansallisen lain kansainvälisesti pakottavan säännöksen luonnetta, jolla se aikoo korvata sopimuspuolten nimenomaisesti valitseman lain, sen on otettava huomioon paitsi tämän lain tarkka sanamuoto myös lain yleinen rakenne ja kaikki olosuhteet, joissa laki on hyväksytty, voidakseen niiden perusteella päätellä, että laki on luonteeltaan pakottava siltä osin kuin käy ilmi, että kansallinen lainsäätäjä on antanut kyseisen lain suojellakseen kyseessä olevan jäsenvaltion olennaisena pitämää etua.
(ks. 47, 49 ja 50 kohta)
Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 3 artiklaa ja 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustussopimuksen osapuolten valitsema Euroopan unionin jäsenvaltion laki, jossa annetaan jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta annetussa direktiivissä 86/653 säädetty vähimmäissuoja, voidaan syrjäyttää asiaa käsittelevässä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tuomioistuinvaltion lain hyväksi sillä perusteella, että itsenäisiä kauppaedustajia sääntelevät säännökset ovat pakottavia tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, ainoastaan, mikäli asiaa käsittelevä tuomioistuin toteaa yksityiskohtaisesti, että tuomioistuinvaltion lainsäätäjä on direktiiviä täytäntöön pannessaan pitänyt olennaisen tärkeänä, että kyseisessä oikeusjärjestyksessä annetaan kauppaedustajalle tässä direktiivissä säädettyä suojaa laajempi suoja, ja ottaa tältä osin huomioon tällaisten pakottavien säännösten luonteen ja tarkoituksen.
(ks. 52 kohta ja tuomiolauselma)
Asia C‑184/12
United Antwerp Maritime Agencies (Unamar) NV
vastaan
Navigation Maritime Bulgare
(Hof van Cassatien esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty Rooman yleissopimus — 3 artikla ja 7 artiklan 2 kohta — Osapuolten valinnanvapaus — Rajat — Kansainvälisesti pakottavat säännökset — Direktiivi 86/653/ETY — Itsenäiset kauppaedustajat — Tavaroiden myynti- tai ostosopimukset — Päämies päättää edustussopimuksen — Täytäntöönpanoa koskeva kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään direktiivin vähimmäisvaatimuksia laajemmasta suojasta sekä kauppaedustajien suojasta palvelujen tarjoamista koskevien sopimusten yhteydessä”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.10.2013
Ennakkoratkaisukysymykset — Kansallisen tuomioistuimen toimivalta — Esitettyjen kysymysten tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden arviointi
(SEUT 267 artikla)
Ennakkoratkaisukysymykset — Unionin tuomioistuimen toimivalta — Rajat — Tulkinta, jota on pyydetty sen vuoksi, että kansallisessa oikeudessa olevan viittauksen mukaan sovelletaan unionin oikeuden säännöstä — Toimivalta antaa tämä tulkinta
(SEUT 267 artikla)
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Valinnanvapaus — Rajat — Kansainvälisesti pakottavat säännökset — Käsite — Suppea tulkinta — Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta
(19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)
Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa — Valinnanvapaus — Rajat — Kansainvälisesti pakottavat säännökset — Jäsenvaltion lain, jonka sopimuspuolet ovat valinneet ja jolla on saatettu direktiivi 86/653 osaksi kansallista oikeusjärjestystä, soveltamatta jättäminen — Tuomioistuinvaltion sellaisen kansallisen täytäntöönpanosäännöstön soveltaminen, jossa säädetään kyseisen direktiivin vaatimuksia laajemmasta suojasta — Sallittavuus — Edellytykset
(19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 3 artikla ja 7 artiklan 2 kohta; neuvoston direktiivi 86/653/ETY)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 28 kohta)
Ks. tuomion teksti.
(ks. 30 ja 31 kohta)
Sopimuspuolten tahdon autonomian periaatteen, joka on sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan, 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen perusta ja joka on toistettu sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetussa asetuksessa N:o 593/2008, täysimääräisen vaikutuksen varmistamiseksi on Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti noudatettava valintaa, jonka nämä osapuolet ovat vapaasti tehneet niiden väliseen sopimussuhteeseen sovellettavasta laista, joten asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä tarkoitettujen kansainvälisesti pakottavien säännösten olemassaoloa koskevaa poikkeusta, sellaisena kuin siitä määrätään tämän yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa, on tulkittava suppeasti.
Tästä on todettava, että se, että luonnehtii kansallisia säännöksiä kansainvälisesti pakottaviksi säännöksiksi, koskee jäsenvaltioiden säännöksiä, joiden noudattamista on pidetty olennaisen tärkeänä kyseisen jäsenvaltion poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän turvaamiseksi, että niiden noudattamista vaaditaan kaikilta tämän jäsenvaltion alueella olevilta henkilöiltä tai kaikkien sen alueeseen kohdistuvien oikeussuhteiden osalta. Kun siis kansallinen tuomioistuin arvioi sen kansallisen lain kansainvälisesti pakottavan säännöksen luonnetta, jolla se aikoo korvata sopimuspuolten nimenomaisesti valitseman lain, sen on otettava huomioon paitsi tämän lain tarkka sanamuoto myös lain yleinen rakenne ja kaikki olosuhteet, joissa laki on hyväksytty, voidakseen niiden perusteella päätellä, että laki on luonteeltaan pakottava siltä osin kuin käy ilmi, että kansallinen lainsäätäjä on antanut kyseisen lain suojellakseen kyseessä olevan jäsenvaltion olennaisena pitämää etua.
(ks. 47, 49 ja 50 kohta)
Sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan 19.6.1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen 3 artiklaa ja 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustussopimuksen osapuolten valitsema Euroopan unionin jäsenvaltion laki, jossa annetaan jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta annetussa direktiivissä 86/653 säädetty vähimmäissuoja, voidaan syrjäyttää asiaa käsittelevässä toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa tuomioistuinvaltion lain hyväksi sillä perusteella, että itsenäisiä kauppaedustajia sääntelevät säännökset ovat pakottavia tämän viimeksi mainitun jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä, ainoastaan, mikäli asiaa käsittelevä tuomioistuin toteaa yksityiskohtaisesti, että tuomioistuinvaltion lainsäätäjä on direktiiviä täytäntöön pannessaan pitänyt olennaisen tärkeänä, että kyseisessä oikeusjärjestyksessä annetaan kauppaedustajalle tässä direktiivissä säädettyä suojaa laajempi suoja, ja ottaa tältä osin huomioon tällaisten pakottavien säännösten luonteen ja tarkoituksen.
(ks. 52 kohta ja tuomiolauselma)