Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Tavarat ja palvelut, joita on käytetty verovelvollisen arvonlisäverollisissa liiketoimissa – Aiemmassa vaihdannan vaiheessa suoritetun liiketoimen ja verovelvollisen toiminnan välisen suoran ja välittömän yhteyden välttämättömyys – Arviointiperuste – Asianajajan palveluista, jotka on suoritettu rikosoikeudenkäynnissä, johon on ryhdytty verovelvollisen yhtiön johtajia vastaan henkilökohtaisesti luonnollisina henkilöinä, maksettava vero – Vähennysoikeutta ei ole
(Neuvoston direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/115, 17 artiklan 2 kohdan a alakohta)
Tietyn liiketoimen ja verovelvollisen koko toiminnan välinen suora ja välitön yhteys sen ratkaisemiseksi, onko verovelvollinen käyttänyt tavaroita ja palveluja jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/115, 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ”verovelvollisen verollisiin liiketoimiin”, riippuu kyseisen verovelvollisen hankkiman tavaran tai palvelun objektiivisesta sisällöstä.
Se, että palvelusuorituksen ja koko verollisen liiketoiminnan välisen suoran ja välittömän yhteyden määrittäminen on tehtävä kyseisen palvelusuorituksen objektiivisen sisällön perusteella, ei sulje pois sitä, että huomioon voidaan ottaa myös kyseisen liiketoimen yksinomainen syy, koska mainittua syytä on pidettävä objektiivisen sisällön määrittämisperusteena. Kun on osoitettu, että liiketointa ei ole tehty verovelvollisen verollisen toiminnan tarpeisiin, mainitulla liiketoimella ei voida katsoa olevan suoraa ja välitöntä yhteyttä kyseiseen toimintaan, vaikka mainittu toiminta olisikin objektiivisen sisältönsä puolesta arvonlisäverollista.
Sellaiset asianajopalvelut, joiden tarkoituksena on välttää verovelvollisen yrityksen johtajien, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, rikosoikeudelliset seuraamukset, eivät oikeuta kyseistä yritystä vähentämään suoritettujen palvelujen perusteella maksettavaa arvonlisäveroa hankintoihin sisältyvänä arvonlisäverona silloin, kun ensinnäkin mainituilla palveluilla pyritään suoraan ja välittömästi suojaamaan johtajien, joita syytetään heidän henkilökohtaisesta menettelystään johtuvista rikoksista, yksityisiä etuja ja kun toiseksi rikossyytteiden ja verovelvollisen yrityksen välillä ei ole oikeudellista yhteyttä, joten mainitut palvelut on katsottava suoritetun täysin verovelvollisen yrityksen verollisen toiminnan ulkopuolella.
(ks. 29–31 ja 33 kohta sekä tuomiolauselma)
Asia C-104/12
Finanzamt Köln-Nord
vastaan
Wolfram Becker
(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Kuudes arvonlisäverodirektiivi — 17 artiklan 2 kohdan a alakohta — Ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeus — Ostotapahtuman ja verollisen myyntitapahtuman välisen suoran ja välittömän yhteyden olemassaolon välttämättömyys — Kyseisen yhteyden määrittelyperuste — Asianajajan palvelut, jotka on suoritettu lahjontaa koskevassa rikosoikeudenkäynnissä, johon on ryhdytty rajavastuuyhtiön johtajaa ja pääomistajaa vastaan henkilökohtaisesti”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.2.2013
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Tavarat ja palvelut, joita on käytetty verovelvollisen arvonlisäverollisissa liiketoimissa – Aiemmassa vaihdannan vaiheessa suoritetun liiketoimen ja verovelvollisen toiminnan välisen suoran ja välittömän yhteyden välttämättömyys – Arviointiperuste – Asianajajan palveluista, jotka on suoritettu rikosoikeudenkäynnissä, johon on ryhdytty verovelvollisen yhtiön johtajia vastaan henkilökohtaisesti luonnollisina henkilöinä, maksettava vero – Vähennysoikeutta ei ole
(Neuvoston direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/115, 17 artiklan 2 kohdan a alakohta)
Tietyn liiketoimen ja verovelvollisen koko toiminnan välinen suora ja välitön yhteys sen ratkaisemiseksi, onko verovelvollinen käyttänyt tavaroita ja palveluja jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/115, 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ”verovelvollisen verollisiin liiketoimiin”, riippuu kyseisen verovelvollisen hankkiman tavaran tai palvelun objektiivisesta sisällöstä.
Se, että palvelusuorituksen ja koko verollisen liiketoiminnan välisen suoran ja välittömän yhteyden määrittäminen on tehtävä kyseisen palvelusuorituksen objektiivisen sisällön perusteella, ei sulje pois sitä, että huomioon voidaan ottaa myös kyseisen liiketoimen yksinomainen syy, koska mainittua syytä on pidettävä objektiivisen sisällön määrittämisperusteena. Kun on osoitettu, että liiketointa ei ole tehty verovelvollisen verollisen toiminnan tarpeisiin, mainitulla liiketoimella ei voida katsoa olevan suoraa ja välitöntä yhteyttä kyseiseen toimintaan, vaikka mainittu toiminta olisikin objektiivisen sisältönsä puolesta arvonlisäverollista.
Sellaiset asianajopalvelut, joiden tarkoituksena on välttää verovelvollisen yrityksen johtajien, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, rikosoikeudelliset seuraamukset, eivät oikeuta kyseistä yritystä vähentämään suoritettujen palvelujen perusteella maksettavaa arvonlisäveroa hankintoihin sisältyvänä arvonlisäverona silloin, kun ensinnäkin mainituilla palveluilla pyritään suoraan ja välittömästi suojaamaan johtajien, joita syytetään heidän henkilökohtaisesta menettelystään johtuvista rikoksista, yksityisiä etuja ja kun toiseksi rikossyytteiden ja verovelvollisen yrityksen välillä ei ole oikeudellista yhteyttä, joten mainitut palvelut on katsottava suoritetun täysin verovelvollisen yrityksen verollisen toiminnan ulkopuolella.
(ks. 29–31 ja 33 kohta sekä tuomiolauselma)