Asia C‑32/12

Soledad Duarte Hueros

vastaan

Autociba SA ja Automóviles Citroën España SA

(Juzgado de Primera Instancia no 2 de Badajozin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 1999/44/EY — Kuluttajan oikeudet, kun tavara on virheellinen — Virheen vähäisyys — Sopimuksen purkaminen ei ole mahdollista — Kansallisen tuomioistuimen toimivalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 3.10.2013

1. Unionin oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Kansalliset menettelysäännöt – Soveltamisen edellytykset – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Kuluttajansuoja – Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut – Direktiivi 1999/44 – Myyjän vastuu, kun tavarassa on virhe – Asianmukainen alennus, kun tavaran virhe on vähäinen – Kansallinen lainsäädäntö ei anna tuomioistuimelle mahdollisuutta myöntää viran puolesta hinnanalennusta – Tehokkuusperiaatteen loukkaaminen – Lainsäädäntöä ei voida hyväksyä

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44 2 artiklan 1 kohta, 3 artikla ja 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 34 kohta)

2.  Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annettua direktiiviä 1999/44 on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, joka ei anna asiaa käsittelevälle kansalliselle tuomioistuimelle mahdollisuutta myöntää viran puolesta hinnanalennusta siinäkään tapauksessa, ettei kuluttajalla ole oikeutta tarkentaa alkuperäistä vaatimustaan eikä nostaa uutta kannetta vaatiakseen tätä, jos kuluttaja, jolla on oikeus asianmukaiseen alennukseen kauppasopimuksessa vahvistetusta tavaran hinnasta, on oikeusteitse vaatinut ainoastaan kaupan purkamista, vaikka on niin, ettei kauppaa voida saada puretuksi mainitussa tavarassa olevan virheen vähäisyyden vuoksi.

   Tällainen järjestelmä velvoittaa näet kuluttajan ennakoimaan, mihin lopputulokseen toimivaltainen tuomioistuin päätyy tavaran virheellisyyden oikeudellista luonnehdintaa koskevassa lopullisessa tarkastelussaan, ja näin direktiivin 1999/44 3 artiklan 5 kohdassa kuluttajalle tarjottu suoja muuttuu sattumanvaraiseksi ja näin epäasianmukaiseksi. Näin on etenkin silloin, kun tällainen tarkastelu osoittautuu erityisen monimutkaiseksi, jolloin oikeudellinen luonnehdinta riippuu ratkaisevalla tavalla asiaa käsittelevän tuomioistuimen suorittamasta tutkinnasta. Näin ollen tämä lainsäädäntö ei ole tehokkuusperiaatteen mukainen, koska sillä tehdään suhteettoman vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi sen suojan toteuttaminen, joka direktiivillä 1999/44 on haluttu taata kuluttajille, oikeudenkäynneissä, jotka kuluttajat ovat panneet vireille tilanteissa, joissa luovutettu tavara ei ole ollut sopimuksen mukainen. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkia, mitä kansallisia säännöksiä sen käsiteltävänä olevaan riita-asiaan on sovellettava, ja tehdä toimivaltansa rajoissa kaikki mahdollinen taatakseen direktiivin 1999/44 3 artiklan 5 kohdan täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen.

   (ks. 39 ja 40–43 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C‑32/12

Soledad Duarte Hueros

vastaan

Autociba SA ja Automóviles Citroën España SA

(Juzgado de Primera Instancia no 2 de Badajozin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Direktiivi 1999/44/EY — Kuluttajan oikeudet, kun tavara on virheellinen — Virheen vähäisyys — Sopimuksen purkaminen ei ole mahdollista — Kansallisen tuomioistuimen toimivalta”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 3.10.2013

1. Unionin oikeus — Välitön oikeusvaikutus — Kansalliset menettelysäännöt — Soveltamisen edellytykset — Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen noudattaminen

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Kuluttajansuoja — Kulutustavaroiden kauppa ja niihin liittyvät takuut — Direktiivi 1999/44 — Myyjän vastuu, kun tavarassa on virhe — Asianmukainen alennus, kun tavaran virhe on vähäinen — Kansallinen lainsäädäntö ei anna tuomioistuimelle mahdollisuutta myöntää viran puolesta hinnanalennusta — Tehokkuusperiaatteen loukkaaminen — Lainsäädäntöä ei voida hyväksyä

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44 2 artiklan 1 kohta, 3 artikla ja 11 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

1.  Ks. tuomion teksti.

   (ks. 34 kohta)

2.  Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annettua direktiiviä 1999/44 on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, joka ei anna asiaa käsittelevälle kansalliselle tuomioistuimelle mahdollisuutta myöntää viran puolesta hinnanalennusta siinäkään tapauksessa, ettei kuluttajalla ole oikeutta tarkentaa alkuperäistä vaatimustaan eikä nostaa uutta kannetta vaatiakseen tätä, jos kuluttaja, jolla on oikeus asianmukaiseen alennukseen kauppasopimuksessa vahvistetusta tavaran hinnasta, on oikeusteitse vaatinut ainoastaan kaupan purkamista, vaikka on niin, ettei kauppaa voida saada puretuksi mainitussa tavarassa olevan virheen vähäisyyden vuoksi.

   Tällainen järjestelmä velvoittaa näet kuluttajan ennakoimaan, mihin lopputulokseen toimivaltainen tuomioistuin päätyy tavaran virheellisyyden oikeudellista luonnehdintaa koskevassa lopullisessa tarkastelussaan, ja näin direktiivin 1999/44 3 artiklan 5 kohdassa kuluttajalle tarjottu suoja muuttuu sattumanvaraiseksi ja näin epäasianmukaiseksi. Näin on etenkin silloin, kun tällainen tarkastelu osoittautuu erityisen monimutkaiseksi, jolloin oikeudellinen luonnehdinta riippuu ratkaisevalla tavalla asiaa käsittelevän tuomioistuimen suorittamasta tutkinnasta. Näin ollen tämä lainsäädäntö ei ole tehokkuusperiaatteen mukainen, koska sillä tehdään suhteettoman vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi sen suojan toteuttaminen, joka direktiivillä 1999/44 on haluttu taata kuluttajille, oikeudenkäynneissä, jotka kuluttajat ovat panneet vireille tilanteissa, joissa luovutettu tavara ei ole ollut sopimuksen mukainen. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkia, mitä kansallisia säännöksiä sen käsiteltävänä olevaan riita-asiaan on sovellettava, ja tehdä toimivaltansa rajoissa kaikki mahdollinen taatakseen direktiivin 1999/44 3 artiklan 5 kohdan täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen.

   (ks. 39 ja 40–43 kohta sekä tuomiolauselma)