UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PÄÄTÖS (työjärjestyksen 123 b artiklassa määrätty erityisjaosto)

12 päivänä heinäkuuta 2012

Uudelleenkäsittely

Asiassa C‑334/12 RX,

jossa on kyse ensimmäisen julkisasiamiehen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan perusteella 6.7.2012 tekemästä uudelleenkäsittelyä koskevasta ehdotuksesta,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (työjärjestyksen 123 b artiklassa määrätty erityisjaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris sekä jaostojen puheenjohtajat A. Tizzano, J. N. Cunha Rodrigues, K. Lenaerts (esittelevä tuomari) ja J.‑C. Bonichot,

on tehnyt seuraavan

päätöksen

1        Ensimmäisen julkisasiamiehen tekemä uudelleenkäsittelyä koskeva ehdotus koskee unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T‑234/11 P, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 19.6.2012 antamaa tuomiota, jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Oscar Orlando Arango Jaramillon ja 34 muun Euroopan investointipankin (EIP) työntekijän (jäljempänä yhdessä valittajat) valituksen Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F‑34/10, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 4.2.2011 antamasta määräyksestä, jolla jätettiin tutkimatta liian myöhään nostettuna heidän kanteensa, jossa he vaativat yhtäältä, että heidän helmikuun 2010 palkkalaskelmansa on kumottava siltä osin kuin niistä ilmenevät EIP:n päätökset korottaa valittajien eläkemaksuja, ja toisaalta, että EIP on velvoitettava maksamaan heille vahingonkorvausta.

 Asian käsittelyn vaiheet

2        Edellä mainitusta asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetusta tuomiosta käy ilmi, että 1.1.2007 lähtien EIP:n työntekijöiden palkkalaskelmia ei enää ole laadittu perinteiseen tapaan paperisena vaan ne laaditaan elektronisesti. Nykyisin palkkalaskelmat toimitetaan joka kuukausi EIP:n Peoplesoft-nimiseen tietojärjestelmään, ja työntekijät voivat siten tutustua niihin työtietokoneillaan.

3        Helmikuun 2010 palkkalaskelmat syötettiin Peoplesoft-tietojärjestelmään lauantaina 13.2.2010. Näistä palkkalaskelmista ilmeni eläkemaksujen korotus verrattuna tammikuun 2010 palkkalaskelmiin; tämä korotus johtui EIP:n päätöksistä, jotka oli tehty EIP:n työntekijöiden eläkejärjestelmän uudistuksen yhteydessä.

4        Valittajat nostivat 26.5.2010 virkamiestuomioistuimessa kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä heidän helmikuun 2010 palkkalaskelmiensa kumoamista ja toisaalta EIP:n velvoittamista maksamaan yksi euro symbolisena korvauksena heille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

5        EIP vaati virkamiestuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan erillisellä asiakirjalla virkamiestuomioistuinta lausumaan kanteen tutkimatta jättämisestä itse pääasiaa käsittelemättä.

6        Virkamiestuomioistuin jätti kanteen tutkimatta edellä mainitulla asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP antamallaan määräyksellä. Virkamiestuomioistuin totesi pääosin, että kyseisen kanteen nostamisen määräaika, joka oli alkanut maanantaina 15.2.2010, päättyi maanantaina 25.5.2010, kun otetaan huomioon, että määräaikaa oli pitkien etäisyyksien vuoksi pidennetty kymmenellä päivällä, joten on katsottava, että valittajien kanne, joka saapui virkamiestuomioistuimen kirjaamoon sähköisesti vasta 26.5.2010 klo 00.00, oli myöhästynyt, ja näin ollen se oli jätettävä tutkimatta.

7        Valittajat valittivat tästä määräyksestä unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka hylkäsi valituksen edellä mainitulla asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP antamallaan tuomiolla.

8        Kyseisen tuomion 22–25 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin pääosin käsitteli oikeuskäytäntöä, jonka mukaan on niin, että koska EIP:n ja sen työntekijöiden välisiä riitoja koskevien kanteiden nostamiselle ei ole säädetty mitään määräaikaa, tällaiset kanteet on nostettava kohtuullisessa ajassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että Euroopan unionin henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa Euroopan unionin toimielinten ja niiden virkamiesten tai muun henkilöstön välisiä riitoja varten säädetty kolmen kuukauden määräaika on ”asianmukainen vertailukohta”, koska tällaiset riidat muistuttavat luonteeltaan EIP:n ja sen työntekijöiden sisäisiä riitoja, jotka koskevat EIP:n tekemiä näille henkilöille vastaisia toimia, joiden kumoamista nämä vaativat; unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitun tuomion 27 kohdassa tiettyjen aikaisempien tuomioidensa perusteella, että tällaista määräaikaa on pääasiallisesti pidettävänä kohtuullisena.

9        Mainitussa 27 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”a contrario on pääasiallisesti katsottava, että kannetta, jonka EIP:n työntekijä on nostanut kolmen kuukauden määräajan, jota on pidennetty kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, päättymisen jälkeen, ei ole nostettu kohtuullisessa ajassa”. Kyseinen tuomioistuin lisäsi, että tällainen tulkinta voidaan hyväksyä, ”koska vain preklusiivisia määräaikoja koskevien menettelysääntöjen tiukka soveltaminen vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää oikeudenhoidossa kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua”.

10      Edellä mainitun asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetun tuomion 30 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajien väitteet, joiden mukaan virkamiestuomioistuin korvasi kohtuullisen määräajan noudattamisen periaatteen – joka on itsessään joustava ja mahdollistaa asiassa kyseessä olevien etujen tosiasiallisen vertailun – vaatimuksella, jonka mukaan on noudatettava tiukasti ja yleisesti kiinteää kolmen kuukauden määräaikaa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi erityisesti, että virkamiestuomioistuin oli ainoastaan soveltanut oikeussääntöä, joka ”perustuu yleiselle olettamukselle, jonka mukaan kolmen kuukauden määräaika pääasiallisesti riittää siihen, että EIP:n työntekijät voivat arvioida heille vastaisten EIP:n päätösten laillisuuden ja tarvittaessa valmistella kanteensa”, eikä tämän säännön mukaan ole ”välttämätöntä, että sitä soveltavan unionin tuomioistuimen olisi otettava huomioon kunkin yksittäisen tapauksen olosuhteet ja erityisesti vertailtava tosiasiallisesti asiassa kyseessä olevia etuja”.

11      Mainitun tuomion 39 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että ”preklusiivisia määräaikoja koskevien menettelysääntöjen tiukka soveltaminen” vastaa erityisesti oikeusvarmuuden vaatimukseen.

 Arviointi

12      Alustavasti on huomattava, että vaikka oikeuskäytännössä on todettu, että EIP:n henkilöstösäännöissä ei ollut minkäänlaista viittausta EIP:n ja sen työntekijöiden välisiin riitoihin sovellettavista määräajoista, joten näissä riidoissa oli tukeuduttava ”kohtuullisen määräajan” käsitteeseen (ks. vastaavasti asia T‑192/99, Dunnett ym. v. EIP, tuomio 6.3.2001, Kok., s. II‑813, 51–58 kohta), EIP ei ole vielä tähän mennessä antanut asiaa koskevia säännöksiä.

13      Tämän alustavan tarkennuksen jälkeen on todettava, että on olemassa vaara siitä, että unionin oikeuden yhtenäisyys tai johdonmukaisuus vahingoittuu vakavasti, koska edellä mainitun asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetun tuomion mukaan kolmen kuukauden ja kymmenen päivän määräaika – jota on pääasiallisesti pidettävä kohtuullisena määräaikana sille, että EIP:n työntekijä voi nostaa kumoamiskanteen hänelle vastaisesta EIP:n toimesta – on sellainen määräaika, jonka ylittämisestä seuraa kanteen myöhästyminen ja näin ollen tutkimatta jättäminen ilman, että unionin tuomioistuinten olisi otettava huomioon yksittäisen tapauksen erityisiä olosuhteita.

14      Tämä vakava vaara seuraa kahdesta perusteesta, joiden nojalla on perusteltua käsitellä uudelleen edellä mainittu asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annettu tuomio.

15      Ensinnäkin on selvitettävä, onko unionin yleinen tuomioistuin, kun se on katsonut, että virkamiestuomioistuimella ei ole velvollisuutta ottaa huomioon käsiteltävän tapauksen erityisiä olosuhteita sen määräajan, jossa EIP:n työntekijät ovat nostaneet kumoamiskanteen EIP:n tekemästä toimesta, kohtuullisuutta arvioidessaan, päätynyt a contrario -tulkinnalla johdonmukaiseen tulkintaan sen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan sellaisen määräajan, jota ei ole määritetty unionin primaarioikeudessa tai johdetussa oikeudessa, kohtuullisuutta on arvioitava kunkin tapauksen olosuhteiden perusteella (ks. mm. yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok., s. I‑8375, 187 ja 192 kohta ja asia C‑321/09, Kreikka v. komissio, tuomio 7.4.2011, 33 ja 34 kohta).

16      Toiseksi on selvitettävä, voiko unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta, jonka mukaan kanteen nostamisen sellaisen määräajan, jota ei ole määritetty unionin primaarioikeudessa tai johdetussa oikeudessa, ylittäminen johtaa oikeuksien menettämiseen, loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

17      Mikäli tehdyistä päätelmistä kävisi ilmi, että edellä mainittua asiassa Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annettua tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, on tutkittava, vahingoittaako kyseinen tuomio unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, ja tarvittaessa, miltä osin se vahingoittaa näitä.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (työjärjestyksen 123 b artiklassa määrätty erityisjaosto) on tehnyt seuraavan päätöksen:

1)      Unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T‑234/11 P, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 19.6.2012 antama tuomio käsitellään uudelleen.

2)      Uudelleenkäsittelyn kohteena on kysymys siitä, vahingoittaako unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T‑234/11 P, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 19.6.2012 antama tuomio unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta sen vuoksi, että kyseinen tuomioistuin on muutoksenhakuasteena tulkinnut ”kohtuullisen määräajan” käsitettä sellaisen kumoamiskanteen nostamisen yhteydessä, jonka Euroopan investointipankin työntekijät voivat nostaa kyseisen elimen tekemästä heille vastaisesta toimesta, siten, että tämän määräajan ylittäminen merkitsee kanteen myöhästymistä ja näin ollen sen tutkimatta jättämistä ilman, että unionin tuomioistuimilla olisi velvollisuutta ottaa huomioon käsiteltävän tapauksen erityisiä olosuhteita, sekä kysymys siitä, voiko tämä ”kohtuullisen määräajan” käsitteen tulkinta loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

3)      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia sekä unionin yleisen tuomioistuimen käsittelemän asian asianosaisia kehotetaan jättämään unionin tuomioistuimelle kirjalliset huomautuksensa edellä mainituista kysymyksistä yhden kuukauden määräajassa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta laskettuna.

Allekirjoitukset