1. 

Y.S., M. ja S. ovat kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat hakeneet lupaa oleskella laillisesti Alankomaissa. Y.S:n hakemus hylättiin. M:n ja S:n hakemukset hyväksyttiin. He kaikki vetoavat unionin oikeuteen saadakseen tutustua asiakirjaan (muistio), ( 2 ) jonka on laatinut asianomaisen viranomaisen virkamies. Asiakirjaan sisältyy oikeudellinen arviointi, joka on esitetty sisäisenä lausuntona siitä, onko myönnettävä oleskeluoikeudellinen asema. He väittävät, että kyseinen oikeudellinen arviointi on henkilötieto ja että unionin oikeuden mukaan heillä on siten oikeus tutustua muistioon.

2.

SEUT 16 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan”.

3.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilötietojen suoja”, todetaan seuraavaa:

”1.   Jokaisella on oikeus henkilötietojensa suojaan.

2.   Tällaisten tietojen käsittelyn on oltava asianmukaista ja sen on tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla. Jokaisella on oikeus tutustua niihin tietoihin, joita hänestä on kerätty, ja saada ne oikaistuksi.

3.   Riippumaton viranomainen valvoo näiden sääntöjen noudattamista.”

4.

Perusoikeuskirjan 41 artiklan otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”:

”1.   Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

2.   Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:

– –

– –”

5.

Perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa”.

6.

Sen 51 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Tämän perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta – –”

7.

Direktiivin 95/46 ( 3 ) 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltioiden on henkilötietojen käsittelyssä turvattava yksilöille heidän perusoikeutensa ja ‑vapautensa ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyteen”. ( 4 )

8.

Direktiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan ”henkilötiedoilla”tarkoitetaan ”kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä (”rekisteröity”) koskevia tietoja”; ( 5 )”tunnistettavissa olevana” pidetään ”henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa, erityisesti henkilönumeron taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella”.

9.

”Henkilötietojen käsittelyllä”– lyhyemmin ”käsittelyllä” – tarkoitetaan 2 artiklan b alakohdan mukaan ”kaikenlaisia sellaisia toimintoja tai toimintojen kokonaisuuksia, joita kohdistetaan henkilötietoihin joko automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti, kuten tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen, tiedon haku, kysely, käyttö, luovuttaminen siirtämällä, levittämällä tai asettamalla muutoin saataville, yhteensovittaminen tai yhdistäminen sekä suojaaminen, poistaminen tai tuhoaminen”. Direktiivin 2 artiklan c alakohdan mukaan ”henkilötietojen rekisteröintijärjestelmällä” (jäljempänä rekisteröintijärjestelmä) tarkoitetaan ”kaikkia sellaisia järjestettyjä henkilötietojen kokoelmia, joista tiedot ovat saatavilla tietyin perustein, oli kokoelma sitten keskitetty, hajautettu tai toiminnallisin tai maantieteellisin perustein jaettu”.

10.

Direktiivin 95/46 3 artiklan 1 kohdan mukaan kyseistä direktiiviä sovelletaan yhtäältä ”osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn” ja toisaalta ”sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa”. ( 6 ) Tietyt käsittelytavat suljetaan 3 artiklan 2 kohdassa direktiivin 95/46 soveltamisalan ulkopuolelle, ja 7 artiklassa esitetään perusteet, joita käytetään määritettäessä, voivatko jäsenvaltiot käsitellä henkilötietoja.

11.

Direktiivin 12 artiklassa nimeltä ”Tiedonsaantioikeus” säädetään seuraavaa: ( 7 )

”Jäsenvaltioiden on taattava rekisteröidylle oikeus saada rekisterinpitäjältä

12.

Muun muassa tiedonsaantioikeutta koskevia poikkeuksia ja rajoituksia kuvaillaan direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa: ( 8 )

”Jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla pyritään rajoittamaan 6 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklassa, 11 artiklan 1 kohdassa sekä 12 ja 21 artiklassa säädettyjen oikeuksien ja velvoitteiden alaa, jos tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä, jotta varmistettaisiin

– –

– –

13.

Asetus (EY) N:o 45/2001 ( 9 ) koskee yksilöiden suojelua unionin toimielinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä. Siinä määritellään ”henkilötiedot” ja ”henkilötietojen käsittely” pääasiallisesti samoin sanamuodoin kuin direktiivissä 95/46. ( 10 ) Siinä säädetään erityisesti myös rekisteröidyn oikeudesta saada käsiteltävät tiedot itselleen ymmärrettävässä muodossa sekä kaikki tietojen alkuperästä käytettävissä olevat tiedot. ( 11 )

14.

Tutustumisoikeutta asiakirjoihin koskevat unionin välineet, kuten asetus (EY) N:o 1049/2001 ( 12 ) ja päätös yleisön oikeudesta tutustua unionin tuomioistuimen asiakirjoihin, ( 13 ) sisältävät poikkeuksia ”yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojan, erityisesti [unionin] lainsäädännön mukaisen henkilötietojen suojan” turvaamiseksi ( 14 ) ja tarjoavat perustan, jonka nojalla tutustumisoikeus voidaan evätä, jos se vahingoittaisi ”tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa”. ( 15 )

15.

Henkilötietojen suojasta annetussa laissa (Wet bescherming persoonsgegevens, jäljempänä Wbp) määritellään henkilötiedot, ( 16 ) kyseisen lain soveltamisala ( 17 ) ja tiedonsaantioikeus ( 18 ) samankaltaisin sanamuodoin kuin direktiivissä 95/46. Kantajat vetoavat siihen vaatiessaan oikeutta tutustua muistioon, jota on käytetty päätettäessä heidän määräaikaista oleskelulupaa koskevista hakemuksistaan vuonna 2000 annetun ulkomaalaislain (Vreemdelingenwet 2000) nojalla.

16.

Maahanmuutto- ja kansalaisuusvirastolle (jäljempänä IND) jätettyä hakemusta tarkastelee ensin tapausta käsittelevä virkailija, joka laatii päätösluonnoksen ja toisen, ”muistioksi” kutsutun asiakirjan, ( 19 ) jossa esitetään muun muassa päätösluonnoksen perustana oleva oikeudellinen arviointi. Jos tapausta käsittelevällä virkailijalla ei ole oikeutta allekirjoittaa päätösluonnosta, hän lähettää sen ja muistion resumptorin eli ylemmän virkailijan vahvistettavaksi. Ylempi virkailija voi joko vahvistaa tai hylätä muistiossa esitetyn oikeudellisen arvioinnin. Riippumatta siitä, onko tapausta käsittelevällä virkailijalla oikeus allekirjoittaa päätös, muistio ei kuitenkaan sisälly lopulliseen oleskelulupapäätökseen.

17.

Muistiossa esitetään yleensä tapausta käsittelevän virkailijan nimi, puhelinnumero ja työhuoneen numero; ruudut ylemmän virkailijan / ylempien virkailijoiden kuittauksille ja nimille; hakijan nimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, etninen alkuperä, uskonto ja kieli; tiedot menettelyn aikaisemmista vaiheista; tiedot hakijan antamista lausunnoista ja hänen toimittamistaan asiakirjoista; sovellettavat oikeussäännöt ja merkityksellisten tietojen arviointi sovellettavan lain valossa (oikeudellinen arviointi). Raad van Staten mukaan oikeudellisen arvioinnin pituus voi vaihdella muutamasta lauseesta muutamaan sivuun. Alankomaiden hallitus vahvisti istunnossa, ettei muistion laatimista varten ole olemassa mitään mallia. Jos oikeudellinen arviointi on laaja, muistioon voi sisältyä toteamuksia, jotka koskevat annettujen lausuntojen uskottavuuden arviointia, syitä, joiden vuoksi hakija täyttää oleskeluluvan vaatimukset (tai syitä, joiden vuoksi hän ei täytä niitä), ja millä perusteella näin on. Suppeamman arvioinnin tuloksena voi olla muistio, joka sisältää ainoastaan noudatettavan toimintalinjan.

18.

Asiassa C-372/12 esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Minister voor Immigratie, Integratie en Asiel (maahanmuutto-, kotouttamis- ja turvapaikka-asioista vastaava ministeri, jäljempänä ministeri) on ilmoittanut, että muistio on osa hakijaa koskevaa asiakirja-aineistoa, johon kuuluvat asiakirjat on järjestetty jokaiselle hakijalle annettavan ”v-numeron” mukaiseen järjestykseen. Ilman v-numeroa asiakirjaan ei voida tutustua eikä sitä voida etsiä.

19.

Menettelytapana oli 14.7.2009 asti se, että muistiot (myös oikeudelliset arvioinnit) luovutettiin hakemuksesta. Tällaisia hakemuksia tehtiin paljon. Ministerin mukaan tällainen menettelytapa johti suuren työtaakan lisäksi siihen, että oikeudellista arviointia tulkittiin usein väärin. Lisäksi oikeudellista arviointia erityisissä tapauksissa ei enää kirjattu muistioon yhtä laajasti tai se saatettiin jättää kirjaamatta. IND:n yleiskirjeellä 2009/11 tästä menettelytavasta luovuttiin, minkä jälkeen pyynnöt saada tutustua muistioihin (myös oikeudelliseen arviointiin) hylättiin.

20.

Ministeri hylkäsi 9.6.2009 tekemällään päätöksellä Y.S:n hakemuksen, joka koski määräaikaisen oleskeluluvan (asiel) hakemista. Kyseinen päätös peruutettiin, mutta hakemus hylättiin uudelleen 6.7.2010. Muistioon, joka oli laadittu 6.7.2010 tehtyä päätöstä varten, tutustumista koskeva Y.S:n pyyntö hylättiin 24.9.2010 tehdyllä päätöksellä sen perusteella, että muistioon sisältyi henkilötietojen lisäksi oikeudellinen arviointi. Kyseisessä päätöksessä ministeri esitti tarpeellisin osin katsauksen muistioon sisältyvistä tiedoista, kyseisten tietojen alkuperästä ja viranomaisista, joilla oli oikeus niiden käyttöön.

21.

Y.S:n 24.9.2010 tehdystä päätöksestä tekemä hallinnollinen oikaisuvaatimus todettiin perusteettomaksi 22.3.2011 tehdyllä päätöksellä. Y.S. valitti viimeksi mainitusta päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, joka on esittänyt seuraavat kysymykset:

22.

Määräaikaisen oleskeluluvan (asiel) myöntämisen jälkeen M. pyysi 30.10.2009 oikeutta saada tutustua kyseistä päätöstä koskevaan muistioon. Niin ikään S. pyysi 19.2.2010 oikeutta saada tutustua sitä päätöstä, jolla hänelle myönnettiin määräaikainen oleskelulupa (regulier), koskevaan muistioon. Ensin mainittu pyyntö hylättiin 4.11.2009 ja toinen pyyntö 31.3.2010. Ministeri hylkäsi 3.12.2010 M:n ja 21.10.2010 S:n kyseisistä päätöksistä tekemät hallinnolliset oikaisuvaatimukset perusteettomina.

23.

M. valitti ministerin päätöksestä Rechtbank Middelburgiin, joka katsoi 16.6.2011 antamassaan tuomiossa, että valitus oli perusteltu, kumosi päätöksen ja määräsi ministerin antamaan uuden päätöksen, jossa sen tuomio otetaan huomioon. S. valitti ministerin päätöksestä Rechtbank Amsterdamiin. Kyseisen tuomioistuimen 4.8.2011 antama tuomio oli lopputulokseltaan samankaltainen kuin Rechtbank Middelburgin päätös.

24.

Ministeri valitti kummastakin päätöksestä Raad van Stateen, joka on esittänyt seuraavat kysymykset:

25.

Kirjallisia huomautuksia asiassa C-141/12 ovat esittäneet Y.S., Itävallan, Tšekin, Kreikan ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio. Asiassa C-372/12 kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet M. ja S., Ranskan, Alankomaiden ja Portugalin hallitukset sekä komissio.

26.

Unionin tuomioistuin yhdisti asiat 30.4.2013 tekemällään päätöksellä suullista käsittelyä ja tuomiota varten.

27.

Y.S., M. ja S., Ranskan ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio esittivät suullisia huomautuksia 3.7.2013 pidetyssä istunnossa.

28.

Asiassa on riidatonta, että muistio sisältää henkilötietoja ja että Y.S:lle, M:lle ja S:lle annettiin oikeus tutustua kyseisiin henkilötietoihin (lukuun ottamatta oikeudellista arviointia) ja että heille ilmoitettiin kyseisten tietojen lähteet sekä tahot, joille tiedot oli luovutettu. Kummassakin tapauksessa on olennaisilta osin kyse muistion sisällön toista osaa, nimittäin oikeudellista arviointia, koskevien tietojen saannista (tavasta saada tietoja).

29.

Tarkastelen ensin direktiivin 95/46 tulkintaa koskevia ja sen jälkeen perusoikeuskirjaan liittyviä kysymyksiä. Siltä osin kuin kahden ennakkoratkaisupyynnön kysymyksillä on sama kohde, tarkastelen niitä yhdessä.

30.

Istunnossa kävi ilmi, että kantajat haluavat ymmärtää oleskeluoikeudellisesta asemastaan annettavien yksittäispäätösten perustelut. Asiasta ilmenee, että Y.S:ään vaikuttavan päätöksen perustelut annettiin tiedoksi, mutta ei M:ään ja S:ään vaikuttavien päätösten perusteluja.

31.

En kyseenalaista sitä, että kantajilla on pätevä syy vaatia oikeutta tutustua tietoihin, joiden saamiseen he katsovat olevansa oikeutettuja. Lisäksi vaikuttaa siltä, että he vaativat saada tutustua muistioon, koska he katsovat, että heille annetut tiedot ovat riittämättömiä ja että tämä voi heikentää heidän asemaansa.

32.

Henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen merkityksen laajentamisella tai sillä, että niiden soveltamisala laajennetaan kattamaan lausunnot ja lopullisen päätöksen antamista edeltäneeseen valmistelu- ja tutkintavaiheeseen liittyvät muut toimenpiteet, ei estetä sen periaatteen mahdollista loukkaamista, jonka mukaan päätös on perusteltava tehokasta tuomioistuinvalvontaa koskevan oikeuden suojaamiseksi.

33.

Se, että päätös on asianmukaisesti perusteltu niin, että hakija voi saada täyden selvyyden päätöksen perustana olevista näkökohdista ja hyödyntää tehokkaasti käytettävissä olevia oikaisukeinoja, ei sen sijaan ole peruste katsoa, ettei ole tarpeen myöntää oikeutta tutustua koko oikeudelliseen arviointiin, jos kyseiseen arviointiin sovelletaan henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä.

34.

Kumpikaan ennakkoratkaisua pyytäneistä tuomioistuimista ei pyydä unionin tuomioistuinta täsmentämään perusoikeuskirjan 47 artiklan tai johdetun oikeuden mukaista velvoitetta perustella lopulliset päätökset, jotka toimeenpanevat viranomaiset tekevät oleskeluoikeutta koskevasta asemasta, oikeutta tulla kuulluksi tai oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon, jonka osa muistion kaltainen sisäinen asiakirja voi olla. Kantajat eivät (tietääkseni) ole myöskään vedonneet mihinkään näistä perusteista ennakkoratkaisua pyytäneissä tuomioistuimissa.

35.

On totta, että se, että ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat rajanneet kysymyksensä henkilötietojen suojaamista koskevaan unionin oikeuteen, ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä niille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisten tuomioistuinten ratkaistessa niiden käsiteltävänä olevat asiat. ( 20 ) En kuitenkaan katso, että unionin tuomioistuin voisi laajentaa vastaustaan tässä yhteydessä. Perusteluvelvollisuutta ja oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon ei ole varsinaisesti tuotu esiin unionin tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä. Lisäksi vaikka hakijat ovat osoittaneet, että he ovat tietoisia unionin oikeuden mukaisesta velvollisuudesta perustella turvapaikkapäätökset, ( 21 ) kukaan heistä ei näytä esittäneen vaatimuksia tältä osin.

36.

Asiassa C-372/12 Alankomaiden hallitus väitti istunnossa, että myönteisen päätöksen perustelut luovutetaan hakemuksesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei M:lle ja S:lle ole ilmoitettu, miksi heille myönnettiin oleskeluluvat. En voi hyväksyä Alankomaiden hallituksen väitettä, jonka mukaan hakijat eivät useinkaan välitä hankkia kyseisiä perusteluja. Kuten M:n ja S:n asianajaja väitti suullisessa käsittelyssä, myönteisen päätöksen taustalla olevat olosuhteet voivat muuttua, mikä voi johtaa erilaiseen päätökseen myöhempänä ajankohtana. ( 22 ) Näin ollen se, että asianomainen saa tarkan tiedon siitä, mitkä olosuhteet olivat merkityksellisiä tehdyn päätöksen kannalta, on pätevä intressi. Unionin oikeuden yleiset periaatteet, kuten oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (joka on nyt ilmaistu perusoikeuskirjan 47 artiklassa), ( 23 ) käsittää kyseisen intressin. ( 24 ) Henkilötietojen suojaa koskeva unionin oikeus sen sijaan ei käsitä sitä. Sillä on eri tavoitteet. ( 25 )

37.

On joka tapauksessa todettava, että vaikka oikeus tutustua muistiossa esitettyyn oikeudelliseen arviointiin myönnettäisiin sen perusteella, että se on henkilötieto, tämä ei ehkä korjaa viranomaisen laiminlyöntiä, joka koskee perustelujen esittämistä lopullisessa päätöksessä tai niiden asettamista muulla tavoin saataville. Ymmärtääkseni ( 26 ) ylemmälle virkailijalle tarkoitetun ehdotuksen muodossa laadittu muistio ei välttämättä sisällä ainakaan kaikkia toimivaltaisen viranomaisen tekemän lopullisen päätöksen perusteluja. Lisäksi näyttää siltä, että oikeudellinen arviointi saatetaan joskus ilmaista ainoastaan muutamalla lauseella. Vaikka ylempi virkailija olisi ehdotuksesta samaa mieltä, oikeudellinen arviointi ei välttämättä ole tällöin riittävä perustelu.

38.

Lopuksi todettakoon, ettei kumpikaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole kysynyt unionin tuomioistuimelta, edellyttääkö unionin oikeus, että jäsenvaltioiden on, taatakseen toimivaltaisten viranomaisten päätöksentekoprosessin avoimuuden ja oikeuden tutustua kyseisessä prosessissa käytettyihin tietoihin ja/tai hyvää hallintoa koskevan oikeuden suojelemiseksi annettava sellaisten oikeudenkäyntien kaltaisiin oikeudenkäynteihin, joissa Y.S., M. ja S. ovat osallisina, liittyvään asiakirja-aineistoon tutustumista koskeva oikeus (tai sisällytettävä aineistoon oikeudelliseen arviointiin sisältyvien muistioiden kaltaisia asiakirjoja) tai kuultava hakijoita sisäisten menettelyjen osalta ennen oleskeluoikeudelliseen asemaan liittyvän lopullisen päätöksen antamista. Näitä kysymyksiä ei myöskään tarkasteltu kirjallisessa eikä suullisessa menettelyssä.

39.

Arviointini koskee sen vuoksi ainoastaan oikeutta tutustua henkilötietoihin.

40.

Direktiiviä 95/46 sovelletaan henkilötietojen osittain tai kokonaan automatisoituun tietojenkäsittelyyn sekä sellaisten henkilötietojen manuaaliseen käsittelyyn, jotka muodostavat rekisterin osan tai joiden on tarkoitus muodostaa rekisterin osa. ( 27 ) Ainoastaan nämä käsittelytavat ovat direktiivin kattamia ja suojattuja. ( 28 ) Direktiivin 12 artiklan mukaista oikeutta tutustua tietoihin sovelletaan siten ainoastaan sellaisiin henkilötietoihin, joita käsitellään tai saatetaan käsitellä tällaisella tavalla. Yksinkertaisimmillaan kyseistä oikeutta voidaan käyttää siten, että pyydetään toimittamaan ”käsiteltävät” tiedot sekä tiedot niiden alkuperästä. ( 29 ) Kyseisen oikeuden nojalla voidaan kuitenkin myös pyytää vahvistus siitä, käsitelläänkö henkilöä koskevia tietoja vai ei, tietoja kyseisestä käsittelystä ja tiedot kyseessä olevien tietojen automaattiseen käsittelyyn liittyvästä logiikasta; lisäksi voidaan pyytää tietojen oikaisemista, poistamista tai suojaamista (jos niiden käsittely ei ole direktiivin mukaista) sekä tarvittaessa ilmoitus sivullisille tällaisista oikaisuista, poistamisista tai suojaamisista.

41.

Näin ollen se, onko Y.S:llä, M:llä ja S:llä direktiiviin 95/46 perustuva oikeus tutustua muistioon sisältyvään oikeudelliseen arviointiin, riippuu siitä, onko kyseinen arviointi ”henkilötieto” tai – muussa tapauksessa – onko se kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa tietojen käsittelyä tai rekisteröintiä.

42.

Ymmärtääkseni Rechtbank Middelburg kysyy ensimmäisellä asiassa C-141/12 esittämällään kysymyksellä, ovatko muistiossa esitetyt rekisteröityä koskevat tiedot (erotuksena tiedoista, jotka koskevat esimerkiksi tapausta käsittelevää virkailijaa ja/tai ylempää virkailijaa) direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja. Toisella kysymyksellään (joka vastaa asiassa C-372/12 esitettyä viidettä kysymystä) se esittää saman kysymyksen muistioon sisältyvästä oikeudellisesta arvioinnista.

43.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on selvästi ”kyllä”.

44.

Yleisesti ottaen ”henkilötieto” on väljä käsite. ( 30 ) Unionin tuomioistuin on katsonut, että käsite kattaa esimerkiksi ”henkilön nimen, joka on ilmoitettu yhdessä hänen puhelinyhteystietojensa tai hänen työsuhteensa tai harrastuksiensa kanssa”, ( 31 ) hänen osoitteensa, ( 32 ) päivittäiset työaikansa ja lepojaksonsa sekä työaikaan liittyvät keskeytykset ja tauot, ( 33 ) tiettyjen yhteisöjen maksamat palkat ja niiden saajat ( 34 ) sekä luonnollisten henkilöiden ansio- ja pääomatulon sekä varallisuuden. ( 35 )

45.

Vaikuttaa siltä, ettei kyseisten tietojen tosiasiallisella sisällöllä ole merkitystä, jos ne liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön. Niiden voidaan ymmärtää liittyvän mihin tahansa kyseisen henkilön yksityis- ja mahdollisesti – mikäli merkityksellistä – työelämää (johon saattaa liittyä kyseisen yksityiselämän julkisempi puoli) koskeviin tietoihin. ( 36 ) Ne voivat olla saatavilla kirjallisessa muodossa tai sisältyä esimerkiksi kuva- tai äänimateriaaliin. ( 37 )

46.

Sellaiset muistiossa ilmoitetut tiedot, kuten hakijan nimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, etninen alkuperä, uskonto ja kieli, ovat siten direktiivin 95/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja henkilötietoja.

47.

Toisen kysymyksen osalta en katso, että oikeudellinen arviointi olisi henkilötieto.

48.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun unionin tuomioistuimelle on esitetty kysymys, joka koskee oikeutta tutustua oikeudelliseen arviointiin tai neuvonantoon. ( 38 ) Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseisissä tapauksissa tutustumisoikeutta oli pyydetty eri perusteilla. ( 39 ) Unionin tuomioistuinta ei pyydetty tutkimaan, onko – ja jos, niin minkä vuoksi – oikeudellisen arvioinnin tai neuvonannon sisältävän asiakirjan katsottava poikkeavan sisällöltään erilaisesta asiakirjasta.

49.

Vaikkei unionin tuomioistuin voi tässä yhteydessä välttää kyseistä tutkimusta, mielestäni henkilötiedon, oikeudellisen arvioinnin tai minkä tahansa muun arviointimuodon käsitettä ei ole tarpeen määritellä tyhjentävästi. ( 40 ) Riittää, että keskitytään siihen, onko muistioon sisältyvä oikeudellinen arviointi henkilötieto.

50.

Mielestäni näin ei ole.

51.

Oikeudelliset arvioinnit voidaan mielestäni jakaa kolmeen lajiin, joista vain yksi näyttää vastaavan muistioon sisältyvää arviointia.

52.

Ensimmäinen laji on puhtaasti abstrakti: se koskee lain tulkintaa ja soveltamista ilman, että käytetään tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa henkilöä koskevia tietoja tai muuntyyppisiä tosiseikkoja. Direktiiviä 95/46 ei siten sovelleta kyseisessä direktiivissä tarkoitettujen ”henkilötietojen” merkityksen oikeudelliseen arviointiin, koska kyseinen arviointi ei liity tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön.

53.

Toinen laji on vähemmän abstrakti, koska siinä käytetään havainnollistavia tosiseikkoja. Kyseiset tosiseikat eivät kuitenkaan liity tiettyyn tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön tai tapahtumaan. Näin ollen tämäkään oikeudellisen arvioinnin tyyppi ei kuulu direktiivin 95/46 soveltamisalaan.

54.

Kolmanteen lajiin sisältyy tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön (tai tapahtumaan, johon osallistuu tällaisia henkilöitä) liittyvien tosiseikkojen oikeudellinen luokittelu ja niiden arviointi sovellettavan lain valossa. Oikeudellinen arviointi, johon Y.S., M. ja S. vaativat saada tutustua, kuuluu tähän kolmanteen tyyppiin.

55.

En ole vakuuttunut siitä, että direktiivissä 95/46 olevaa ilmausta ”kaikenlaiset tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevat tiedot” olisi tulkittava niin laajasti, että se kattaa rekisteröityyn liittyvät tosiseikat sisältävän tiedoksi annettavissa olevan sisällön kokonaisuudessaan.

56.

Mielestäni vain yksilöä koskeviin tosiseikkoihin liittyvät tiedot voivat olla henkilötietoja. Lukuun ottamatta sitä, että tällainen oikeudellinen arviointi on olemassa, se ei ole sellainen tosiseikka. Näin ollen esimerkiksi henkilön osoite on henkilötieto, mutta hänen asuinpaikkaansa koskeva oikeudellinen arviointi ei ole.

57.

Mielestäni tässä yhteydessä ei ole hyödyllistä erottaa toisistaan ”objektiivisia” tosiseikkoja ja ”subjektiivista” arviointia. Tosiseikat voidaan ilmaista eri muodoissa, joista osa on johonkin tunnistettavissa olevaan kohdistuvan arvioinnin tulos. Esimerkiksi henkilön paino voidaan ilmaista objektiivisesti kiloina tai subjektiivisesti käsitteillä ”alipainoinen” tai ”liikalihava”. Näin ollen en sulje pois mahdollisuutta, että arvioinnit ja lausunnot voidaan joskus luokitella tiedoiksi.

58.

Niiden perustelujen osat, joiden nojalla saavutetaan päätelmä, että henkilö on ”alipainoinen” tai ”lihava”, eivät ole kuitenkaan tosiseikkoja, kuten ei oikeudellinen arviointikaan.

59.

Oikeudellisella arvioinnilla tarkoitetaan oikeuskysymyksen ratkaisun perusteluja. Ratkaisu itsessään voi olla neuvonannon, lausunnon tai päätöksen muodossa (ja voi siten olla oikeudellisesti sitova tai ei). Niiden tosiseikkojen, joihin arviointi perustuu (joista osa saattaa olla henkilötietoja), lisäksi arviointiin sisältyy ratkaisun selitys. Selitys itsessään ei ole tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön liittyvä tieto. Enintään se voidaan luokitella tiedoksi, joka koskee sen asiaa koskevan lainsäädännön tulkintaa ja soveltamista, jonka nojalla yksilön oikeudellista asemaa arvioidaan ja siitä (mahdollisesti) päätetään. Henkilötietoja ja muita tosiseikkoja voidaan oikein hyvin käyttää etsittäessä vastausta tähän kysymykseen, mutta se ei tarkoita, että oikeudellinen arviointi itsessään olisi henkilötieto.

60.

Lisäksi henkilöllä on oikeus tutustua itseään koskeviin henkilötietoihin, koska hänen on voitava luottaa siihen, että hänen perusoikeutensa ja ‑vapautensa, erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen, turvataan jäsenvaltioiden käsitellessä häntä koskevia tietoja. ( 41 ) Käsiteltäviin tietoihin tai kyseistä käsittelyä koskeviin tietoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen seurauksena direktiivin 95/46 muut osat menettäisivät tehokkaan vaikutuksensa. Ei olisi mahdollista esimerkiksi tarkistaa sitä, käsitelläänkö henkilötietoja vain, jos se on tarpeen rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttöön liittyvän tehtävän suorittamiseksi, ( 42 ) tai saada kyseiset tiedot oikaistuiksi tai poistetuiksi. ( 43 ) Oikeudellinen arviointi sellaisenaan ei sen sijaan kuulu yksilön yksityisyyttä koskevan oikeuden alaan. Tämän vuoksi ei ole mitään syytä olettaa, että vain henkilö itse on pätevä tarkistamaan sen ja korjaamaan sitä ja pyytämään sen poistamista tai suojaamista. ( 44 ) On pikemminkin riippumattoman tuomioistuimen tehtävä tarkistaa päätös, jota varten kyseinen oikeudellinen arviointi laadittiin.

61.

Näistä syistä katson, ettei direktiivissä 95/46 edellytetä, että jäsenvaltioiden olisi annettava oikeus tutustua tällaiseen muistion kaltaiseen henkilötietoja sisältävään sisäiseen asiakirjaan sisältyvään oikeudelliseen arviointiin, koska tällainen oikeudellinen arviointi ei itsessään ole henkilötieto.

62.

Onko oikeudellinen arviointi direktiivin 95/46 kattamaa tietojen käsittelyä tai rekisteröintiä?

63.

Mielestäni ei. Se on pikemminkin kokonaisuudessaan yksittäisten ihmisten kontrolloima prosessi, jossa henkilötietoja (sikäli kuin ne ovat merkityksellisiä oikeudellisen arvioinnin kannalta) arvioidaan ja luokitellaan oikeudellisesti ja jossa niihin sovelletaan lainsäädäntöä sekä tehdään oikeuskysymystä koskeva päätös. Kyseinen prosessi ei ole automaattinen, eikä sitä ole tarkoitettu tietojen rekisteröintiin. ( 45 )

64.

Käsittelyllä tarkoitetaan ”kaikkia sellaisia toimia tai toimien kokonaisuuksia”, joita direktiivissä 95/46 yksilöity yhteisö kohdistaa kyseisiin tietoihin. Sanan ”kuten” käytöllä 2 artiklan b alakohdassa osoitetaan, ettei toimien luettelo ole tyhjentävä, ( 46 ) mutta ilmoitetaan myös, minkä tyyppinen toimi on ”käsittelyä”. Unionin tuomioistuin on muun muassa katsonut, että henkilötietojen laittaminen internetsivulle on tässä tarkoitettua käsittelyä. ( 47 ) Luetteloon sisältyy myös henkilötietojen ”muokkaaminen” ja ”käyttö”; näiden toimien tarkoitusta ei kuitenkaan täsmennetä (vaikka vaikuttaa siltä, että jotkin direktiivin 95/46 soveltamisalaa koskevista poikkeuksista on määritelty viittaamalla käsittelyn tarkoitukseen). ( 48 ) Käsittelyyn voi sisältyä myös kuva- ja äänimateriaalia sisältävien tietojen kerääminen, siirtäminen, käsittely, tallentaminen, säilyttäminen tai välittäminen. ( 49 )

65.

Katson, että kaikkiin näihin toimintoihin sisältyy henkilötietoja koskeva toimi, mutta ilman oikeudelliseen arviointiin väistämättä sisältyvää kyseisten tietojen arviointia. Sama koskee rekisteröinnin käsitettä.

66.

Vaikka oikeudellinen arviointi katsottaisiin käsittelyksi, se ei ole automaattista eikä myöskään manuaalisen rekisteröintijärjestelmän muodossa tehtävää. Huomautan lisäksi, että direktiivin 95/46 12 artikla tarjoaa joka tapauksessa perustan oikeudelle tutustua henkilötietoihin, mutta ei niiden käsittelylle tai niiden käsitellylle muodolle.

67.

Kolmannella asiassa C-141/12 esittämällään kysymyksellä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko direktiivin 95/46 12 artiklan ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohdan nojalla ( 50 ) myönnettävä oikeus tutustua ”edellä mainittuihin tietoihin”, jos unionin tuomioistuin katsoo, että ne ovat henkilötietoja.

68.

Minusta vaikuttaa siltä, että vastaus voi olla ainoastaan ”kyllä”, edellyttäen, ettei direktiivin 95/46 13 artiklassa ole säädetty kyseistä oikeutta koskevasta rajoituksesta tai poikkeuksesta.

69.

Kumpikin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, edellyttääkö direktiivi 95/46, että muistiosta annetaan jäljennös henkilöille, jotka vaativat oikeutta tutustua siihen.

70.

Myös asiassa C-372/12 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vetoaa tässä yhteydessä perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohtaan. Vaikka perusoikeuskirjan 8 artikla laadittiin ottamalla huomioon muun muassa direktiivi 95/46, siinä määrätään erillisestä oikeudesta henkilötietojen suojaan. ( 51 ) Siihen ei kuitenkaan sisälly sitä muotoa, jossa tutustumisoikeus on annettava, koskevaa erillistä standardia. Luettuna yhdessä suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen kanssa tulkitsen perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohtaa niin, ettei tutustumisoikeuden tarvitse ylittää sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja kattavien tietojen antamiseksi rekisteröidylle kyseisen määräyksen nojalla suojatuista henkilötiedoista. Direktiivin 95/46 12 artiklassa esitetty vaatimus on kyseisten periaatteiden mukainen. Tästä syystä perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaista tietojen saannin muotoa ei mielestäni ole tarpeen tutkia erikseen.

71.

Direktiivillä 95/46 ei anneta oikeutta tutustua mihin tahansa asiakirjaan tai asiakirja-aineistoon taikka jokaiseen asiakirjaan tai asiakirja-aineistoon, joissa henkilötietoja luetellaan tai käytetään. Siinä ei myöskään rajata sitä aineistomuotoa, jossa siinä taatun tutustumisoikeuden piiriin kuuluvat henkilötiedot on asetettava saataville.

72.

Sen sijaan siinä säädetään, että käsiteltävät tiedot ja kaikki tietojen alkuperästä käytettävissä olevat tiedot on annettava rekisteröidylle ”ymmärrettävässä muodossa”. ( 52 )

73.

Olosuhteista riippuen jäljennös ei välttämättä ole välttämätön eikä riittävä.

74.

Direktiivissä 95/46 ei edellytetä, että tutustumisoikeuden piiriin kuuluvat henkilötiedot on asetettava saataville siinä aineistomuodossa, jossa ne ovat tai jossa ne on alun perin tallennettu. Tältä osin katson, että jäsenvaltiolla on laaja harkintavalta määrittää ( 53 ) kunkin tapauksen yksilöllisten olosuhteiden perusteella se muoto, jossa henkilötiedot asetetaan saataville.

75.

Kyseistä arviointia tehdessään jäsenvaltion on otettava huomioon erityisesti i) aineistomuoto/-muodot, jo(i)ssa kyseiset tiedot ovat ja voidaan saattaa rekisteröidyn saataville, ii) henkilötietojen tyyppi ja iii) tiedonsaantioikeuden tavoitteet.

76.

Ensiksikin henkilötiedot voivat olla olemassa eri muodoissa. Esimerkiksi haastattelun aikana kirjatut tiedot, jotka on sen jälkeen tallennettu, voivat olla ääninauhalla, tallenteen sisältävässä tiedostossa tai nauhalta puretun tekstin muodossa. Direktiivin 95/46 12 artiklassa ei siten säädetä siitä, onko esimerkiksi haastattelusta peräisin olevien tietojen oltava saatavilla ääninauhana, tallenteen sisältävänä tiedostona, nauhalta purettuna tekstinä vai jollain muulla tallennusvälineellä. Riippumatta siitä, mikä muoto valitaan, tiedot on joka tapauksessa asetettava saataville sellaisessa fyysisessä muodossa, joka on kestävä ja jonka avulla voidaan esittää henkilötiedot kokonaisuudessaan täydellisenä.

77.

Toiseksi direktiivin 95/46 12 artiklassa taataan, että rekisteröity voi tutustua itseään koskeviin käsiteltäviin henkilötietoihin, mutta ei mihinkään muihin tietoihin, esimerkiksi jotakuta toista rekisteröityä koskeviin henkilötietoihin. Tämän vuoksi (esimerkiksi) erillisessä asiakirjassa lueteltujen henkilötietojen kokoelman tai muistion, jonka sisällöstä kaikki sellaiset tiedot, jotka eivät ole henkilötietoja, on poistettu tai niiden saatavuus estetty, jäljennöksen täytyy kummankin olla päteviä tietojen saannin muotoja. Sen sijaan asiakirja, jossa ainoastaan luetellaan henkilön matkapuhelinliittymästä soitettujen puhelujen päivämäärät ja ajankohdat, on ehkä syytä asettaa saataville kokonaisuudessaan, koska muut muodot kyseisten tietojen esittämiseksi eivät välttämättä olisi käytännöllisiä tai ajateltavissa.

78.

Kolmanneksi ilmoitettujen tietojen on mahdollistettava se, että rekisteröity voi saada tietää ja ymmärtää tietojen sisällön ja tarvittaessa käyttää direktiivin 95/46 12 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettuja oikeuksiaan samoin kuin esimerkiksi oikeuttaan vastustaa häntä koskevien tietojen käsittelyä (14 artikla) ja oikeuttaan käyttää oikeussuojakeinoa, jos hänelle on aiheutunut vahinkoa (22 ja 23 artikla). ( 54 ) Tietojen on siten oltava sellaisessa muodossa, joka antaa rekisteröidylle mahdollisuuden esimerkiksi tutustua tietoihin ja ymmärtää niitä, varmistua niiden paikkansapitävyydestä ja niiden käsittelyn laillisuudesta, pyytää niiden oikaisua ja mahdollisesti vastustaa (lisä-) käsittelyä. ( 55 ) Tietojen saannin muoto riippuu siten myös niistä oikeuksista, joita rekisteröity haluaa käyttää.

79.

Se, että henkilötietoja sisältyy muistion kaltaiseen asiakirjaan, ei siten merkitse, että rekisteröidyllä olisi automaattisesti oikeus kyseiseen konkreettiseen muotoon, toisin sanoen jäljennökseen tai kyseisen asiakirjan otteeseen.

80.

Katson, ettei direktiivi 95/46 tarjoa perustaa vaatimukselle tutustua muistiossa esitettyyn oikeudelliseen arviointiin. Näin ollen tiedonsaantioikeuden epäämistä ei ole tarvetta perustella kyseisen direktiivin 13 artiklalla.

81.

Jos unionin tuomioistuin on eri mieltä ja katsoo, että direktiiviä 95/46 (ja erityisesti sen 12 artiklaa) sovelletaan, kuuluuko virkamiesten keskinäisen häiriintymättömän näkemystenvaihdon takaamista koskeva intressi 13 artiklan 1 kohdan g alakohdassa olevan ilmaisun ”muiden oikeuksien tai vapauksien suojelu” soveltamisalaan? Voiko vaihtoehtoisesti kyseinen intressi kuulua 13 artiklan 1 kohdan d tai f alakohdan soveltamisalaan?

82.

Mielestäni kumpaankin kysymykseen on vastattava ”ei”.

83.

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa on kattava luettelo oikeuttamisperusteista, joiden nojalla lainsäädännöllä voidaan rajoittaa direktiivin 95/46, mukaan lukien sen 12 artikla, tietyissä säännöksissä säädettyjen velvoitteiden ja oikeuksien alaa. Perusteiden on perustuttava yleiseen etuun tai riittävän tasapainon saavuttamiseen rekisteröidyn ja muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien välillä.

84.

Kyseisen kohdan g alakohdan osalta muiden (eli muun kuin rekisteröidyn) oikeuksien ja vapauksien suojelun ei voida tulkita sisältävän henkilötietoja käsittelevän viranomaisen oikeuksia ja vapauksia. Jos oikeudellinen arviointi on luokiteltava henkilötiedoksi, sen täytyy johtua siitä, että se liittyy tunnistetun tai tunnistettavissa olevan henkilön yksityisiin intresseihin. Vaikka sisäisten ehdotusten suojelua sen turvaamiseksi, että hallintoelimet kykenevät hoitamaan tehtäviään, koskeva julkinen intressi voi todellakin kilpailla avoimuutta koskevan julkisen intressin kanssa, oikeutta tutustua tällaisiin ehdotuksiin ei voida rajoittaa ensin mainitun intressin nojalla, koska tutustumisoikeus kattaa ainoastaan sen, mikä kuuluu yksityisen intressin piiriin.

85.

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdan osalta en näe mitään syytä olla hyväksymättä Alankomaiden hallituksen näkemystä, ettei siinä esitettyjen tiedonsaantioikeutta koskevien rajoitusten ja siinä suojeltujen intressien välillä ole mitään yhteyttä.

86.

Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirja koskee jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Toisin sanoen on niin, että jos sovelletaan unionin oikeutta, sovelletaan perusoikeuskirjaa. ( 56 ) Kyseistä rajoitusta sovelletaan riippumatta perusoikeuskirjan johonkin tiettyyn määräykseen mahdollisesti sisältyvistä lisärajoituksista.

87.

Nyt käsiteltävissä tapauksissa perusoikeuskirjaa sovelletaan, koska asiaa koskevat päätökset tehtiin sen 1.12.2009 tapahtuneen voimaantulon jälkeen ja – kuten Alankomaiden hallitus vahvisti istunnossa – unionin oikeuden täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lain nojalla.

88.

Huolimatta edellä mainitusta johtopäätöksestä katson, ettei perusoikeuskirjan 41 artiklaa voida soveltaa nyt käsiteltävien tapausten yhteydessä, koska siinä määrätään oikeuksista, joihin voidaan vedota unionin toimielimiä vastaan (ja se koskee siten viimeksi mainittujen vastaavia velvoitteita), kun taas nyt käsiteltävät tapaukset koskevat jäsenvaltion hallussa olevia henkilö- ja muita tietoja.

89.

Unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan, jossa säädetään perusteluvelvollisuudesta, tulkinnan asiassa Cicala. ( 57 ) Vaikka 41 artiklan 2 kohdan sanamuodolla ei viitata unionin toimielimiin, siinä määritellään – käyttämällä johdantolausetta ”tähän oikeuteen sisältyy erityisesti” – ketä siinä määrätyt velvoitteet koskevat. Kyseinen ilmaisu sisältää yksiselitteisen viittauksen 41 artiklan 1 kohdassa määrättyyn oikeuteen, johon voidaan vedota ”unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia” vastaan.

90.

Unionin tuomioistuimen asiassa M.M. ( 58 ) esittämä toteamus, jonka mukaan 41 artiklan 2 kohta on soveltamisalaltaan yleinen, ei ole ristiriidassa asiassa Cicala annetun tuomion kanssa. Asiassa M.M. annetun tuomion 82–84 kohta yhdessä luettuina viittaavat mielestäni pikemminkin siihen, että unionin tuomioistuin keskittyi kuulluksi tulemista koskevan oikeuden keskeiseen sisältöön ja siihen, kuka voi vedota kyseiseen oikeuteen; ( 59 ) näin tehdessään unionin tuomioistuin korosti sekä kyseisen oikeuden erittäin laajaa soveltamisalaa että sen pitkäaikaista asemaa unionin oikeusjärjestyksessä.

91.

Kolmanteen asiassa C-372/12 esitettyyn kysymykseen on siten vastattava ”ei”; näin ollen kyseisen asian neljänteen kysymykseen ei ole enää tarpeen vastata.

92.

Olen jo selittänyt, minkä vuoksi mielestäni ei olisi asianmukaista, että unionin tuomioistuin laajentaa esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön alaa vastaamalla oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon ja perusteluvelvollisuutta koskeviin kysymyksiin siltä osin kuin johdettua oikeutta tai muita perusoikeuskirjan määräyksiä, kuten 47 artiklaa, voitaisiin soveltaa. Tällaiset kysymykset voivat olla – mutta eivät välttämättä ole – merkityksellisiä nyt käsiteltäviin ennakkoratkaisukysymyksiin johtaneiden kaltaisten tilanteiden kannalta. Koska mikään ei viittaa siihen, että kyseiset kysymykset olisi tuotu asianmukaisesti esille kansallisessa tuomioistuimessa, ja koska unionin tuomioistuimelle ei esitetty niitä koskevia perusteluja, unionin tuomioistuimen on syytä rajata vastauksensa kysymykseen henkilötietoihin tutustumista koskevasta oikeudesta. ( 60 )

93.

Edellä esitetyn perusteella katson, että unionin tuomioistuimen olisi vastattava Rechtbank Middelburgin ja Raad van Staten esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: