12.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/24

—

kumoamaan komission 1.12.2010 tekemän päätöksen K(2010) 8274 lopull., joka koskee valtiontukea CR 16/2004 (ex NN 29/2004, CP 71/2002 ja CP 133/2005), joka on valtiontuen takaisinperimistä koskevan, 2.7.2008 tehdyn päätöksen K(2008) 3118 lopull. (EUVL L 225, s. 104; takaisinperimistä koskeva päätös) täytäntöönpanotoimi, sellaisena kuin se on täydennettynä, esitettynä yksityiskohtaisemmin ja täsmennettynä asiaa koskevissa asiakirjoissa ja muussa oikeudenkäyntiaineistossa

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

toissijaisesti, tulkitsemaan kaikkia ja erityisesti komissiota sitovalla tavalla komission 1.12.2010 antamaa päätöstä K(2010) 8274 lopull. — sellaisena kuin se on erottamaton osa asiaa koskevia asiakirjoja ja oikeudenkäyntiaineistoa — kannekirjelmässä tarkemmin esitetyllä tavalla eli tavalla, joka on yhteensopiva kanteen kohteena olevan päätöksen perustana olevan takaisinperintää koskevan päätöksen 17 artiklan kanssa, SEUT 346 artiklan — jonka nojalla kanteen kohteena oleva päätös on tehty — kanssa, oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, sekä sijoittautumisvapauden, palvelujen tarjoamisen vapauden, elinkeinonvapauden ja omaisuudensuojan kanssa, joiden huomioon ottaminen on laiminlyöty komission ja Kreikan viranomaisten kanteen kohteena olevaa päätöstä koskevassa tulkinta- ja soveltamiskäytännössä.

1)

Ensimmäisessä kumoamisperusteessa kantajat väittävät, että komissio on rikkonut takaisinperintää koskevan päätöksen 17 artiklaa siltä osin kuin kanteen kohteena olevassa päätöksessä otetaan huomioon Ellinika Nafpigeia SA:n (jäljempänä ENAE) puolustusalan toiminta siten, että päätöksessä asetetaan ENAE:lle velvollisuus hankkiutua eroon kaikista sellaisista omaisuuseristä, jotka eivät tällä hetkellä ole ehdottoman välttämättömiä, mutta jotka ovat kokonaan tai osaksi suhteellisen tarpeellisia tai jotka voivat muodostua ehdottoman tarpeellisiksi ENAE:n puolustusalan toiminnan tulevaisuuden kannalta.

2)

Toisessa kumoamisperusteessa kantajat katsovat, että kanteen kohteena olevaa päätöstä tulkitaan tavalla, joka on ristiriidassa SEUT 356 artiklan kanssa, koska ENAE:n puolustusalan toiminta rajoittuu voimassa oleviin Kreikan merivoimien tekemiin tilauksiin, eikä kata ENAE:n kaikkea sellaista ei-kaupallista toimintaa kuten merivoimien tai Kreikan asevoimien muiden puolustushaarojen taikka ulkomaisten asevoimien tilauksia tahi kaikkea muuta puolustusmateriaalin valmistus-, toimitus- tai kunnossapitotoimintaa.

3)

Kolmannessa kumoamisperusteessa kantajat väittävät, että kanteen kohteena oleva päätös sisältää oikeusvarmuuden periaatteen vastaisesti huomattavasti epävarmoja tekijöitä sen henkilöllisen, ajallisen ja aineellisen soveltamisalan osalta ja että päätöksessä jätetään samanaikaisesti laajaa harkintavaltaa sen täytäntöönpanosta vastaaville elimille. Päätöstä voidaan tällöin tulkita siten, että siinä asetetaan sellaisia velvollisuuksia ja kieltoja, joista ei säädetä takaisinperintää koskevassa päätöksessä, jotka asetetaan väärille henkilöille, jotka ovat epätäsmällisiä tai eivät ole sovellettavissa taikka jotka menevät pitemmälle kuin perusvapauksien- ja oikeuksien kanssa sopusoinnussa oleva toimenpide. Kantajat katsovat lopuksi, että kanteen kohteena olevaa päätöstä, joka on annettu oikeusvarmuuden periaatetta rikkoen, ei osaksi voida lainkaan soveltaa, koska siinä säädetään toimenpiteistä, joiden esteenä on osaksi tai kokonaan oikeudellinen mahdottomuus ja/tai käytännön soveltamista koskeva mahdottomuus, kun on tiedossa, että sen täytäntöönpanolle varatuksi määräajaksi vahvistettu kuuden kuukauden määräaika oli alusta pitäen toteuttamiskelvoton ja epärealistinen.

4)

Neljännellä kumoamisperusteella kantajat väittävät, että kanteen kohteena olevalla päätöksellä asetetaan ENAE:lle ja sen osakkaille velvollisuuksia ja kieltoja tavalla, joka vaikuttaa heidän sellaisiin perusoikeuksiinsa, jotka koskevat sijoittautumisvapautta, elinkeinonvapautta ja omaisuudensuojaa, osaksi ilman oikeudellisen perustan olemassaoloa ja ylittäen joka tapauksessa sen, mikä on tarpeen takaisinperintää koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.