5.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/22

Kanne 7.1.2011 — Export Development Bank of Iran v. neuvosto

(Asia T-4/11)

2011/C 72/38

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Export Development Bank of Iran (edustaja: asianajaja J.-M. Thouvenin)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

—

Neuvoston asetus (EU) N:o 961/2010 on kumottava siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

päätöksen 2010/413/YUTP on todettava olevan kantajaan nähden soveltumaton

—

neuvoston asetuksen (EU) N:o 991/2010 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta on kumottava siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

neuvoston päätös kantajan kirjaamisesta neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 liitteessä VIII olevaan luetteloon, on kumottava

—

neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 961/2010 (1) ja/tai sen 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdalla ei ole oikeudellista perustaa.

—

Tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, ettei SEUT 215 artiklaa voida käyttää asetuksen N:o 961/2010 oikeudellisena perustana, koska päätöksessä 2010/413/YUTP ei tästä säädetä.

—

Kanneperusteen toisessa osassa kantaja väittää, ettei SEUT 215 artiklaa voida käyttää asetuksen N:o 961/2010 oikeudellisena perustana, koska päätöstä 2010/413/YUTP ei ole tehty SEU V jakson 2 luvun mukaisesti.

2)

Toinen kanneperuste koskee sitä, että asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdalla loukataan kansainvälistä oikeutta, koska näillä säännöksillä ei panna täytäntöön turvallisuusneuvoston päätöstä ja koska niillä loukataan kansainvälisessä oikeudessa taattua sisäisiin asioihin puuttumattomuutta koskevaa periaatetta.

3)

Kolmas kanneperuste koskee SEUT 215 artiklan rikkomista, koska menettely liitteeseen VIII kirjaamiseksi on ristiriidassa SEUT 215 artiklassa säädetyn menettelyn kanssa.

4)

Neljäs kanneperuste koskee sitä, että puolustautumisoikeuksia sekä oikeutta hyvään hallintoon ja tehokkaaseen oikeusturvaan on loukattu, koska neuvosto ei ole kunnioittanut kantajan oikeutta tulla kuulluksi, ei ole perustellut riittävällä tavalla päätöstään eikä ole antanut kantajalle tilaisuutta tutustua asiakirja-aineistoon.

5)

Viides kanneperuste koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

—

Kantaja väittää ensinnäkin, että riidanalaiset päätökset ovat sopimattomia, koska kantajan hallinnoimien varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen merkitsee sellaisten varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä, jotka eivät ole kantajan vapaasti käytettävissä ja jotka kuuluvat sen asiakkaille.

—

Kantaja väittää myös, että sille määrätty seuraamus on kohtuuton suhteessa niihin tosiseikkoihin, joista sitä moititaan, ja että seuraamus perustuu vanhoihin ja toteen näyttämättömiin tosiseikkoihin.

6)

Kuudes kanneperuste koskee omaisuudensuojan loukkaamista, koska kantajan omistusoikeuteen määrätty rajoitus on suhteeton siitä syystä, että sen puolustautumisoikeuksia ei kunnioitettu menettelyn kuluessa.

7)

Seitsemäs kanneperuste koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista, sillä kantajalle on määrätty seuraamuksia ilman, että asiassa olisi osoitettu sen osallistuneen tietoisesti ja vapaaehtoisesti toimiin, joilla pyritään kiertämään rajoittavia toimenpiteitä tai joista aiheutuu tällainen seuraus.

(1)  EUVL L 281, s. 1.