EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
13 päivänä kesäkuuta 2012
Asia F‑41/11
Dana Mocová
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen uudistamatta jättäminen – Harkintavalta – Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla – OLAFin pääjohtajan OLAFin väliaikaisen henkilöstön palvelukseen ottamista ja työtä koskevasta uudesta politiikasta 30.6.2005 tekemän päätöksen 4 artikla – Väliaikaisten toimihenkilöiden työsopimusten enimmäiskesto
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Dana Mocová vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) virkaa tekevän pääjohtajan 11.2.2011 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksen uusimista koskeva vaatimuksensa.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Hakemuksen implisiittisestä hylkäyspäätöksestä nostettu kanne – Perustelujen puuttumista koskeva kanneperuste – Valituksen hylkäyspäätökseen sisältyvien perustelujen huomioon ottaminen
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 46 artikla)
2. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Määräaikaisen työsopimuksen uusiminen – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla ja 47 artiklan 1 kohdan b alakohta)
3. Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Sopimuksen tekeminen vakinaisen toimen väliaikaista täyttämistä varten – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 1 a artiklan 1 kohta; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohta, 3–5 artikla ja 8 artiklan toinen kohta)
1. Kun otetaan huomioon, että oikeudenkäyntiä edeltävä menettely on luonteeltaan kehittyvä, kun valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut, jotka luonnollisesti puuttuivat valituksen kohteena olevasta implisiittisestä hylkäyspäätöksestä, on valituksen hylkäyspäätöksen perustelut otettava huomioon tarkasteltaessa asianomaiselle vastaisen alkuperäisen toimen lainmukaisuutta, koska näiden perustelujen katsotaan olevan samat kuin viimeksi mainitulla toimella. Näin ollen tarkastelun kohteena on alkuperäisen asianomaiselle vastaisen toimen lainmukaisuus, ja siinä otetaan huomioon valituksen hylkäyspäätöksen perustelut.
(ks. 21 ja 38 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑377/08 P, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Väliaikaisella toimihenkilöllä, jolla on määräaikainen työsopimus, ei ole pääsääntöisesti mitään oikeutta sopimuksensa uudistamiseen vaan tämä on pelkkä mahdollisuus, joka edellyttää, että uudistaminen on yksikön edun mukaista. Toisin kuin virkamiehet, joiden työpaikan pysyvyys taataan henkilöstösäännöissä, väliaikaiset toimihenkilöt kuuluvat nimittäin eri järjestelmään, jonka perustana on asianomaisen toimielimen kanssa tehty työsopimus. Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että toimielimen ja määräajaksi palvelukseen otetun väliaikaisen toimihenkilön välisen työsuhteen kestoa koskevat nimenomaan osapuolten välisessä sopimuksessa vahvistetut ehdot. Lisäksi hallinnolla on laaja harkintavalta sopimuksen uusimisessa. Unionin tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt hyväksyttävissä rajoissa, kun otetaan huomioon sen keinot ja mahdollisuudet päätyä arviointiinsa, sekä sen selvittämiseen, ettei se ole käyttänyt valtaansa ilmeisen väärin. Tässä asiayhteydessä sen osoittaminen, että hallinto on tehnyt tosiseikkojen arvioinnissa ilmeisen virheen, jonka perusteella tämän arvioinnin perusteella tehty päätös on kumottava, edellyttää, että näyttö, jonka esittäminen kuuluu toimihenkilölle, riittää viemään uskottavuuden hallinnon tekemiltä arvioinneilta. Toisin sanoen ilmeistä virhettä ei ole näytetty toteen, jos toimihenkilön esittämistä todisteista huolimatta arviointia, joka on riitautettu, voidaan edelleen pitää perusteltuna ja johdonmukaisena.
(ks. 42–44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑380/94, AIUFFASS ja AKT v. komissio, 12.12.1996, 59 kohta; yhdistetyt asiat T‑330/00 ja T‑114/01, Cocchi ja Hainz, 17.10.2002, 82 kohta; asia T‑7/01, Pyres v. komissio, 6.2.2003, 64 kohta ja asia T‑289/03, BUPA ym. v. komissio, 12.2.2008, 221 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑54/08, Bernard v. Europol, 7.7.2009, 44 kohta ja asia F‑8/10, Gheysens v. neuvosto, 23.11.2010, 75 kohta
3. Henkilöstösääntöjen 1 a artiklan 1 kohdasta ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2–5 artiklasta ilmenee, että toimielinten vakinaiset toimet täytetään pääsääntöisesti virkamiehillä ja että ainoastaan poikkeuksellisesti henkilöt, joihin sovelletaan muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, voivat hoitaa tällaisia toimia. Vaikka muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan b alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että väliaikaiset toimihenkilöt voidaan palkata hoitamaan vakinaista tointa, tässä artiklassa täsmennetään myös, että tämä voi olla vain tilapäistä. Lisäksi muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetun väliaikaisen toimihenkilön työsopimus voidaan tehdä enintään neljäksi vuodeksi ja uusia vain kerran enintään kahdeksi vuodeksi. Tämän ajanjakson päätyttyä väliaikaisen toimihenkilön tehtävät päättyvät joko siten, että hänen palvelussuhteensa päättyy, tai siten, että hänet nimitetään virkamieheksi henkilöstösäännöissä vahvistetuin edellytyksin. Tällä poikkeuksella periaatteesta, jonka mukaan vakinaiset virat täytetään nimittämällä niihin virkamies, ei voi olla muuta tarkoitusta kuin yksikön tarpeiden täyttäminen tietyssä tapauksessa.
(ks. 48 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑325/09 P, Adjemian ym. v. komissio, 21.9.2011, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen