17.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/12

1)

Onko sitä, että luottolaitos tarjoaa asiakkaalleen, jonka kanssa se on ensin tehnyt kiinnelainasopimuksen, koronvaihtosopimusta aiempaan liiketoimeen liittyvältä koronvaihtelujen riskiltä suojautumiseksi, pidettävä Mifid-direktiivin (1) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan määritelmän mukaisena sijoitusneuvontana?

2)

Merkitseekö se, ettei yksityissijoittajalle ole tehty Mifid-direktiivin 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua asianmukaisuusarviointia, sitä, että kyseisen sijoittajan ja neuvontaa tarjonneen luottolaitoksen välinen koronvaihtosopimus on todettava pätemättömäksi?

3)

Jos edellä tarkoitettua palvelua ei pidetä sijoitusneuvontana, riittääkö se, että koronvaihtosopimuksen kaltainen monimutkainen rahoitusväline on rahoituspalvelulaitoksen syystä hankittu ilman Mifid-direktiivin 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua soveltuvuusarviointia, yksinään perusteeksi tästä hankinnasta luottolaitoksen kanssa tehdyn sopimuksen toteamiseen pätemättömäksi?

4)

Onko Mifid-direktiivin 19 artiklan 9 kohdan perusteella se, että luottolaitos tarjoaa asiakkaalleen kiinnelainaan liitettävää monimutkaista rahoitusvälinettä, jo sinänsä riittävä peruste luottolaitoksen vapauttamiseen velvoitteesta tehdä 19 artiklassa tarkoitetut asianmukaisuus- ja soveltuvuusarvioinnit, jotka sijoituspalveluntarjoajan on tavallisesti tehtävä yksityiselle sijoittajalle?

5)

Jotta luottolaitos voitaisiin vapauttaa Mifid-direktiivin 19 artiklassa tarkoitetuista velvoitteista, onko siihen rahoitustuotteeseen, johon tarjottu rahoitusväline liitetään, sovellettava samanlaisia sijoittajan suojaa koskevia lakisääteisiä vaatimuksia kuin ne, joita edellytetään kyseisessä direktiivissä?