28.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 25/25

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Gerechtshof te Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 10.10.2011 — UPC Nederland BV v. Gemeente Hilversum

(Asia C-518/11)

(2012/C 25/45)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gerechtshof te Amsterdam

Pääasian asianosaiset

Valittaja: UPC Nederland BV

Vastapuoli: Gemeente Hilversum

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Kuuluuko palvelu, joka käsittää vapaasti käytettävissä olevien radio- ja tv-pakettien välittämisen kaapeliteitse ja jonka suorittamisesta veloitetaan sekä siirtokustannukset että lähetystoiminnan harjoittajille ja yhteisvalvontajärjestöille niiden sisällön julkistamisesta suoritettavat maksut (vyörytettyinä), uuden sääntelyjärjestelmän aineelliseen soveltamisalaan?

2)

a)

Onko kunnalla vielä oikeus (tehtävä) valvoa asukkaidensa yleisiä etuja puuttumalla loppukäyttäjähintoihin hintarajoitusehdon avulla, kun kysymystä tarkastellaan televiestintäalan vapauttamisen ja uuden sääntelyjärjestelmän tavoitteiden taustaa vastaan, ja kun otetaan huomioon, että uusi sääntelyjärjestelmä edellyttää tiukan koordinointi- ja konsultointimenettelyn läpiviemistä ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen on (yksinomaisesti) toimivaltainen puuttumaan loppukäyttäjähintoihin hintavalvonnan kaltaisella toimella?

b)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko uusi sääntelyjärjestelmä esteenä sille, että kunta soveltaa kaapeliverkkoyrityksensä myynnin yhteydessä sopimaansa hintarajoitusehtoa?

Jos kysymyksiin 2 a ja b vastataan kieltävästi, herää seuraava kysymys:

3)

Onko julkinen elin, kuten kunta, esillä olevan asian kaltaisessa tapauksessa (myös) velvollinen noudattamaan lojaalisuusperiaatetta, jos se tehdessään hintarajoitusehdon ja soveltaessaan sitä ei toimi julkisen tehtävänsä täyttämiseksi vaan toimii yksityisoikeudellisen toimivaltansa puitteissa (ks. myös kysymys 6 a)

4)

Jos uutta sääntelyjärjestelmää on sovellettava ja kunnan on noudatettava lojaalisuusperiaatetta:

a)

Onko velvollisuus noudattaa lojaalisuusperiaatetta tarkasteltuna uuden sääntelyjärjestelmän (tavoitteiden) kanssa esteenä sille, että kunta pitää hintarajoitusehdon voimassa, kun otetaan huomioon, että uusi sääntelyjärjestelmä edellyttää tiukan koordinointi- ja konsultointimenettelyn läpiviemistä, ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen saa puuttua loppukäyttäjähintoihin hintavalvonnan kaltaisella toimella?

b)

Jos edelliseen kysymykseen vastaan kieltävästi, vastataanko kysymykseen 4 a toisin sen myöhemmän ajanjakson osalta, kun komissio oli letter of serious doubt -kirjeessään ilmaissut epäilevänsä vakavasti OPTAn (riippumaton posti- ja televiestintäviranomainen) ehdottaman hintavalvonnan yhteensopivuutta uuden sääntelyjärjestelmän tavoitteiden kanssa, sellaisina kuin ne on kuvattu puitedirektiivin 8 artiklassa, ja kun OPTA tämän johdosta oli luopunut kyseisestä toimenpiteestä?

5)

a)

Onko velvollisuus noudattaa lojaalisuusperiaatetta tarkasteltuna uuden sääntelyjärjestelmän (tavoitteiden) kanssa esteenä sille, että kunta pitää hintarajoitusehdon voimassa, kun otetaan huomioon, että uusi sääntelyjärjestelmä edellyttää tiukan koordinointi- ja konsultointimenettelyn läpiviemistä, ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen saa puuttua loppukäyttäjähintoihin hintavalvonnan kaltaisella toimella?

b)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, minkä tässä asiassa esiin tulleiden seikkojen yhteydessä tuomioistuimen on viran puolesta tutkittava SEUT 101 artiklan soveltamista? Onko tuomioistuin velvollinen toimimaan näin myös, jos tämä tutkinta (mahdollisesti) johtaa siviiliprosessilain 149 §:ssä tarkoitettuun tosiseikkojen täydentämiseen sen jälkeen, kun asianosaisille on annettu tilaisuus ilmaista kantansa?

6)

Jos SEUT 101 artiklaa on sovellettava asianosaisten välisen riita-asian rajat ylittäen ja huomioon otetaan uusi sääntelyjärjestelmä (sen tavoitteet), se miten OPTA ja Euroopan komissio tätä soveltavat sekä uudessa sääntelyjärjestelmässä käytettyjen käsitteiden, kuten huomattavan markkinavoiman ja merkityksellisten markkinoiden, sovittaminen unionin kilpailuoikeuden vastaaviin käsitteisiin, tässä asiassa esiin tulleiden seikkojen johdosta heräävät seuraavat kysymykset:

a)

Onko kuntaa pidettävä sen kaapeliverkkoyrityksen myynnin ja kauppaa tehtäessä sovitun hintarajoitusehdon yhteydessä SEUT 101 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä (ks. myös kysymys 3)?

b)

Onko hintarajoitusehdon katsottava kuuluvan SEUT 101 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin vakavimpiin rajoituksiin, jotka on kuvattu tarkemmin komission tiedonannossa vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -tiedonanto, 2001/C 368/07, 11 kohta) (1)? Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko rajoitus jo tästä syystä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuntuva kilpailunrajoitus? Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko jäljempänä kysymyksessä 6 d esitetyillä seikoilla vastauksen kannalta merkitystä?

c)

Jos hintarajoitusehto ei kuulu vakavimpiin rajoituksiin, onko se kilpailua rajoittava (jo) siksi, että:

—

Nederlandse Mededingingsautoriteit (Alankomaiden kilpailuviranomainen, jäljempänä NMa) katsoi, että UPC ei käyttänyt määräävää asemaansa väärin veloittaessaan samanlaisista palveluista kuin peruspaketin välittämisestä kaapeliteitse samoilla markkinoilla korkeampia hintoja

—

komissio ilmoitti letter of serious doubt -kirjeessään epäilevänsä vakavasti, onko puuttuminen UPC:n tarjoaman peruspaketin kaapelivälityksen kaltaisten palvelujen loppukäyttäjähintoihin (ennalta tapahtuvan hintavalvonnan avulla) yhteensopivaa puitedirektiivin 8 artiklassa kuvattujen tavoitteiden kanssa? Onko vastauksen kannalta merkitystä sillä, että OPTA luopui hintavalvonnasta letter of serious doubt -kirjeen johdosta?

d)

Onko hintarajoitusehdon sisältävä sopimus SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuntuva kilpailunrajoitus, kun huomioon otetaan (myös), että

—

UPC:llä on katsottu uuden sääntelyjärjestelmän puitteissa olevan huomattava markkinavoima (de minimis -tiedonanto, 7 kohta);

—

lähes kaikki Alankomaiden kunnat, jotka 1990-luvulla myivät kaapeliverkkoyrityksensä UPC:lle tai muille kaapelioperaattoreille, pidättivät kyseisissä sopimuksissa itselleen oikeuden puuttua peruspaketin hinnoitteluun (de minimis -tiedonanto, 8 kohta)?

e)

Onko hintarajoitusehdon sisältävän sopimuksen katsottava olevan omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, joka on tarkemmin kuvattu EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevissa suuntaviivoissa (EUVL 2004, C 101, s. 81), kun otetaan huomioon, että

—

UPC:llä on katsottu uuden sääntelyjärjestelmän puitteissa olevan huomattava markkinavoima

—

OPTA on noudattanut eurooppalaista konsultointimenettelyä ottaakseen käyttöön hintavalvontatoimenpiteen, joka kohdistuu sellaisiin palveluihin kuin UPC:n kaltaisten huomattavan markkinavoiman omaavien kaapelioperaattoreiden tarjoamaan peruspaketin välittämiseen kaapeliteitse, ja kyseistä menettelyä on uuden sääntelyjärjestelmän mukaan noudatettava, jos aiottu toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

—

sopimuksen arvo oli tuolloin 51 miljoonaa guldenia (runsaat 23 miljoonaa euroa)

—

lähes kaikki Alankomaiden kunnat, jotka 1990-luvulla myivät kaapeliverkkoyrityksensä UPC:lle tai muille kaapelioperaattoreille, pidättivät kyseisissä sopimuksissa itselleen oikeuden puuttua peruspaketin hinnoitteluun?

7)

Onko tuomioistuin vielä toimivaltainen päättämään, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaan sisältyvää kieltoa ei SEUT 101 artiklan 3 kohdan perusteella sovelleta hintarajoitusehtoon, kun otetaan huomioon uusi sääntelyjärjestelmä ja komission letter of serious doubt -kirjeessä esittämä vakava epäily loppukäyttäjähintoihin kohdistuvien (ennalta suoritettavien) toimien yhteensopivuudesta kilpailuoikeuden tavoitteiden kanssa? Onko vastauksen kannalta merkitystä sillä, että OPTA letter of serious doubt -kirjeen johdosta luopui aiotusta hintavalvonnasta?

8)

Jättääkö SEUT 101 artiklan 2 kohtaan sisältyvä unionin oikeuden mukainen mitättömyysseuraamus mahdollisuuden suhteuttaa sen ajallisia vaikutuksia, kun otetaan huomioon sopimuksen tekoajan olosuhteet (televiestintäalan vapauttamisen alkuvaihe) ja televiestintäalan myöhempi kehitys, kuten uuden sääntelyjärjestelmän voimaantulo ja komission sen johdosta ilmaisema vakava epäily hintavalvonnan soveltuvuudesta?

(1)  EYVL 2001, C 368, s. 13.