|
22.10.2011 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 311/28 |
Valitus, jonka Caffaro Srl, erityisessä yrityssaneerausmenettelyssä, (aiemmin Caffaro Srl) on tehnyt 31.8.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kuudes jaosto) asiassa T-192/06, Caffaro v. komissio, 16.6.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-447/11 P)
2011/C 311/46
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Caffaro Srl, erityisessä yrityssaneerausmenettelyssä (aiemmin Caffaro Srl) (edustajat: avvocato A. Santa Maria, avvocato C. Biscaretti di Ruffia ja avvocato E. Gambaro)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
|
— |
Mainittu tuomio on kumottava ja samalla on todettava, että komission 3.5.2006 tekemä päätös K(2006) 1766 lopullinen on mitätön siltä osin kuin siinä velvoitetaan Caffaro S.r.l. yhteisvastuullisesti SNIA S.p.A.:n kanssa 1 078 miljoonan euron sakkoon tai vaihtoehtoisesti |
|
— |
mainittu tuomio on kumottava ja näin ollen myös päätös on kumottava niiltä osin, jotka koskevat niitä valitusperusteita, jotka unionin tuomioistuin hyväksyy ja katsoo perustelluiksi, |
|
— |
toissijaisesti kantajalle määrätty sakko on määritettävä uudelleen ja sen määrää on alennettava symboliseen määrään tai alennettava huomattavasti, kun otetaan huomioon ne oikeudelliset perusteet ja tosiseikat, joihin tässä valituksessa on vedottu, |
|
— |
edelleen toissijaisesti asiakirjat on palautettava unionin yleiselle tuomioistuimelle uudelleen käsittelyä varten ja sille on ilmoitettava ne tiedot ja perusteet, jotka unionin tuomioistuin haluaa täsmentää tämän valituksen käsittelyn yhteydessä, |
|
— |
joka tapauksessa komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisenä valitusperusteenaan Caffaro vetoaa SEUT 101 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä sakkojen määrän laskennasta annettujen komission suuntaviivojen (2) rikkomiseen, tosiasioiden ja joidenkin todisteiden virheelliseen oikeudelliseen luokitteluun ja vääristelyyn ja perusteluvelvollisuuden rikkomiseen sillä perusteella, että perustelut ovat riittämättömiä ja ristiriitaisia tuomion siinä osassa, jossa unionin yleinen tuomioistuin ei ole pitänyt merkityksellisenä sitä, että Caffaro oli taloudellisesti riippuvainen merkityksellisistä markkinoista eikä sitä, että Caffarolle oli aiheutunut vahinkoa kartellista.
Toisena valitusperusteenaan Caffaro vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja rikkonut asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä sakkojen määrän laskennasta annettuja komission suuntaviivoja sen viitevuoden osalta, jonka komissio on ottanut huomioon päätöksessä siinä yhteydessä, johon viitataan ”erilaisena kohteluna”. Erityisesti vedotaan siihen, että kaikkien muiden väitettyyn rikkomukseen osallisten (paitsi Caffaron) osalta on käytetty vuotta 1999 koskevia markkinaosuuksia.
Kolmantena valitusperusteenaan valittaja valittaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemästä virheestä, joka koskee sitä, että rikkomuksen kestoa Caffaron osalta arvioitaessa ei ole otettu huomioon sitä, että valittaja ei ole osallistunut lainvastaiseen yhteydenpitoon 26.11.1998. Erityisesti Caffaro vetoaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohdan ja sakkojen määrän laskennasta annettujen komission suuntaviivojen rikkomiseen rikkomuksen keston, perustelujen puuttumisen, tosiasioiden virheellisen arvioinnin ja perusteluvelvollisuuden rikkomisen osalta.
Neljäntenä valitusperusteena, joka koskee sitä, että komission toimet kantajaa vastaan ovat vanhentuneet ja toteutettu liian myöhään, Caffaro vetoaa asetuksen (EY) N:o 1/2003 25 artiklan virheelliseen soveltamiseen, tosiasioiden vääristelyyn ja niiden virheelliseen oikeudelliseen luokitteluun, harkintavallan väärinkäyttöön, EU:n oikeuden yleisten periaatteiden loukkaamiseen, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen sekä riidanalaisen tuomion puutteellisiin perusteluihin. Erityisesti Caffaro riitauttaa sen, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ottanut huomioon sitä, että komissio ei tehnyt mitään vuoteen vanhentumisen keskeyttävän toimen jälkeen ennen kuin se lähetti kantajalle tietopyynnön ilman mitään tutkinnallisia tai nimenomaisia perusteluja.
Viidentenä valitusperusteena valittaja vetoaa lopuksi perustelujen puuttumiseen ja lieventävien asianhaarojen, joihin Caffaro on vedonnut komissiossa, virheelliseen arviointiin riidanalaisessa tuomiossa. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut myös menettelysääntöjä ja arvioinut virheellisesti valittajan vahingoksi joitakin todisteita.
(1) EYVL L 1, s. 1.