27.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/16

—

Valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 4 kohta, jonka mukaan asiassa T-455/08 nostettu kanne hylättiin muilta osin, ja siihen liittyvä 6 kohdan oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu on kumottava.

—

Asia on ratkaistava lopullisesti ja asiassa T-455/08 nostettu kanne on hyväksyttävä myös siltä osin kuin se koskee riidanalaista päätöstä siltä osin kuin Euroopan komissio toteaa siinä, että Saksan liittotasavallan toteuttamat toimenpiteet pääomasijoituksen tekemiseksi Leipzig/Hallen lentoasemalle uuden eteläisen kiitoradan ja siihen liittyvien lentoaseman infrastruktuurien rakentamista varten ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa (aiempi EY 87 artiklan 1 kohta) tarkoitettua valtiontukea.

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan sekä valituksesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut että — toisin kuin valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 7 kohdassa todetaan — asiassa T-455/08 ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Valituksenalainen tuomio on SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastainen. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, Flughafen Leipzig/Halle GmbH ei riidanalaisten infrastruktuuriin liittyviin toimenpiteisiin ja niiden rahoitukseen liittyen ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys. Alueellisen lentokentän infrastruktuurin rakentaminen ei ole taloudellista toimintaa. Näin ollen tukia koskevia säännöksiä ei voida soveltaa kyseessä olevaan tilanteeseen.

Valituksenalaisella tuomiolla loukataan myös taannehtivuuskieltoa, oikeusvarmuuden periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta. Komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä yhteisön suuntaviivoista lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta 9.12.2005 annettua komission tiedonantoa infrastruktuuria koskeviin toimenpiteisiin, joista oli päätetty jo 4.11.2004. Unionin yleinen tuomioistuin ei huomioi tätä niin sanottujen vuoden 2005 suuntaviivojen taannehtivaa vaikutusta ja pysyttää täten sellaisen komission aikaansaaman ristiriitaisen ja aineellisesti väärän oikeustilan, joka loukkaa edellä mainittuja periaatteita. Se jättää lisäksi huomiotta sen, että niin sanotut lentoliikenteen vuoden 1994 suuntaviivat, joiden perusteella sitä, että valtio rahoittaa lentoasemien infrastruktuuria, pidetään yleisenä toimenpiteenä, joka ei siis kuulu tukien valvonnan piiriin.

Valituksenalainen tuomio on myös ristiriidassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 1 artiklan b alakohdan v alakohdan tai 17 ja 18 artiklan kanssa, koska unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut edellä mainitun asetuksen voimassa olevia tukia koskevia säännöksiä tueksi luokittelemaansa 4.11.2004 tapahtuneeseen pääomasijoitukseen.

Valituksenalainen tuomiossa loukataan lopuksi SEUT:in mukaista toimivallan jakoa. Unionin yleinen tuomioistuin loukkaa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen käsitteen tulkinnallaan primäärioikeutta, kun se asettaa sellaiset jäsenvaltion toimenpiteet tukien valvonnan alaisuuteen, jotka eivät tosiasiallisesti kuulu tukia koskevan lainsäädännön alaan.

Valittajat katsovat lopuksi, että valituksenalaisella tuomiolla rikotaan myös unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa tarkoitettua tuomioiden perusteluvelvollisuutta, koska tuomion perustelut ovat puutteelliset.