25.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 186/13


Kanne 5.4.2011 — Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-164/11)

2011/C 186/22

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamies: W. Mölls)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin toteaa,

että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun direktiivin 2003/96/EY (1) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole tehnyt direktiivin säännösten edellyttämiä muutoksia sähkön verotusta koskeviin kansallisiin säännöksiin, vaikka direktiivin 18 artiklan 19 kohdan toisessa alakohdassa säädetty siirtymäkausi on päättynyt.

Ranskan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää kanteessaan, että huolimatta vastaajalle myönnetystä siirtymäkaudesta, joka päättyi 1.1.2009, tämä ei ole tehnyt kaikkia direktiivin säännösten edellyttämiä muutoksia sähkön verotusta koskeviin kansallisiin säännöksiin. Ranskan viranomaisten mukaan direktiivin säännökset on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä lailla nro 2010-1488, joka annettiin 7.12.2010 ja joka tuli voimaan perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymisen jälkeen. Komission mukaan kanne on hyväksyttävä, ja se viittaa tämän osalta perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä voimassa oleviin kansallisiin oikeussääntöihin.

Tämän lisäksi komissio esittää, että Ranska ei ole vieläkään toteuttanut kaikkia niitä toimenpiteitä, joita sähkön verotusjärjestelmän saattaminen direktiivin säännösten mukaiseksi edellyttää. Se hylkää tämän perusteella kansallisten viranomaisten väitteen siitä, että direktiivissä ei kielletä valmisteverojen mukauttamista ylöspäin eri alueilla maantieteellisten olosuhteiden perusteella, ja esittää päinvastoin, että direktiivissä vahvistetaan periaate saman verokannan soveltamisesta kaikkeen yhden jäsenvaltion alueella tapahtuvaan energiankulutukseen, ja että sen 5, 14, 15 ja 17 artiklassa luetellaan tyhjentävästi poikkeukset, joita tähän periaatteeseen voidaan tehdä.

Komissio torjuu lisäksi Ranskan viranomaisten väitteet, joiden mukaan eriytetty taksoitus ei voi johtaa petoksiin tai minkäänlaisiin lisäkustannuksiin toimijoille eikä vaikeuta ulkomaisten toimittajien pääsyä markkinoille.


(1)  Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (EUVL L 283, s. 51).