Avainsanat

1. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Unionin säännöstö – Henkilöllinen soveltamisala – Edellytys – Asetuksessa N:o 1408/71 tarkoitettu työntekijä – Käsite – Henkilö, joka on vakuutettu jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1399/1999, 2 artikla ja 4 artiklan 1 kohta)

2. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Orpojen etuudet – Unionin säännöt – Kohde – Sovellettavan lain määrittäminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1399/1999, 78 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta ja 79 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta)

3. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Jäsenvaltioiden toimivalta säätää sosiaaliturvajärjestelmistään – Rajat – Unionin oikeuden noudattaminen

(Neuvoston asetus N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1399/1999)

4. Sosiaaliturva – Siirtotyöläiset – Orpojen etuudet – Asuinvaltion maksettavat etuudet – Sellaisten kausien yhteenlaskeminen, jotka ovat tarpeen etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi – Kansallista säännöstöä, jonka nojalla on otettava huomioon vain edesmenneen vanhemman jossakin toisessa jäsenvaltiossa täyttämät vakuutus- ja työskentelykaudet, mutta ei jälkeenjääneen vanhemman täyttämiä kausia, ei voida hyväksyä

(SEUT 21 ja SEUT 45–SEUT 48 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1399/1999, 72 artikla, 78 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 79 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta)

Tiivistelmä

1. Ks. tuomion teksti.

(ks. 28–30 kohta)

2. On totta, että asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1399/1999, 78 artiklassa säännellään sen 2 kohdan a alakohdan ja b alakohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodon mukaan ainoastaan kuolleen työntekijän orvon oikeutta etuuksiin. Myös asetuksen N:o 1408/71 79 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta koskee etuuksien suorittamisen osalta sanamuotonsa mukaan ainoastaan vainajan tilannetta.

Näissä säännöksissä ilmaistaan kuitenkin ainoastaan lainvalintasääntö, jonka tarkoituksena on vain määrittää sellaisten orpojen tapauksessa, joiden kuolleella vanhemmalla oli työntekijän asema, sovellettava lainsäädäntö sekä siinä tarkoitettujen etuuksien maksamisesta vastuussa oleva laitos. Sitä vastoin niillä ei pyritä määrittämään orpojen etuuksia koskevan oikeuden olemassaolon edellytyksiä. Koska tätä alaa ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, kullakin jäsenvaltiolla on edelleen toimivalta määrittää lainsäädännössään unionin oikeutta noudattaen sosiaaliturvajärjestelmän etuuksien myöntämisen edellytykset. Tästä seuraa, että kuolleen työntekijän asema on asetuksen N:o 1408/71 78 artiklan 2 kohdan ja 79 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan yhteydessä ainoastaan liittymäperuste, jonka avulla määritellään yhtäältä näiden säännösten sovellettavuus ja toisaalta yhdessä orvon asuinpaikan kanssa sovellettava kansallinen lainsäädäntö.

(ks. 35–37, 39, 41 ja 42 kohta)

3. Ks. tuomion teksti.

(ks. 40 ja 41 kohta)

4. Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1399/1999, 72 artiklaa, 78 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 79 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että sekä kuolleen vanhemman että jälkeenjääneen vanhemman, jos näillä on työntekijän asema, tilannetta voidaan käyttää perusteena haettaessa orpojen etuuksia, näissä säännöksissä edellytetään, että jälkeenjääneen vanhemman osalta toisessa jäsenvaltiossa täyttyneet vakuutus- ja työskentelykaudet on otettava huomioon sellaisia kausia yhteen laskettaessa, jotka ovat tarpeen etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi ensin mainitussa jäsenvaltiossa. Tässä yhteydessä merkitystä ei ole sillä, että jälkeenjäänyt vanhempi ei voi vedota minkään vakuutus- tai työskentelykauden täyttymiseen tässä jäsenvaltiossa kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä tämän oikeuden saamiseksi edellytetyn viitekauden aikana.

SEUT 45–SEUT 48 artiklan ja niiden toimeen panemiseksi annetun asetuksen N:o 1408/71 tarkoituksena on muun muassa välttää se, että työntekijää, joka käyttämällä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen on työskennellyt useammassa jäsenvaltiossa, kohdeltaisiin ilman objektiivisia perusteita epäedullisemmin kuin sellaista työntekijää, joka on työskennellyt koko työuransa ajan ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa. Siitä, että jäsenvaltio ei orpojen etuuksia koskevan oikeuden olemassaoloa määrittäessään ottaisi huomioon sellaisen työntekijän, jolla on tämän valtion kansalaisuus ja joka on kuolleen työntekijän lapsen jälkeenjäänyt vanhempi, toisessa jäsenvaltiossa täyttämiä vakuutus- ja työskentelykausia, aiheutuisi, että tätä työntekijää kohdeltaisiin epäedullisemmin pelkästään sillä perusteella, että hän on käyttänyt oikeuttaan SEUT 45 artiklassa taattuun vapaaseen liikkuvuuteen, ja tämän seurauksena hänelle saatettaisiin tehdä vähemmän houkuttelevaksi palata lähtöjäsenvaltioonsa puolisonsa kuoleman jälkeen käyttäen saman määräyksen tai SEUT 21 artiklan nojalla oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

(ks. 54, 55 ja 62 kohta sekä tuomiolauselma)

”Sosiaaliturva — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — 72 artikla, 78 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 79 artiklan 1 kohdan a alakohta — Orpojen perhe-etuudet — Vakuus- ja työskentelykausien yhteenlaskeminen — Jälkeenjääneen vanhemman toisessa jäsenvaltiossa täyttämät kaudet — Huomioon ottamatta jättäminen”