Asia C-543/11
Woningstichting Maasdriel
vastaan
Staatssecretaris van Financiën
(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 135 artiklan 1 kohdan k alakohta, luettuna yhdessä 12 artiklan 1 ja 3 kohdan kanssa — Rakentamaton maa — Rakennusmaa — Käsitteet — Purkutyöt uudisrakennusta varten — Vapautus arvonlisäverosta”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 17.1.2013
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Vapautukset – Suppea tulkinta – Rajat
(Neuvoston direktiivin 2006/112 135 artikla)
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Vapautukset – Muun rakentamattoman kiinteän omaisuuden kuin rakennusmaan luovutuksen vapauttaminen arvonlisäverosta – Rakennusmaan käsite – Rakentamattoman mutta tosiasiallisesti rakennusmaaksi tarkoitetun maa-alueen luovuttaminen – Kuuluminen vapautuksen soveltamisalaan – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta
(Neuvoston direktiivin 2006/112 12 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 135 artiklan 1 kohdan k alakohta)
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Verolliset liiketoimet – Arviointiperusteet – Aikomus, joka sopimuspuolilla on liiketoimen arvonlisäverollisuudesta – Velvollisuus liiketoimen kokonaisarviointiin
Ks. tuomion teksti.
(ks. 25 kohta)
Jäsenvaltioiden on määritellessään sitä, mitkä maa-alueet katsotaan rakennusmaaksi, noudatettava yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan k alakohdassa vahvistettua tavoitetta vapauttaa arvonlisäverosta ainoastaan sellaisen rakentamattoman maan luovutukset, jolle ei ole tarkoitus sijoittaa rakennusta.
Mainittua direktiivin säännöstä on näin ollen yhdessä sen 12 artiklan 1 ja 3 kohdan kanssa tulkittava siten, että siinä säädetty arvonlisäverovapautus ei kata rakentamattoman maan luovutusta sillä sijainneen rakennuksen purkamisen jälkeen siinäkään tapauksessa, että kyseisellä maa-alueella ei luovutushetkellä ollut toteutettu mainittujen purkutöiden lisäksi muita toimenpiteitä, jos kyseiseen liiketoimeen liittyvien ja luovutushetkellä vallinneiden olosuhteiden – mukaan lukien sopimuspuolten aikomus, jos sen tueksi on objektiivista näyttöä – kokonaisarvioinnin perusteella voidaan katsoa, että kyseinen tontti oli luovutushetkellä tosiasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi rakentamiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.
(ks. 30 ja 36 kohta sekä tuomiolauselma)
Aikomus, jonka sopimuspuolet ovat ilmaisseet liiketoimen arvonlisäverollisuudesta, on otettava huomioon liiketoimeen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnissa, jos aikomuksen tueksi on objektiivista näyttöä. Tällaisia olosuhteita ovat sen lisäksi, mihin vaiheeseen myyjän toteuttamat muutostyöt ovat edenneet luovutuspäivään mennessä, se, että myyjä on suorittanut uuden rakennuksen edellyttämät purkutyöt jo ennen luovutuspäivää, ja se, että myyjä on sitoutunut suorittamaan tällaiset uuden rakennuksen edellyttämät purkutyöt.
(ks. 32 ja 33 kohta)
Asia C-543/11
Woningstichting Maasdriel
vastaan
Staatssecretaris van Financiën
(Hoge Raad der Nederlandenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
”Arvonlisävero — Direktiivi 2006/112/EY — 135 artiklan 1 kohdan k alakohta, luettuna yhdessä 12 artiklan 1 ja 3 kohdan kanssa — Rakentamaton maa — Rakennusmaa — Käsitteet — Purkutyöt uudisrakennusta varten — Vapautus arvonlisäverosta”
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 17.1.2013
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Suppea tulkinta — Rajat
(Neuvoston direktiivin 2006/112 135 artikla)
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Vapautukset — Muun rakentamattoman kiinteän omaisuuden kuin rakennusmaan luovutuksen vapauttaminen arvonlisäverosta — Rakennusmaan käsite — Rakentamattoman mutta tosiasiallisesti rakennusmaaksi tarkoitetun maa-alueen luovuttaminen — Kuuluminen vapautuksen soveltamisalaan — Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta
(Neuvoston direktiivin 2006/112 12 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 135 artiklan 1 kohdan k alakohta)
Verolainsäädännön yhdenmukaistaminen — Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä — Verolliset liiketoimet — Arviointiperusteet — Aikomus, joka sopimuspuolilla on liiketoimen arvonlisäverollisuudesta — Velvollisuus liiketoimen kokonaisarviointiin
Ks. tuomion teksti.
(ks. 25 kohta)
Jäsenvaltioiden on määritellessään sitä, mitkä maa-alueet katsotaan rakennusmaaksi, noudatettava yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112 135 artiklan 1 kohdan k alakohdassa vahvistettua tavoitetta vapauttaa arvonlisäverosta ainoastaan sellaisen rakentamattoman maan luovutukset, jolle ei ole tarkoitus sijoittaa rakennusta.
Mainittua direktiivin säännöstä on näin ollen yhdessä sen 12 artiklan 1 ja 3 kohdan kanssa tulkittava siten, että siinä säädetty arvonlisäverovapautus ei kata rakentamattoman maan luovutusta sillä sijainneen rakennuksen purkamisen jälkeen siinäkään tapauksessa, että kyseisellä maa-alueella ei luovutushetkellä ollut toteutettu mainittujen purkutöiden lisäksi muita toimenpiteitä, jos kyseiseen liiketoimeen liittyvien ja luovutushetkellä vallinneiden olosuhteiden – mukaan lukien sopimuspuolten aikomus, jos sen tueksi on objektiivista näyttöä – kokonaisarvioinnin perusteella voidaan katsoa, että kyseinen tontti oli luovutushetkellä tosiasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi rakentamiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä.
(ks. 30 ja 36 kohta sekä tuomiolauselma)
Aikomus, jonka sopimuspuolet ovat ilmaisseet liiketoimen arvonlisäverollisuudesta, on otettava huomioon liiketoimeen liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnissa, jos aikomuksen tueksi on objektiivista näyttöä. Tällaisia olosuhteita ovat sen lisäksi, mihin vaiheeseen myyjän toteuttamat muutostyöt ovat edenneet luovutuspäivään mennessä, se, että myyjä on suorittanut uuden rakennuksen edellyttämät purkutyöt jo ennen luovutuspäivää, ja se, että myyjä on sitoutunut suorittamaan tällaiset uuden rakennuksen edellyttämät purkutyöt.
(ks. 32 ja 33 kohta)