—

KGH Belgium NV, edustajinaan advocaat E. Gevers ja advocaat J. Gevers,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja J.-C. Halleux,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja W. Roels,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL 1997, L 17, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi), 217 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on KGH Belgium NV (jäljempänä KGH Belgium) ja vastaajana Belgian valtio, jota edustaa Federale Overheidsdienst Financiën (liittovaltion valtiovarainvirasto, jäljempänä SPF Finances), ja joka koskee sitä, ovatko viimeksi mainitun alaisuudessa toimivat tulliviranomaiset kirjanneet tullivelan tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pätevästi tileihin.

3

Tullikoodeksin 217 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaisten on laskettava jokainen tullivelasta johtuva tuonti- tai vientitullien määrä, jäljempänä ’tullien määrä’, heti, kun niillä on käytettävissään tarvittavat tiedot, ja kirjattava nämä määrät tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle (tileihin kirjaaminen).

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos:

Tulliviranomaiset voivat jättää kirjaamatta tileihin tullien määrän, jota ei 221 artiklan 3 kohdan mukaan voida antaa velalliselle tiedoksi säädetyn määräajan päätyttyä.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä ne yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin. Nämä yksityiskohtaiset säännöt voivat olla erilaisia sen mukaan, ovatko tulliviranomaiset tullivelan syntymisen olosuhteet huomioon ottaen varmoja vai eivät siitä, maksetaanko nämä määrät.”

4

Tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tullien määrä on aiheellisella tavalla annettava velalliselle tiedoksi heti, kun se on kirjattu tileihin.”

5

Tulleista ja valmisteveroista annetun yleisen lain (algemene wet inzake douane en accijnzen), sellaisena kuin se on yhteensovitettu 18.7.1977 tehdyllä kuninkaan päätöksellä (Belgisch Staatsblad 21.9.1977, s. 11425), joka on vahvistettu tulleista ja valmisteverosta 6.7.1978 annetulla lailla (Belgisch Staadsblad12.8.1978, s. 9013), jota on muutettu 1.1.1994 alkaen tulleista ja valmisteveroista annetun yleisen lain muuttamisesta 27.12.1993 annetulla lailla (Belgisch Staatsblad 30.12.1993, s. 29031; jäljempänä AWDA), 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa tarkoitetaan:

– –

– –”

6

AWDA:n 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tileihin kirjaamista koskevat säännöt ja tullivelasta johtuvien tullien määrien maksamisedellytykset määritetään Euroopan yhteisöjen asetuksissa.”

7

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu asia koskee sitä, ovatko SPF Financesin alaisuudessa toimivat tulliviranomaiset kirjanneet KGH Belgiumin maksettavaksi määrätyn tullivelan tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla pätevästi tileihin.

8

Pääasian, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuvannut sen, kohteena on tulli- ja valmisteverohallinnon virkamiehen 19.3.2009 tekemän sellaisen päätöksen ja Antwerpenin tulli- ja valmisteverohallinnon aluejohtajan 4.7.2008 tekemän sellaisen päätöksen kumoaminen, joiden mukaan KGH Belgium on velvollinen maksamaan tullivelan, jonka pääoma on 3620,52 euroa.

9

SPF Finances nosti 26.11.2009 vastakanteen, jossa se vaati tuomioistuinta toteamaan, että 4.7.2008 tehty päätös on perusteltu ja oikeudellisesti pätevä ja että tullivelat ovat lopullisia, eikä niitä voida riitauttaa.

10

KGH Belgium totesi ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdasta seuraa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia määräämään kansallisessa lainsäädännössään, kuinka tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa säädetty tileihin kirjaaminen tehdään käytännössä siten, että velallinen voi tarkistaa, ovatko kansalliset tulliviranomaiset todella suorittaneet kyseisen tileihin kirjaamisen, kun taas SPF Finances katsoo, ettei jäsenvaltioilla ole tällaista velvollisuutta.

11

KGH Belgium katsoo myös, että tullivelkaa ei voitu kirjata tileihin pätevästi tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska sitä koskevat Belgian lainsäädännön säännökset puuttuvat.

12

SPF Financesin mukaan tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi päteväksi tileihin kirjaamiseksi riittää joka ikinen tullivelan merkitseminen mille tahansa tietovälineelle.

13

SPF Finances väittää, että vaikkei Belgian valtiolla ole velvollisuutta antaa kansallisessa lainsäädännössään säännöksiä, joissa määritetään yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan tullivelat käytännössä kirjataan, tällaiset säännökset ovat kuitenkin olemassa Belgian lainsäädännössä.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo näin ollen, että jos Belgian lainsäädännön säännös, jossa määritetään yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin, kuitenkin todella vaaditaan, on kysyttävä, määritetäänkö olemassa olevissa Belgian lainsäädännön säännöksissä tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdan mukaisesti tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käytännössä tapahtuvaa tileihin kirjaamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

15

Tässä tilanteessa rechtbank van eerste aanleg te Antwerpen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

Belgian hallitus esittää kirjallisissa huomautuksissaan, että esitetyt kysymykset eivät kuulu kaikilta osiltaan unionin tuomioistuimen toimivaltaan. Unionin tuomioistuimen olisi nimittäin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käyttämän kysymysten sanamuodon takia lausuttava tiettyjen kansallisten säännösten yhteensopivuudesta tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdan kanssa. Unionin tuomioistuimella ei ole kuitenkaan toimivaltaa lausua jäsenvaltion kansallisen oikeuden yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa.

17

Tästä on palautettava mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikkei unionin tuomioistuimen asiana ole SEUT 267 artiklaan perustuvassa menettelyssä lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa eikä tulkita kansallisia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, sillä on kuitenkin toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida tätä yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa voidakseen ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian (ks. mm. asia C-292/92, Hünermund ym., tuomio 15.12.1993, Kok., s. I-6787, Kok. Ep. XIV, s. I-515, 8 kohta; yhdistetyt asiat C-338/04, C-359/04 ja C-360/04, Placanica ym., tuomio 6.3.2007, Kok., s. I-1891, 36 kohta ja asia C-126/10, Foggia - SGPS, tuomio 10.11.2011, Kok., s. I-10923, 29 kohta).

18

Tässä tapauksessa on näiden kysymysten sanamuodon perusteella katsottava, että niihin sisältyy tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskeva pyyntö, jonka avulla kansallisen tuomioistuimen on voitava määrittää ne yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin, ja se, millaista tietovälinettä siihen vaaditaan, sekä ratkaista se, voidaanko ainoastaan tullien tarkan määrän kirjaamista pitää tileihin kirjaamisena.

19

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää näillä kolmella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, onko tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltio määräämään kansallisessa lainsäädännössään yksityiskohtaiset säännöt siitä, kuinka tullivelasta johtuvien tullien määrien käytännössä tapahtuva kirjaaminen tileihin tehdään, että siinä vaaditaan erityisen tietovälineen käyttöä kirjaamista varten ja että ainoastaan tullien tarkan määrän kirjaamista voidaan pitää tileihin kirjaamisena.

21

On palautettava mieliin, että tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta käy ilmi, että ”tileihin kirjaaminen” tarkoittaa, että tulliviranomaiset kirjaavat tullivelasta johtuvan tuonti- tai vientitullien määrän tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle (asia C-126/08, Distillerie Smeets Hasselt ym., tuomio 16.7.2009, Kok., s. I-6809, 22 kohta).

22

On muistutettava myös siitä, että tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on määritettävä ne yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin; nämä yksityiskohtaiset säännöt voivat olla erilaisia sen mukaan, ovatko tulliviranomaiset tullivelan syntymisen olosuhteet huomioon ottaen varmoja vai eivät siitä, maksetaanko kyseisestä tullivelasta johtuvien tullien määrä.

23

Koska näin ollen tullikoodeksin 217 artiklassa ei säädetä tässä säännöksessä tarkoitettua käytännössä tapahtuvaa ”tileihin kirjaamista” koskevista yksityiskohtaisista säännöistä eikä myöskään teknisistä tai muodollisista vähimmäisvaatimuksista, tämä tileihin kirjaaminen on toteutettava siten, että taataan se, että toimivaltaiset tulliviranomaiset kirjaavat tullivelasta johtuvien tuonti- tai vientitullien tarkan määrän tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle muun muassa sen mahdollistamiseksi, että kyseisten määrien kirjaaminen tileihin voidaan varmasti todeta myös velallisen kannalta (asia C-264/08, Direct Parcel Distribution Belgium, tuomio 28.1.2010, Kok., s. I-731, 23 kohta).

24

Näin ollen jäsenvaltiot eivät ole velvollisia määräämään kansallisessa lainsäädännössään yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, kuinka tullien käytännössä tapahtuva kirjaaminen tileihin tehdään, koska tullihallinnon sisäiset toimenpiteet ovat riittäviä.

25

Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut vaaditun tietovälineen luonteesta, että kun otetaan huomioon jäsenvaltioille tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdassa myönnetty harkintamarginaali, jäsenvaltiot voivat säätää, että tullivelasta johtuvien tullien määrän kirjaaminen tileihin tehdään siten, että kyseinen määrä kirjataan toimivaltaisten tulliviranomaisten laatimaan pöytäkirjaan, jossa todetaan sovellettavan tullilainsäädännön rikkominen (em. asia Distillerie Smeets Hasselt ym., tuomion 25 kohta ja em. asia Direct Parcel Distribution Belgium, tuomion 24 kohta).

26

Tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohdassa ei näin ollen säädetä velvollisuudesta käyttää tietovälineinä tilikirjoja, koska paperinen tai elektroninen tietoväline voivat olla riittäviä edellyttäen, että niihin kirjataan tullien tarkka määrä.

27

Tileihin kirjattavan tullien tarkan määrän kirjaamisesta on nimittäin todettava, että tämän tuomion 23 kohdassa on palautettu mieliin, että tileihin kirjaaminen on toteutettava siten, että taataan se, että toimivaltaiset tulliviranomaiset kirjaavat tullivelasta johtuvien tuonti- tai vientitullien tarkan määrän tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle.

28

Jos tämä määrä on kuitenkin virheellinen, myöskään tiedoksi annettu määrä ei ole pätevä. Tulliviranomaiset voivat kuitenkin oikaista kyseisen määrän tilikirjoissa ja antaa sen uudelleen tiedoksi velalliselle.

29

Tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohdan mukaan on nimittäin niin, että ennen kuin kannettavien tullien määrä annetaan tiedoksi, asianomaisen jäsenvaltion tulliviranomaisten on pitänyt kirjata se tileihin, ja jos kyseistä määrää ei ole kirjattu tileihin tullikoodeksin 217 artiklan 1 kohdan mukaisella tavalla, nämä viranomaiset eivät voi kantaa sitä, mutta niillä kuitenkin säilyy oikeus antaa sama määrä uudestaan tiedoksi, jolloin niiden on noudatettava tullikoodeksin 221 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ja vanhentumista koskevia oikeussääntöjä, jotka olivat voimassa tullivelan syntymishetkellä (ks. mm. asia C-477/07, Gerlach & Co., määräys 9.7.2008, Kok., s. I-105*, 30 kohta ja em. asia Direct Parcel Distribution Belgium, tuomion 39 kohta).

30

Näin ollen kaikkien edellä olevien seikkojen perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että tullikoodeksin 217 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että koska tässä artiklassa ei säädetä tässä säännöksessä tarkoitettua käytännössä tapahtuvaa tileihin kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti tullivelasta johtuvien tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin, ilman, että ne olisivat velvollisia määräämään kansallisessa lainsäädännössään tileihin kirjaamisen suorittamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, ja tämä tileihin kirjaaminen on toteutettava siten, että taataan se, että toimivaltaiset tulliviranomaiset kirjaavat tullivelasta johtuvan tuonti- tai vientitullien tarkan määrän tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle, muun muassa sen mahdollistamiseksi, että kyseisten määrien kirjaaminen tileihin voidaan varmasti todeta myös velallisen kannalta.

31

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97, 217 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että koska tässä artiklassa ei säädetä tässä säännöksessä tarkoitettua käytännössä tapahtuvaa tileihin kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti tullivelasta johtuvien tullien määrät käytännössä kirjataan tileihin, ilman, että ne olisivat velvollisia määräämään kansallisessa lainsäädännössään tileihin kirjaamisen suorittamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, ja tämä tileihin kirjaaminen on toteutettava siten, että taataan se, että toimivaltaiset tulliviranomaiset kirjaavat tullivelasta johtuvien tuonti- tai vientitullien tarkan määrän tilikirjoihin tai muulle vastaavalle tietovälineelle, muun muassa sen mahdollistamiseksi, että kyseisten määrien kirjaaminen tileihin voidaan varmasti todeta myös velallisen kannalta.