Asia C-277/11

M. M.

vastaan

Minister for Justice, Equality and Law Reform ym.

(High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä — Direktiivi 2004/83/EY — Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman myöntämisen edellytyksiä koskevat vähimmäisvaatimukset — 4 artiklan 1 kohdan toinen virke — Jäsenvaltion yhteistyö hakijan kanssa hakemukseen liittyvien olennaisten seikkojen arvioimiseksi — Laajuus — Sen kansallisen menettelyn lainmukaisuus, jota on noudatettu sellaisen toissijaista suojelua koskevan hakemuksen käsittelyssä, joka on tehty pakolaisaseman myöntämiseksi tehdyn hakemuksen hylkäämisen jälkeen — Perusoikeuksien kunnioittaminen — Oikeus tulla kuulluksi”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 22.11.2012

Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2004/83 – Kansallinen lainsäädäntö, jolla on otettu käyttöön kaksi erillistä toisiaan seuraavaa menettelyä yhtäältä pakolaisaseman ja toisaalta toissijaisen suojelun saamiseen tähtäävän hakemuksen käsittelemiseksi – Velvollisuus taata oikeus tulla kuulluksi kummassakin menettelyssä

(Neuvoston direktiivin 2004/83 4 artiklan 1 kohta)

Vaatimusta jäsenvaltion yhteistyöstä turvapaikanhakijan kanssa, sellaisena kuin siitä on säädetty kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83 4 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä, ei voida tulkita siten, että silloin, kun ulkomaalainen hakee turvapaikkahakemuksensa hylkäämisen jälkeen toissijaista suojeluasemaa ja kun toimivaltainen kansallinen viranomainen on hylkäämässä myös tämän toisen hakemuksen, viranomaisen pitäisi mainitun velvoitteen nojalla ilmoittaa hakijalle ennen päätöksensä tekemistä kielteisestä ratkaisusta, jonka se on aikonut antaa hakijan hakemukseen, ja ilmoittaa seikat, joille se on aikonut perustaa hakemuksen hylkäämisen, jotta hakija kykenisi esittämään tästä näkemyksensä.

Kun kyse kuitenkin on kansallisesta järjestelmästä, jossa on kaksi erillistä toisiaan seuraavaa menettelyä yhtäältä pakolaisaseman ja toisaalta toissijaisen suojelun saamiseen tähtäävän hakemuksen käsittelemiseksi, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että kummassakin menettelyssä kunnioitetaan hakijan perusoikeuksia ja erityisesti hänen oikeuttaan tulla kuulluksi niin, että hän voi esittää tehokkaasti huomautuksensa ennen minkään sellaisen päätöksen tekemistä, jolla häneltä evätään haettu suojelu. Tällaisessa järjestelmässä se, että asianomaista on jo pätevästi kuultu hänen turvapaikkahakemuksensa tutkinnassa, ei merkitse sitä, että tämä muodollisuus voitaisiin sivuuttaa menettelyssä, jossa käsitellään toissijaista suojelua koskeva hakemus.

Näin on siksi, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41, 47 ja 48 artiklassa taattua oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä on sovellettava kaikissa menettelyissä, jotka voivat johtaa tietylle henkilölle vastaiseen päätökseen, ja sitä on kunnioitettava silloinkin, kun sovellettavissa oikeussäännöissä ei nimenomaisesti säädetä tällaisesta muodollisuudesta. Tätä oikeutta on näin ollen sovellettava täysimääräisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettelyssä, jonka toimivaltainen kansallinen viranomainen toimittaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän puitteissa annettujen sääntöjen nojalla. Silloin, kun jäsenvaltio on ottanut käyttöön kaksi erillistä toisiaan seuraavaa menettelyä ensin turvapaikkahakemuksen ja sitten toissijaista suojelua koskevan hakemuksen käsittelemiseksi, on tärkeää, kun otetaan huomioon, kuinka perustavanlaatuinen merkitys on asianomaisen oikeudella tulla kuulluksi, että tämä oikeus taataan täysimääräisesti kummassakin menettelyssä.

(ks. 74, 82, 85, 86, 89, 91 ja 95 kohta sekä tuomiolauselma)