—

Techniko Epimelitirio Elladas (TEE), edustajanaan dikigoros K. Vlachogiannis,

—

Syllogos Ellinon Diplomatouchon Aeronafpigon Michanikon (SEA), edustajanaan dikigoros P. Zygouris,

—

Panellinios Syllogos Aerolimenikon Ypiresias Politikis Aeroporias, edustajanaan dikigoros G. Antonakopoulos,

—

Kreikan hallitus, asiamiehinään P. Panagiotounakos, S. Chala, K. Paraskevopoulou ja Z. Chatzipavlou,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues ja M. Perrot,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Simonsson ja I. Zervas,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä 20.11.2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2042/2003 (EUVL L 315, s. 1) 2 artiklan ja liitteessä I olevan M.B.902 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä julkisoikeudellinen oikeushenkilö Techniko Epimelitirio Elladas (jäljempänä TEE), yhdistys nimeltä Syllogos Ellinon Diplomatouchon Aeronafpigon Michanikon (jäljempänä SEA), seitsemän Ypiresia Politikis Aeroporiasin (jäljempänä siviili-ilmailuyksikkö) työntekijää, ammattiyhdistys Panellinios Syllogos Aerolimenikon Ypiresias Politikis Aeroporias ja neljä siviili-ilmailuyksikön lentoasematoimihenkilöä sekä toisaalta Ypourgos Esoterikon, Dimosias Dioikisis kai Apokentrosis (sisäasioista, yleisestä järjestyksestä ja hajauttamisesta vastaava ministeriö), Ypourgos Metaforon kai Epikoinonion (liikenne- ja viestintäministeriö) ja Ypourgos Oikonomias kai Oikonomikon (talous- ja valtiovarainministeriö) ja joka koskee vaatimusta kumota osittain siviili-ilmailuyksikön lentoturvallisuustarkastamon lentovälineiden ja -sääntöjen tarkastajista 17.8.2005 annettu presidentin asetus 147 (FEK A’ 200/17.8.2005; jäljempänä asetus 147/2005).

3

Yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 15.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1592/2002 (EYVL L 240, s. 1; jäljempänä perusasetus) tavoitteena on määrittää siviili-ilmailua koskevat yhteiset säännöt yhtenäisen ja korkean siviili-ilmailun turvallisuuden tason luomiseksi ja ylläpitämiseksi Euroopassa.

4

Perusasetuksen täytäntöön panemiseksi sen 12 artiklassa säädetään perustettavaksi Euroopan lentoturvallisuusvirasto, jonka tehtävänä on muun muassa avustaa Euroopan komissiota kyseisen asetuksen täytäntöönpanotoimien valmistelussa.

5

Komissio antoi perusasetuksen säännösten nojalla ja Euroopan lentoturvallisuusviraston lausuntoon tukeutuen asetuksen N:o 2042/2003.

6

Sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisellä asetuksella on tavoitteena säätää yhteiset tekniset vaatimukset ja hallinnolliset menettelyt sellaisten ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpitämiseksi, jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa ja joita käyttää lentotoiminnanharjoittaja, jonka toiminta on Euroopan lentoturvallisuusviraston tai jäsenvaltion valvomaa.

7

Mainitun asetuksen 2 artiklan d ja h alakohdassa määritellään seuraavaa:

8

Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”ilma-aluksen ja sen osien lentokelpoisuuden ylläpito varmistetaan liitteen I määräysten mukaisesti”. Saman artiklan 2 kohdassa mainitaan, että ”ilma-aluksen ja sen osien lentokelpoisuuden ylläpitoon, mukaan lukien huolto, osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön on noudatettava liitteen I määräyksiä ja tarvittaessa 4 ja 5 artiklan mukaisia määräyksiä”.

9

Asetus N:o 2042/2003 sisältää neljä liitettä, jotka koskevat ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpitoa ja sitä koskevien todistusten myöntämistä (liite I), organisaatioille myönnettävää hyväksyntää ilma-alusten ylläpitoa varten (liite II), ilma-alusten huoltohenkilöstön lupakirjojen myöntämistä (liite III) ja organisaatioille myönnettävää lupaa ilma-alusten ylläpitoa koskevan koulutuksen antamista varten (liite IV).

10

Kyseisen asetuksen liitteessä I on osasto A, jonka otsikko on ”Tekniset vaatimukset”, ja osasto B, jonka otsikko on ”Toimivaltaisten viranomaisten menettelyt”.

11

Kyseisen liitteen osaston B lukuun A, jonka otsikko on ”Yleistä”, kuuluvassa M.B.102 kohdassa, jonka otsikko on ”Toimivaltainen viranomainen”, määrätään seuraavaa:

– –”

12

Mainitun liitteen M.B.103 kohdassa, jonka otsikko on ”Hyväksyttävät keinot määräysten noudattamiseksi”, valtuutetaan Euroopan lentoturvallisuusvirasto kehittämään jäsenvaltioille hyväksyttävät keinot asetuksen N:o 2042/2003 vaatimusten noudattamiseksi.

13

Saman liitteen lukuun I, jonka otsikko on ”Todistus lentokelpoisuuden tarkastamisesta”, kuuluvassa M.B.902 kohdassa, jonka otsikko on ”Toimivaltaisen viranomaisen suorittama lentokelpoisuustarkastus”, määrätään seuraavaa:

– –”

14

Asetus N:o 2042/2003 on tullut voimaan 29.11.2003. Sen 7 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää olla soveltamatta 28.9.2008 saakka

15

Euroopan lentoturvallisuusviraston asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.103 kohdan perusteella 28.11.2003 tekemä päätös 2003/19/RM koskee hyväksyttäviä keinoja vaatimusten noudattamiseksi ja asetusta N:o 2042/2003 koskevia suuntaviivoja. Siinä esitetään täsmennyksiä muun muassa toimivaltaisista viranomaisista ja niiden vastuusta sekä ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpitämiseen osallistuvalta henkilöstöltä edellytettävästä pätevyydestä.

16

Asetus 147/2005 annettiin lentoturvallisuusstandardeja koskevan kansallisen seurannan vahvistamisesta ja siviili-ilmailuyksikön organisointia koskevien kysymysten sääntelystä 9.5.2001 annetun lain 2912/2001 (FEK A’ 94) 32 §:n nojalla.

17

Kyseisen asetuksen 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Lentosääntöosaston tarkastajat muodostavat yhden tarkastajaryhmän siviili-ilmailuyksikön lentoturvallisuustarkastamossa, sellaisena kuin se on perustettu lain 2912/2001 32 §:n 1 momentilla.

2.   Siviili-ilmailuyksikön lentoturvallisuustarkastamon lentovälineiden ja -sääntöjen tarkastajien tehtävänä on seurata ja valvoa lentokelpoisuutta ja yleensä ilma-alusten lentotoimintaa koskevien turvallisuusnormien noudattamista ja niiden apuvälineitä ja siviili-ilmailun todistuksia ja toimilupia.”

18

Mainitun asetuksen 3 §:ssä lentovälineiden ja -sääntöjen tarkastajat jaetaan eri luokkiin: lentokelpoisuuden tarkastajiin, lentotoiminnan tarkastajiin, matkustamoturvallisuuden tarkastajiin, todistusten ja toimilupien tarkastajiin sekä lääketieteellisten asioiden tarkastajiin.

19

Saman asetuksen 5 §:n 1 momentti koskee tarkastajien valintamenettelyä.

20

Asetuksen 147/2005 7 §:ssä täsmennetään eri tarkastajaryhmien tarkastusalueet.

21

Kyseisen asetuksen 8 §:n 1 momentissa määritellään kyseisessä asetuksessa tarkoitetuilta lentokelpoisuustarkastajilta edellytettävä pätevyys seuraavasti:

”Lentokelpoisuustarkastajilla on oltava vähintään viiden vuoden kokemus ilma-alusten huolto-organisaatiosta, ja heidän on täytynyt työskennellä niiden huollossa. Heillä on lisäksi oltava syvällinen englanninkielisen lentoterminologian tuntemus.

Suositeltava pätevyysperuste on aikaisempi eteneminen uralla ja vastaaminen ilma-alusten huolto-organisaatiosta. Lisäksi edellytetään JAR 66:ssa tarkoitettua ilma-alusmekaanikon tutkintoa tai ilmailualan korkeakoulututkintoa.

Ilma-alusten sähköjärjestelmiin erikoistuneilla tarkastajilla on oltava lisäksi kotimaisen tai ulkomaisen yliopiston myöntämä insinööritutkinto ilma-alusten sähköjärjestelmien alalla tai yliopistotasoinen sähkötekniikan tutkintotodistus tai ilma-alusten sähköteknikon tutkintotodistus.”

22

Mainitun asetuksen 9 §:ssä säännellään sellaisten henkilöiden koulutusta, joilla katsotaan olevan 8 §:ssä tarkoitettu pätevyys.

23

Saman asetuksen 14 §:ssä säädetään siirtymäsäännöksistä.

24

Vuoden 2005 syyskuun ja marraskuun välillä on nostettu neljä kannetta, joilla vaaditaan asetuksen 147/2005 kumoamista.

25

Kolmella ensimmäisellä kanteella, jotka ovat nostaneet TEE, SEA ja seitsemän siviili-ilmailuyksikön työntekijää, vaaditaan asetuksen 147/2005 lentokelpoisuustarkastajia koskevan osan eli lähinnä 8 ja 9 §:n kumoamista. Kantajat riitauttavat muun muassa kyseisillä säännöksillä käyttöön otetut lentokelpoisuustarkastajiksi haluavia henkilöitä koskevat pätevyysvaatimukset.

26

Panellinios Syllogos Aerolimenikon Ypiresias Politikis Aeroporiasin ja neljän siviili-ilmaisuyksikön lentoasematoimihenkilön nostamassa neljännessä kanteessa vaaditaan asetuksen 147/2005 kumoamista siltä osin kuin siinä niiden mielestä yhtäältä jätetään lentovälineiden ja -sääntöjen tarkastajien tehtävien ulkopuolelle lentoliikenteen harjoittajien ja lentokenttien seuranta ja valvonta ja toisaalta poistetaan sen 8 §:ssä lentoasematoimihenkilöiden mahdollisuus saada hyväksyntä matkustamoturvallisuuden tarkastajana tai todistusten ja toimilupien tarkastajana toimimiseksi.

27

Koska kyseisillä kanteilla riitautetaan asetuksen 147/2005 säännösten pätevyys asetuksen N:o 2042/2003 säännösten perusteella, Symvoulio tis Epikrateias on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

28

Komissio on esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, että sekä asetuksen 147/2005 antamisajankohtana elokuussa 2005 että kumoamiskanteiden nostamisajankohtana syys-marraskuussa 2005 asetuksen N:o 2042/2003 liitteen I määräyksiä ei sovellettu Kreikan tasavallassa. Kreikan hallitus vahvisti istunnossa, että Kreikka oli käyttänyt mainitun asetuksen 7 artiklassa säädettyä mahdollisuutta olla soveltamatta kyseisiä määräyksiä 28.9.2008 saakka.

29

Tästä on muistutettava, että unionin tuomioistuimella on SEUT 267 artiklan nojalla toimivalta antaa ennakkoratkaisuja perussopimusten ja Euroopan unionin toimielinten toimien tulkinnasta. Tuossa artiklassa perustetun unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön yhteydessä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (ks. mm. asia C-482/10, Cicala, tuomio 21.12.2011, Kok., s. I-14139, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Näin ollen on niin, että silloin, kun kansallisten tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti annettava ennakkoratkaisu (ks. mm. em. asia Cicala, tuomion 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Kansallisen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisupyyntö voidaan jättää tutkimatta ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. mm. asia C-160/09, Ioannis Katsivardas - Nikolaos Tsitsikas, tuomio 20.5.2010, Kok., s. I-4591, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Käsiteltävässä asiassa on totta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset 2–11 koskevat erityisesti asetuksen N:o 2042/2003 liitteen I osaston B luvussa I olevaa M.B.902 kohtaa, jota Kreikan tasavalta oli päättänyt jättää soveltamatta ajankohtana, jolloin annettiin ne kansalliset säännökset, joiden pätevyys on riitautettu ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

33

Tästä seikasta ei kuitenkaan voida yksinään päätellä, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämällä tulkinnalla olisi mitään yhteyttä pääasian kohteeseen tai että ongelma olisi luonteeltaan hypoteettinen ja ettei unionin tuomioistuimella tästä syystä olisi toimivaltaa tutkia esitettyjä kysymyksiä.

34

Unionin tuomioistuin on useaan otteeseen katsonut, että sillä on toimivalta ratkaista unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä koskevat ennakkoratkaisupyynnöt sellaisissa tapauksissa, joissa pääasian tosiseikat jäävät unionin oikeuden soveltamisalan ulkopuolelle mutta joissa unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tässä oikeudessa unionin oikeuden säännösten tai määräysten sisältöön tehdyn viittauksen vuoksi. Unionin tuomioistuin on korostanut tässä yhteydessä, että kun kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan jäsenvaltion sisäisen tilanteen ratkaisemiseksi unionin oikeudessa annettuja ratkaisuja, on olemassa unionin selvä intressi siihen, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan (ks. vastaavasti em. asia Cicala, tuomion 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimenomaisesti maininnut, että sen mukaan ennakkoratkaisukysymykset koskevat tilannetta, jossa toimivaltainen kansallinen viranomainen antoi täydentävät säännökset asetuksen N:o 2042/2003 täytäntöön panemiseksi. Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi asetusta 147/2005 asetuksen N:o 2042/2003 tiettyjen säännösten täytäntöönpanosäädöksenä, joka annettiin ennen niiden soveltamista koskevan sellaisen määräajan päättymistä, jonka Kreikan tasavalta oli alun perin varannut itselleen niiden soveltamisen aloittamiseksi.

36

Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon, että unionin oikeuden säännöksiä, joiden tulkintaa on pyydetty, sovelletaan kansallisessa oikeudessa ennen unionin oikeudessa myönnetyn määräajan päättymistä, niiden tulkinta ei ole selvästi vailla yhteyttä pääasian kohteeseen eikä se ole luonteeltaan hypoteettinen.

37

Niinpä unionin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kaikki esitetyt kysymykset.

38

Ennen esitettyihin kysymyksiin vastaamista on muistutettava asetuksen N:o 2042/2003 kohteesta. Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa mainitaan, että sillä säädetään yhteisistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpitämiseksi, mukaan lukien kaikki niihin asennettavat osat.

39

Kuten mainitun asetuksen 2 artiklan d alakohdan mukaisesta käsitteen ”lentokelpoisuuden ylläpito” määritelmästä ilmenee, sillä tarkoitetaan kaikkia niitä prosesseja, joiden avulla varmistetaan, että ilma-alus koko käyttöikänsä aikana vastaa voimassa olevia lentokelpoisuuden määräyksiä ja on turvalliseen käyttöön vaadittavassa kunnossa.

40

Kyseiset prosessit on täsmennetty saman asetuksen liitteessä I. Kyseisen asetuksen osastossa A säädetään teknisistä vaatimuksista, kun taas sen osastossa B säädetään niistä hallinnollisista vaatimuksista, joita mainittujen teknisten vaatimusten soveltamisesta ja täytäntöön panemisesta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava.

41

Asetuksen N:o 2042/2003 soveltamisala ei näin ollen ulotu kaikkiin lentoturvallisuuden aloihin vaan rajoittuu selkeästi tiettyihin teknisiin seikkoihin eli niihin, joilla pyritään varmistamaan ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpito, ja teknisten prosessien noudattamista koskeviin hallinnollisiin menettelyihin.

42

Niinpä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, joka yksin on toimivaltainen tulkitsemaan kansallista oikeutta, on tutkittava, kuuluvatko pääasiassa kyseessä olevat kansallisen oikeuden säännökset kyseisen asetuksen soveltamisalaan. Sen on erityisesti arvioitava, miltä osin asetuksessa 147/2005 lentotoiminnan tarkastajille, matkustamoturvallisuuden tarkastajille, todistusten ja toimilupien tarkastajille ja lääketieteellisten asioiden tarkastajille annettu tekninen toimivalta vastaa asetuksessa N:o 2042/2003 tarkoitettuja lentokelpoisuuden ylläpitoa koskevia toimia.

43

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 2042/2003 2 artiklaa ja sen liitteessä I olevaa M.B.902 kohtaa, luettuna Euroopan lentoturvallisuusviraston päätöksen 2003/19 liitteessä I olevan M.B.102 kohdan valossa, tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus kyseisen asetuksen täytäntöönpanoa täydentäviä toimenpiteitä toteuttaessaan jakaa ilma-alusten lentokelpoisuuden tarkastustehtävät useiden erikoistuneiden tarkastajaryhmien kesken.

44

Asetuksen N:o 2042/2003 soveltamisalaan kuuluvien konkreettisten tehtävien ja vastuiden jakamisesta on todettava, että kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa M.B.102 kohdassa määrätään vain siitä, että jäsenvaltiot nimeävät toimivaltaisen viranomaisen valvomaan jatkuvaa lentokelpoisuutta ja siihen liittyviä lupia.

45

Lisäksi mainitussa määräyksessä jätetään kunkin viranomaisen tehtäväksi määrittää oma organisaatiorakenteensa ja täsmennetään vain, että henkilöstön määrän on oltava riittävä kyseiselle viranomaisille annettujen tehtävien täyttämiseen.

46

Kyseiseen säännökseen ei näin ollen sisälly mitään viittausta organisaatiorakenteen muotoon tai tehtävien jakoon sen sisällä.

47

Lisäksi Euroopan lentoturvallisuusviraston päätöksessä 2003/19 ei asetuksen N:o 2042/2003 täytäntöönpanotoimena voida asettaa jäsenvaltioille kyseisessä asetuksessa säädettyjä velvollisuuksia laajempia velvollisuuksia.

48

Tässä tilanteessa ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2042/2003 2 artiklaa ja sen liitteessä I olevaa M.B.902 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus kyseisen asetuksen täytäntöönpanoa täydentäviä toimenpiteitä toteuttaessaan jakaa ilma-alusten lentokelpoisuuden tarkastustyö M.B.902 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen sisällä useiden erikoistuneiden tarkastajaryhmien kesken.

49

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohtaa tulkittava siten, että jokaisella henkilöllä, jolle on annettu ilma-aluksen lentokelpoisuuden tarkastustehtäviä tietyllä erikoisalalla, täytyy olla viiden vuoden kokemus kaikilta osa-alueilta, joilla pyritään varmistamaan ilma-aluksen lentokelpoisuuden ylläpito.

50

Asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohdassa määrätään, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevällä henkilöstöllä pitää olla vähintään viiden vuoden kokemus jatkuvan lentokelpoisuuden alalta. Viimeksi mainittu käsite on ymmärrettävä siinä laajuudessa, joka sille annetaan kyseisessä asetuksessa, sellaisena kuin se on täsmennetty edellä 38–41 kohdassa.

51

Asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohdassa käytetyn ilmaisutavan yleisluonteisuuden takia kyseistä määräystä on tulkittava siten, että jokaisella henkilöllä, jonka tehtäväksi on annettu lentokoneen lentokelpoisuuden tarkastaminen millä tahansa osa-alueella, on oltava viiden vuoden kokemus, joka kattaa kaikki tehtävät ja velvollisuudet, joilla pyritään varmistamaan mainitussa asetuksessa tarkoitettu ilma-aluksen lentokelpoisuuden ylläpito.

52

Siitä ei sen sijaan voida päätellä, että edellytetyn kokemuksen olisi katettava myös osa-alueet, jotka eivät kuulu asetuksessa N:o 2042/2003 tarkoitettuun lentokelpoisuuden ylläpitämiseen.

53

Niinpä toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että jokaisella henkilöllä, jonka tehtäväksi on annettu ilma-aluksen lentokelpoisuuden tarkastaminen millä tahansa osa-alueella, on oltava viiden vuoden kokemus, joka kattaa kaikki osa-alueet, joilla pyritään varmistamaan ilma-aluksen lentokelpoisuuden ylläpito, ja kokemus kyseisiltä osa-alueilta riittää.

54

Kolmannella, viidennellä ja kuudennella kysymyksellään, jotka koskevat käsitettä vähintään viiden vuoden kokemus jatkuvan lentokelpoisuuden alalta, joka ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevällä henkilöstöllä on asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohdan mukaan oltava, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee olennaisilta osin, onko tällainen kokemus välttämättä oltava hankittu ilma-alusten huollossa (kolmas kysymys), onko sekä korkeakouluopintojen aikana että niiden jälkeen hankittu käytännön kokemus mahdollista ottaa huomioon (viides kysymys) ja onko lentokelpoisuustarkastajan tehtävässä ennen asetuksen N:o 2042/2003 voimaantuloa hankittu kokemus mahdollista ottaa huomioon (kuudes kysymys).

55

Tästä on huomautettava, että asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan a alakohdasta ilmenee, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevän henkilöstön on pystyttävä suorittamaan lentokelpoisuustarkastus kyseisen asetuksen liitteessä I olevan osaston A teknisten vaatimusten mukaisesti.

56

Kyseisessä liitteessä olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohdan määräys edellyttää, että kyseisellä henkilöstöllä on vähintään viiden vuoden kokemus lentokelpoisuuden ylläpidon alalta. Määräyksessä ei kuitenkaan täsmennetä tapaa, jolla tällaisen kokemuksen on oltava hankittu.

57

Vaikka asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan a ja b alakohdassa määrätään henkilöstöltä, jonka tehtävänä on jäsenvaltioissa ilma-alusten lentokelpoisuuden tutkiminen, edellytettävän kokemuksen tasosta ja sisällöstä, siinä ei siis määrätä mistään tällaisen kokemuksen hankkimisolosuhteisiin liittyvästä velvoitteesta, rajoituksesta tai poissulkemisesta.

58

Niinpä jäsenvaltiot voivat hyväksyä kaikenlaisen hoidettavien tehtävien kannalta merkityksellisen kokemuksen, kunhan se on riittävän laaja käsittääkseen kaikki osa-alueet, jotka ilma-alusten lentokelpoisuuden tutkimisen on katettava.

59

Jäsenvaltiot voivat näillä edellytyksillä valita, että ne ottavat huomioon ilma-alusten huoltotehtävissä hankitun kokemuksen, hyväksyvät ilmailualan koulutuksen aikana varsinaisessa työympäristössä suoritetun harjoittelun avulla hankitun kokemuksen tai aikaisempaan lentokelpoisuustarkastajan tehtävän hoitamiseen perustuvan kokemuksen.

60

Niinpä kolmanteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat määrittää olosuhteet, joissa ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevältä henkilöstöltä edellytettävä vähintään viiden vuoden kokemus lentokelpoisuuden ylläpidon alalta on hankittu. Erityisesti ne voivat valita, että ne ottavat huomioon ilma-alusten huoltotehtävissä hankitun kokemuksen, hyväksyvät ilmailualan koulutuksen aikana varsinaisessa työympäristössä suoritetun harjoittelun avulla hankitun kokemuksen tai aikaisempaan lentokelpoisuustarkastajan tehtävän hoitamiseen perustuvan kokemuksen.

61

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee olennaisilta osin sitä, mahdollistaako asetus N:o 2042/2003 sen, että jäsenvaltiot kohtelevat samalla tavalla sekä ilmailualan korkeakoulututkinnon haltijoita että mainitun asetuksen liitteessä III, jonka otsikko on ”Osa 66”, tarkoitetun ilma-aluksen huoltohenkilöstön lupakirjan (jäljempänä osan 66 mukainen lupa) haltijoita ja asettavat heille samat velvollisuudet, muun muassa lentokelpoisuuden ylläpidon alalta hankitun vähintään viiden vuoden kokemuksen osalta.

62

Asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 2 alakohdassa määrätään, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevällä henkilöstöllä on oltava osan 66 mukainen lupa taikka ilmailualan koulutus tai vastaava koulutus. Vaatimuksen muotoilussa ei tehdä mitään eroa osan 66 mukaisen luvan haltijoiden ja korkeakoulututkinnon haltijoiden välillä.

63

Lisäksi asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 1 alakohdassa edellytetään jokaiselta ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevään henkilöstöön kuuluvalta vähintään viiden vuoden kokomusta jatkuvan lentokelpoisuuden alalta.

64

Kyseisten kahden vaatimuksen välisestä yhteydestä on huomautettava, että kyseisen kohdan 1 alakohdan mukainen vaatimus koskee sen 2 alakohdan mukaiseen vaatimukseen nähden itsenäistä pätevyysvaatimusta. Kyseisen kohdan kaksi alakohtaa yhdistävä konjunktio ”ja” ilmaisee, että edellytettyjen seikkojen on täytyttävä samanaikaisesti.

65

Kuten asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 2 alakohdassa myöskään kyseisen kohdan 1 alakohdassa ei tehdä eroa osan 66 mukaisen luvan haltijoiden ja korkeakoulututkinnon haltijoiden välillä.

66

Samat toteamukset pätevät asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 3 ja 4 alakohdan mukaisiin vaatimuksiin.

67

Niinpä neljänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä tehdä eroa osan 66 mukaisen luvan haltijoiden ja korkeakoulututkinnon haltijoiden välillä.

68

Seitsemännellä ja kahdeksannella kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee olennaisilta osin sitä, onko asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat valita ilma-alusten lentokelpoisuustarkastajien tehtäviä hoitamaan henkilöitä, joilla ei ole vaadittua pätevyyttä, kuten kokemusta jatkuvan lentokelpoisuuden alalta tai ilmailuhuollon koulutusta, ja säätää, että kyseisten henkilöiden on hankittava puuttuva koulutus tultuaan valituiksi ja ennen tehtävässä aloittamista, ilman että tällaisten koulutusohjelmien päätteeksi sovellettavista arviointiperusteista olisi välttämättä säädetty.

69

Kuten edellä 55 kohdassa on esitetty, asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan a alakohdasta ilmenee, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevän henkilöstön on pystyttävä suorittamaan lentokelpoisuustarkastus kyseisen asetuksen liitteessä I olevan osaston A teknisten vaatimusten mukaisesti.

70

Asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdassa edellytetään, että kyseisellä henkilöstöllä on tietty, edellä 63–65 kohdassa kumulatiivisiksi todettujen neljän vaatimuksen mukainen pätevyys.

71

Tästä seuraa, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksen voi tehdä vain sellainen henkilöstö, joka voi osoittaa täyttävänsä kaikki edellytetyt vaatimukset. Tämä edellyttää, että henkilöstö on saanut tarpeellisen opetuksen ja koulutuksen ennen lentokelpoisuustarkastajan tehtävässä aloittamista.

72

Perusasetuksen, jonka nojalla asetus N:o 2042/2003 on annettu, tavoitteen, joka on yhtenäisen ja korkean siviili-ilmailun turvallisuuden tason luominen ja ylläpitäminen Euroopassa, mukaisesti on välttämätöntä, että saatua opetusta ja koulutusta seuraa loppuarviointi, jolla varmistetaan, että lentokelpoisuustarkastajan tehtävään pyrkivällä henkilöllä on tehtävien asianmukaisen ja luotettavan hoitamisen edellyttämät tiedot ja pätevyys.

73

Niinpä seitsemänteen ja kahdeksanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastajan tehtäviä voivat hoitaa ainoastaan henkilöt, jotka ovat ennen tehtävässä aloittamista saaneet määräyksessä edellytettävän opetuksen ja koulutuksen ja joiden tiedot ja pätevyys on arvioitu tällaisten koulutusohjelmien päätteeksi.

74

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhdeksännellä, kymmenennellä ja yhdennellätoista kysymyksellään, jotka koskevat käsitettä ”toimi asianmukaisine velvollisuuksineen”, joka ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevällä henkilöstöllä on asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 4 alakohdan mukaan oltava, olennaisilta osin sitä, viitataanko kyseisessä vaatimuksessa henkilöstön aikaisemmin hoitamiin tehtäviin vai onko kyseistä määräystä sen sijaan tulkittava siten, että siinä viitataan kyseisen henkilön ilma-alusten lentokelpoisuustarkastajana hoitamaan toimeen (yhdeksäs kysymys), ja minkä erityisten edellytysten on viimeksi mainitussa tapauksessa täytyttävä (kymmenes ja yhdestoista kysymys).

75

Yhdeksänteen kysymykseen liittyen on huomautettava, että tointa asianmukaisine velvollisuuksineen koskeva vaatimus on neljäs ja viimeinen asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdassa ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpidon tarkastamista koskevien tehtävien hoitamiseksi edellytetyistä pätevyysvaatimuksista. Edellä 69–71 kohdassa esitetyistä syistä on katsottava, että vaatimus on kolmeen edelliseen vaatimukseen nähden kumulatiivinen ja että kyseessä olevan henkilön on täytettävä se ennen lentokelpoisuustarkastajan tehtävässä aloittamista.

76

Kuten komissio on esittänyt, tointa asianmukaisine velvollisuuksineen koskevalla vaatimuksella pyritään takaamaan se, että kyseisellä henkilöstöllä on ammatillinen kypsyys ja vaadittu kokemus suorittaa tarkastustehtäviä asetuksessa N:o 2042/2003 säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti ja tehdä luotettavia päätelmiä tarkastettavien ilma-alusten lentokelpoisuuden ylläpidosta.

77

Asianmukaisia velvollisuuksia, joita ilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksia tekevän henkilöstön hoitamien tointen on käsitettävä, ei pidä tarkastella ainoastaan hierarkkisesta näkökulmasta vaan niitä on arvioitava siten, että otetaan huomioon hoidettavat tehtävät, joiden on osoitettava kaikkien niiden prosessien hallintaa, joilla valvotaan, että ilma-alus koko käyttöikänsä aikana vastaa voimassa olevia lentokelpoisuusmääräyksiä ja on turvalliseen käyttöön vaadittavassa kunnossa. Tällainen hallinta edellyttää paitsi kykyä suorittaa tarpeelliset tekniset tarkastukset myös kykyä arvioida, mahdollistavatko tarkastusten tulokset tutkitun ilma-aluksen lentokelpoisuuden vahvistavan asiakirjan myöntämisen.

78

Niinpä yhdeksänteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2042/2003 liitteessä I olevan M.B.902 kohdan b alakohdan 4 alakohtaa on tulkittava siten, että ilma-alusten lentokelpoisuustarkastajan tehtäviä voivat hoitaa ainoastaan henkilöt, jotka ovat ennen tehtävässä aloittamista hoitaneet sellaista tointa asianmukaisine velvollisuuksineen, joka osoittaa heidän kykynsä suorittaa tarpeelliset tekniset tarkastukset ja arvioida, mahdollistavatko tarkastusten tulokset tutkitun ilma-aluksen lentokelpoisuuden vahvistavan asiakirjan myöntämisen.

79

Kun otetaan huomioon yhdeksänteen kysymykseen annettu vastaus, kymmenenteen ja yhdenteentoista kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

80

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdennellatoista ja kolmannellatoista kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko asetusta N:o 2042/2003 tulkittava siten, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on todettava, että ilma-alusten lentokelpoisuuden tarkastustehtäviä kyseisen asetuksen voimaan tullessa hoitaneet henkilöt voivat automaattisesti ja ilman valintamenettelyä jatkaa tällaisten tehtävien hoitamista.

81

Aluksi on huomautettava, että asetukseen N:o 2042/2003 sisältyy joukko säännöksiä, joilla pyritään jättämään jäsenvaltioiden viranomaisille riittävästi aikaa sopeutua uuteen lainsäädäntöön ja joihin kuuluu muun muassa 7 artiklan 3 kohdan mukainen mahdollisuus lykätä uusien säännösten soveltamista.

82

Missään kyseisen asetuksen säännöksessä ei kuitenkaan aseteta jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille velvollisuutta säätää, että ilma-alusten lentokelpoisuuden tarkastustehtäviä kyseisen asetuksen voimaan tullessa hoitaneet henkilöt voivat jatkaa tällaisten tehtävien hoitamista. Etenkään missään säännöksessä ei velvoiteta jäsenvaltioita antamaan uudelleen automaattisesti ja ilman valintamenettelyä todistusta tällaisten henkilöiden pätevyydestä.

83

Kuten edellä 47 kohdassa on esitetty, Euroopan lentoturvallisuusviraston päätöksessä 2003/19 ei asetuksen N:o 2042/2003 täytäntöönpanotoimena voida asettaa jäsenvaltioille kyseisessä asetuksessa säädettyjä velvollisuuksia laajempia velvollisuuksia.

84

Niinpä kahdenteentoista ja kolmanteentoista kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 2042/2003 on tulkittava siten, ettei jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla ole velvollisuutta todeta, että ilma-alusten lentokelpoisuuden tarkastustehtäviä kyseisen asetuksen voimaan tullessa hoitaneet henkilöt voivat automaattisesti ja ilman valintamenettelyä jatkaa tällaisten tehtävien hoitamista.

85

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: