Asia C-139/11

Joan Cuadrench Moré

vastaan

Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV

(Audiencia Provincial de Barcelonan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Lentoliikenne — Matkustajille annettava korvaus ja apu — Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen — Kanteen nostamisen määräaika”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.11.2012

Liikenne – Lentoliikenne – Asetus N:o 261/2004 – Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevat yhteiset säännöt – Tällaisten lentojen matkustajien oikeus korvaukseen – Kanteen nostamisen määräaika – Kanteen nostamisen määräaikaa koskevan kansallisen oikeuden soveltaminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5 ja 7 artikla; neuvoston asetus N:o 2027/97; vuonna 1999 tehdyn Montrealin yleissopimuksen 35 artikla)

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annettua asetusta N:o 261/2004 on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 5 ja 7 artiklassa säädetyn korvauksen saamiseksi nostettavien kanteiden määräaika määräytyy kunkin jäsenvaltion kanneoikeuden vanhentumista koskevien sääntöjen perusteella.

Jäsenvaltioiden on sen vuoksi, ettei mainittuun asetukseen sisälly säännöksiä tästä, ja unionin säännöstön puuttuessa säädettävä sisäisessä oikeusjärjestyksessään menettelysäännöistä sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla turvataan yksityisillä oikeussubjekteilla unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, ja tällaisten sääntöjen on oltava vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen mukaisia.

Tällaista toteamusta ei voida kyseenalaistaa sen perusteella, että eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä Varsovassa 12.10.1929 allekirjoitetun yleissopimuksen 29 artiklassa ja eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen 35 artiklassa määrätään kyseisissä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia koskeviin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavasta kahden vuoden vanhentumisajasta. Asetuksen N:o 261/2004 5 ja 7 artiklassa säädetty korvaustoimenpide ei nimittäin kuulu mainittujen yleissopimusten soveltamisalaan. Niinpä niiden mukaisen vanhentumissäännön ei voida katsoa soveltuvan muun muassa mainitun asetuksen 5 ja 7 artiklan nojalla nostettuihin kanteisiin.

Lisäksi lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetulla asetuksella N:o 2027/97 oli ainoastaan tarkoitus korvata jäsenvaltioiden välisessä lentoliikenteessä tietyt Varsovan yleissopimuksen määräykset lento-onnettomuuksien uhreiksi joutuneita matkustajia paremmin suojaavilla säännöksillä syrjäyttämättä kuitenkaan jäljelle jääneiden määräysten, joihin lukeutuvat erityisesti kyseisen yleissopimuksen 29 artiklan mukaisia vahingonkorvauskanteita koskevat säännöt, soveltamista. Sitä vastoin asetuksella N:o 261/2004 otetaan käyttöön järjestelmä lentojen viivästymisestä ja peruuttamisesta aiheutuvien haittojen muodostamien vahinkojen korvaamiseksi vakiomuotoisesti ja välittömästi, ja se kuuluu Montrealin yleissopimusta aikaisempaan vaiheeseen ja on näin ollen siihen perustuvaan järjestelmään nähden itsenäinen.

(ks. 24–29, 32 ja 33 kohta sekä tuomiolauselma)

Asia C-139/11

Joan Cuadrench Moré

vastaan

Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV

(Audiencia Provincial de Barcelonan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Lentoliikenne — Matkustajille annettava korvaus ja apu — Lennolle pääsyn epääminen sekä lentojen peruuttaminen tai pitkäaikainen viivästyminen — Kanteen nostamisen määräaika”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 22.11.2012

Liikenne — Lentoliikenne — Asetus N:o 261/2004 — Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevat yhteiset säännöt — Tällaisten lentojen matkustajien oikeus korvaukseen — Kanteen nostamisen määräaika — Kanteen nostamisen määräaikaa koskevan kansallisen oikeuden soveltaminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 261/2004 5 ja 7 artikla; neuvoston asetus N:o 2027/97; vuonna 1999 tehdyn Montrealin yleissopimuksen 35 artikla)

Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annettua asetusta N:o 261/2004 on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 5 ja 7 artiklassa säädetyn korvauksen saamiseksi nostettavien kanteiden määräaika määräytyy kunkin jäsenvaltion kanneoikeuden vanhentumista koskevien sääntöjen perusteella.

Jäsenvaltioiden on sen vuoksi, ettei mainittuun asetukseen sisälly säännöksiä tästä, ja unionin säännöstön puuttuessa säädettävä sisäisessä oikeusjärjestyksessään menettelysäännöistä sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla turvataan yksityisillä oikeussubjekteilla unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, ja tällaisten sääntöjen on oltava vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen mukaisia.

Tällaista toteamusta ei voida kyseenalaistaa sen perusteella, että eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtäläistyttämisestä Varsovassa 12.10.1929 allekirjoitetun yleissopimuksen 29 artiklassa ja eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen 35 artiklassa määrätään kyseisissä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia koskeviin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavasta kahden vuoden vanhentumisajasta. Asetuksen N:o 261/2004 5 ja 7 artiklassa säädetty korvaustoimenpide ei nimittäin kuulu mainittujen yleissopimusten soveltamisalaan. Niinpä niiden mukaisen vanhentumissäännön ei voida katsoa soveltuvan muun muassa mainitun asetuksen 5 ja 7 artiklan nojalla nostettuihin kanteisiin.

Lisäksi lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetulla asetuksella N:o 2027/97 oli ainoastaan tarkoitus korvata jäsenvaltioiden välisessä lentoliikenteessä tietyt Varsovan yleissopimuksen määräykset lento-onnettomuuksien uhreiksi joutuneita matkustajia paremmin suojaavilla säännöksillä syrjäyttämättä kuitenkaan jäljelle jääneiden määräysten, joihin lukeutuvat erityisesti kyseisen yleissopimuksen 29 artiklan mukaisia vahingonkorvauskanteita koskevat säännöt, soveltamista. Sitä vastoin asetuksella N:o 261/2004 otetaan käyttöön järjestelmä lentojen viivästymisestä ja peruuttamisesta aiheutuvien haittojen muodostamien vahinkojen korvaamiseksi vakiomuotoisesti ja välittömästi, ja se kuuluu Montrealin yleissopimusta aikaisempaan vaiheeseen ja on näin ollen siihen perustuvaan järjestelmään nähden itsenäinen.

(ks. 24–29, 32 ja 33 kohta sekä tuomiolauselma)